Suomi soti saksan rinnalla jo 1918. Tästä syystä Suomi joutui maksamaan jo tuolloin sotakorvauksia voittajavaltioille. Eipä tätäkään ole paljon mainostettu.
Hjalmar Johan Fredrik Procopé (8. elokuuta 1889, Helsinki – 8. maaliskuuta 1954, Helsinki) oli suomalainen poliitikko ja diplomaatti, joka toimi muun muassa ministerinä ja kansanedustajana.
Hjalmar Procopén vanhemmat olivat kenraalimajuri Carl Albert Fredrik Procopé ja Elin Hedvig Vendla von Törne.
Procopé suoritti ylioppilastutkinnon vuonna 1907. Hän saavutti varatuomarin arvon 1916. Hän työskenteli asianajajana Helsingissä vuosina 1915–22. Hän toimi keväällä 1918 lähetystösihteerinä Berliinissä eroten vuoden 1918 lopussa, jolloin Saksa oli hävinnyt I maailmansodan ja Suomi pyrki suhteisiin Ranskan ja Englannin kanssa, ulkoasiaintoimituskunnan palveluksesta.
Procopé oli Ruotsalaisen kansanpuolueen kansanedustaja vuosina 1919–1922 ja 1924–1926.
Hän toimi useita kertoja ministerinä:
* kauppa- ja teollisuusministerinä vuosina 1920–1921 Erichin hallituksessa,
* kauppa- ja teollisuusministerinä vuonna 1924 Cajanderin toisessa hallituksessa
* ulkoasiainministerinä vuodet 1924–1925 Ingmanin toisessa hallituksessa
* ulkoasiainministerinä vuodet 1927–1931 peräjälkeen hallinneiden lyhytaikaisten valtioneuvostojen aikana toimien Sunilan ensimmäisessä, Mantereen, Kallion kolmannessa ja Svinhufvudin toisessa hallituksessa.
Procopé palasi ulkoministeriöön virkamieheksi toimien Suomen Varsovan lähettiläänä vuosina 1924–1926. Ulkoministerin tehtävien jälkeen hän toimi Suomen Paperitehtaitten yhdistyksen toimitusjohtajana vuodet 1931–39.
Sotavuodet 1939–1944 hän toimi Suomen Washingtonin lähettiläänä. Kauko Rumpusen, Suomen Kansallisarkiston tutkijan, mukaan Franklin Roosevelt varoitti Procopéta 28. elokuuta 1939 Natsi-Saksan ja Neuvostoliiton tekemästä Molotov-Ribbentrop sopimuksesta ja sen sisällöstä. Saman tutkijan mukaan Procopé oli saanut tiedon sopimuksesta jo aiemmin muista lähteistä, ja lähetti ensimmäisen asiaa koskeneen telegrammin Suomeen jo sopimuksen allekirjoituspäivänä 23. elokuuta 1939.
Rooseveltin varoitus saapui Suomeen virallisesti kuitenkin vasta kuukauden päästä Rooseveltin ja Procopén tapaamisesta, osana rutiiniraporttia, eikä sitä otettu täysin vakavasti, osittain sen takia, että Roosevelt ei paljastanut vihjeen alkuperäistä lähdettä, Joachim von Ribbentropin alaista, tapaamisessa.[16]
Procopé tuli tunnetuksi talvisodan aikana amerikkalaisen median tehokkaana hyödyntäjänä: se, että Suomi oli maksanut Yhdysvaltain Suomelle määräämän sotakorvauksen liittolaisuudesta Saksan kanssa I maailmansodasta ja se, että Suomen valtio maksoi sotaa käyvänä maana lainojensa lyhennyksiä suunnitelmien (noin 3 kk sodan aikana maksuosuuksia tosin ei monta langennut) mukaan, pääsivät lehtien palstoille ja keräsivät yhdysvaltalaisten lukijoiden sympatioita. Poliittisen tilanteen muuttuessa loppukesästä 1944 – Suomen ja Kolmannen valtakunnan teiden erotessa – Hjalmar Procopé joutui disponibiliteettiin eroten ulkoministeriön palveluksesta marraskuussa 1945.
Sotasyyllisyysoikeudenkäynnissä vuosina 1945–46 Procopé toimi presidentti Risto Rytin puolustusasianajajana ja samalla kaikkien syytettyjen puolustuksen johtajana. Procopén nimi tuli esille syksyllä 2005 Rytin päiväkirjojen tullessa uudestaan julkisuuteen. Hän oli ne siirtänyt Hoover-instituuttiin Yhdysvaltoihin 1940-luvulla.
