Kuolemaa ei pidä pelätä, koska kuolemaa ei voida sanoa edes olevan olemassa, koska ihminen ei ole koskaan elänytkään, hän vain toimii osana suurempaa kokonaisuutta.
Kuvitelkaapa mikä teissä olisi pysyvää, sellaista jonka säilytätte läpi elämänne, soluissa tapahtuu jatkuvasti aineenvaihduntaa, atomeita lähtee pois kehosta ja atomeita tulee kehoon. Silti te sanotte olevanne tänään sama kuin eilein vaikka tieteellisesti todistettuna olette eri ihminen. Te kuolette päivittäin ja synnytte uudelleen päivittäin. Ihminen on vain pelkkä osa pitkää virtaavaa jokea.
Itseasiassa tietokonekin on ainutlaatuisempi kuin ihmiset, tietokone säilyttää huomattavasti suuremman osan atomeistaan läpi elämänsä kuin ihmiset joissa tapahtuu paljon enempi aineenvaihduntaa.
Kun ihminen kuolee, ei tapahdu mitään mikä ei olisi jo ennenkin tapahtunut: ihminen muuttuu maaksi. Entäs sitten? Ihminen ulostaa ja virtsaa sitä kuonaa mistä ennen itse ihminen koostui, ja se muuttuu maaksi! Silti uusi ihminen syntyy aina uusista atomeista, ja silti te ihmiset väitätte olevanne sama henkilö kuin se joka ulosti itsensä ollakseen matojen ruokaa. Madot syövät tämän maaksi muuttuneen ihmisen, ja ehkä ihminen onkin seuraavassa elämässään mato?
Ihminen on siis erottelematon osa luontoa, siksi on aivan yhtä arvokasta elää matona kuin simpanssina tai ihmisenäkin.
Kuvitelkaapa mikä teissä olisi pysyvää, sellaista jonka säilytätte läpi elämänne, soluissa tapahtuu jatkuvasti aineenvaihduntaa, atomeita lähtee pois kehosta ja atomeita tulee kehoon. Silti te sanotte olevanne tänään sama kuin eilein vaikka tieteellisesti todistettuna olette eri ihminen. Te kuolette päivittäin ja synnytte uudelleen päivittäin. Ihminen on vain pelkkä osa pitkää virtaavaa jokea.
Itseasiassa tietokonekin on ainutlaatuisempi kuin ihmiset, tietokone säilyttää huomattavasti suuremman osan atomeistaan läpi elämänsä kuin ihmiset joissa tapahtuu paljon enempi aineenvaihduntaa.
Kun ihminen kuolee, ei tapahdu mitään mikä ei olisi jo ennenkin tapahtunut: ihminen muuttuu maaksi. Entäs sitten? Ihminen ulostaa ja virtsaa sitä kuonaa mistä ennen itse ihminen koostui, ja se muuttuu maaksi! Silti uusi ihminen syntyy aina uusista atomeista, ja silti te ihmiset väitätte olevanne sama henkilö kuin se joka ulosti itsensä ollakseen matojen ruokaa. Madot syövät tämän maaksi muuttuneen ihmisen, ja ehkä ihminen onkin seuraavassa elämässään mato?
Ihminen on siis erottelematon osa luontoa, siksi on aivan yhtä arvokasta elää matona kuin simpanssina tai ihmisenäkin.
Vastaukset 3
Vanhimmat
että ihmisruumista ei tosiaankaan madot syö niinkuin aina väitetään. otappahan selvää asiantuntijoilta ennen kuin alat filosioimaan. esität parempaakin tiedemiestä, joka ei tiedä asioista mitään.. vai onko kokemusta?????
Hmm, kenties hieman uskonnollinen näkökulma? Olen samaa mieltä siitä, että kuolemaa ei tulisi pelätä ja että ihminen on mukana ikuisessa luonnon kiertokulussa. En silti todellakaan vertaisi kuolemista ulostamiseen! Ja vaikka ihminen materialistisesti katsoen onkin koko ajan uusi ihminen, se mikä meistä tekee ihmisen eli identiteettimme, minuutemme pysyvät osat, eivät vaihdu. Jokainen ihminen on se täysin ainutlaatuinen geeniensä, psykologisten toimintojensa, kokemustensa ja muistojensa summa, ei suinkaan vain molekyylikimppu. Kaikki me olemme jollekkin korvaamattomia, ja rakkaansa menetystä saa surra!
PS. Joen vesi vaihtuu koko ajan, mutta se on silti sama joki... Ei kannata innostua yleistämään jonkun ajattelijan sanoja kaikkeen.
naurettavanpaa kuultu!
minun tietääkseni en ole kuollut joka
päivä ja syntynyt joka päivä uudelleen!
Siinä oletihan oikeassa että sitä ei tarvi pelätä
mutta loppu on silkkaa p...aa!