työmotivaatio täysin hukassa

Eiköhän noin päähän potkitulle jo pitäisi saada eläke.

Jos saat toisen työpaikan kohtalaisen helposti, lähde lätkimään. Tai yritä korjata nykypaikassa asioita: viihtyvätkö muut työntekijät yhtä huonosti? Miksi teillä on niin kireää, ehkä se johtuukin esimiehistä jotka ovat saaneet teidät tappelemaan toistenne kanssa? Voisitteko edes yrittää keskenänne jutella asioista ja sitten porukalla pyytää korjaamaan epäkohdat?

Onko palkka edes hyvä, tai edes kohtuullinen? Jos on, älä jumaliste irtisanoudu missään tapauksessa, ainakaan jos et ole löytänyt VARMAA vakinaista uutta paikkaa!

Älä välitä, sama homma on omassa työpaikassani, eläkevakuutuslaitoksessa. Akateeminen, keski-ikäinen mies täysin väärässä paikassa. Työ stessaavaa nippelisnappelis-puuhastelua, toistuvaa päivästä toiseen, ja turhauttavaa. Työilmapiiri kehnohko, pomot hankalahkoja jne. Mutta liksa juoksee, ja sillä maksaa kuitenkin niitä vapaa-ajankin menoja.

Se vaan on niin että nykymaailmassa rahaa tarvitaan. Jos jäät työttömäksi, ansiosidonnainen juoksee 3 kk karenssin jälkeen parisen vuotta mutta entäs sitten? Ja TYP:n (työvoiman palvelukeskus eli entinen työkkäri) muijat kyykyttävät sinua ja käskevät jollekin paskakurssille tai puolta alemmalla palkalla vielä kamalampaan työpaikkaan. Ja työvoimapulaa ei ole eikä tule, ja jos jollain alalla sitä on, sinne palkataan mieluiten mamu pienellä liksalla koska mamu saa vielä sossusta lisätukea mutta kansasuomalainen ei.

Eli: jaksamista, teet vaan sen mikä ylittää juuri riman. Älä ota stressiä. Tulet aamusella, lähdet iltapäivällä ja kotona/ulkona sinua odottaa muu maailma jossa voit harrastaa tms mitä haluat.

Itse aloitin joitakin kuukausia sitten uudessa työpaikassa ja jo tässä vaiheessa tekee mieli lähteä lätkimään. Osa työkavereista on aivan sekopäisiä, tappelevat keskenään ja piikittelevät toisiaan kaikesta mahdollisesta. Pomo ei puutu asiaan, vaan jollakin tasolla on itsekin kuviossa mukana. Työilmapiiri on todella heikko ja tiedän sekoavani, jos jään tänne pitkäksi aikaa.

Minulla on koko ajan hirveän epävarma olo ja yritän toimia sovittelijana työntekijöiden välillä. En lähde mukaan pashanjauhantaan, enkä halua valita puolia. Tällainen nuoralla tanssahtelu ei oikein tunnu mielekkäältä, eikä tämä tilanne ole työtehon kannalta järkevää.

Vaikka olenkin onnellinen siitä, että sain työn, jopa ihan vakityön, on minulla jatkuvasti haku päällä. Silmäilen työpaikkailmoitukset ja kuljen korvat auki kaikkialla. Harmittaa kyllä, että sinänsä ihan mielekäs työ pilaantuu ihmisten takia. Tätä on kuulema jatkunut jo vuosia, joten ihan pikaista muutosta tuskin tulee.. joten ihan itseni kannalta järkevin vaihtoehto lienee uuden työn etsiminen. Yritän sinnitellä nykyisessä työssäni niin kauan, että uusi paikka on varma. Sitä suosittelen sinullekin. Tsemppiä!

olen miettinyt myös minä, mutta sillä poikkeuksella että teen ilman motivaatiota omat työt ja vielä toistenkin siinä sivussa ja siksi motivaatio on mennytkin työhön, koska kurmitusta niin fyysistä kuin henkistä on aivan liikaa yhdelle ihmiselle. Vapaa-aikani kuluu työstä palautumiseen.... olla möllöttäen pää pyörällä raskaasta viikosta, joka vi..n viikonloppu.

Jos olet seurannut tätä foorumia pitemmälle,niin et ole ongelmiesi kanssa yksin.Ja sitten,mikä neuvoksi?
Hyvä kysymys?Yleisin vastaus lienee:vaihda työpaikkaa......JOOPA JOO.Jos asut jossain lapissa tai itä.-suomessa...........

Mun motivaationi on myös tasan zero. Työnkuvaa ei ole. Toinen henkilö, joka ei ymmärrä aiheesta enempää kuin sika sukkahousuista, päsmäröi 30 vuoden ns. "kokemuksella" samoja mikrodetalji-asioita menneen ajan merkeissä ja esimies on ihan pihalla. Suunnitelmallisuus on kielletty. Ajatelkaa! Uudet esimiehet talossa pyörittelevät päätään ja vanhat kertovat keinoja, millä täällä pärjää. Käyttävät siis erilaisia huvittavia mielikuvia ja antavat tuon päsmäröijän pelleillä. Sanovat, että "hyvä suojatyöpaikka".