Viimeisinä elinvuosinaan Hjalmar Procopé osallistui järjestötoimintaan, joka suuntautui kommunismin vastaiseen toimintaan Suomessa.
Hänelle myönnettiin ulkoministerikausiensa jälkeen vuonna 1931 erikoislähettilään ja täysivaltaisen ministerin arvo. Hänet vihittiin Rochesterin yliopiston (New York, Yhdysvallat) lakitieteen kunniatohtoriksi.
Runoilija Hjalmar Procopé oli diplomaatti Hjalmar Procopén serkku. Kansanedustajana toiminut Victor Procopé oli hänen poikansa.
Hjalmar Johan Fredrik Procopé (8. elokuuta 1889, Helsinki – 8. maaliskuuta 1954, Helsinki) oli suomalainen poliitikko ja diplomaatti, joka toimi muun muassa ministerinä ja kansanedustajana.
Hjalmar Procopén vanhemmat olivat kenraalimajuri Carl Albert Fredrik Procopé ja Elin Hedvig Vendla von Törne.
Procopé suoritti ylioppilastutkinnon vuonna 1907. Hän saavutti varatuomarin arvon 1916. Hän työskenteli asianajajana Helsingissä vuosina 1915–22. Hän toimi keväällä 1918 lähetystösihteerinä Berliinissä eroten vuoden 1918 lopussa, jolloin Saksa oli hävinnyt I maailmansodan ja Suomi pyrki suhteisiin Ranskan ja Englannin kanssa, ulkoasiaintoimituskunnan palveluksesta.
Procopé oli Ruotsalaisen kansanpuolueen kansanedustaja vuosina 1919–1922 ja 1924–1926.
Hän toimi useita kertoja ministerinä:
* kauppa- ja teollisuusministerinä vuosina 1920–1921 Erichin hallituksessa,
* kauppa- ja teollisuusministerinä vuonna 1924 Cajanderin toisessa hallituksessa
* ulkoasiainministerinä vuodet 1924–1925 Ingmanin toisessa hallituksessa
* ulkoasiainministerinä vuodet 1927–1931 peräjälkeen hallinneiden lyhytaikaisten valtioneuvostojen aikana toimien Sunilan ensimmäisessä, Mantereen, Kallion kolmannessa ja Svinhufvudin toisessa hallituksessa.
Procopé palasi ulkoministeriöön virkamieheksi toimien Suomen Varsovan lähettiläänä vuosina 1924–1926. Ulkoministerin tehtävien jälkeen hän toimi Suomen Paperitehtaitten yhdistyksen toimitusjohtajana vuodet 1931–39.
Sotavuodet 1939–1944 hän toimi Suomen Washingtonin lähettiläänä. Kauko Rumpusen, Suomen Kansallisarkiston tutkijan, mukaan Franklin Roosevelt varoitti Procopéta 28. elokuuta 1939 Natsi-Saksan ja Neuvostoliiton tekemästä Molotov-Ribbentrop sopimuksesta ja sen sisällöstä. Saman tutkijan mukaan Procopé oli saanut tiedon sopimuksesta jo aiemmin muista lähteistä, ja lähetti ensimmäisen asiaa koskeneen telegrammin Suomeen jo sopimuksen allekirjoituspäivänä 23. elokuuta 1939.
Rooseveltin varoitus saapui Suomeen virallisesti kuitenkin vasta kuukauden päästä Rooseveltin ja Procopén tapaamisesta, osana rutiiniraporttia, eikä sitä otettu täysin vakavasti, osittain sen takia, että Roosevelt ei paljastanut vihjeen alkuperäistä lähdettä, Joachim von Ribbentropin alaista, tapaamisessa.[16]
Procopé tuli tunnetuksi talvisodan aikana amerikkalaisen median tehokkaana hyödyntäjänä: se, että Suomi oli maksanut Yhdysvaltain Suomelle määräämän sotakorvauksen liittolaisuudesta Saksan kanssa I maailmansodasta ja se, että Suomen valtio maksoi sotaa käyvänä maana lainojensa lyhennyksiä suunnitelmien (noin 3 kk sodan aikana maksuosuuksia tosin ei monta langennut) mukaan, pääsivät lehtien palstoille ja keräsivät yhdysvaltalaisten lukijoiden sympatioita. Poliittisen tilanteen muuttuessa loppukesästä 1944 – Suomen ja Kolmannen valtakunnan teiden erotessa – Hjalmar Procopé joutui disponibiliteettiin eroten ulkoministeriön palveluksesta marraskuussa 1945.
