Olemme olleet aviossa 2,5 vuotta ja yhdessä n. 4 vuotta. Minulla omat lapset jo pois kotoa opiskelemassa ja miehelläni kaksi alle 18 vuotiasta, toinen ala-asteella ja toinen ylä-asteella..
Miehelläni on hyvä ja vakituinen työ, saa palkkaa n. 2500 - 3000 eur käteen riippuen tyltunneista ja lisistä.
Minun tuloni 1000 - 2400 eur/kk riippuen tehdyistä kaupoista, minulla on provikka palkkainen työ.
Meillä on nyt alkanut olemaan ongelmia: Ostimme omakotitalon viime heinäkuussa 2010 ja sitä ennen asuimme minun omistamassa talossa,.tämä uusi talo ostettiin molempien nimiimme. Meillä on vielä keskinäinen testamentti olemassa. Kummatkin maksamme lainan 50/50 suhteessa.
Vedet, sähköt, vakuutukset, lämmiys puut (meillä on leivinuuni, takka ja puusauna) maksamme puoliksi.
Mieheni tapaa lapsiaan säännöllisesti ja on hyvä isä. Minulla on hyvät välit lapsiin. Ylä-aste ikäinen lapsi asuu meillä 50/50 suhteessa, eikä siitä makseta elatusmaksuja. Nuorimmasta ex. vaimo nyt sitten haluaakin elatusmaksua, vaikka meillä lapsi on viikonloppuisin ja koulun lomilla. Summaa eivät ole vielä täysin saaneet sovittua, ensiviikolla on sos.toimitolla palaveria.
Huomaan, että jokin vaivaa miestäni kovasti: tarvitsee perjantaisin ne kaljansa ja juo sammumiseen saakka. Juopuneena on alkanut sättimään minua, koska tuloni ovat niin epätasaiset, että joskun minun rahani loppuvat kesken kuuta, sitten kun tulee parempi tili olen se joka tekee isot perustarvike ostot kaupasta..Mieheni on alkanut jopa vihjailemaan, että minun olisi parempi alkaa katselemaan itselleni asuntoa taikka hankkimaan parempi työpaikka "ei ala minua elättämään" ..täällä on suuri työttömyys ja 8 tunnin 5 pv viikossa työpaikka ei ole mahdollinen, siksi teenkin provikkapalkkaista työtä jota inhoan, minulla on korkeakoulututkinto. Jos hakisin töitä eteläsuomesta, saisin varmasti paremman palkan, minulla ei ole siellä ketään tuttuja. Miehlläni on sosiaalisten tilanteiden pelkoa, ja siihen saa lääkityksen. Josku hiemelläni on kovia mustasukkaisuus aikoja ja sitten onkin seuraavaksi minua ajamassa pois. Töistä tulen suoraan kotiin tekemään ruokaa ja pitämään kodin puhtaana. Minun kaverini eivät käy meillä kylässä. Oikeastaan nimulla ei ole työn ulkopuolella kavereita. En uskalla käydä missään kylässä, koska mieheni aloittaa puhumattomuus päivänsä ja mököttää koska naiset ovat "juorukelloja", tosin ei meillä kukaan mieheni sukulainenkaan taikka ystävä käy. Koskaan en minä ainakaan ole ketään kieltänyt käymästä. . Miehelläni on työ, joka on fyysisesti rankkaa ja tekee pitkiä päiviä, meidän yhteiset aikamme ovat harvassa viikolla, viikonkopulla mieheni tekee autotallissa omia töitään. Mihinkään ei halua lähteä rentoutumaan minun kanssani selvinpäin. Pikku hiprakassa laulaa karaokea ja tanssii kanssani ravintolassa/baarissa jos sinne kerta/2kk pääsemme. Mieheni on joskus mennyt yksin kavereittensa kanssa baariin, en ole koskaan häntä siita kieltänyt taikka paheksunut. Minä en voi tehdä samoin, tulee heti se mökötys päälle..
Minusta on alkanut tuntumaan, että en enään riitä miehelleni niin palkoissa kuin missään muussakaan asiassa. Toistaiseksi seksi elämämme on ok, seksiä harrastamme 4 ker/viikossa.. Minä olen edelleen se osapuoli joka on rakastunut. Hieheni ei enään suukottele taikka halaile muuta kuin päissään ollessaan. Seksikin on pää-asiassa, että mieheni saa laueta eikä odota minua, koskaan en ole häntä luotani pois työntänyt jos haluaa seksiä.. Käyn lenkillä ja hoidan itseäni, en ole rupsahtanut taikka yli-lihava vaikka olenkin jo vähän yli 40v kuten miehenikin. Pelottaa, että mitenkä tästä eteenpäin suhteemme kestää, minua on alkanut jo stressata oma toimeentulonikin ainaisen muistututksen seurauksena..
