Taas kerran koittaa se jokaisen sisustuslehden unelma, perhe koolla joulupöydässä. Lapset punaposkisina leikkimässä kuusen ympärillä....
TAI..
Niinkuin meillä. Aikuiset lapset ja lastenlapset mummon ja papan luona. Istutaan ja odotetaan milloin joulu alkaa. Eli milloin mummo tai pappa niin ilmoittavat... Pappa ei halua että kukaan muu lämmittää saunaa, kun kukaan muu ei osaa. Mummo ei halua ketään keittiöönsä sotkemaan järjestystä ja haluaa tehdä kaiken itse, että ehditään sitten saunomaan. Mummo myös ottanut taas kerran vastaan jo ovella laatikot lapsiltaan ja laittanut ne suoraan pakastimeen, että sitten jos omat loppuu (eikä lopu tänä vuonnakaan). Pappa murahdellut saamistaan joulujuomista, että ei ihan oikeaa merkkiä, laittaa sitten naapurille (merkistä ei ollut puhetta asiaa kysyttäessä).
Mummo koristelee kuusen, lapset ei saa osallistua kun on niin kalliita ja vanhoja koristeita että voi mennä rikki. Itse ei saa pedata omilla lakanoillaan sänkyä, kun ei tiedä mitä pölypunkkeja tulee mukana. Mummo kyllä petaa. Portaita ei saa harjata muut kuin pappa, joka tietää miten se tehdään.
Kukaan muu kun mummon ei saa ladata astianpesukonetta, viedä roskia ja kattaa pöytää, mummo osaa sen niin rivakasti. Auttaa ei saa kun sotkee vaan.
Jospa kahvia keittäisi kaikille. Ei, kun mummo tuntee sen keittimen parhaiten, ettei vaan tule liian vahvaa kahvia.
Jotta kaksi päivää on ihan riittävästi sitä, ettei saa koskea mihinkään tai tehdä mitään, kun mitään ei tee kuitenkaan oikein. Oli joulu vuosia sitten kun jäimme kaikki pois ja pyysimme jo lokakuussa vanhuksia joulun viettoon meille. Saisivat ihan oman rauhan, oman huoneen talon toisessa siivessä. Ei. loukkaantuivat, etenkin mummo, joka tulkitsi asian niin ettei hänen joulunsa kelpaa. Katkaisivat välit hetkeksi aikaa, ja mikä julminta myös lapsen lapsiinsa. Nyt sitten käymme orjallisesti joulun vietossa ja yritämme kestää lapsuuden aikaista piinaa sen pari päivää vuodessa.
Jotta Hyvää Joulua vaan..
TAI..
Niinkuin meillä. Aikuiset lapset ja lastenlapset mummon ja papan luona. Istutaan ja odotetaan milloin joulu alkaa. Eli milloin mummo tai pappa niin ilmoittavat... Pappa ei halua että kukaan muu lämmittää saunaa, kun kukaan muu ei osaa. Mummo ei halua ketään keittiöönsä sotkemaan järjestystä ja haluaa tehdä kaiken itse, että ehditään sitten saunomaan. Mummo myös ottanut taas kerran vastaan jo ovella laatikot lapsiltaan ja laittanut ne suoraan pakastimeen, että sitten jos omat loppuu (eikä lopu tänä vuonnakaan). Pappa murahdellut saamistaan joulujuomista, että ei ihan oikeaa merkkiä, laittaa sitten naapurille (merkistä ei ollut puhetta asiaa kysyttäessä).
Mummo koristelee kuusen, lapset ei saa osallistua kun on niin kalliita ja vanhoja koristeita että voi mennä rikki. Itse ei saa pedata omilla lakanoillaan sänkyä, kun ei tiedä mitä pölypunkkeja tulee mukana. Mummo kyllä petaa. Portaita ei saa harjata muut kuin pappa, joka tietää miten se tehdään.
Kukaan muu kun mummon ei saa ladata astianpesukonetta, viedä roskia ja kattaa pöytää, mummo osaa sen niin rivakasti. Auttaa ei saa kun sotkee vaan.
Jospa kahvia keittäisi kaikille. Ei, kun mummo tuntee sen keittimen parhaiten, ettei vaan tule liian vahvaa kahvia.
