love is true

Sinäkin, niinkuin muutkin liiton alussa aina luulette, että te vain olette rakastuneita, muut vaan luulee olevansa.... ;)))))
Muutaman vuoden oletkin.
Rakkaus on sellainen tunnetila, että se valitettavasti sinunkin liitosta katoaa, kun vastoinkäymiset astuvat esiin.
Niin...sinähän et tietenkään omasta mielestäsi niihinkään törmää ja läpi menette, että tömähti, jos törmäätte.
Palaappa 5 vuoden päästä, jos et aikaemminkin takaisin, voi olla tuo naivisuutesi vähän karissut...

Saitko jonku ukkomiehen huorattua itelles ku 'löysit noin oikeen ja henkisen rakkauden' hehehehe =D

No eiköhän sun laavistruu osaa heittää rojua torveen myös muissa vällyissä yhtä suurel ja aidol antaumuksel. Hehe, onneks olkoon...tiedä enemmän, luule vähemmän...hehehe =D

Ja kun vielä tiedettäisiin se, mitä rakkaus on, eli tekoja ja ikävien tekojen pois jättämistä (sis. sanat), niin onnellista liittoa ei voi estää!

Tämmöisten AP:n höppänöitten mietteitten takia sitä tulee sinne avioliiton satamaan mentyä!
No, taitaisi jäädä puolet liitoista solmimatta, jos ei näitä vaaleanpunaiset lasit päässä kulkijoita ollenkaan olis.
Onnee nyt vaan! Kun ei itku nyt tulis kovin äkkiä. :(

Rakkaus ei ole höpöhöpöä. Jokainen rakastavan äidin kasvattama poika tietää sen.

Ja puolisoillakin voi olla suuri rakkaus. Monet vain eivät pääse sitä näkemään. Minä olen nähnyt sen ja näen tänäkin päivänä. Siihen tahdon itsekin pyrkiä.

Mutta rakkaus ei aina ole tunnetta. Henkisesti ollaan naimisissa ja etenkin silloin kun tulee niitä vaikeita aikoja. Aina on muistttava, että oma rakas ei missään vaiheessa muutu viholliseksi - ei edes silloin kun se heikolla hetkellä loukkaa. Mutta todellista rakkautta on, jos molemmat pyrkii olemaan loukkaamatta ja huolehtimaan toisen tärkeimmistä tarpeista vastavuoroisesti.

Kyllä... liitto rakkaan kanssa on onni. Vain harvat eivät halua löytää sitä vastapuoliskoaan.