Alotin muutama viikko sitten uudessa työpaikassa ja ihan alusta asti esimies on meidän kahdestaan jäätyämme kertonut minulle muiden työntekijöiden yksityisasioita, hyvin arkaluontoisiakin asioita "ihan vain näin meidän kesken..." Viime viikolla pomo lähti hetkeksi asiolleen ja jäin toisen uudn työntekijän kanssa hetkeksi työpaikalle kahdestaan. Silloin sain kuulla, että esimies oli "varoitellut" uutta työntekijää minusta, minun kanssani ei kuulemma parane käydä juttusille. Tuo lyhyt keskustelu selvensi minulle, miksi alusta asti olen ollut joukossa jonkinlainen outolintu, minua eivät kaikki tervehdi aamulla ja poislähtiessään, jotkut eivät vastaile miun tervehdykseeni, eivät edes katso minun suuntaani kahvipöydässä saati, että juttelisivat mitään. Ilmeisesti minustakin on esimies muille kertonut "luottamuksellisia tietojaan".
Ihmettelinkin, miten firman isompi pomo käydessään tarkastuskäynnillään tivasi minulta peräti kahdella käynnillään, että viihdynkö varmasti tässä työpaikassa. Ilmeisesti hän on ainakin aavistellut jotain ilmapiiriongelmia. Äskettäin myös paljastui, että esimies ei ole täsmentänyt minulle kaikkia palkkaukseeni ja työsopimukseeni liittyviä yksityiskohtia, eli olen saanut palkkaa huomattavasti vähemmän, kuin olin olettanut saavani. Muutenkin tietoa paljastuu tipoittain ja kantapään kautta. Minun olisi esimiehen mukaan pitänyt itse älytä kysyä näitä asioita jo työsopimusta allekirjoittaessani.
Olen miettinyt, että onko tämä tällainen ko. yrityksen ns. "normaali toimintalinja" vaiko yksittäisen, ilmeisen epävarman , keski-ikäisen naisen hutiloivaa toimintaa, asiallista työkulttuuriahan se ei missään nimessä ole. Ylempi pomo on reipas, nuorehko mies, joka tuntee työtapani ja tuloksentekoi ja hänen kanssaan olen hyvissä väleissä, ainakin vielä. Kannattaako ottaa työpaikan epäasiallisuudet puheeksi hänen kanssaan? Miehethän ei erityisesti kanteluja halua kuunnella. Asun pienehköllä paikkakunnalla, jossa työnsaantimahdollisuudet ovat heikot ja onhan tässä nykyisessä työpaikassani hyviäkinpuolia.
Ihmettelinkin, miten firman isompi pomo käydessään tarkastuskäynnillään tivasi minulta peräti kahdella käynnillään, että viihdynkö varmasti tässä työpaikassa. Ilmeisesti hän on ainakin aavistellut jotain ilmapiiriongelmia. Äskettäin myös paljastui, että esimies ei ole täsmentänyt minulle kaikkia palkkaukseeni ja työsopimukseeni liittyviä yksityiskohtia, eli olen saanut palkkaa huomattavasti vähemmän, kuin olin olettanut saavani. Muutenkin tietoa paljastuu tipoittain ja kantapään kautta. Minun olisi esimiehen mukaan pitänyt itse älytä kysyä näitä asioita jo työsopimusta allekirjoittaessani.
Olen miettinyt, että onko tämä tällainen ko. yrityksen ns. "normaali toimintalinja" vaiko yksittäisen, ilmeisen epävarman , keski-ikäisen naisen hutiloivaa toimintaa, asiallista työkulttuuriahan se ei missään nimessä ole. Ylempi pomo on reipas, nuorehko mies, joka tuntee työtapani ja tuloksentekoi ja hänen kanssaan olen hyvissä väleissä, ainakin vielä. Kannattaako ottaa työpaikan epäasiallisuudet puheeksi hänen kanssaan? Miehethän ei erityisesti kanteluja halua kuunnella. Asun pienehköllä paikkakunnalla, jossa työnsaantimahdollisuudet ovat heikot ja onhan tässä nykyisessä työpaikassani hyviäkinpuolia.
