Olen tällähetkellä 19v. naikkonen ja aloittanut tämän hetkisen suhteen n.14vuotiaana.
Olemme suunitellut tulevaisuutta ja kaikkea, mutta nyt minusta tuntuu vain että haluaisn vain mennä ja olla, mutta sattuu jo pelkkä ajatus ilman toista. Tuntuu että heti kaipaisin hänen luokseen..
Olen niin nuori ja nämä tunteet ovat uusia minulle enkä oikein osaa käsitellä niitä.
Haluaisin mieheltä paaaljon enemmän kunnioitusta kuin tältä nykyiseltä vaikka siltä sitä jonkin verran saan mutta mielestäni liian vähän. ennen kuitenkin hän puhui minulle kauniimmin yms..
Oikeestaan mikään ei tunnu tällä hetkellä poitsuni kanssa miltään. vaikka haluaisinkin tuntuvan.
Olisi mukavaa vaan kokea taas sellaista ihastumista ;)..
Vaikeaa ja paha olla :(
Olemme suunitellut tulevaisuutta ja kaikkea, mutta nyt minusta tuntuu vain että haluaisn vain mennä ja olla, mutta sattuu jo pelkkä ajatus ilman toista. Tuntuu että heti kaipaisin hänen luokseen..
Olen niin nuori ja nämä tunteet ovat uusia minulle enkä oikein osaa käsitellä niitä.
Haluaisin mieheltä paaaljon enemmän kunnioitusta kuin tältä nykyiseltä vaikka siltä sitä jonkin verran saan mutta mielestäni liian vähän. ennen kuitenkin hän puhui minulle kauniimmin yms..
Oikeestaan mikään ei tunnu tällä hetkellä poitsuni kanssa miltään. vaikka haluaisinkin tuntuvan.
Olisi mukavaa vaan kokea taas sellaista ihastumista ;)..
Vaikeaa ja paha olla :(
Vastaukset 3
Vanhimmat
Olen myös aloittanut suhteeni 14-vuotiaana.. nyt takana on 4vuotta ja olen pian 18-vuotias. Meillä myös tuli ongelmia kunnioituksen kanssa ja kun siihen päälle vielä tuli muita ongelmia, niin en enää tiedä mitä haluan. En tiedä sitäkään, mitä hän haluaa.. mutta paha on olla minullakin :(
Jos haluat vaihtaa ajatuksia, niin mailaa
[email protected]
Olette molemmat alkaneet seurustelemaan yhtä nuorena kuin tyttäreni nykyisen kaverinsa kanssa. Asuvat yhdessä ja heillä näyttää sujuvan hyvin. Ovat kasvaneet yhdessä ja ainakin vielä kunnioitus pelaa. Mutta ihmiset eivät välttämättä kasva samaan suuntaan. Kunnioitus on sellanen juttu, joka syntyy oman itsensä arvostuksesta. Ei kukaan kunnioita, jos et itse kunnioita itseäsi ensin. Kunnioitusta ei löydä irrallisena itsensä ulkopuolelta. Tässäkin tapauksessa voisi kunnioittaa itseään niin paljon, että antaa suhteessa tilaa toiselle. Voihan keskustella ja sopia että tapaillaan välillä muitakin. Jossain vaiheessa se on kuitenkin edessä, että haluaa mennä ja olla vapaa. Parempi nuorena ennenkuin sitoutuu avioliittoon ja saa lapsia. Ainahan voi palata yhteen myöhemmin, jos siltä tuntuu. Me ei omisteta toisiamme. Joka tytöllä/pojalla on siivet olkapäissä ja kantapäissä :))))
Tapasin tyttöystäväni 14-vuotiaana ja nyt ollaan molemmat 18 ja suunnilleen samassa tilanteessa. Toisaalta kumpikin haluaisi erota ja viettää "normaalia" nuoruutta kuten muut ikäisemme mutta neljässä vuodessa on jo kiintynyt toiseen niin kovasti että olo on aika neuvoton. Päällisin puolin meillä menee nyt ihan hyvin, mutta välillä on mennyt huonostikin. Tyttöni on ajoittain ollut väkivaltainen ja muutenkin hieman epätasapainoinen ja meillä on ollut pahoja riitoja. En ole itsekään syytön näihin juttuihin mutta lyönyt häntä en ole.
On niin vaikea päästää irti.