Jotta kaksi päivää on ihan riittävästi sitä, ettei saa koskea mihinkään tai tehdä mitään, kun mitään ei tee kuitenkaan oikein. Oli joulu vuosia sitten kun jäimme kaikki pois ja pyysimme jo lokakuussa vanhuksia joulun viettoon meille. Saisivat ihan oman rauhan, oman huoneen talon toisessa siivessä. Ei. loukkaantuivat, etenkin mummo, joka tulkitsi asian niin ettei hänen joulunsa kelpaa. Katkaisivat välit hetkeksi aikaa, ja mikä julminta myös lapsen lapsiinsa. Nyt sitten käymme orjallisesti joulun vietossa ja yritämme kestää lapsuuden aikaista piinaa sen pari päivää vuodessa.
Jotta Hyvää Joulua vaan..
Vastaukset 17
Vanhimmat
On oikein sanoa kaikille tuo kirjoittamasi, sillä eihän ole oikein, että mitään ei hyväksytä ja anneta tehdä joulua yhdessa. On varsin tärkeää lapsille saada kiitosta tuomisistaan ja saada ne samalla joulupöytään, kuten on kuusen koristelu yhdessä. Itse oikein nautin, kun katselen lasten riemua, kun yhdessä teemme joulua leipoen, koristellen.
Joten kaikki mummit, vaarit, ukit, papat muistakaan, että suurin riemu on tehdä yhdessä ja antaa arvoa kaikkien tekemiselle.
Niin terve kirjoitus kun olla voi.
menette tuonne?
Katkaisivat välit hetkeksi aikaa, ja mikä julminta myös lapsen lapsiinsa. Nyt sitten käymme orjallisesti joulun vietossa ja yritämme kestää lapsuuden aikaista piinaa sen pari päivää vuodessa.
Voi voi. Lapsillenne jää ikuinen trauma joulusta. Ahdistusta, pelkoa ja häpeää. Eivät ymmärrä miksi vanhemmilla on paha olla. Kyllä minä tuollaisista isovanhemmista eroon tahtoisinkin.
lasten ja itsenne piinaamisen. Mitä väliä sillä jos katkaisevat ne välit?
Vai onko kuitenkin siitä rahasta kyse ja sen takia sitten kestätte ja annatte lapsillennekin esimerkin siitä miten Joulua "kuuluu" viettää?
Itse en ole läheisriippuvainen enkä perinnön toivossa tee mitä tahansa joten en ymmärrä teitä alkuunkaan.
Kiitos turhia oletuksia vetävästä vastauksestasi. Perintöä kai ajattelee juuri ne joille vanhemmat sitä merkitsee.
Meille tärkein on se, että lapset edes jotenkin tuntevat isovanhempanasa. Onneksi lapset on jo opettu siihen, että mummon ja papan vähättelystä ei kannata välittää. Ja siis näemme vain jouluna, siis kerran vuodessa. Tottahan siinäkin on kestämistä, mutta lasten takia yritämme. Lapset kun ei aina näe asioita niin julmasti kuin aikuinen.
Oikein mukavaa launtaiaamua sinullekin!
Mikä systeemi se on?
Eivätkö he halua tavata teitä vai asutteko niin kaukana?
Ettekö voisi ottaa yhteyttä johonkin ulkopuoliseen, joka tulisi juttelemaan tilanteesta.
Vähän niinkuin "perheterapiaa".
Tuohan on kauhea tilanne!
Se on sellainen systeemi, että asumme naapurimaassa ja matkaa välillä sen 1500 km:ä. Semmoinen systeemi :) Ihan toimii meillä hyvin. Joku vuosi saatetaan nähdä myös kesällä, mutta nyt kolmeen vuoteen ei tätäkään. Perheterapiat aika turhia jo, eikä viitsi kiusata vanhoja ihmisiä enää :)
Mutta kiitos kaunis lähimmäisen huolenpidosta :)
parin päivän vuodessa oltava juuri joulu? Lapset varmasti ilahtuisivat jos kävisivät mummon ja papan luona kylässä vaikka kesällä, ja jouluna saisivat olla kotona ja koristella kuusen itse ja iloita teidän kanssanne touhuten!
en viitsisi jokaisesta joulusta tehdä piinaa.vaikea ymmärtää miten jaksatte? minä mietin että ehkä mummu ja vaarikin ajattelevat samoin kuin te, siis molemminpuolinen piina ja joulu vietetään yhtä vastenmielisin tuntein.ja eniten ihmetyttää tuo miten ihmiset onnistuvat pitämään pokan ja olemaan kieroja.joulutunnelma on siis vain teatteria? en luule tilanteen antavan mitään positiivista lapsillenne.
