Voiko nuori parisuhde, jossa suunnilleen kerran kuussa on järkky riita ja siitä seuraa viikon kyräilyä ja surua molemmille, toimia pidemmän päälle?
Tää vie voimia, niin paljon...
Olen 23-vuotias tyttö, ja seurustellut nyt vuoden vähän vanhemman pojan kanssa (olimme jo entuudestaan vanhoja tuttuja ja toistemme hyvät ja huonot puolet oli aika lailla tiedossa). Ongelmana on että repäsemme hullun helposti jostain riidan, poikaystäväni enimmäkseen syyttelee minua jos en ole joka päivä hänen kanssaan ja minä syyttelen häntä takertujaksi ja vänkään että tarvitsen omiakin hetkiä (en ole yhtä sosiaalinen seurapiiripuudeli kuin hän on :D). Tai jotain vastaavaa. Pointti on se että riita lähtee jostain turhan vähäpätöisestä asiasta.
Sitten tuntuu että ollaan jo melkein eron partaalla kunnes taas asia sovitaan ja puidaan meidän välit miljoonannen kerran ja kuukauden pari on kaikki onnellista ja aurinko paistaa. Huom, tää ei johdu mistään mun menkoista, vaan suunnilleen tuon välin pystytään olemaan nätisti :)
Ollaan molemmat helvetin temperamenttisia mutta myös älyttömän herkkiä ja surraan sitten tykönämme kun tuli sanottua pahasti. Olen tosi rakastunut häneen ja hänen mielestään olen elämänsä nainen vaikka nuoria ollaankin. Kuitenkin tätä riitelyä on tosi paljon ja minua se ainakin syö... Ei voi olla välillä ajattelematta että jospa tuolla on joku jonka kanssa sellaista ei tulisi! Ollaan molemmat seurusteltu aiemminkin eikä tätä ongelmaa ollut. Olemme kuitenkin ehottoman tosissamme tässä suhteessa.
Voiko tästä jatkaa ja tulla vielä joskus hyvä... Tuntuisi typerältä erota jos molemmat niin paljon välittää..
Tää vie voimia, niin paljon...
Olen 23-vuotias tyttö, ja seurustellut nyt vuoden vähän vanhemman pojan kanssa (olimme jo entuudestaan vanhoja tuttuja ja toistemme hyvät ja huonot puolet oli aika lailla tiedossa). Ongelmana on että repäsemme hullun helposti jostain riidan, poikaystäväni enimmäkseen syyttelee minua jos en ole joka päivä hänen kanssaan ja minä syyttelen häntä takertujaksi ja vänkään että tarvitsen omiakin hetkiä (en ole yhtä sosiaalinen seurapiiripuudeli kuin hän on :D). Tai jotain vastaavaa. Pointti on se että riita lähtee jostain turhan vähäpätöisestä asiasta.
Sitten tuntuu että ollaan jo melkein eron partaalla kunnes taas asia sovitaan ja puidaan meidän välit miljoonannen kerran ja kuukauden pari on kaikki onnellista ja aurinko paistaa. Huom, tää ei johdu mistään mun menkoista, vaan suunnilleen tuon välin pystytään olemaan nätisti :)
Ollaan molemmat helvetin temperamenttisia mutta myös älyttömän herkkiä ja surraan sitten tykönämme kun tuli sanottua pahasti. Olen tosi rakastunut häneen ja hänen mielestään olen elämänsä nainen vaikka nuoria ollaankin. Kuitenkin tätä riitelyä on tosi paljon ja minua se ainakin syö... Ei voi olla välillä ajattelematta että jospa tuolla on joku jonka kanssa sellaista ei tulisi! Ollaan molemmat seurusteltu aiemminkin eikä tätä ongelmaa ollut. Olemme kuitenkin ehottoman tosissamme tässä suhteessa.
Voiko tästä jatkaa ja tulla vielä joskus hyvä... Tuntuisi typerältä erota jos molemmat niin paljon välittää..
Vastaukset 2
Vanhimmat
Temperamenttinen ihminen (kuten minäkin), on mahdotonta olla ottamatta yhteen silloin tällöin. Jos haluat mieheksesi kunnon lapatossun, niin se on oma asiasi, mutta itse en miehenä sellaista naista enää ikinä ottaisi. Pari pitempää suhdetta oli takana ennen vaimoani ja vaikka välillä otamme yhteen, niin edelleenkin rakastetaan toisiamme erittäin paljon. Miksi yhteen ottaminen asiasta olisi jotenkin väärin? Suhteessamme myös on sitä ns. KIPINÄÄ. Ajattele mitä parisuhteeltasi haluat ja etene sen mukaan.
Kuvaelemasi ajanvietto poikaystäväsi kanssa on kaikkea muuta kuin rakentavaa. Se kuulostaa melko sairaalta.
Tietenkin voitte olla ystäviä ja tavata toisianne muiden seurassa ja parantaa heidän kanssaan maailmaa, mutta teidän kahden vain liimautua toisiinne on todella järkyttävää- jopa lukea!
Nainen, Missä sinun aivot ovat? Etko osaa käyttää valinnanvapauttasi paremmin kuin riitelyyn ja toistenne henkiseen ruoskimiseen.
Sairasta, niin kovin sairasta!