Ero tekstiviestillä, puhelinsoitolla vai kasvotusten?

Olen sitä mieltä, että tämmöisiä asioita ei voi hoitaa puhelimen välityksellä, vaan asioita täytyy pystyä keskustelemaan kasvotusten. Itse olen kokenut jätetyksi tulemisen tekstiviestillä, joten kokemuksen syvällä rintaäänellä voin sanoa, että tällä tavoin jättäminen sattuu aivan liikaa.

Puhelin tai mikä hyvänsä sähköinen viestin käy jos molemmat ovat "aikuisia" mutta jos toinen haluaa esim kolmen vuoden jälkeen "keskustella" kasvotusten erosta ei syynä voi olla kuin sanoa viimeinen sana tai että saa sanoa uudelle kumppanille/sukulaisille/ystäville kuinka hän olisi halunnut olla fiksu ja toivottaa entiselleen kaikkea hyvää elämässä. Tuohon voi sanoa helposti että hevonkakkaa! Niin hiiskatin läpinäkyvää itsensä ylentämistä että teki itsestään pellen!

ehdottomasti kasvotusten. Yleensä jos sopii partnerin kanssa etukäteen et meidän pitäs jutella niin se kertoo jo tarpeekis ainakin minä olen osannut varautua. Tosin ne merkit jättämisestä kyllä näkyy jo aiemmin. Kun vain osaisi ne havannoida sieltä pilvilinnoista!
Txt on maailman typerin tapa, samoin se, että ei enää vastaa puhelimeen jne. Kyllä asiat pitää pystyä selvittämään kasvotusten. Vähiten jää eripuraa ja pahaamieltä taakse!
Ja hyvä on tehdä selväksi et tää keskustelu käydään nyt eikä tätä puida enää kk tai kahden päästä.

Älä soita. Älä lähetä tekstiviestiä. Jos oikeasti välität / välitit toisesta niin kasvotusten on ainoa tapa erota.

Ole aikuinen. Älä pikkulapsi.

Minut jätettiin puhelinsoitolla ja voin sanoa että että se on VITTUMAISIN tapa mitä voi tehdä toiselle ihmiselle. Ja tekstiviesti myös.

Kunnioita toista sen verran...

Yksinkertaisesti: Ei ala suhteeseen, jos on epävarma. Vaan ystäväpohjalla. Ei katso pelkkää rahaa, pintaa, vaan sielua.

Normi suuttumus ja huoli on vielä eri asia, kuin agrressiivisuus ja kaulin. Ehkä lähtijäkin on tehnyt jotain, suhde ei ole kunnossa ja suuttumus/huoli tulee sieltä. Mies sitten luikkii pakoon kuin kaniini, siinä ei ole järkeä että jättää selvittämättä asiat.

no olisihan se helpoin tapa joten toisaalta kannatan sitä vaihto ehtoa. mutta kasvotusten se olisi parempi mutta jos se käyttäytyy agressiivisesti niin pyydä ystävä mukaan kuten mies kaveri tai paras kamusi.

Riippuu tietenkin suhteesta. Pitkää avioliittoa ei katkaista edes useammalla keskustelulla, siinä on kaikenlaista tavaran roudausta ja soittelua ja tapaamisia, jopa lakimiehen pakeilla..

Sitten on nää nykysuhteet, joissa jätetty on aina tyytymätön, oli dumppaustapa mikä hyvänsä. Jätetyt vaativat aina asioiden selvittelyä (lue: tyhmiä kysymyksiä, syyttelyä ja roikkumista). Kysymykseen MIKSI? on aina vain yksi pätevä vastaus, ja sen pitäisi jätetyn tietää jo ihan itsekin: Kun en välitä susta!! Silti näitä selityksiä aina vaaditaan ja annetaan: ollaan liian erilaisia/samanlaisia, ollaan oltu liian tiiviisti yhdessä/liian paljon erillään jne. jne.

Mitäs tästä sanotte: meitsi dumppaa niin että ei vaan enää vastaa puheluihin, tekstareihin, eikä mene paikkoihin jossa vois vahingossa törmätä. Se on hyvin rationaalista: säästyy aikaa, vaivaa ja puhelinlaskua sekä lukuisia noloja kohtauksia. Nyt vaan kilvan kertomaan, että se on raukkamaista (kun se on yksinomaan järkevää).