Miehelläni on hyvä ja vakituinen työ, saa palkkaa n. 2500 - 3000 eur käteen riippuen tyltunneista ja lisistä.
Minun tuloni 1000 - 2400 eur/kk riippuen tehdyistä kaupoista, minulla on provikka palkkainen työ.
Meillä on nyt alkanut olemaan ongelmia: Ostimme omakotitalon viime heinäkuussa 2010 ja sitä ennen asuimme minun omistamassa talossa,.tämä uusi talo ostettiin molempien nimiimme. Meillä on vielä keskinäinen testamentti olemassa. Kummatkin maksamme lainan 50/50 suhteessa.
Vedet, sähköt, vakuutukset, lämmiys puut (meillä on leivinuuni, takka ja puusauna) maksamme puoliksi.
Mieheni tapaa lapsiaan säännöllisesti ja on hyvä isä. Minulla on hyvät välit lapsiin. Ylä-aste ikäinen lapsi asuu meillä 50/50 suhteessa, eikä siitä makseta elatusmaksuja. Nuorimmasta ex. vaimo nyt sitten haluaakin elatusmaksua, vaikka meillä lapsi on viikonloppuisin ja koulun lomilla. Summaa eivät ole vielä täysin saaneet sovittua, ensiviikolla on sos.toimitolla palaveria.
Huomaan, että jokin vaivaa miestäni kovasti: tarvitsee perjantaisin ne kaljansa ja juo sammumiseen saakka. Juopuneena on alkanut sättimään minua, koska tuloni ovat niin epätasaiset, että joskun minun rahani loppuvat kesken kuuta, sitten kun tulee parempi tili olen se joka tekee isot perustarvike ostot kaupasta..Mieheni on alkanut jopa vihjailemaan, että minun olisi parempi alkaa katselemaan itselleni asuntoa taikka hankkimaan parempi työpaikka "ei ala minua elättämään" ..täällä on suuri työttömyys ja 8 tunnin 5 pv viikossa työpaikka ei ole mahdollinen, siksi teenkin provikkapalkkaista työtä jota inhoan, minulla on korkeakoulututkinto. Jos hakisin töitä eteläsuomesta, saisin varmasti paremman palkan, minulla ei ole siellä ketään tuttuja. Miehlläni on sosiaalisten tilanteiden pelkoa, ja siihen saa lääkityksen. Josku hiemelläni on kovia mustasukkaisuus aikoja ja sitten onkin seuraavaksi minua ajamassa pois. Töistä tulen suoraan kotiin tekemään ruokaa ja pitämään kodin puhtaana. Minun kaverini eivät käy meillä kylässä. Oikeastaan nimulla ei ole työn ulkopuolella kavereita. En uskalla käydä missään kylässä, koska mieheni aloittaa puhumattomuus päivänsä ja mököttää koska naiset ovat "juorukelloja", tosin ei meillä kukaan mieheni sukulainenkaan taikka ystävä käy. Koskaan en minä ainakaan ole ketään kieltänyt käymästä. . Miehelläni on työ, joka on fyysisesti rankkaa ja tekee pitkiä päiviä, meidän yhteiset aikamme ovat harvassa viikolla, viikonkopulla mieheni tekee autotallissa omia töitään. Mihinkään ei halua lähteä rentoutumaan minun kanssani selvinpäin. Pikku hiprakassa laulaa karaokea ja tanssii kanssani ravintolassa/baarissa jos sinne kerta/2kk pääsemme. Mieheni on joskus mennyt yksin kavereittensa kanssa baariin, en ole koskaan häntä siita kieltänyt taikka paheksunut. Minä en voi tehdä samoin, tulee heti se mökötys päälle..
Minusta on alkanut tuntumaan, että en enään riitä miehelleni niin palkoissa kuin missään muussakaan asiassa. Toistaiseksi seksi elämämme on ok, seksiä harrastamme 4 ker/viikossa.. Minä olen edelleen se osapuoli joka on rakastunut. Hieheni ei enään suukottele taikka halaile muuta kuin päissään ollessaan. Seksikin on pää-asiassa, että mieheni saa laueta eikä odota minua, koskaan en ole häntä luotani pois työntänyt jos haluaa seksiä.. Käyn lenkillä ja hoidan itseäni, en ole rupsahtanut taikka yli-lihava vaikka olenkin jo vähän yli 40v kuten miehenikin. Pelottaa, että mitenkä tästä eteenpäin suhteemme kestää, minua on alkanut jo stressata oma toimeentulonikin ainaisen muistututksen seurauksena..
