että näin

Mun ongelma on mies, sanotaan vaikka Antti:) johon tutustuin 4 vuotta sitten. Tiesin sen maineesta naistenmiehenä ja olinkin päättänyt et en lankea. Puolivuotta pyörittiin kavereina, tutustuttin ja huomasin et ei se mikään mulkku olekaan vaik niin olin kuvitellut.. No, se sai mut houkutelua muuhunkin kuin kaveruuteen. Tapailtiin ja aloin kuulla kaikkialta kommenttia kuinka A on muuttunut mies, kuinka huomaa et se on rakastunut jne. Joten mä uskalsin ekaa kertaa elämässäni heittäytyä täysillä mukaan. Rakastuin aivan silmittömästi ja meillä oli uskomaton kesä. Kuitenkin Antti jäi kiinni pettämisestä exänsä kanssa. Maailma romahti. Uskoin kun se sanoi et kysymys oli vaan seksistä ja hän ei voi sille mitään et on niin munansa orja (no ei nyt noilla sanoilla mut kuitenki..). Sovittiin et annan uuden tilaisuuden ja parin viikon päästä sama tapahtui. Olin aivan paskana, samoin Antti ja mä sit annoin sille kenkää. Kundi oli reilu puoli vuotta aivan alamaissa, sen ystävät jopa aneli mua et ottaisin sen takas koska siitä oli tullut aivan apaattinen ja maaninen. Mä rakastin edelleen sitä mutta päätin että en anna enää koskaan sen satuttaa mua. Nytkin, vuosien jälkeen kaipaan sitä ja kun nähdään, sydämeen sattuu. En tiedä onko A päässyt yli minusta, mutta mä en ole vieläkään. Odotan sitä päivää kun voin aloittaa ihmissuhteen ilman että vertaan sitä ko mieheen.. Ainoa vaan että sen lisäksi että rakastan sitä, mä halveksun ja sen valheet saa mut voimaan pahoin. Tosi tervettä.

Ainoa neuvo minkä voin antaa on että opettele vihaamaan sitä miestä joka 'kummittelee'. Eihän sekään viisasta ole mut parempi kuin ikävöidä ja kaivata.