Kuulostaa niin tyhmältä, mutta haluan kuulla onko muilla samankaltasia ajatuksia. Eli siis haluaisin kovasti au pairiksi, olen haaveillut siitä jo monta vuotta. Mutta kuitenkin koko ajan mun huono itseluottamus tulee tielle, vaikken saisi antaa sen vaikuttaa. Mulla on paljon työkokemusta päiväkodeista, olen hyvä töissä, lapset tykkää musta hirveästi, osaan kokata, siivota, olen ahkera ja tunnollinen ja puhun ok englantia (sekin itseluottamuksesta kiinni) ja ymmärrän englantia täydellisesti. Silti ajattelen ettei musta ehkä olekaan siihen, en osaa enkä pysty, perheen vanhemmat ei pidä musta, en ymmärrä mitä ne puhuu, en osaa itse puhua, en saa ystäviä jne. Typeriä ajatuksia. En kehtaa edes hakea parhaimman kuuloisiin perheisiin, koska ajattelen ettei ne kumminkaan halua munlaista au pairia/etten ole tarpeeksi hyvä. Tää on niin vammasta, koska tiedän et paljon mua huonommat ehdokkaat lähtee au paireiksi ilman mitään epäilyksiä.
Tekosyitä tekosyitä, mutta entisenä koulukiusattuna ja latistettuna on vaikeaa saada itsetuntoa kohdilleen. Mutta miten tästä voi päästä yli? Asiaa toki helpottaa se että mun vanhemmatkin "kannustaa" hirveästi lähtemään. En kuulemma osaa mitään ja maitojunalla kotiin suoraan.
Tekosyitä tekosyitä, mutta entisenä koulukiusattuna ja latistettuna on vaikeaa saada itsetuntoa kohdilleen. Mutta miten tästä voi päästä yli? Asiaa toki helpottaa se että mun vanhemmatkin "kannustaa" hirveästi lähtemään. En kuulemma osaa mitään ja maitojunalla kotiin suoraan.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Mulla samankaltaisia ajatuksia, mutta silti (ainakin toiv.) lähössä. Yritä löytää mahd.lyhyt aikanen paikka ja suom.kiel. perhe että voit kokeilla miltä se tuntuu asua ulkoimailla! Lähe ihmeessä!!!!
voi kuule kuulostaa tutulta.
itsekin mietin samoja juttuja.
silti halu olisi lähtä ulkomaille.
haluaisin jenkkilään, mutta sinne pestit taitaa olla vähintään vuoden mittaisia.
mutta jostain kai se on ennemmin tai myöhemmin revittävä ne itsetunnon rippeet ja otettava itseään niskasta kiinni, eikös?
luotan itseeni että tiedän tulevani toimeen lasten kanssa(kokemustakin löytyy). mutta vuosi olisi pitkä aika olla muilla mailla epävarmana.
Mulla oli kanssa ihan samanlaisia ajatuksia ennen au pairiksi lähtöä. Jälkeen päin olin ihan älyttömän ylpeä ja onnellinen siitä että päätin lähteä, olis muuten jääny ihan mahtava kokemus välistä! Mä valitsin suomenkielisen perheen (joka tosin asuu melkeen toisella puolella maapalloa). sopimus tehtiin niin, että mulla on oikeus kuukauden varotusajalla lähteä pois millon haluan (sama kk varotusaika koski tietenkin myös perhettä). loppujen lopuksi päädyin olemaan perheessä yli vuoden.
kavereiden saaminen tietenkin huoletti, koska en tuntenut maasta entuudestaan ketään. siellä ei myöskään ollut ollenkaan mun ikäsiä suomalaisia nuoria. mikä oli sinänsä todella hyvä, sillä muuten olisin todennäköisesti jumittunut vain suomenkielisten kavereiden pariin pelätessäni englanninkielentaidon riittämättömyyttäni. oli todella huojentavaa huomata, että toisin kuin olen luullut, ymmärrän englantia hyvin ja kykenen sanomaan sen mitä haluankin.
nyt vaan rohkeasti teet sen päätöksen että lähdet! joku perhe on vielä tosi kiitollinen sun kaltasesta au pairista!:) tsemppiä!!
Mulla oli ihan samanlaisia mietteitä, mutta halu päästä ulkomaille oli niin kova että enempiä miettimättä hain kuitenki au pairiksi ja lähdinki matkaan tosi nopeasti Englantiin. Onneks lähdin, sain lisää itseluottamusta ja nyt tiedän että pärjään kielitaidollani. Sain olla ihanassa perheessä, tutustua uusiin paikkoihin ja sain uusia kavereita. Ikävä iski jossain vaiheessa mutta sekin menee ohi, kun ottaa oikeen asenteen. Viihdyin tosi hyvin ja jäi sellanen tunne että toivottavasti pääsen vielä sinne takaisin, vaikka vaihtoon tai jotenkin muuten.
