Vanheneminen

Ikä itsessään ei pelota, mutta jotkut sen mahdollisesti mukanaan tuomat asiat sekä ilahduttavat, että pelottavat.

Hyvää on kaikinpuolinen vakaus elämässä. Niin ihmissuhteissa, työelämässä kuin taloudessakin. Mieli ei ole niin ailahtelevainen ja harkiten tekee parempia päätöksiä eikä tule mogailtua niin paljoa. On mahdollisuus toteuttaa haaveitaan, kuten vaikkapa matkustella.

Toisaalta keho vääjäämättä rapistuu pikkuhiljaa. Hiukset vetäytyvät ohimolta, selkää kolottaa entistä useammin jne. Elimistö palautuu hitaammin kaikesta rasituksesta, onpa kyseessä sitten haavan paraneminen, punttikselta hankittu lihaskipu tai kankkunen. Ja kaikkien sairauksien todennäköisyys kasvaa vääjäämättä. Toivottavasti kuolen nukkuessani tai tulen ainakin dementiksi ennen kuin liikuntakyvyttömäksi. Kauheinta olisi maata tuskissaan sängyssä pystymättä liikkumaan niin, että polla kuitenkin leikkaisi entiseen malliin.

Muissa ihmisissä on hyvää luonteen tasaantuminen iän myötä. Harvemmin ikäiseni tulee snagarijonossa uhoamaan eikä naiset ole enää niin prinsessakompeksisia.

Ei peloita yhtään.

Huonona mä näen lähestyvät vaihdevuodet, ne on joskus tosi vaikeita naisille ja hormoneihin suhtauden aika varauksella.
Mutta on nyt enemmän aikaa itselle, kun ei ole vaippaikäisiä lapsia.

Olen ikäisekseni aika terve, ei ole nivelissä mitään vikoja ja tukkakin on päässä.

Olen jopa terveempi kuin 10-vuotta sitten, koska mä huolehdin itsestäni nyt enemmän, liikun ja syön terveellisesti.

kun ei siitä oo mitään hyötyä, mutta jos pelkäämällä saisin vanhenemisen loppumaan niin vapisisin kuin haavan lehti :-)

Huonoa ei oo muuta näkyvissä kuin ajan rajallisuuden havaitseminen: kuoleminen ei kiinnostaisi seuraavaan 300 vuoteen.
Hyvää on rauhoittuminen: vaikka vanhetessa nuoruuden palo katoaa, niin sillä jäljelle jääneellä kipinällä saa enemmän aikaan, kun ei tarvii hosua.
Hyvää on se, että pystyy arvostamaan itseään - ja muita eri tavalla. Itsetunto on moninkertainen verrattuna nuoruusvuosiin. Siis uho on hävinnyt ja korvautunut itsensä arvostamisella.

Ei vanheneminen itsessään pelota, vaan sen tuomat vaivat ja mahdollliset sairaudet. Olisi kauheata ajatella, että sairastuisin ja olisin riippuvainen hoitajista, eikä oman elämän pyörittäminen enään onnistuisi.
Siksi yritän elää terveellisesti ja ennaltaehkäistä omaa rappeutumistani mahdollisuuksien mukaan, tiedän ettei sairauksiin voi itse paljoakaan vaikuttaa, mutta hyvä yleiskunto autta kestämään ja toivon, että saan vanhentua terveenä.

Positiivista vanhenemisessa on kokemuksien tuoma elämänviisaus, rauhallisuus ja seesteisyys.

pelota, lähinnä ajoittain risoo kun kestää kauan tajuta, että joku juttu jonka ennen teki tosta vaan ei enää onnistukaan noin vaan :)

oikeastaan musta on hyvä että tälle tohellukselle on olemassa ajallinen rajaus, pitää oikeasti hiukan miettiä mitä tekee ja mitä elämäänsä valitsee.

Hyvää... No kai sitä ihminen ainakin jollain tavoin viisastuu ja tasaantuu, kypsyy vuosien saatossa. Voihan sitä edelleen olla mieletään kuin pahainen koltiainen ja (ajoittain) elelläkin sen mukaisesti, mutta on siinä viipottamisessa silti mukana sitten toisenlaista tolkkua ja rotia.

Huonoa on kai se että fysiikka alkaa rajoittamaan tekemisiä, etenki sellaisia joita on koko ikänsä tehnyt ja yhtäkkiä et sitten enää teekään, kun joku paikka alkaa renaamaan vastaan. Se on jonkinasteinen pettymys kun se tulee yhtäkkiä kohdalle...

Sosiaali ja terveysministeriö mukaan. Sitä vauhtia ei nykynuoret saa eläkettä koskaan, eivätkä kuole ollenkaan. Sen vuoksi pitää vanhuus määritellä uusiksi.

Päässä oleva vika suojelee. Pysyn aina pikkusiskona..

ei se juuri pelota. jos siit ei tietäis mitää, nii sit ehkä pelottais.

no siis ikää tulee mut se olis vaa niinku numeroit.

emmätiiä, jengi o rauhottunu. ja ittellä o alkanu tulla gubbemaisii ajatuksii päähä et sitä niinku kelailis vähä eri juttui nykyää ku tos ei välttis nii kauheen kauaa sitte.