Meillä on puolisoni kanssa takana pitkä parisuhde, lapsiakin on. Olen aina kokenut itseni jotenkin ulkopuoliseksi mieheni vanhempien ja sisarusten seurassa. Silloin nuorempana tämä aiheutti paljon pahaa mieltä ja ahdistusta. Koin, että minut sivuutettiin kaikessa keskustelussa ja jätettiin ulkopuolelle yhteisistä suunnitelmista. Anoppi kyseli aina mieheltäni, että mitä ostaa lapsille lahjaksi. Minut hän sivuutti aina ihan kokonaan. Hassua, mutta tämä tuntui minusta nuorena äitinä tosi pahalle.
Vuodet ovat vierineet ja elämä on mennyt omaa kulkuaan. Koen, että välit puolisoni vanhempiin eivät ole juurikaan muuttuneet. Ehkä olen itsekin ottanut etäisyyttä asioihin ja suuremmat tunnekuohut tasoittuneet. Aika tekee ihmeitä. Tsemppiä kanssasiskoille!
Vuodet ovat vierineet ja elämä on mennyt omaa kulkuaan. Koen, että välit puolisoni vanhempiin eivät ole juurikaan muuttuneet. Ehkä olen itsekin ottanut etäisyyttä asioihin ja suuremmat tunnekuohut tasoittuneet. Aika tekee ihmeitä. Tsemppiä kanssasiskoille!
Vastaukset 12
Vanhimmat
Anoppi ei pahemmin kysele minulta mitään, ei aloita keskustelua kanssani, eikä muutenkaan ole kiinnostunut mielipiteistäni.
kaikkeen tottuu vuosien saatossa.
Ei ole anoppi minunkaan asioista kiinnostunut ollut koskaan. Häntä kiinnostaa vain puolisonsa haukkuminen, muiden opastaminen "muka" parempiin elämäntapoihin oman terveytensä selvittäminen läsnäolijoille. Muutkin puolison sukulaiset ovat niinkuin heillä olisi jotain hampaankolossa. En tiedä mitä... Mutta minkäs näille voi. On vaan otettava mitä annetaan ja kärsittävä hiljaa tai sitten olla välittämättä. Minulta se ei kyllä ainakaan onnistu.
Sun nimimerkkis on: "Oma rauha kunniaan" eli haluat itsellesi oman rauhan? ja sitten kun sellaisen olet selvästiki saanut eli sun asioita ei pahemmin kysellä, niin et kumminkaan ole tyytyväinen vaan mollaat täällä anoppiasi ja miehesi sukua. Voikohan olla niin ettei sun asioitasi kukaan uskalla tulla utelemaan?
"On vaan otettava mitä annetaan ja kärsittävä hiljaa tai sitten olla välittämättä. Minulta se ei kyllä ainakaan onnistu." Tämä viimeinen lause kertoikin sinusta jo paljon.. eli hakemalla haet toraa ja epäsopua miehesi suvusta. menepäs nyt peilin eteen ja huomaat ettei sieltäkään todennäköisesti tuijota takaisin se maailman ihanin ja sopuisin miniä. Yritä kasvaa aikuiseksi!
edellisen mielestä tulisi kärsiä hiljaa.. minustakaan ei siihe valitettavasti ole. Kukapa ei haluaisi rauhaansa kunnoitettavan. Ei siihen ole anopilla mitään yksioikeutta.. Sitä saa mitä tilaa.
Kukahan se onkaan toran hakija, ihan selvästi haastat riitaa viestilläsi. Selität mollaamisesta vaikka ei sellaisesta edes ollut kyse. Kylläpä pitääkin ihmisen olla lapsellinen kun palstalla rupeaa analysoimaan nimimerkin perusteella ihmistä. Toivottavasti itse kasvat aikuiseksi etkä vaan ehdottele muille. Mieleesi ei tullut, ettei nimimerkki välttämättä kuvaa edellistä viestiä ollenkaan. Tarkoittaako esimerkiksi nimimerkki 112 sitä että nyt on hälytyskeskukseen soitettava? Riitele puolisosi kanssa jos et ole saanut häntä jo savustettua pellolle ilkeillä kommenteillasi. Kylläpä osaatkin olla typerä.
No samaa settiä täälläkin.
Mutta onneksi olen aina omannut sen verran hyvän itseluottamuksen, ettei moinen asia jaksa haitata.
