Taistomme hyvän musiikin puolesta jatkukoot ikuiseen yöhän, Harmageddoniin ja sen jälkeenkin vielä. Ja koska hyvästä musiikista on kyse, niin pistetäänpä tänne taas juttua siitä mikä maistuu ja milloin. Ja jos pitää vielä muistuttaa: Arvostelut ovat subjektiivisia, vaikka niissä viitataankin teknisiin seikkoihin yms. Jos jollakulla on eri mielipiteitä, pistäkööt oman versionsa asiasta esille arvostelun muodossa. Viestit tyyliin "Vittu sä et tiiä blackmetallista mitään!!!" ovat asiattomia ja todistavat että ali-ihmisiä on yhä olemassa.
1.(In Tribute To) Carcass - Requiems of Revulsion.
Grind/GoreCoren luojaisä, mädänhajuinen, infernaalisen nopea, ja tarkka kuin kirurgin veitsi (tosin likainen sellainen). Sitä on Carcass. Requiems of Revulsion, vaikkakaan ei sisällä yhtikästään Carcassin itsensä soittamaa biisiä, pysyy hengessä (ja menossa) mukana. Ikäväkseni joudun mainitsemaan että jotkin biisit ovat varsin huonolaatuisia, ja joissakin tapauksissa soittimet kuullostavat naurettavilta. Mutta onneksi näin on vain n. 3 kappaleessa 18:ta. Elikkä siis jäljelle jää 15 biisiä puhdasta mätää ja limaa. Plussana vielä mukana tulee aidon oloinen "gorecover" joka startaa levykokemuksen ennenkuin lätty ehtii soittimeenkaan. Bändit itse ovat kaikki velkaa jonkin verran Carcassille, ja vaikkakin alkuperäisessä hengessä liikutaan niin ei se ole kumminkaan se aito ja oikea. En sanoisi että on mikään "must" lätty Carcassin faneille, mutta jos haluaa tutustua 18 uuteen bändiin saundillisesti, taikka verisen grindcoren maailmaan niin onhan tässä materiaalia vaikka muille jakaa. 8-
2. Sepultura - Against
Nostalgia alkaa vaivaamaan kun puhuu siitä "aidosta" Sepulturasta, elikkä Max Cavaleran vetämästä yhtyeestä. Vaikka Max olikin tärkeä osa Sepu-henkeä, niin kyllä on pakko sanoa että Against toimii. Ja helvetin hyvin. Againstillä rytmit pauhaavat jo ensimmäisestä kappaleestä lähtien niin loistavasti että pahaa tekee (vai hyvää??), ja alkukantainen voima ryöpsähtää päälle. Levyn alkuosan aikana kuulija piestään loistavilla ja brutaaleilla kappaleilla kiihkoon, ja sitten levy alkaa "laajeta" äänellisesti. Biisien sisältö muuttuu enemmän progressiivisemmaksi, sillä mukaan tulevat useat eri rummut, sekä instrumentaalikappaleet. Menoa kestää hyvän matkaa, ja sitten kun kaikki loppuu on olo onnellinen. Sepulturaa parhaimmillaan, vaikka Max ei ole enään mukana. 9
3.Fear Factory - Archetype
Raymond Herrera. Siinä on yksi syy kuunnella Feariä. Itse en ole metalcoren suurimpia faneja, ja ajatus scifimetallista saa ihon kananlihalle. Mutta, toivoa ei ole heitetty, sillä Archetype on jotain kuulemisen arvoista. Levyn äänimaailma on yllättävän depressiivinen, ja samalla oudon toivoa luova. Kenties syynä on vaihtelu melodian ja cleanivokaalien sekä kunnon runttauksen ja karjunnan välillä. No, kumminkin biisist pysyvät tunnelmallisina ja tuoreina. Hattua myös tunnelmaa tuovat rumpukompit, sillä Herrera osaa asiansa tavalla tai toisella. En millään viitsisi puida sitä että Fear Factoryllä on ollut kovasti ongelmia, mutta tässä tapauksessa sen kaiketi sanottava, sillä levyn nimikkobiisi summaa kovin hyvin yhtyeen nykyisen olotilan.
Ja lopussa seisoo vielä cover Nirvanan biisistä School, joka tuo uutta valoa vanhaan materiaaliin, ja saa minutkin (en ole nirvanasta ikinä perustanut) hymyilemään. Digipackissä vielä mukana mojova dvd lisä. 9.