Meillä on ollut koko lapsuus ja elämä muutenkin teatteria, joten nämä näytökset menee ihan ulkomuistista. Lapset ainakin näkee näin isovanhempiaan, ja kun heille selittää että mummo ja pappa ovat vain vähän sairaita ja saattavat siksi töksäytellä ja olla turhan tiukkoja, lapset vielä ymmärtää. Ja nyt osaa asian itsekin käsitellä ja ohjata näin myös lapsia olemaan noteeraamatta huonoa käytöstä.
Kun on itse kokenut näiden sairaiden alistamista ja omien tunteiden ja taitojen vähättelyä koko lapsuusikänsä, on siis ollut pakko irrottautua ajattelemaan että kyseessä on vain kahden sairas, sadistinen mieli. Harmi vaan, että eivät itse tiedosta tätä mitenkään.
Onneksi vanhemmat ovat jo lähellä laitostamista, ja jouluja ei varmasti ole enää kovin monta omassa kodissa. Olemme myös puhuneet veljen kanssa siitä, että nämä viimeiset vuodet vuoroteltaisiin joulunäytelmässä.
Näillä nyt vaan mennään.
että itsekin tulet vanhaksi ja sairaaksi. Toivottavasti lapsesi käyttäytyvät niin kuin Sinä nyt.
Jotenkin tuntuu, että omat ihmiset ovat aina epäonnistuneemmat kuin muilla.
Lähisuku on ahdistava. Joko sellaisia kuin aloittajan vanhemmat, tai sitten niitä, jotka tulevat valmiille ja arvostelevat koko ajan.
Olemmeko me kaikki toisillemme liikaa? Ketä varten pidämme yllä sukulaisuutta? Joku vanha tieto siitä, että veri on vettä sakeampaa? Pitää kestää, vaikka mikä olisi, kun he sentään ovat vanhempia ja kasvattaneet ja kouluttaneet meidät. Turhaa muistella, että koko lapsuus oli vaatimusten täyttämistä ja ikuista epäonnistumisen ja väheksytyn tunnetta.
Eräs tuttavani toivoi, että itse pystyisi elämään niin, että suku ei vain odottaisi hänen kuolemaansa ja vapautta.
Hänellä oli omassa elämässään ahdistava sukulaisuussuhde, josta tiesi pääsevänsä irti vain toisen kuollessa.
Kaikkien pitäisi joskus istua miettimään, onko toiminut oikein myös toisten mielestä. Omasta mielestäänhän jokainen tekee aina parhaansa.
Kuvasit jouluasi sen elottomuudesta huolimatta eloisasti, mutta jollain lailla rivien välistä olin lukevinani myös kasvamisen ja kypsymisen tarvettakin. Näet joulunne totuudenmukaisesti ja sen ikävät vaikutuksetkin, mutta voisitko muuttaa edes hieman asennettasi ja nähdä, että sinä voit muuttaa joulun kulkua tekemällä jonkun asian rohkeasti toisin kokematta kuitenkaan syyllisyyttä? Et nimittäin ole ainoa joulun henkeä manaava lähiomainen ja koska olen samanlaisia asioita työstänyt ystävieni kanssa hoen joka kerta, että tilanteen saa kyllä haltuun tarttumalla siihen rohkeasti kuin käpertymällä omaan itseensä kiukkuisena ja pettyneenä.
Lastesi joulu lähtee sinusta.Kuten kirjoitit käytte vanhempiesi luona harvoin ja sen vuoksi lapsesi seuraavat sinun esimerkkiäsi, kokevat sinun tunteitasi ja jos ilmassa on runsaasti takakireyttä lapsi reagoi siihen omalla spontaanilla tavallaan. Jos sinä pystyisit edes hetkeksi heittämään kireytesi romukoppaan saattaisit ilahtua, että edes lapsilla onkin kivaa?
En tiedä kaipaatko ehdotuksia, mutten malta olla kysymättä sattuisiko samalla alueella olemaan mitään tekemistä päästäksesi perheen kanssa ulos pirtistä? Lasten "ulkoiluttaminen" on aivan hyvä syy myös jouluna ja ainahan voi vedota, että vanhempasi saavat rauhan touhuta joulukiireitään teidän väistäessä pois jaloista. Jos ei muuta, niin mene pomppimaan talon nurkan taakse ja vedä lumiukkoa turpiin, mutta mene pois siitä tilanteesta. Saat etäisyyttä asiaan ja kenties näet tilanteen helpommi hallittavana kuin napottaa muumiona vanhempiesi kontoroloinnin keskellä.