Vastaukset 16
Vanhimmat
Erilaiset tulot saattavat tehdä perhe-elämästä tosi helvetin. Varsinkin jos aina pitää maksaa kaikki puoliksi.
Toimin pankissa neuvojana ja kyllä neuvoisin nämä raha-asiat huomioimaan parisuhteessa kuntoon, rakkauden huumassa ei oikein huomaa kuoppia, esim. sitä onko toinen ihan yhtä puhtain "jauhoin" rakastunut, vaiko etsimässä elättäjää ja laskenut omaisuutesi varaan.
Eli rakkautta ja raha-asioita ei koskaan pidä sotkea. Siksi on hyvä tehdä avioehto, vaikka nyt ei siihen olisikaan tarvetta. Saatat myöhemmin esim. periä jotain. Jos sitten erotaan saa puolisosi erossa puolet omaisuusdestanne, joosa on mukana perimäsi omaisuus. Tämän vuoksi pitää tehdä myös lisäksi testamentti, jotta oikeus tapahtuu aikanaan.
Työssäni näitä asioita tuli esiin yllättävän paljon, jopa suuria sukutiloja jouduttiin myymään näiden asioiden vuoksi. Tämä rhastanut puoliso oli varmasti tullut vain rahan kiilto silmissä, ei todellakaan millään todellisella rakkaudella.
Jos tämä ei puolisollesi sovi, näiden papereiden tekeminen, kyllä minä ainakin ajattelisin, rakastaako hän minua lainkaan, vaiko on vain rahastamassa omaisuutta. Todellakin sanoisin hänelle, että nämä ovat faktat yhteiselämään, sillä niin arkiseksi nämä eroamiset ovat tulleet.
Oikea rakkaus suorastaan halauua nämäkin asiat kuntoon.
Sitten nämä erilaiset tulot, kyllä pitäisi huomioida. Suosittelisin jonkinlaista kohtuuttamista, esin, prosentuaalista osallistumista. Kovasti hajottaa liittoa jos toinen on aina pelossa, riittääkä varat kaikkeen ja toiselle jää säästöönkin. Eihän siitä oikein mitään tule.
Hei kaikille, luin aloittajan kirjoitukset ja ovat kuin minunkin omasta elämästä. Me ollaan oltu yhdessä yli 10 vuotta. Minulla on opettajan virka ja miehelläni tuntityö ja melko vakituinen sekin, on ollut jo tässä työssä yli 6 vuotta. Minulla on vakituinen kuukausi palkka ja tuloni eivät suuremmin heilahtele. Mieheni tili muodostuu tuntipalkasta ja lisistä sekä ylityötunneista ja päivärahoista.
Huomioni kiinnitti maininta, että miehelläsi on jonkin asteisen sosiaalisten tilojen pelkoa? Minun miehelläni myöskin. Tähän liittyy mustasukkaisuutta ja epäilyä. Syksyt ja keväät ovat vaikeimpia aikoja meillä. Silloin ongelmat oikein nousevat ylös. Meillä on näitä puhumattomuus aikoja olemassa, taikka katson niin, että mieheni ei vain voi puhua asioistaan. Tämä huolestuttaa minua, olenkin pyytänyt, että kävisimme yhdessä esim. avioliittoterapiassa taikka muussa vastaavassa, että josko täysin vieraalle olisi helpompi avautua, mutta ei meidän mies halua lähteä "ei kuulu muille ongelmat".
Minulla on aikoja, että koen täysin jääväni vaille huomiota. Rahasta on tullut kiistaa, on asuntolainaakin vielä, sähkö, vesi, vakuutusmaksut auton kulut ja maksut. Pahinta on kuitenkin, että en saa aina jotenkin yhteyttä mieheeni ja näinä kriisi tilanteina olen ollut henkisesti kovilla. Minulla ei ole harrastuksia enää olemassa kun mustasukkaisuus nekin lopetti. Omasta työstä pidän ja minulla on hyvät työkaverit. Meillä on alkanut olemaan viikonkoppu juomista humalaan ja sammumiseen saakka, seuraavan päivän mieheni viettää nukkuessaan väsymystään pois. Pelkään suhteemme puolesta, että jaksanko minä.
Voi kun malttaisitte aina niissä rakkauden houreissa kuitenkin pitää jalat tiukasti maassa!
Jo tuollainen asia, että toisella on tuollaista sosiaalisten tilanteiden pelkoa, pitäisi teitä ravistella!!
