Ollaan seurusteltu puolisoni kanssa kuuden vuoden ajan, ollaan kaksvitosia molemmat. Mies kertoi vastikään että hänellä on noin kahden vuoden ajan ollut välillä tuntemuksia "että onko elämä pelkästään tätä", on ahdistunut arjesta ja haluaisi viettää todella paljon aikaa poissa kotoa, poissa luotani. Mies sanoo, että minussa ei ole vikaa, vaan hän ei tiedä mitä haluaa elämältä ja suhteeltamme. Olen ollut koko suhteemme ajan hyvin mustasukkainen, pienistäkin asioista. Naapuriimme muutti nuori pariskunta, jonka luona mies käy päivittäin, monta kertaa ainakin tupakilla. Onko mielestänne asiallista käydä siellä monta kertaa päivässä ja mennä sinne kylään aina, kun en ole kotona? Nukkua jopa heidän välissään, vaikka olisinkin kotona (kerran humalassa mies näin teki)? Mieheni on hyvin sosiaalinen ja flirttaileva luonteeltaan, ja tämä minua ärsyttää suunnattomasti. Olen mustasukkainen naapurin naisesta ja siitä, että mieheni on niin hyvä ystävä hänen kanssaan. Itse en tupakoi, joten väkisinkin jään pois matkasta. Jos juhlimme yhdessä, mies juo todella paljon ja alkaa käyttäytyä mielestäni typerästi, flirttailee, puristelee muita ja on välillä kuin ei huomaisikaan minua. Saattaa jopa lähteä toisen naisen kanssa taksilla kotiin odottamatta minua. Mies on kahdesti suhteemme aikana suudellut toisen kanssa, minä olen kostoksi tehnyt jälkikäteen samoin, en siksi että edes sitä haluaisin. En tiedä miten olla, kun hän flirttailee muiden kanssa, tunnen oloni hyvin epämukavaksi. Ja eihän naisia haittaa hänen käytöksensä, minua vastoin pidetään toopena joka ei kestä hänen luonnettaan.
Mitä mieltä miehen käytöksestä olette? Mustasukkaisuudestani kärsii sekä minä itse, mies että myös jopa naiset joista olen mustasukkainen. Mustasukkaisuuteni on melko varmasti aiheetonta, mutta en pysty olemaan ärsyyntymättä! En pysty varsinkaan humalassa ajattelemaan vain, että "tuo on hänen luonnettaan, ei hän halua minua pettää". Mutta tarvitseeko minun olla poljettavana ja hyväksyä tuota käytöstä? Ihan kuin mies ei kunnioittaisi minua ollenkaan, aina painaa villaisella keskustelumme näistä asioista. Miehessä on kuitenkin paljon hyvää, mutta en usko että suhdetta kannattaa jatkaa sillä tämä mustasukkaisuus ja ärsyyntyminen tulee vastaan nyt ja tulevaisuudessa ainakin viikoittain. Se tekee minulle todella pahan olla.
Mitä mieltä miehen käytöksestä olette? Mustasukkaisuudestani kärsii sekä minä itse, mies että myös jopa naiset joista olen mustasukkainen. Mustasukkaisuuteni on melko varmasti aiheetonta, mutta en pysty olemaan ärsyyntymättä! En pysty varsinkaan humalassa ajattelemaan vain, että "tuo on hänen luonnettaan, ei hän halua minua pettää". Mutta tarvitseeko minun olla poljettavana ja hyväksyä tuota käytöstä? Ihan kuin mies ei kunnioittaisi minua ollenkaan, aina painaa villaisella keskustelumme näistä asioista. Miehessä on kuitenkin paljon hyvää, mutta en usko että suhdetta kannattaa jatkaa sillä tämä mustasukkaisuus ja ärsyyntyminen tulee vastaan nyt ja tulevaisuudessa ainakin viikoittain. Se tekee minulle todella pahan olla.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Se antaa aihetta olla mustasukkainen, joten tottakai oot koska välität. Jos miehen käytös/sun mustasukkasuus ois ohimenevää, niin oishan se menny jo. Mun mielestä todella loukkaavaa käytöstä lääppiä, suudella muita ja lähteä vielä jonku toisen kans kotiin, eihän se kunnioita sua tippaakaan. Mun mielestä tuossa tapauksessa ois parasta erota ja ettiä joku parempi mies, jos tää mies ei ite halua muuttua. Tiedän että ois vaikeaa lähteä noin pitkästä suhteesta, mutta et sä siitä tuu saamaan sitä mitä haluat. Vaan pelkkää mielipahaa.