Sotasyyllisyysoikeudenkäynnissä vuosina 1945–46 Procopé toimi presidentti Risto Rytin puolustusasianajajana ja samalla kaikkien syytettyjen puolustuksen johtajana. Procopén nimi tuli esille syksyllä 2005 Rytin päiväkirjojen tullessa uudestaan julkisuuteen. Hän oli ne siirtänyt Hoover-instituuttiin Yhdysvaltoihin 1940-luvulla.
Viimeisinä elinvuosinaan Hjalmar Procopé osallistui järjestötoimintaan, joka suuntautui kommunismin vastaiseen toimintaan Suomessa.
Hänelle myönnettiin ulkoministerikausiensa jälkeen vuonna 1931 erikoislähettilään ja täysivaltaisen ministerin arvo. Hänet vihittiin Rochesterin yliopiston (New York, Yhdysvallat) lakitieteen kunniatohtoriksi.
Runoilija Hjalmar Procopé oli diplomaatti Hjalmar Procopén serkku. Kansanedustajana toiminut Victor Procopé oli hänen poikansa.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Eihän tuossa mainittu mitään sotakorvauksista vuonna 1918*
suomi24 palstan nutipäiden lukutaito:
"Procopé tuli tunnetuksi talvisodan aikana amerikkalaisen median tehokkaana hyödyntäjänä: se, että Suomi oli maksanut Yhdysvaltain Suomelle määräämän sotakorvauksen liittolaisuudesta Saksan kanssa I maailmansodasta ja se, että Suomen valtio maksoi sotaa käyvänä maana lainojensa lyhennyksiä suunnitelmien (noin 3 kk sodan aikana maksuosuuksia tosin ei monta langennut) mukaan, pääsivät lehtien palstoille ja keräsivät yhdysvaltalaisten lukijoiden sympatioita. Poliittisen tilanteen muuttuessa loppukesästä 1944 – Suomen ja Kolmannen valtakunnan teiden erotessa – Hjalmar Procopé joutui disponibiliteettiin eroten ulkoministeriön palveluksesta marraskuussa 1945."
1918 ja 1941 alkaneessa Saksa autoi meitä sosialismin ja kommunismin vastaisessa taistelussa. Ilman sitä apua olisi ollut suuri vaara jäädä rautaesiripun väärälle puolen II maailmansodan loputtua. Tai jo 1918 jäädä kommunismin tuonelaan.
Siellä missä Saksa on, on hyvä olla paitsi jos sota kyädään Isoa-Britanniaa taii Yhdysvaltoja vastaan. :D
Eivät olleet sodassa keskenään I ms aikaan eikä myöhemminkään, joten Suomi ei ole maksanut minkäänlaisia sotakorvauksia. USA kyllä tuki Suomea 1918-19 Suomea sekä elintarvikkeilla että lainoilla, jotka maksettiin takaisin joka penni.
Toisen ms jälkeen USA tarjosi Marshall-apua myös Suomella, mutta Neuvostoliitto pakotti Suomen kieltäytymään siitä. Siksi apu jouduttiin antamaan "kiertoteitä" pitkin mm. tukena sosialidemokraateille näiden taistellessa kommunisteja vastaan ay-liikkeessä.
Suomi oli maksanut Yhdysvaltain Suomelle määräämän sotakorvauksen liittolaisuudesta Saksan kanssa I maailmansodasta
Näin se vaan on poeka pieni.
Sotavelat ja sotakorvaukset. Jälkimmäisiä ei ole maksettu (eikä vaadittu) Suomesta Yhdysvaltoihin. Vai voitko todistaa ne esim. USAn valtionvarainministeriön lähteistä? Tai Suomen ja USAn (olematttoman) rauhansopimuksen tekstistä?
Voit tarkistaa asian vaikkapa kenraalimajuri Carl Albert Fredrik Procopén jälkikasvulta. Jos tunnet ainuttakaan?
Suomen velka Yhdysvalloille:
http://www.finland.org/public/default.aspx?contentid=149651&nodeid=40956&contentlan=1&culture=fi-FI
" tsenäisyytensä alkutaipaleella Suomi oli heikosti tunnettu maa, jota vielä rasitti Yhdysvalloilta 1918-1920 akuuttia sodanjälkeistä ruokapulaa helpottamaan otettu laina. "