Vastaukset 3
Vanhimmat
siinä tiivistetysti esimiehesi
kannattaa hoitaa asia jo alkuvaiheessa, kun sulla on jo aineistoakin. Kerrot, että sulle on kerrottu arkaluontoisia tietoja (Toisten terveydentilasta? Mainitse henkilöt, mutta älä kerro mitä ollaan kerrottu. Ja että se toinen henkilö tuli sanomaan mitä sille taas oli sanottu.). Kun ylempi esimies oli oikein tiedustellut asiaa, niin luulisi olevan jo aiempaa tietoa tuon naisen käyttäytymisestä. Eikä hän ehkä silloin olekaan mikään tyypillinen henkilöstöasioissa vastuuta pakoileva mies. Voit myös samalla kysyä, että onko aiemminkin ollut ongelmia, kun tiedustelit tätä minulta kahteen kertaan. Konkreettisia ehdotuksia voisi varovaisesti esittää, esim. tiedustella onko ollut johtamiskoulutusta. Oikeastihan toi nainen pitäis siirtää heti pois, mutta pakkohan se on lätistä nätisti.
Edelleen olen roikkunut hengeltään huonossa työpaikassa, jossa esimies on varsinainen vitsi. Lähinnä siksi, että kotipaikkakunnaltani on vaikea saada uutta työtä ja onhan tässä nykyisessä paikassani hyviäkin puolia ja hetkiä ollut.
Kun nyt olen viimeinkin uskaltautunut kertomaan epäkohdista silloin tällöin vierailulla käyvälle ylemmälle pomolle, joka on alunperin vaikuttanut ihan rehdiltä, olen joutunut huomamaan, että tässä puljussa ei ongelma ole ainoastaan onneton ja olematon esimiestyö, vaan koko yrityksen toiminta perustuu suoraviivaiseen diktatuuriin portaalta toiselle. Ongelmien esille ottaminen johtaa vain asioiden julistamiseksi "käsitellyiksi", heti kun niitä pitäisi edes alkeellisesti alkaa käsitellä. Kysymys "onko kaikki hyvin, onko kiva tulla töihin" olikin tarkoitettu vain retoriseksi kysymykseksi tai siihen saa vastata ainoastaan myönteisesti. Kaikki kielteisyys (lue kritiiki, parannushdotukset) on kielletty. Isoman pomon itsensä koolle kutsuma työpaikkakokous johti nopeasti loppuviikoksi julistettuun "valituskieltoon", heh!
Nuorimmat (sinänsä pätevät työntekijät) on nyt sitten savustettu ulos kuka minkäkin mustamaalaamiskampanjan saattelemana. Uudet työntekijät lopettavat muutaman päivän päästä huomattuaan, mikä on pelin henki. Surettaa sikäli, että tämä epäpätevä esimies ei kaihda valehtelua ja väärien todistusten antamista kirkkain silmin. Yhden harjoittelijan oppilaitokselle hän ilmoitti täysin totuudenvastaisesti, että henkilöllä on vakava ongelma työasenteen suhteen, häiritsee muiden työskentelyä ja käyttää jotain aineitakin, koska kasvot ovat usein punoittavat. Pomon mielipiteet muistakin jo entisistä työntekijöistä on muuttuneet täysin päinvastaisiksi ja niitä ahkerasti ruoditaan kahvipöytäkeskusteluissa pienen kantaporukan kesken.
Minä olen nyt jäänyt työpaikan nuorimmaksi sekä ikävuosiltani että työkokemukseltani, joten olen viime viikot joutunut naispuolisen esimiehen nokkimaksi milloin mistäkin mitättömästä syystä. Esimerkiksi, jos vastaan työkaverin kommenttiin tai kysymykseen johonkin työhömme liittyvässä asiassa, esimies on heti huutamassa minulle (ei koskaan sille toiselle) että keskity sinä X vaan työntekoon. Työasioista ei täällä nimenomaan saa puhua, siksi kai niin uutterasti keskitytään muiden arkaluontoisenkin yksityisasioiden ruotimiseen.
Äskettäin esimies läksytti minua yksityiselämääni liittyvästä asiasta, joka ei millään lailla liittynyt työntekooni, mutta olin kuulemma osoittanut suurta epäluottamusta kun en hänelle asiasta kertonut. No eipä tarvinnut, kun työkaveri salakuunteli puheluni ja juorusi pomolle. Isommalle pomollekin tästä asiasta oli juoruttu, ja kun hän sivusi asiaa huvittuneena, yritin esittää oman versioni asiasta, mutta sitä ei kuunneltu, sillä asia oli jo "käsitelty". Mutta taisi tämä nyt olla minulle viimeinen niitti. Isompi, miespuolinen pomo ilmeisesti vieläkin näkee minussa hyvän työntekijän, mutta eipä siitä paljoa iloa ole kun muutaman kiehuvan myrkkypadan kanssa pitää päivät pitkät työskennellä.