Todella harmillista että olet tuhlannut noin monta elämäsi parhaista vuosista tuon tason ihmisen kanssa. Tuon ajan sinä olisit voinut käyttää niin paljon paremmin viettämällä aikaasi muita kunnioittavien ja arvostavien ihmisten seurassa. Sen sijaan sinä olet halunnut jatkuvasti lokaa päällesi.
Olisiko nyt jo korkein aika muuttaa puhtaimmille vesille? Suurin osa ihmisista (siihen ryhmään kuuluvat myos naimattomat ts. vapaat miehet) osaavat arvostaa ja kunnioittaa lähimmäisiään, myos sinua! Voit jo heti tänään pudottaa tuon nykyisen likaläjän, jota kutsut puolisoksesi, ja liittyä paljon korkeampitasoisten ihmisten seuraan.
Ihana huomata, että en minä olekaan aivan idiootti kun suutun miehen käytöksestä. Minulle on aikanaan miehen ystävätkin sanoneet, että kylläpä hän kurjasti sinua kohtelee. Sitä vain on liian kiltti luonteeltaan ja on aina vain sietänyt tätä loukkaamista. Hänessä on kuitenkin niitä hyviäkin puolia niin paljon, että varmaan siksi en ole uskaltanut lähteä koska pelkään etten parempaa miestä tule koskaan löytämään. Mutta kuten sanoitte, on olemassa miehiä jotka kunnioittavat puolisoaan eivätkä jatkuvasti aiheuta hänelle pahaa mieltä. Kova paikka on näin pitkästä suhteesta lähteä, mutta se varmastikin olisi se paras ratkaisu. Jostain luin, että on olemassa "eroseminaareja", onko kukaan sellaiseen osallistunut? Kiitos vielä tsemppaamisestanne!
Onnea uuteen elämään! Itse erosin vuosi sitten 7 vuoden suhteesta ja vaikka suhteessa ei edes ollut suurempia ongelmia, olen nyt onnellisempi kuin koskaan. Muutos on hyvästä!
Puhut omasta mustasukkaisuudestasi. Eikö olisi aiheellisempaa puhua miehesi inhottavasta käytöksestä?
Loukkaantumisesi on ymmärrettävä reaktio miehen tapaan kohdella sinua. Kuka nainen pitäisi siitä, että mies hänen länsäollessaan flirttailee muiden kanssa, puristelee muita naisia ja lähtee taksilla toisen naisen kanssa, nukkuu naapurin rouvan vieressä jne? EI KUKAAN.
Jos olisit mustasukkainen ilman aihetta, syyttä suotta, jos epäilisit koko ajan toista vaikka tämä ei olisi näyttänyt mitään merkkejä halusta pettää sinua, niin silloin vika olisi sinussa.
Mutta näinhän ei ole, vaan sinulla on kaikki syyt olla mustasukkainen, loukkaantua ja olla pahoillasi. En ymmärrä kuinka voisit olla pahoittamatta mieltäsi tuollaisesta.
Meillä tuli juuri ero 6 vuoden suhteesta samanlaisista syistä. Mies on nyt surullinen, minä olen surullinen....mutta pakko oli lopettaa suhde. Miehen käytös oli niin loukkaavaa, etten yksinkertaisesti enää jaksa sellaista. Asiat eivät puhumalla muuttuneet vaan jouduin jatkuvasti pettymään. Mies ei edelleenkään ymmärrä, että hänen tekemisissään olisi mitään väärää, joten suhde ei voi yksinkertaisesti jatkua.
Rakastan edelleen, kamala olo, mutta on pakko olla jotain tätä parempaa :/
On todella yksinäinen olo.
