Tuntuu raskaalta yrittää jatkaa suhdetta tai panostaa siihen mitenkään, kun mies ei välitä, vaan ilmeisesti haikailee vieläkin exänsä perään. Ymmärrän, että hän oli ehtinyt haaveilla yhteisestä tulevaisuudesta entisensä kanssa ja olisi varmasti ollut valmis sitoutumaan siihen täysin (perustamaan perheen jne). Joten on varmasti ollut vaikeaa luopua niistä haaveista ja aloittaa taas alusta.
Luulin aluksi, että mies pitää yhteyttä koska olisi kiinnostunut minusta oman persoonani takia, mutta nyt olen alkanut tajuta, että hän on vain tarvinnut jonkun lievittämään ja nopeuttamaan erosta toipumista. Tuntuu arvottomalta ja hämmentyneeltä.
Toisaalta vaakakupissa on oma yksinäisyyteni. Olen ollut pitkään sinkkuna ja todellakin kaipaan läheisyyttä. En ole varma pystynkö luopumaan tästä suhteen rippeestäkään, vaikka se myös loukkaa tunteitani. Kuinka kauan kannattaa jatkaa ennen kuin mies voisi vähitellen alkaa kiinnostumaan minustakin? Vai jättääkö hän minut kuin nallin kalliolle kun on lopulta päässyt eron yli ja löytänyt jonkun oikeasti kiinnostavan naisen?
Luulin aluksi, että mies pitää yhteyttä koska olisi kiinnostunut minusta oman persoonani takia, mutta nyt olen alkanut tajuta, että hän on vain tarvinnut jonkun lievittämään ja nopeuttamaan erosta toipumista. Tuntuu arvottomalta ja hämmentyneeltä.
Toisaalta vaakakupissa on oma yksinäisyyteni. Olen ollut pitkään sinkkuna ja todellakin kaipaan läheisyyttä. En ole varma pystynkö luopumaan tästä suhteen rippeestäkään, vaikka se myös loukkaa tunteitani. Kuinka kauan kannattaa jatkaa ennen kuin mies voisi vähitellen alkaa kiinnostumaan minustakin? Vai jättääkö hän minut kuin nallin kalliolle kun on lopulta päässyt eron yli ja löytänyt jonkun oikeasti kiinnostavan naisen?
Vastaukset 2
Vanhimmat
olisi helpompi vastata, jos kertoisit, miten näkyy, ettei toinen ole oikeasti kiinnostunut? Ja miten pitkään te kaksi olette olleet yhdessä? Miten kauan aikaa miehen erosta on?
Mietin tuossa, voisiko mun nykyinen seurustelukumppani kirjoittaa vastaavan tekstin... Siinä kohden kun kohtasimme, oli kulunut vain nelisen kuukautta erosta (tulin jätetyksi monen vuoden suhteen jälkeen... olimme eroaikaan olleet pari vuotta naimisissa). Olen pöljyyksissäni puhunut jonkin verran ex-suhteesta nykyiselleni, koska se mennyt suhde on mielessäni pyörinyt. Silti olen rakastunut nykyiseen - ihastumisen tunne tuli heti ensimmäisessä tapaamisessa ja siitä olo on syventynyt rakastumiseen. Olen sen rakastumisen ääneen sanonut... Vaikka olen myös sitä ex-suhdetta itkenyt tässä uudessa suhteessa.
Olemme yhdessä oman mittakaavani mukaan aika paljon, viikonloput ja viikollakin yksi ilta/yö yleensä. Jollain lailla tarvitsen tätä suhdetta, sillä yhdessä ollessamme huomioni siirtyy menneisyydestä pois. Ehdin kumminkin olla aika paljon yksinkin, sillä olen lapseton ja asustan yksikseni kaukana sukulaisista, eikä ystäviäkään kovin isoa laumaa ole. Yksinoloaikana olen sitten veivannut ex-suhteen "mitä-miksi-" -kysymyksiä.
Eikö jokainen rakastunut rakastu jostain 'syystä' - on kyllästynyt yksinäisyyteen, on tarve saada läheisyyttä ja hellyyttä, kaipaa arjen jakamista toisen ihmisen kanssa? Tietty on mahdollista, että se oma 'syy' on niin iso, että jää kiinni vääränlaiseen ihmiseen, sellaiseen jonka kanssa ei tarpeeksi yhdistäviä asioita lopulta ole.
Kuulostaa tutulta..tällaisessa tilanteessa tulee mieleen että jos toinen ei vain pysty tällähetkellä toista rakastamaan ja alkuaikojen ihastuminenkin sinuun on hiipunut.Kumpikaan vain ei uskalla lopettaa tätä suhdetta koska se antaa kuitenkin molemmille jotain.Koskaan ei tiedä että mitä aika tuo tullessaan mutta tuskin muuta kuin haikeita muistoja koska jos ei nyt tunnu siltä niin tuskin ajan kuluessakaan muuksi muuttuu.Mies luultavasti odottaa sitä oikeaa ja jättää sinut kun sellaisen löytää.Tai vinkkinä että yritä tehdä kaikkesi jotta mies huomaisi sinun ihanat puolesi,eikä vikoja ja kenties ihastuisi sinuun kuten ehkä joskus....Rakastuminen tulee jos on tullakseen.