Itse olen onnellinen ja tyytyväinen että miehellä on läheiset välit sisaruksiinsa ja vanhempiinsa, vaikkakin olen täysin ulkopuolinen siinä tilanteessa. Pyrin olemaan oma iloinen reipas itseni, vaikka jutusteluni kaikuvat tyhjille seinille. Kuuntelevat he minua tai eivät, en kuitenkaan asu niiden ihmisten kanssa, minun ei tarvitse keskustella heidän kanssaan omaan elämääni liittyvistä päätösksistä, joten he vaikuta omaan elämiseeni milllään tavalla. Kyllähän tuo anoppi toisinaan koittaa meillä kotona leikkiä pikkuemäntää, mutta jos se hänen päiväänsä parantaa, niin anti mennä vaan. Pistän neuvot ja joskus pienet piikitkin ihan huolella toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. En vaan näe syytä miksi jaksaisin kehittää anopista tai muista miehen sukulaisista ongelmaa, kun tässä elämässä on muutenkin niin paljon kaikkea steressattavaa ja iso liuta velvollisuusksia.
Kyllä se vaan on aika pitkälle asennekysymys kuinka moneen asiaan suhtautuu.
Sulle ap. älä tee itsellesi asiasta ongelmaa, on ihan turha hautoa sellasia juttuja joihin ei itse pysty vaikuttamaan. Jos olet tähänkin asti ollut ulkopuolinen, tulet sitä aina olemaan. Ihan tällasena "heittona"... kyseleekö oma äitees mieheltäs, mitä muksut joululahjaksi haluavat/tarvitsevat? Luulenpa että kysymys oman äitisi puolelta esitetään sinulle....
Rauhaisaa joulun odotusta!
täällä ei ole ollut minkäänlaista ongelmaa. anoppi kyselee minultakin kaikkea ja juttelee minulle muutenkin kaikesta. itse juttelen myös anopilleni ihan kaikesta. appiukonkin kanssa jutellaan ja kyselee se appiukkokin kaikkea aina välillä. eli täällä pelaa kaikki,niin kuin pitääkin.
Blaa blaa blaa, kylläelämä vielä suakin opettaa :)
jokaisessa keskustelussa PITÄÄ mustamaalata KAIKKI anopit ja appiukot?? Edelleen EI kaikki anopit ja appiukot ole kauheita tms.... LOPETTAKAA se YLEISTÄMINEN!! KIITOS!!
mut koita säkin _Onnellinen_ ymmärtää että niitä OIKEASTI kamalia ja vittumaisia anoppeja on suomen maassa pilvin pimein!
Etkä sä todellakaan voi sanoa että tunnet nykyiset "appivanhemmas" noin lyhkäsen ajan jälkeen...etkö sä oikeasti tajua että teidän tilanne voi muuttua ajan kuluessa?!? vai oletko oikeasti noin naiivi?!?
Kyllä minä YMMÄRRÄN.
Mistäs sinä TIEDÄT kuinka kauan olen TUNTENUT anoppini ja appikukkoni?
VOIHAN se tilanne EHKÄ muuttua,mutta EI silti tarvitse yleistää!
ENKÄ ole naiivi!
ENTINEN anoppini MUUTTUI kauheaksi vasta kun EROSIMME mieheni kanssa!
ENNEN eroa kaikki oli hyvin!
ENTINEN anoppi oli minulla IHANA ihminen 1v7kk ajan,mutta MUUTTUI kamalaksi kun EROSIMME mieheni kanssa!
Minun appivanhempani ovat aivan ihanat, mutta mieheni sisko on minulle ikuinen päänvaiva. Ei ikinä juttele kanssani, eikä ole sen kummemmin kiinnostunut muutenkaan mun elämästä. Tai no, silloin hän on kiinnostunut, kun elämässäni tapahtuu jotain suurta muutosta, esimerkiksi tällä hetkellä. Silloin pitää repiä kaikesta juttua, haukkua mun valintoja muille sekä tietenkin lannistaa mut ihan täysin. Hänhän on rouva täydellinen, enkä minä osaa tehdä oikeita valintoja.
Onneksi en ota tästä stressiä. Pääasia että näen hänen lapsiaan, joita ilman mun elämä olisi paljon tyhjempää. Siitä äipästä ei niin väliä. Ja kun tullaan suurinpiirtein toimeen sukujuhlissa yms., niin asia kunnossa.