Suomi nousuun. Heh heh heh heh....huoh...heh heh heh...ei oo todellista!

Tilannehan on lähinnä perustavaa laatua oleva selviytymiseen liittyvä strategia. Työpaikka on pidettävä, hinnalla millä hyvänsä. Aivan sama, mitä tehdään tai mitä tapahtuu.

Ihan kuin minun suustani edellisessä työpaikassa!! Tyhjän päälle en uskaltanut lähteä kun toimistoalalla ei juuri töitä yli 5-kymppiselle ole. Vuodenpäivät kiristelin hampaitani, ahdistuin ja lähtetin hakemuksia. Sitten tärppäisi ja lähdin. Onneksi! Aloin olla melko rikki..

Meillä taas työtehtävät vaan eivät ole tässä taantumassakaan yhtään vähentyneet.
Päinvastoin, vaaditaan venymistä lisää ja lisää koko ajan.

Nämä aiheuttavat tiimissä henkilöiden välille kahnausta, kun monet kokee että
jotkut pääsevät liian helpolla, tai menevät itsekkäästi aina siitä mistä aita vaan
on matalin.. Toisille taas riittää jatkuvasti 'haasteita' ja pähkäiltävää..

Päivän pilaa ylimielisen työkaverin naljailu tai asiaton kommentti taikka väheksyntä.

Työelämä on nykypäivänä tosi näköalatonta ja kyynistä.

Minullakin on motivaatio loppunut ja tuntuu, että sitä ei voisi saada takaisin, kun se kerran on mennyt. Odotan vain, koska pääsee taas pois.

ei vika ole työpaikassa eikä työkavereissa. Motivaatio.ongelma
on itse luotu sairaus. Muuttamalla omaa ajattelunsa laatua
löytyy se motivaatio työhön. Älä syytä firmaa tai työkavereita
vaan löydä perusvika omasta ajatettelusta ja korjaa asenteesi.

Työterveyshuollon palvelut asian kanssa on käytetty? Kumnallusta,jos saa palkkaa tekemättä työpaikallaan sitä,mihin on palkattu. Mitä työnantajan kanssa käydyt keskustelut ovat korjanneet?
Mikä taho tekee ne työt?
Minulla ei tällaista vaihtoehtoa ole että voisin töissä vain olla. Duunikin pitää hoitaa,alta pois.
Toki,ketä se työ ei välillä tympisi,mutta tekemällähän sen saa valmiiksi mikä on päivän homma.
Mars työterveyshuoltoon,ellet jo käynyt. Äläkä itse sanoudu irti,työnantajan tehtävä on järjestää työnjohto,ja arvioida sitä suoriutumista ja tehdä tarvittavat asiat että työt alkavat sujua.

esiintyykö tympiintymistä myös työpäivän ulkopuolella. Niissä täysin ikiomissa mun juttu kuvioissa. Jos tympiintyminen omaan elämään on 24 tuntia vuorokaudessa päivästä toiseen niin isompaa remonttia on silloin tehtävä. Totaalitympiintymistä ei voi silloin kokonansa laittaa työn/työpaikan viaksi.

Rajansa kaikella. Jos työpaikka on henkisesti kuluttava ympäristö niin sieltä kannattaa pikimmiten lähteä pois koska muuten sairastut ajan myötä mieleltäsi ja sitä olotilaa ei saada millään lääkkeillä pois vaan ainoastaan ympäristön vaihtaminen auttaa asiaan.

Itseäni ei ole kaduttanut ainutkaan työpaikan vaihtaminen tai edes tyhjän päälle lähteminen, oma henkinen jaksaminen ja mielenterveys on ainut ja tärkein asia elämässsäsi mihin pystyt vielä vaikuttamaan ja sitä ei rahalla voi korvata mitenkään.

Sinulla ei ole varaa ulista. Ei työ ole mikään huvittelupaikka.

itseänsä ja tekemisiänsä on hyvä uusia koko ajan. Jos tekee ja toistaa samalla tavalla jokaisen elonpäivänsä niin tonttuhommaahan se on . Töihin,kotiin, nukkumaan. Nonstop. Jos nykyinen työ ja naamat pännii niin hanki silloin uusi työ itsellesi. Tai tee ihan jotain muuta. On helppo valita itsellensä turvalliset elämänkuviot joissa ei ole riskejä eikä haasteita. Hinta helposta yllätyksettömästä rutiininomaisesta elämästä on juurikin se että tuntee olevansa sylkykuppi. Mikä oli se uusi juttu jota kokeilit tänään?
Todennäköisesti et kokeilut mitään uutta. Jatkat ajopuuna. Itsensä peliin laittaminen ei ole helppoa. Omista kivettyneistä tavoista ei pääse irti ilman ponnistelua.