Haen työtä...yllätys yllätys.
Niin, minulla on ongelmana se, että en osaa "hakea" itselleni sopivaa alaa.
Olen tottunut tekemään 40:n ikävuoden aikana ruumiillista työtä huolella ja ahkerasti.
Nyt olen joutunut tahtomattani tilanteeseen, jossa minun tulisi hankkia uusi ammatti ja vielä täysin "puhtaalta" pöydältä.
Lienenkö ainoa, joka on tavallaan hukassa ja tyhjän päällä kun ei ammattia tule millään mieleen?
Hullunkurisinta asiassa on se, että minulle kustannettaisiin opiskelu ja siitä koituvat kustannukset ja lisäksi työkokeilut soveltuvaan ammattiin.
Kertokaahan, kohtalon sisaret ja veljet, omia kokemuksianne vastaavasta ongelmasta.
Voihan asiaan kommentoida muutenkin...sanahan on vapaa...
Niin, minulla on ongelmana se, että en osaa "hakea" itselleni sopivaa alaa.
Olen tottunut tekemään 40:n ikävuoden aikana ruumiillista työtä huolella ja ahkerasti.
Nyt olen joutunut tahtomattani tilanteeseen, jossa minun tulisi hankkia uusi ammatti ja vielä täysin "puhtaalta" pöydältä.
Lienenkö ainoa, joka on tavallaan hukassa ja tyhjän päällä kun ei ammattia tule millään mieleen?
Hullunkurisinta asiassa on se, että minulle kustannettaisiin opiskelu ja siitä koituvat kustannukset ja lisäksi työkokeilut soveltuvaan ammattiin.
Kertokaahan, kohtalon sisaret ja veljet, omia kokemuksianne vastaavasta ongelmasta.
Voihan asiaan kommentoida muutenkin...sanahan on vapaa...
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ei ole sellaista alaa, jota 40-vuotiaan kannattaisi opiskella. Tuonikäisen suorittamat tutkinnot ovat työnantajien mielestä paskapaperia ja pakkotyöllistyt joka tapauksessa kaikkein kurjimpaan hommaan, ilman palkkaa ja kesälomia, varsinkin jos on hiemankin työttömyyttä takana.
Miksi siis ponnistelisit. Etsi mikätahansa suunta, jossa kytätään mahdollisimman vähän, eli itseopiskellaan. Opiskelijalla on kuitenkin paremmat sosiaaliset edut kuin työttömällä.
Töitä ei ole, ei ruumiillista, ei henkistä, tai näitten yhdistelmää hakijalle kun on täyttänyt 40. Silti haen vaan, vaikka todennäköisyys voittaa lotossa on parempi kuin päästä töihin.
Koulutuksilla lienee rajoituksensa, tuskinpa kunnollista jatkokoulutusta entisen opin päälle tarjoavat.
Jos nyt kuitenkin jätetään tälläiset pessimistiajatukset syrjään ja ajatellaan optimistisesti, vaikka puolileikillään, niin tälläinen valintasysteemi tässä ehdotuksena.
Minä en menisi sellaiseen "koulutukseen", jossa pääsee vähällä, kun kerta ilmaiseksi saa oppia.
Ensimmäiseksi kertaisin mielessäni entiset työkokemukset, hyvät ja huonot.
Luokittelisin uudet vaihtoehdot tällä lailla eri ryhmiin:
a) ei mielenkiintoa
b) jokseenkin mielenkiintoista
c) mielenkiintoista
Sitten luokittelisin mielenkiintoiset ryhmän edelleen:
1) tätä olen usein halunnut tehdä / opiskella, mutta ei ole ollut mahdollista aikaisemmin elämässäni ja tähän olen myös motivoitunut
2) tätä voisin myös kokeilla mutta ei ole ihan niin motivoivaa
3) tätä voisin kokeilla, mutta, mutta, mutta...
Me ihmiset olemme erilaisia odotuksiemme suhteen tässä elämässä, mutta itse valitsisin mieltäni piristämään niin vaativan koulutuksen kuin ikinä mahdollista. Sen mukaan onko henkilö teoreettinen vai kätevä käsistään.
Kirjallinen ulosantisi on niin tolkuttoman heikkoa, kielivirheesi ovat nimittäin kevätpörriäistasoa, että vaihtoehtoja taitaa olla selvästi vähemmän kuin kolme. Pohdiskelu on siis tässä vaiheessa turhaa.
Pois täältä toisia arvostelemasta. Maisterinkaan oikeinkirjoituksessa ei ole kehumista ja sentään maisteri...
Heitä hyvä maisteri tuo kuumentava piposi jo kaappiin näin kevätilmojen lämmitessä. "Elä" ota liikaa "onkelmia".
Ketjun aloittaja kirjoittaa: "...sanahan on vapaa..." Siksi vastasin vapaamuotoisesti. Tunnustan, että olisin voinut muotoilla sanomani paremmin, mutta tälle kirjoituspalstalle ei liene vaatimuksena maisterintutkintoa.
Olen asunut eri maissa kolmisenkymmentä vuotta, joten kielisoppaa on ollut tarjolla. Siinä sopassa äidinkieleni suomi on saanut vieraita makuvivahteita.
Maisteri voisi itsekin ottaa esille vanhan kielioppikirjansa ja kerrata sieltä ainakin lauseenjäsennystä välimerkkisääntöineen :-)