Kun puhumme asioista (ts. miehen mielestä minä nalkutan), mies sanoo aina vain ettei hän ole tehnyt mitään väärää! Hän on saanut minut hulluuden partaalle vakuuttelemalla minulle, että vain minussa on se vika ja minä olen sairaalloisen mustasukkainen. Minun on siis lähdettävä suhteesta, sillä miehen käytös ei näytä minkäänlaisia muutoksen merkkejä. Joskus saattoi olla herrasmiesmäisempi kun joi vähemmän, mutta näkyy sekin kaikonneen.
Keiko-valas; et ole yksin, minä taidan ihan kohta olla samassa jamassa ja todella pelkään tulevaa yksinäistä oloa. Teit varmasti sinäkin oikean ratkaisu, meidän ei tarvitse sietää typerää käytöstä, vaan ansaitsemme ja löydämme varmasti parempaa! Kiitos, olette kaikki saaneet minulle paremman olon, ja nyt ymmärrän että puolisoiden tulee kunnioittaa läheisiään eikä käyttäytyä lapsellisesti ja toista loukkaavasti! :)
Lähdet vaan. Miehelle kenkää, tavarat ulos. Tai ehkä on helpompi itse muuttaa? Joka tapauksessa. Suhde äkkiä poikki! Ehdit vielä kaksvitosena toipumisajan jälkeenkin hankkia oikean suhteen. Olet viettänyt liian kauan täysin tasottomassa parisuhteen irvikuvassa.
Miehesi on naurettava pelle. Kun olet hänet jättänyt, hän tulee vielä vakuuttelemaan rakkauttaan ja tahtoo sinut takaisin. Jos lankeat tähän vakuutteluun, alkaa sama touhu muutaman kuukauden päästä uudestaan.
Nyt vaan kaikki välit poikki tuon miehenkuvatuksen kanssa. Ehkä hänkin siitä aikuistuu ja osaa jo seuraavassa parisuhteessaan toimia toista kunnioittavammin. Olitte molemmat kovin nuoria kun yhteen aloitte. Etenkin miehillä tuo toisen kunnioittamisen oppiminen vaatii yleensä muutaman suhdeviritelmän.
No ei teillä ole ajateltu alkoholiongelmia ollenkaan???
Itse erosin joitakin vuosia sitten. Me käytimme nuorina alkoholia ja hölmöilimme molemmat, mutta minä lopetin jo lukioikäisenä, mutta mies vaan jatkoi vuosikymmeniä. Kärsin miehen alkonkäytöstä, siihen liittyi mm. tuollaista epämääräistä käytöstä naisten kanssa, tuskinpa edes tiesin kaikesta kun en mukana kulkenut. Sain epäillä vaikka mitä. Mies kyllä selvinpäin itse kuitenkin myönsi tehneensä väärin(esim. tekstailut jonkun jatkobilepimun kanssa, naisten kanssa nukkuminen). Kyllä oli rankkaa elämä, olisinpa päässyt hänestä eroon aikaisemmin.
En kyllä enää jaksaisi yhtään katsella miehessä
1. pullon kallistelua
2. liian läheistä tuttavuutta muiden naisten kanssa
no ei todellakaan. Olette olleet nuoresta saakka yhdessä ja nyt miehesi ei selkesti tiedä haluaisiko jatkaa vai ei. Hän pyristelee häkissään ja testaa omaa viehätysvoimaansa muiden naisten keskuudessa. Ei tuollaista käyttäytymistä tarvitse katsella, mutta sinä tai me täällä palstalla emme voi miehesi käyttäymistä muuttaa. Edessä on todennäköisesti vielä rumempaa käyttäytymistä, jos ette eroa ajoissa.
juu..no me ollaan avokin kans kohta 2vuotta oltu. ite olen 21 ja ukko 32. Facebookisssa ollessani jos siellä on kuvia puolialastomista tytöistä, se tulee selän taakse ja sanoo "ooohhhoh", vaikka tietää että se ärsyttää minua ihan hirveästi. Ja siitä tulee ääärimmäisen paha mieli. Eikä ikinä kehu minun ulkonäköä eikä mitään. mielestäni olen sopusuht 58kg ja 159cm. En miekään puolialastomia ukkoja kyttää ja sano ohhoh.
ja olen kysyny että pitääkö laihuttaa ymym mutta ei tarvi. miks sitte kiinnostaa muut akat nuin paljon?