Ystäväni, jolla oli sama ongelma, muuttui vuosien varrella rohkeammaksi ja aloitimme treenit siten, että hän tekstaili minulle koko joulun ajan eli hän purki sitä pahaa oloaan niin urakalla, että kahtena viime jouluna hän otti rohkeasti ohjat käsiinsä ja alkoi muuttamaan jouluja omalla kohdallaan erilaiseksi. Sillä oli hyvä vaikutus lapsiinkin ja käsittääkseni tänä jouluna hän ei aio perheineen mennä mihinkään, koska ei vaan enää jaksa samaa mitä sinä nyt vielä koetat kestää.
Suosittelen muutenkin työstämään tilannettanne luottoystäviesi kanssa jo riittävän ajoissa. Joku piuha voi vähän hellittää :)
Mukavaa joulun odotusta kaikesta huolimatta!
"Mummo myös ottanut taas kerran vastaan jo ovella laatikot lapsiltaan ja laittanut ne suoraan pakastimeen, että sitten jos omat loppuu (eikä lopu tänä vuonnakaan)."
Mitäs jos ilmoitatte etukäteen, että lapset tekevät tämän porkkanalaatikon, älä sinä mummo tee kun lapset haluaisivat, että syömme tämän meidän tekemän? Jos mummo laittaa laatikkoa pakkaseen, käy kiltisti sanomassa, että toivoisitte teidän syövän tämän, kun lapset ovat sen eteen niin paljon vaivaa nähneet.
"Mummo koristelee kuusen, lapset ei saa osallistua kun on niin kalliita ja vanhoja koristeita että voi mennä rikki."
Tuotte mukananne omat koristeet ja ilmoitatte kovaan ääneen: "Nyt lapset koristelemaan kuusi!"
Kaikkiin muihin asioihin vain juttelette mummon kanssa, että olisi kiva osallistua, että päästään nopeammin joulun viettoon. Muistakaa toki, ettette ole yhtä kiittämättömiä, kuin pappa joulujuomien kanssa, vaan kiitätte, miten hienoa työtä mummo on taas kerran tehnyt kinkun ym. kanssa.
Jos normaali puhe ei vieläkään mene jakeluun, sanokaa, että haluaisitte viettää joulun heidän kanssaan, mutta kaksi päivää kieltoja ei tunnu mukavalta. Viettäkää tämän jälkeen joulu perheenne kesken ja kutsukaa mummo ja pappa mukaan. Jos mummo vielä suuttuu, olkoon sitten. Olkaa kuin hän ei olisi ikinä suuttunutkaan. Se on hänen oma häpeänsä, jos hän ei tajua käyttäytyä, ettekä te voi juosta hänen pillinsä mukaan. Se on lapsilta pois, mutta mieluummin antaisin lapsille oikean joulun, josta vanhemmatkin voivat nauttia, ja terveen suhteen isovanhempiin, kuin nihkeää kitkuttelua ja pompottelevan mummon.
Tuota pienten muutosten ehdottamista on kyllä kokeiltu, mutta turhaan. Ja niinkuin kirjoitin en viitsi häiritä ja järkyttää enää vanhojen ihmisten elämää näin "loppumetreillä" tehden asioita ihan oman mielen mukaan.
Ja kun sanoin, että istumme ja odotamme, että joulu alkaa, en tarkoittanut että olemme torpassa kuitenkaan kaksi päivää kurissa ja nuhteessa. Käymme samalla visiitillä meidän perheen kesken vierailemassa tätini luona joka on aivan eri maata kuin vanhempani. Käymme myös keskenämme hautuumaalla, koska äitini ja isäni ei tuota perinnettä taas kunnioita. He puolestaan käyvät jumalanpalveluksessa, jolloin voin viettää hetken rauhassa omassa lapsuuskodissani.
**Mielestäni lasten tulee tottua kaikkiin tunteisiin, myös niihin ikäviin, vaikka vaistotakin että äiti ei välttämättä viihdy joka paikassa, mutta myös nähdä syyt siihen miksi kuitenkin kestää tuon vaivaantumisen.
Kaikki elämän velvollisuudet kun eivät ole aina miellyttäviä. Haluan että lapseni oppivat myös sen.
Hyvää Joulua kaikille ja Kiitos myötätunnostanne :)
enää tuota täysylläpitopalvelusta suorittaa. Yleensä ihmiset kiireellä tekee kaikkia, hommia enemmän kuin riittävästi. Teillä on pistetty kuri toisin päin. Ette saa tehdä mitään. Kaikkea sitä onkaan olemassa.