Miksi ihmeessä on niin kova se yhteisen pesän perustaminen, kun se on tosiasia ja fakta, että sille rakkaudelle saa sanoa hyvästit, kun siitä tekee arkea!! Voi tytöt!!
Tuolla AP:lläkin oli omat talot ja kaikki ja nyt sitten köyhyyttä joutuu kärsimään. :(
Kyllä ne alkuvuodet vaan kannattaisi pysyä siellä omassa siistissä kämpässä ja käydä miehellä vain kyläilemässä ja opetella toinen ensin tuntemaan..
Mieheltäkin saa silloin arvostusta ja hemmottelua, nyt saatte vain ylimielistä kohtelua ja olette jumittuneet toisen passariksi ja piiaksi, jonka päälle saa sylkeä!
Yli 40v mies on jo aika toivoton tapaus..ei sen ikäisillä tunnu olevan enään mitään rakkauden tarpeita, naimatarpeita vaan ja se pullo on harmittavan usein se mieluisin seurustelukaveri.
Ei voi enää tuohon tilaan itsensä päästäneitä neitoja neuvoa, kuin että hommatkaa ihmeessä se oma elämä takaisin ja etsikää ystäviä elämäänne! Harrastukset nyt etusijalle ja ukoillenne vähemmän huomiota.
ÄLKÄÄ ANTAKO MIESTENNE TEHDÄ OMISTA ONGELMISTAAN TEIDÄN ONGELMIA!!
Muuten saatte ne mielenterveysongelmat kaupanpäälle.
Tsemppiä, siskot!
pakko asua noin isossa talossa yli varojensa, sinulla oli jo omakin talo miksette asunut siinä.
Avioliittolaissa on puolisoilla elatusvelvollisuus toisiinsa.
Teidän suhteestanne on paras aika mennyt jo ja arki tullut tilalle, ja miehelläsi ei ole minkäänlaista halua pönkittää sinua, sori vaan. Mielummin hän vetää viinaa ja panee sua, mutta ei enää rakasta sua.
Ala valmistautua eroon. Sorry, mutta mielestäni sinun on aika alkaa tehdä surutyötä liittonne takia. Sure surusi nyt, ja valmistaudu lähtemään. Mieti vaihtoehdot valmiiksi, etsi kämppä ja muuta pois sitten kun olet henkisesti ja taloudellisesti siihen valmis. Tuollaista liittoa sinun ei kannata yrittää jatkaa. Mies ei sinua enää rakasta, ja aikaa myöten tilanne sen kuin pahenee.
aloittaja kirjoittajan suhde on huono, kun mies alkaa vihjailemaan, että pitäisi pois alkaa muuttamaan. Onko kummankaan suhteelle hyväksi ajaa toista pois edes sanallisesti? Jos naisella on korkeakoulututkinto olet keskimääräisiä perheäitejä paremmin koulutettu. Kiperä työtilanne voi olla sinulle ongelma jos et ole valmis muuttamaan paikkakuntaa. Minä en haluaisi olla päivääkään miehen halveksunnan ja vihjailujen kohteena, elämä on liian lyhyt olla alistuva osapuoli. Voisitteko harkita perheterapiaa? Oletko varma, että miehelläsi ei ole ketään muuta naista rinnallasi?
on hyvä ratkaisu silloin, jos puoliso ei pysty osallistumaan perhe-elämään ja tarvitsee enemmän tukea kuin mitä toinen puoliso pystyy antamaan. Esim. pienten lasten perheessä tämä johtaa konflikteihin, sillä lapsia hoitava puoliso kaipaa enemmän osallistumista ja tukea perheen hoitamiseen ja siitä syntyy helposti riitoja. Toinen puoliso ei taas pysty osallistumaan perhe-elämään ja kaipaisi enemmän tukea omiin asioihinsa kuin mitä lapsia hoitava kumppani pystyy antamaan. Molemmat puolisot ovat väsyneitä ja odottavat toiselta jotain sellaista, mitä toinen ei pysty antamaan. Tällaisessa tilanteessa voi olla helpompaa olla erillään riitojen ja turhautumisen välttämiseksi.