Uskon, että jos olisin antanut itteni miettiä kaikkia tollasia juttuja enemmän, olisin luultavasti muuttanut mieltäni ja jättänyt lähtemättä just uskalluksen ja itseluottamuksen puutteen takia.
Sulla on kokemusta ja osaamista, olet aivan varmasti tarpeeksi hyvä, lähde ihmeessä! Tuut varmasti huomaamaan kuinka hieno kokemus se on. Ja jos et lähde, harmittelet sitä lopun ikääs.
Äläkä ihmeessä lue näitä kauhutarinoita joita ihmiset näille palstoille kirjottelee. Ne on vain se pieni osa niistä kaikista au paireista joita tuolla maailmalla on ja just niitä, joilla on niitä negatiivisia kokemuksia.
Toivottavasti saat tarpeeks uskallusta lähteä, älä murehdi liikaa :)
Kiitos paljon kannustuksesta! Vielä en ole saanut aupairiksi lähdettyä kun on uuden vuoden myötä tullut tosi paljon uusia juttuja, mutta nyt alan taas panostaa perheenhakuun! Jotenkin lohduttaa, että oon aupair worldissäkin saanut nyt viime päivinä tosi paljon myönteisiä vastauksia eri perheiltä.
Mut oli kiva kuulla että muitakin samassa jamassa. En todellakaan anna tän mun oman epävarmuuden lannistaa nyt mua. Jotenkin silti mietin _aivan naurettavia_ juttuja. Esim. tänään tein keittoa kotona ja kuorin perunoita ja itsekseni pohdin, että miten kysytään englanniksi; "Onko teillä kuorimaveistä?" Sitten vähäksi aikaa hätäännyin, että enhän mä nyt voi au pairiksi lähteä ku en tollasia perusjuttujakaan osaa puhua :D Ongelma on varmasti se, että mietin aivan liikaa ja vatvon turhia asioita.
Terveisin alkuperäinen kirjoittaja
Minäkin olin haaveillut au pairiksi lähtemisestä vuosia. Sitten oli poikaystävää ja sitä ja tätä ja tota syytä etten voinut lähteä. Ja tuntuikin viime vuonna etten enää edes uskaltaisi. Sitten tuli tilanne että ei ollut mitää mikä estäisi lähtemästä ja mietin uudestaan voisinko ehkä lähteä. Tuntui etten mitenkää uskalla. Sitten näin yhden mukavan oloisen ilmoituksen missä haettiin au pairia ja laitoin vain hakemuksen ajatellen että jos nyt kokeelen etten kumminkaa pääse. Ja kuinka ollakaa minut valittiin ja kaksi kuukautta olisi lähtöön. Ne kaksi kuukautta olivat aivan kamalat kun olin niin paniikissa. Jännitti aivan järjettömästi, varsinki viimeinen viikko Suomessa oli kamala! Ja aivan turhaan. Kun tulin tänne niin kaikki sujui hyvin. Ja nytten olen ollut reilut pari kuukautta ja ei ole edes tullut koti-ikävää. Kavereita nytten ei pahemmin ole vielä, mutta kaikki on mainiosti ja nyt tuntuu hölmöltä se miten kovasti jännitin ja mietin uskallanko.
Älä turhaan jännitä. Aina pääsee kotiin jos jokin menisikin pieleen. Rohkeasti vaan. Ehkä puoliksi suomalainen perhe on hyvä jos pelottaa tuo engalnninkielen taito, mutta uskon että pärjäät varmasti osaat englantia sitten vähän tai paljon, vaikka ei olisikaan suomalainen perhe, koska sitä oppii tosi nopeasti lisää kun tietää perusteet :) Niinpä älä mieti liikaa, koska sitten voi käydä niin että jää lähtemättä ja se kaduttaa koko loppuelämän sitten. Hyvä siitä tulee! :) Onnea matkaan :)
mä oon ollut aupparina enkuissa nyt kaks vuotta ja on ollut kyl tosi jees, ja aion jäädä tänne myös!
nyt etin uutta aupparia perheelle missä oon, koska muutan pian mun poikaystävän kanssa yhteen, että jos ehdokkaita on tai au pairiks haluavia, ni laittakaa spostia ihmeessä :) [email protected]
ihan paras kokemus on ollut ja on kokoajan :D