Mies todellakin testaa viehätysvoimaansa muiden naisten keskuudessa, tietyn tyyppisten miesten tulee jatkuvasti hakea hyväksyntää muilta naisiltakin ja tällöin puoliso kärsii kun ei voi luottaa ja ärsyyntyy käytöksestä. Miestä mietityttää aidan toisella puolella oleva ruoho, pitäisikö sitä mennä hakemaan, olisiko se siellä parempaa vai olisiko niin että se kaikkein vihrein ruoho on jo hänen elämässään. Näitä asioita ei voi selvittää kuin kokeilemalla. Päätin, että en siedä tuollaista kohtelua enää, ansaitsen parempaa. Olemme päättäneet erota, ja kummasti minulla on aika huojentunut mieli. Emme heti lähde eri teille, vaan haluamme vielä viettää joulun yhdessä. Rauhassa etsin asuntoa itselleni, muutan pois yhteisestä talostamme johon mies haluaa jäädä. Edessä on siis myös omaisuuden jakoa, joka ei tule olemaan helppoa kun niin pitkään on oltu yhdessä avoparina. Huomaan, että minulla onneksi on ystäviä joiden kanssa jutella asioista, tiedän selviäväni vaikka kipeää se tulee tekemään.
Mies tekee tämän vaikeaksi... Olisi sitä mieltä, että edelleen katsotaan miten asiat lutviutuisi (ts. ehkä hänen halunsa minua kohtaan palaisivat voimakkaana), minä taas uskon ettei hänen typerä käytöksensä muiden naisten seurassa mihinkään suuntaan muuttuisi. Hitto kun hänessä on niin paljon hyvääkin, että en tiedä mitä tehdä :/ Hän sanoo, ettei pysty asumaan saman katon alla ja esittämään kaiken olevan kunnossa kun minä olen jo päättänyt että haluan erota. Hän saa minut epäröimään... :/ Minä taas olen ymmärtänyt, että voisimme olla vielä ns. parisuhteessa kunnes saadaan asiat järjestettyä. Miten eron hoitaa kivuttomasti? Milloin sitä ollaan "erottu"? Ollaanko heti sinkkuja eropäätöksen jälkeen?
Älä todellakaan anna periksi nytten!! Olet tehnyt todella rohkean päätöksen ja oikean sellaisen. En millään jaksa uskoa että teidän suhde siitä muuttuisi mihinkään, kun ei se sen 6 vuoden aikanaan ole parempaan muuttunut. Nyt sinulla on mahdollisuus saada elämääsi jotain paljon parempaa. Itsekin viruin vuosia huonossa suhteessa josta oli vaikea päästä irti mutta nyt kun pääsin löysin ihmisen joka kohtelee minua paremmin kuin kukaan ikinä ja meillä on yhdessä hyvä olla. Molemmat haluamme toistemme parasta ja yhteistä hyvää.
Eroaminen tapahtuu sillä lailla kun pari keskenään sopii. Ei ole oikeaa tai väärää tapaa erota ja muuttaa erilleen. Minusta olisi hienoa jos pystyisitte olemaan hyvissä väleissä läpi eron ja muuton, mutta eihän se helppoa ole asua saman katon alla käytännössä eronneena, varsinkaan miehellesi joka ilmeisesti ei haluaisi erota.
Paljon tsemppiä ja pitäydy päätöksessäsi! Et varmasti tule katumaan kun huomaat mitä voit saada tuon tilalle!
Todellakin on vaikeaa asua saman katon alla käytännössä eroneena.. Mies puhuu asioista leikkimielisesti, "tehdään niin ja näin, jos sinä olet lähdössä, vaikka et kait sinä nyt mihinkään ole menossa". Sanoi, että samahan se yhdessä olisi olla. Itse olen melkein sataprosenttisesti päättänyt lähteä, ja tässä päätöksessä minun on pysyttävä oman terveyteni vuoksi! Kiitos tsemppaamisesta, minun on ajateltava itseäni nyt, ja mietittävä omaa etuani! On oltava parempaa, todella mukava kuulla, että olette löytäneet kunnollisen kumppanin huonossa suhteessa riutumisen jälkeen. Eroaminen vain on niin kamalaa, eikä sitä haluaisi tehdä! En halua miehelle tiukkaan vielä sanoa, että olen oikeasti lähdössä, yritän pitää välit kunnossa olemalla melkein normaalisti kuten ennenkin.