Aloittaja kirjoittaa: en ole ehtinyt käydä katsomassa viestejä aiemmin. No, meillä samanlainen tilanne kuin alussa. Nyt on mieheni käynyt sos.tston juttusilla ja vaatii kokonaan toisen lapsen itselleen joka on ala-ikäinen. Äidille jäisi hieheni toinen ala-ikäinen lapsi, ajatuksena, että kumpikaan ei maksaisi toiselle elatustukea. Tämähän kävisi minulle ok, mutta mieheni ex muija ei halua suostua ratkaisuun vaan vaatii edelleen elatusmaksuja. Olen voimaton tässä tilanteessa. Nyt mieheni on ärtyisä ja purkaa osan pettymyksestä minuun. Tänään on perjantai ja jo näkyy ottelevan kaljaa, taas se sammuu illasta ja kohta alkaa minun sättiminen ja vihjailut pois ajamiseksi yhteisestä kodistamme. Olen hakenut uutta väkituisempaa työtä ja kävin eka työhaastattelussa. Toivon todella, että saan työn josta tulee säännöllinen kuukausitulo, niin ei mieheni siitäkään voisi enempää alkaa natisemaan. Provikalla on epävarma tehdä töitä, nyt joulukuun tuloksi näyttäisi tulevan käteen poikkeuksellisen hyvin n. 2850 euroa ja veronpalautuksetkin tuli 680 eur. Näistä ostan mieheni lapsille joululahjat ja omille lapsilleni myös ja loput menee laskuihin. Eipä näytä kovinkaan paljoa minulla olevan varaa itselleni mitään hankkia. Olisi kiva käydä minun sukulaisissa kylässä, asuvat lähimmät 300 km päässä, asumme paikkakunnalla, jossa on mieheni sukulaiset ympärillä. Mieheni ei halua lähteä mukaan ja minä en voi yksinkään lähteä tämän mustasukkaisuuden vuoksi, patti tilanne, taas. Minä luovutan ja kökötän kotosalla kaikki joulun lomapäivät. Onneksi taloamme ympäröivät metsä jossa voin edes käydä kävelyllä ja katsella lintuja ikkunasta kun ne lintulaudalla käyvät syömässä. Minua on alkanut ahistamaan perheemme tilanne. Mieheni ei edelleenkään halua että kävisimme perheterapiassa. Joulunpyhät varmaankin itse lepuuttaa hermojaan juomalla itsensä humalaan. En ole enään varma itsestänikään uskallanko lähteä katselemaan omaa asuntoa ja jaksanko edes. Olen väsynyt jatkuvaan piikittelyyn ja nimittelyyn. Toisaalta yksin olisi ehkäpä helpompaa. Mieheni ex vaimo muuten sanoi minulle, että tämä sos.tilojan pelko oli osaltaan syy siihen miksi he päätyivät eroon, mieheni kiistää tämän kun kysyin siitä yli vuosi sitten. Henkinen sairaus voi olla kuulemma raskas. Tässäkin on yksi ongelma minulle, voisiko mieheni olla onnellisempi jos olisi lääkitys toinen, hänellä on lievä lääkitys ongelmaansa, reseptissä lukee annokseksi 1 1 tabletti sos. tilojen pelkoon, mutta hän näyttää ottavan 0,5 0,5 tablettia päivässä, eli puolet annoksesta. Omien sanojensa mukaan pärjää sillä, mutta minusta näyttää ihan muulta, en uskalla hänen kanssaan alkaa väittää vastaan taikka patistamaan lääkäriin uudelleen arviota varten. Olen hakenut tietoa sairaudesta täältä netin palstoilta, siellä painotetaan lääkityksen oikeata suuruutta ja säännöllistä ottamista, alkoholin käyttö sammumiseen asti heikentään lääkityksen vaikutusta ja viive on kuulemma 2-3 pv. Tästä kun olen maininnut miehelleni, niin heti väitti, että kyttään häntä ja yritän holhota tarpeettomasti, siis taas tein vieheen..kohta emme voi mistään puhuakkaan, että en ole kyttäämässä, provosoimassa taikka holhoamassa.. Joudun useimmiten soittamaan ystävilleni ja sukulaisilleni salassa mieheltä ja poistamaan puhelimesta soitetut puhelut, hän käy välillä katsomassa puhelimeni puhelut ja viestit, minä en koskaan hänen puhelimelle ole luvatta mennyt, joskus siihen olen kyllä vastannut ja vienyt puhelimen heti hänelle käteen. Mitä olette muut mieltä, paheneeko tilanteeni jos mieheni ei käy ammattiauttajalla? Se ei hyödytä minua jos siellä käyn yksikseni. Olenko kohta umpikujassa?
nainen ittees niskasta kiinni ja lopeta tuo liittosi, eihän tuosta mitään tule ja se lapsikin jää sun vastuullesi, kun äijäs ryyppää ei hänestä ole vastuun kantajaksi.
Lähde sinne omiin sukulaisiisi jouluksi, et sinä siihen äijäs lupaa tarvi, ja mietit suhdettasi oikeen kunnolla rauhallisessa ilmapiirissä.
