Hieman pohjia. Olen 20 vuotias nuori nainen ja olen seurustellut mieheni kanssa hieman yli 2 vuotta.
Minulle on tullut nyt viimeisen hmm vuoden aikana tunteita että haluan olla yksin vapaa kaikista miehistä.
Hyppäsin tähän suhteeseen heti edellisen jälkeen(ei järkevää) ja nyt se kostautuu sitten jatkuvana vapauden kaipuuna joka kasvaa koko ajan.
Olen myös ihastunut uusiin miehiin liiankin usein! Mitään ei tietenkään ole tapahtunut.
Mieheni on mitä ihanin, mutta silti haluan pois. Kannattaako minun jättää tämä suhde ja elää yksin? Entä kuinka voin tuhota toisen elämän?
Olen tullut ehkä siihen tulokseen, että olen miehelle vain hyvä ystävät. Ehkä parhain, mutta seksihaluja mieheeni minulla ei ole oikeastaan ollenkaa. Muihiin miehiin kyllä on?!
Auttakaa.
Minulle on tullut nyt viimeisen hmm vuoden aikana tunteita että haluan olla yksin vapaa kaikista miehistä.
Hyppäsin tähän suhteeseen heti edellisen jälkeen(ei järkevää) ja nyt se kostautuu sitten jatkuvana vapauden kaipuuna joka kasvaa koko ajan.
Olen myös ihastunut uusiin miehiin liiankin usein! Mitään ei tietenkään ole tapahtunut.
Mieheni on mitä ihanin, mutta silti haluan pois. Kannattaako minun jättää tämä suhde ja elää yksin? Entä kuinka voin tuhota toisen elämän?
Olen tullut ehkä siihen tulokseen, että olen miehelle vain hyvä ystävät. Ehkä parhain, mutta seksihaluja mieheeni minulla ei ole oikeastaan ollenkaa. Muihiin miehiin kyllä on?!
Auttakaa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
tldr
Haluut munaa useilta eri miehiltä. Simplez.
kannattasko lemppaa se gundi, muutaman vuoden päästä ootte kihloissa pelkästä tottumuksesta ja vieläkin ajattelet samalla tavalla, sitte seuraavaks on lapsia ja asuntolaina ja oot nalkissa "pelkän" ystävän kanssa. ainakin kannattaa puhua sen gundi gaa.
Etköhän sä nyt vähän ylidramatisoi: tuskin sä sen miehen elämää pilaat. En oikein usko, harvalla se on suhteen päättymiseen tuhoutunut ja etenkin kun olette noin nuoria. Miehesi löytää kyllä uuden, jatkaa siis elämäänsä (tai jatkaa sitä sinkkuna muuten vaan) ja elää todennäköisesti hetken surtuaan ihan normaalisti... Kuten sinäkin.
Ei mene kummankaan elämä pilalle, jos olette ihan tervejärkisiä ja eroatte rehellisesti.
Mun mielestä noin nuorena on turhaa sitoa itteensä tottumuksesta ja tyytymisestä mihinkään, sä ehdit kyllä tyytyä ja kestää vanhempanakin. Pitkissä suhteissa tulee noita ihastuksia ja aikoja jolloin ollaan pelkkiä ystäviä, mutta jos sulla ei ole mitään suurta tarvetta, pakotetta ja hinkua noin nuorena perustaa perhettä ja sitoutua tosissaan, niin en nää miksi ihmeessä sun pitäs sitten tässä suhteessa olla?
Toi vapauden kaipuu nyt on 2 kymppisenä ihan normaalia.
Elä elämääsi kun sulle on sellanen annettu, mene tunteen mukana ja sitoudu sitten kun tulee oikeasti sellainen olo. Etsi ensin itsesi, omat intohimosi, tavoitteesi ja muut ja sitten vasta sitoudu suhteeseen ja sitten kun oikeasti sitoudut, niin sitten vasta elä sitä aikaa. On hienoa, ettet halua pelata etkä satuttaa toista ihmistä, siihen auttaa se, kun on rehellinen itselleen ja toiselle: mutta ei kyllä saa uhrautua vääristä syistäkään. On hyvä asia, että mietit, mitä haluat, itseltäsi, suhteiltasi, mutta muista miten nuori olet! Olet siis vastuuntuntoinen ja fiksu nuori nainen, joka haluaa elää itsenäisesti ja rehellisesti omaa elämäänsä: tee siis niin.
Tietysti, jos kuitenkin haluat suhteessa kuitenkin olla ja juuri tähän mieheen sitouta, voit tehdä itsenäisemmin monia asioita ja toteuttaa itseäsi myös parisuhteessa, - jos siis sen parisuhteen oikeasti haluat. Nyt vaan tuntuu siltä, että haluaisit olla vapaa. Se on ihan jees. Tee se, mitä sydän sanoo, jos se haluaa vapautta, niin mene rauhassa.
Kaunis Kiitos.