Välitän niin paljon, että sattuu. En voi välillä uskoa todeksi, että ero on todellakin se paras ratkaisu, mutta kuin se on. Yritän olla ärsyyntymättä asioista (ts. miehen käynneistä naapurissa, naispuolisesta hyvästä ystävästä jne..), mutta tiedättekö että katkeruus nostaa päätään koko ajan, on kamala olla välillä. Joka ilta huomaan "nalkuttavani" miehelle näistä asioista, ne kun vain sattuu ärsyttämään joka päivä.. Tuntuu usein, että haluaisin heti pois omaan kotiin, jotta ei tarvisi kiusata itseään ärsyyntymällä pienen pienistäkin asioista. Yhteisestä talosta ja taloudesta pois muuttaminen vain ei tapahdu hetkessä, ja kaksi koiraa (toinen vielä pentu 3 kk) tekee asioista vielä vaikeampaa. Pakko etsiä itselle koirienkin kannalta hyvä koti. Mies aloittaa alkuvuonna jälleen reissuhommat, joten silloin saan olla itsekseni viikot omakotitalossamme.
Kertokaa omasta avoerostanne, miten käytännössä asiat hoiditte?
Taidampa kirjoittaa vähän päivitystä tekstiini. Uutena vuonna selvisi, että mies onkin ihastunut naapurin eukkoon ja pussaillut hänen kanssaan ihan selvin päin heidän ollessaan yhdessä eri paikkakunnalla. Nainen oli valmis menemään pitemmällekin, mutta mieheni oli stopannut homman. Tämä selvisi mieheni kaverin kautta. Erohan siitä tuli kun olin niin vihainen asiasta. Mies sanoi että on tunteita myös tätä toista kohtaan. Olimme erossa muutaman viikon ja päätimme jatkaa uudelleen yhdessä, en tiennyt mieheni todellista syytä jatkaa, joka kohta selviää. Jatkoimme yhdessä, myimme talomme, kihlatkin oli jo purettu ja muutimme eri paikkakunnalle. Meillä oli ihan mukavaa, mutta tiesin että kaikki ei ole kohdallaan ja olin suutuksissani siitä, että mies oli vieläkin nähnyt tätä naista jonka vuoksi ero pääasiassa tuli. Selvisi myöhemmin että oltuamme erossa muutaman viikon mies oli mennyt sänkyyn tämän naisen kanssa, ok tein väärin mutta löysin hänen puhelimestaan tähän viittaavan tekstiviestin. Ei uskaltanut kertoa minulle kun jatkettiin, koska tiesi etten tule helpolla sulattamaan sitä asiaa. Hän oli siis kokeillut muuta ja todennut, että haluaakin minut. Noh, jälleen hetkeksi erottiin ja vieläkin palattiin yhteen. Kolmas kerta toden sanoo. Elämä on ollut sen jälkeen muutaman kuukauden todella vaikeaa minulle, miehellä ei ole onhelmia. Minun on vaikea luottaa, tympäännyn ja hermostun pienistäkin asioista ja sitten tappelemme. Olen päässäni antanut ajatuksen erosta muhia viime viikot, ja nyt sanoin miehelle että emme jatka enää. Osaatte varmaan kuvitella kuinka pirun vaikeaa on lähteä vuosia kestäneestä suhteesta. Aika paljon on tapahtunut, mutta kilttinä ihmisenä olen vain mennyt toisen tahdon mukana ja jatkanut suhdetta, kuten aiemmin sanoittekin, olisi pitänyt jo aikoja sitten häipyä, mutta kun se on niin vaikeaa. Nyt minun on pysyttävä päätöksessäni ja alkaa rakentaan uutta elämää. Asian kirjoittaminen helpottaa mieltä, siksi tänne taas lääräilen ongelmistani :)