Miehesi on itse aikuisena vastuussa omasta terveydentilasta, turha sinun on siitä murhetta ottaa kun saat haukkumiset palkaksi. Omasta puhelimesta saat soitella kelle ystävällesi lystäät, ei kuulu sun miehellesi.
Ryhdistäydy.
voi sinua aloittaja, kohta elätät miestäsi ja hänen lastaan. Olisiko sinun parasta hankkia hyvä harrastus? Kyllä sinullakin on oikeus yksityisyyteen. Älä suostu kotipiiaksi taikka sylkykupiksi.
Minustakin voisit mennä jouluksi sukulaisiin jos haluat, eihän se ole "miehen pettämistä"
nyt vasta ehdin käydä vilkaiseen mitä olette kirjoitelleet.
No, meidän joulu meni miten meni. En sitten uskaltanut lähteä sukulaisiin. Mieheni aloitti juomisensa jo 23 torstaina, 24 perjantaina vielä vähän ja lisää 25 päivänä. Sitten kaikki mieheni lapset tulivat valmiiseen joulupöytään jonka yksein olin hankkinut sekä laittanut. Koko kodin siivosin myöskin. Lasten kanssa meni aika hyvin, ruoka oli hyvää ja siitä sain kehuja. Illalla ja aamuyön tunteinan taas mieheni alkoi minun sättimisen, en ole ottanut osaa siihen ja tähän. Minulla on edelleen ollut rahaa vain käytössä se 1000 eur kuukaudessa ja näitä provikka töitä teen että on edes jotakin olemassa. Sossuun en suostu menemään ja tuskin sieltä mitään saadaankaan kun miheni tulot sen n. 3000 käteen/kk. Emme tietystikkään saa asumistukea.
Maanantaina 27 mieheni lähti töihin ja palaa takaisin vasta tänään ke 29 päivänä myöhään illasta. Nämä päivät olen lasten kanssa että eivät sentään yksin ole. Jännittää jo tuo uudenvuoden tulo, minut ollan kutsuttu koko perheenä uuttavuotta vastaanottamaan sukulaisiini, mutta tiedän jo entuudestaan että mieheni sinne ei halua lähteä, että en edes puhu hänelle asiasta.
Olen ottanut uudelleen puheeksi perhetarapian, mutta sinne ei ole edes minulla menemistä sanoo mieheni. Meillä ei ole kuulemma ongelmia vain minun laiskuus, kun palkkaa en saa tuon enempää kasaan provikalla, koko ajan olen ehtinyt toista työtä, soitellut ja laittanut hakemuksiakin. Puhelimeni on mieheni taas käynyt tarkastamassa, että ei vaan ole ketään muuta miestä elämässä kuin hän, koska on niin paljon poissa kotoa. Sosiaalisten tilojen pelkoon liittyy kuulemma tälläistä kontrolloimisen tarvetta..
Tuntuu, että kohta pääni räjähtää tästä miettimisestä. Olen jo alkanut katselemaan netin kautta vuokra-asuntoa. Pärjäisin varmaankin yksin paremmin ja saisin ainakin paremman mielen ainaisten haukkumisien sijaan. Melkein kaikki rahani menevät perheen ruokiin, minulle ei jää omaan käyttöön taikka tililleni muutakuin muutama euro kuukaudessa, jos asuisin yksin, ainakin ruoka kuluni olisivat pienemmät. Mieheni maksaa ensimmäiset elatustuet ex akalleen tammikuusta toisesta lapsesta, joka on meillä vähempi ja toinen jatkaa meillä oloa kuten ennenkin. Tämäkin on kohta varmaankin minun vikani, että joutuu maksamaan. Onneksi meillä ei ole yhteisiä lapsia olemassakaan. Jouluna ei mieheni osanut minulle yhtään joululahjaa, minä ostin hänelle kaksi ja hänen kaikille lapsilleen yhdet lahjat. Kun saisin edes kunnollisesti maksettavan työn, niin jäisi omaakin rahaa johonkin harrastamiseen.
ihan täysin sinun puolellasi. Olette olleet yhdessä vasta 4 v ja oletan että olette n 40-vuotiaita... tilanteesi näyttää senkaltaiselta että se ei tule muuttumaan ainakaan itsestään eikä pelkästään sinun voimillasi.
Miehesi pitäisi ensiksikin ymmärtää ongelmanne ja sen lisäksi vielä myös itse haluta muutosta tilanteeseenne. Yksi ihminen ei voi muuttaa onnetonta liittoa. Yhtä vähän yksinään ei voi tehdä liittoa onnelliseksi - kysymys on PARIsuhteesta johon se kaksi tarvitaan.