Jatkuu ensi jaksossa...
Siihen asti "Mosh On!!!"
1.(In Tribute To) Carcass - Requiems of Revulsion.
Grind/GoreCoren luojaisä, mädänhajuinen, infernaalisen nopea, ja tarkka kuin kirurgin veitsi (tosin likainen sellainen). Sitä on Carcass. Requiems of Revulsion, vaikkakaan ei sisällä yhtikästään Carcassin itsensä soittamaa biisiä, pysyy hengessä (ja menossa) mukana. Ikäväkseni joudun mainitsemaan että jotkin biisit ovat varsin huonolaatuisia, ja joissakin tapauksissa soittimet kuullostavat naurettavilta. Mutta onneksi näin on vain n. 3 kappaleessa 18:ta. Elikkä siis jäljelle jää 15 biisiä puhdasta mätää ja limaa. Plussana vielä mukana tulee aidon oloinen "gorecover" joka startaa levykokemuksen ennenkuin lätty ehtii soittimeenkaan. Bändit itse ovat kaikki velkaa jonkin verran Carcassille, ja vaikkakin alkuperäisessä hengessä liikutaan niin ei se ole kumminkaan se aito ja oikea. En sanoisi että on mikään "must" lätty Carcassin faneille, mutta jos haluaa tutustua 18 uuteen bändiin saundillisesti, taikka verisen grindcoren maailmaan niin onhan tässä materiaalia vaikka muille jakaa. 8-
2. Sepultura - Against
Nostalgia alkaa vaivaamaan kun puhuu siitä "aidosta" Sepulturasta, elikkä Max Cavaleran vetämästä yhtyeestä. Vaikka Max olikin tärkeä osa Sepu-henkeä, niin kyllä on pakko sanoa että Against toimii. Ja helvetin hyvin. Againstillä rytmit pauhaavat jo ensimmäisestä kappaleestä lähtien niin loistavasti että pahaa tekee (vai hyvää??), ja alkukantainen voima ryöpsähtää päälle. Levyn alkuosan aikana kuulija piestään loistavilla ja brutaaleilla kappaleilla kiihkoon, ja sitten levy alkaa "laajeta" äänellisesti. Biisien sisältö muuttuu enemmän progressiivisemmaksi, sillä mukaan tulevat useat eri rummut, sekä instrumentaalikappaleet. Menoa kestää hyvän matkaa, ja sitten kun kaikki loppuu on olo onnellinen. Sepulturaa parhaimmillaan, vaikka Max ei ole enään mukana. 9
3.Fear Factory - Archetype
Raymond Herrera. Siinä on yksi syy kuunnella Feariä. Itse en ole metalcoren suurimpia faneja, ja ajatus scifimetallista saa ihon kananlihalle. Mutta, toivoa ei ole heitetty, sillä Archetype on jotain kuulemisen arvoista. Levyn äänimaailma on yllättävän depressiivinen, ja samalla oudon toivoa luova. Kenties syynä on vaihtelu melodian ja cleanivokaalien sekä kunnon runttauksen ja karjunnan välillä. No, kumminkin biisist pysyvät tunnelmallisina ja tuoreina. Hattua myös tunnelmaa tuovat rumpukompit, sillä Herrera osaa asiansa tavalla tai toisella. En millään viitsisi puida sitä että Fear Factoryllä on ollut kovasti ongelmia, mutta tässä tapauksessa sen kaiketi sanottava, sillä levyn nimikkobiisi summaa kovin hyvin yhtyeen nykyisen olotilan.
Ja lopussa seisoo vielä cover Nirvanan biisistä School, joka tuo uutta valoa vanhaan materiaaliin, ja saa minutkin (en ole nirvanasta ikinä perustanut) hymyilemään. Digipackissä vielä mukana mojova dvd lisä. 9.
Jatkuu ensi jaksossa...
Siihen asti "Mosh On!!!"
Vastaukset 1
Vanhimmat
archetype toimii. kun itse kuuntelen tätä albumia niin löydän aina jotain uutta. näitä efektiääniä tuntuu tulevan kokoajan lisää mitä pidemmälle kuuntelee.
against taas ei toimi mielestäni yhtään. en ole sepulturan vanha fani, hommasin ekana albumin nation ja sen jälkeen againstin ja mielestäni nation oli parempi, sen jälkeen kaikki muut. mielestäni siis against on sepulturan huonoin tuotos vaikka tätä uusinta en ole kuullutkaan.