Yhteinen aikanne on varsin lyhyt. Omat lapsesi olet jo saanut hyvän oman elämän alkuun. Kunnioitan sinua, että kannat huolta miehesi lapsista - kun taas samaan aikaan hän pyrkii eristämään sinua omasta suvustasi.
Älä jää odottamaan ihmettä. Ryhdy valmistelemaan eroa - voit toki vielä kertoa miehellesi että asioiden on muututtava jotta liitto jatkuisi. Terapiasta voisi olla apua, mutta epäilenpä että hän siihen on halukas - siellä ongelmat joutuisi käsittelemään kun hän taas mieluummin hukuttaa ne alkoholiin.
Itse vaikutat fiksulta ja olet hyvin ymmärtänyt tilanteen. Ole terveesti itsekäs nyt ja aseta oma elämäsi etusijalle. Talousasiat ratkeavat kyllä kun sinun tarvitsee enää huolehtia vain itsestäsi - puutettakin kestää paremmin kun on henkisesti vapaa ja itsellinen.
Hyvää Uutta Vuotta sinulle ja voimia!
joo, sinulle ei koskaan tule jäämään mitään säästöön tälläisellä menolla. Miehelläsi sen sijaan on aika ok palkka, mihinkä hänen rahansa menevät?
olet urhea, kun jaksat miehesi lapsia hoitaa ja paimentaa kaikesta huolimatta.
tilannetta varmaankin auttaisi, jos saisit työpaikan josta tulisi tasainen kuukausipalkka, että et joutuisi tuolla provikalla rekemään, sinulla oli hyvä koulutus, jos oikein olin lukenut alusta.
jos itse olisin tuossa tilanteessa ja mieheni ei ota apua vastaan, olisi melko varmaa, että katselisin toisen kunnan ja toisen asunnon, sitten ehkä olisi mahdollisuutta päästä kunnon töihinkin
On hyvin ymmärrettävää että miehellä on lapsistaan ja xvaimostaan paljon stressiä, mutta se EI anna hänelle oikeutta kodella sinua noin epämiellyttävästi. Sinä et ole hänen vankinsa etkä rahoittajansa.
Aivan ensiksi, anna miehelle yksi ainoa mahdollisuus: joko parantaa tapansa tai sinä poistut tuosta yhtälostä. Esitä tuo yksinkertainen asia rauhallisella äänellä silloin kun miehesi ei ole humalassa/ lainkaan viinan vaikutuksen alaisena, niin että hän todella ymmärtää mitä sinä sanot.
Tuota viestiä seuraa viikon parin testausaika ja ellei mitään muutu, sinä lähdet. Siinä tapauksessa on todellakin parasta että alat katselemaan omaa asuntoa. Mitä tapahtui sinun edelliselle kodillesi? Toivon niin kovasti että siirsit sen lastesi nimiin enne uuden ostamista, että sinulla on ainakin yksi koti odottamassa. Toisaalta vaikka olisit menettänyt sen, siitä huolimatta sinun, jo oman terveytesi takia, on parasta muuttaa omillesi. Vaikka uusi asunto olisi pikkiriikkinen huone, se olisi sinun oma levähdyspaikka jossa ei tarvitsisi kuunnella toisen huonoa ja luokkaavaa kielenkäyttoä ja kohtelua.
Raha-asiat kyllä järjestyvät aikanaan: saatte myytyä nykyisen talonne joka toivottavasti maksaa velkanne joten voit aloittaa puhtain (velattomin) paperein. Tai sitten mies ostaa sinut ulos.
Kaikista tärkein on että sinä pääset pois tuosta ilmapiiristä ennenkuin se on liian myohäistä. Nimittäin on liian helppoa vain elää kituuttaa ja antaa pikkuhiljaa, huomaamattomasti oman itsearvon täysin kadota, tullen araksi ja täysin tyokyvyttomäksi.
Mulle tapahtu ihme... ollaan oltu 5,5v yhessä osa naimisissa... 4v jälkeen vasta onnellisina... sitä ennen elämämme oli yhtä helvettiä... kaverit menivät, masennuin, en käynyt etes lähi kioskilla... mutta olin niin suuri suustani että mieheni ei puuttunut mihinkään... stressaantuneena kävi vain töissä ja illat yritettiin pärjätä yleensä riidellen ja joka asiasta näykkien... Kuitenkin kun toinen lapsi tuli, koira lähti ja oma asunto hankittu sekä anopin kanssa puhdistettu välit asiat parani... menin jopa itseeni ja mieheni alkoi kun alkoikin kuuntelemaan minua ja minun asioitani esim. kuinka anoppi kävi minua kiusaamassa... Jos haluatte rakastavan suhteen olkaa sisältä kauniita... ja sitä kautta se toinenkin kaunistuu...
joo,, tänään on sitten taas jännitettävä kun on tuo uudenvuoden päiväkin. Mies tulee vasta n. 18 kotiin työkeikalta jollekka lähti jo 4 yöllä ajamaan. Yksin kotosalla sieltä 15 saakka, ehdin siivota ja vähän leipoakkin. Ketään ei ole ainakaan minun tietääkseni tulossa kylään (meillä ei oikein vieraita käy) enkä ole ostanut yhtään rakettiakaan. En ole tänään vastannut mieheni puheluihin taikka tekstiviesteihinkään. Kun katson puhelintani, siihen on tullut kun kello on 12.20 ei vastattuja puheluita häneltä 16 ja tekstiviestejä 8, jotka olen lukenut, mutta en vastannut.
Tänään on ensimmäinen kerta, että en ole miehelleni vastannut yhteydenottoihin. Jospa alkaisi miettimään missä vika. Hän haluaa soitoillaan kontrolloida missä olen, tarkistaa puhelimeni esim. kun käyn suihkussa (olen tehnyt testin, että puhelimen olen jättänyt määrättyyn asentoon ja asento on eri kun olen sitä seuraavaksi katsonut) kerran ystäväni soitti minulle ja kysyi, miksi en ole vastannut puhelimeeni, kummastuin, en ollut edes kuullut puhelimen soivan ja kun katsoin ei vastattuihin, siellä ei ollut yhtään ei vastattua, mieheni oli kati käynyt poistamassa listalta.
Olen alkanut todella harkita, että lähden pois tästä kodista. Tämä asunto on meidän kummankin nimissä ja luulen, että mieheni lunastaa minut ulos. Minun ed asuntoni myin ja rahat laitoin tähän yhteiseen n. puoli vuotta sitten. Tässä uudessa asunnossa emme ole asuneet kauenpaa. Harmittaa kovasti, tykkään asua tässä talossa ja viihdyn yksikseenkin. Harrastuksiani rajoittaa minun taloudellinen oma tilanteeni, ei provikalla paljoakaan jää pussiin kuukauden lopulla. Jos pyydän avustusta mieheltäni, niin heti alkaa sättiminen, että miksi en hommaa sellaista työpaikkaa, jossa saisin rahat riittämään,,niin, kun niitä paikkoja ei ole, nytkin on hakemukset vetämässä 6 eri työpaikkaan, joissa edes jonkinlainen tuntipalkka, mikään ei vastaa koulutustani mutta sillä ei väliä. Meidän keskenäiset tuloeromme ovat osasyy miksi näitä riitoja syntyy. Sitten on mieheni ex liitosta olevat lapsien vierailut isänsä luona, joita tämä ex vaimo yrittää parhaansa mukaan säädellä ja muutella. Onneksi minulla ja miehelläni ei ole yhteisiä lapsia eikä tulekkaan. Saan piristystä kun soittelen omille jo kotoa lähteneille lapsilleni, he eivät ole tietoisia vaikeasta tilanteestani. Jos päätän lähteä, tulee asia monelle aikamoisena yllätyksenä luulen niin.
Varmaankin saan taas illalla/yön tunteina kuulla kuinka huono nainen olen, palkkani on paska yms, sitähän se viina tiettää ja nyt kun vielä uudenvuoden päivä kyseessä, niin saa " luvanperästä juhlia". Nyt jo jännittää kun mieheni tulee kotiin, että paljonko on mukana viinaksia hankkinut. Sitten kun sammuu niin pitää vielä valvoa, että ei mihinkä sattuu sammu, viimeksi sammui vessaan housut kintussa, edelisellä kerralla saunanlauteille ja sitä edellisellä autoon autotalliin ja pakkasta 15. Aina olen käynyt onkimassa sänkyyn turvaan, että ei itseään ole kolhinut taikka satuttanut. Koskaan ei ole anteeksi pyytänyt. Tuntuu, kun minun elämäni pyörisi vain mieheni ja hänen lapsiensa ympärillä. Tämäkin on valinta kysymys. en usko, että mieheni on edes ajatellut kuinka pahalta minusta tuntuu ja että harkitsen lähtemistä. Ainut hyvä puoli tässä on että olemme kumpikin olleet toisillemme uskollisia. Täytyy viikonlopulla ottaa kissa pöydälle ja puhua asiat halki ja laittaa aikaraja tai jotakin.