Soitolla tai tekstiviestillä. Minä olen tässä tilanteessa, että nainen ei mitään yhteyksiä ole pitänyt meikäläiseen viikkoon. Noh tämä on nyt sillee yksipuolista kommunikointia, kun ei viesteihin vastaa. Olisi reilua nyt edes viestillä laittaa, että ei ole kiinnostunut. MUTTA EEEEEI... ollaan niin hiljasia ja painutaan nurkkaan. En ymmärrä naisia. Ja tämä ei ole edes ensimmäinen kerta. =D

Minusta on todella "kakaramaista"aikuiselta lopettaa suhde puhelimitse. Mielestäni tällainen ihminen on aika
itsekäs ja kylmä ihminen.
Kasvotusten pitäisi pystyä puhumaan,kun ollaan kerran aikuisia ihmisiä.
Muulla tavoin jos lopettaa suhteen kuvastaa se lopettajasta kypsymätötöntä,ei aikuismaista käytöstä.

Ihmisillä on näköjään laidasta laitaan näkemyksiä mikä on huono/hyvä tapa. Omalla kohdalla tässä oli tosiaan kyseessä vain muutaman kuukauden pituinen suhde. Ihmiset, jotka ovat sitä mieltä, että puhelimitse jättäminen on epäkypsää niin kertokaas olisiko se sitten ollut parempi, että olisin lähtenyt käymään ks. ihmisen luona tai pyytänyt häntä kaupunkiin kahville ja sitten täräyttänyt etten halua enää seurustella? Joku mainitsikin, että ei olisi hääviä itku kurkussa matkustella yleisillä takaisin kotia ja toisaalta taas mitäs järkeä siinä on mennä toisen luo vain ilmoittaakseen etten halua enää seurustella? :)

Tosiaan muutamassa viestissä tuli tuo hyvä pointti esille, että lopetustapan soveltuvuus riippuu myös suhteen pituudesta. Itse en tietenkään ole muutaman vuoden suhteita koskaan lopettanut puhelimitse, mutta tämmöiset muutaman kuukauden kokeilut olen tavannut lopettaa puhelimitse.

kasvotusten aina!!!!

tämä muutaman kk kokeilu ei siis sinulle tuntunu missään ja voit erota puhelimitse. Mutta miltä se tuntuu vastapuolesta? Ei varmaankaan kovin kivalta. Mistäs tiedät hänen olevan soittaessasi, vaikka juuri siellä kahvilassa..jne. Toisekseen oli suhde kuinka lyhyt tahansa, niin silti pitää osata kunnioittaa toista sen verta, että menee paikalle ja ilmoittaa asiansa. No näitäkin näkökantoja on monia. Näin vanhana ja kokeneena sitä varmasti on vaan elämänkokemus joka on opettanu jättämisenkin salat!
Minut jätti aviopuoliso pettämällä, valehtelemalla, tekstiviestillä. Lopulta mies tuli kotiin. Ei katsonut silmiin..käveli vain ohi. Mumisi mennessään, otti kamansa ja häipyi meidän elämästä. Hyvä niin, pettäjiä ei koskaan pidä pitää lähellä, mutta tässäkin esimerkki siitä kuinka mies voi hoitaa vuosien suhteen niin puolisoonsa kuin lapsiinsakin. Selityksiä ei oikeastaan kaipaa näin raukkamaiselta mieheltä, mutta anteeksi pyynnön toivon saavani vielä naamatusten joku kaunis pvä!

On hiukan tilannesidonnaista. Kahden kk suhteen voi päättää puhelimella jos tunnelma yhdessä oltaessa on vähän semmonen vaisu ja molemmat oikeastaan tietää mitä tuleman pitää. Mutta jos uutinen tulee toiselle kuin salama kirkkaalta taivaalta, niin silloin olisi reilua säästää toista ja puhu napit vastakkain. Siinä vaiheessa kun jo asutaan yhdessä, on puhelinero jo käytännönkin kannalta hankala.

omani loppui kasvotusten ja liitto oli pitkä mutta, agressiivisyys sai minut siirtymään toisaalle jo hyvissä ajoin.
Nyt kun on annettu aikaa keskustelu sujuu ihan hyvin kaveripohjalta ja tsemppaan ex:ää hänen uudessa jotakuinkin vaikeassa suhteessa joka on ylä- ja alamäkeä koska tämä uusi ei hyväksy näitä lapsia kun omiakaan ei ole exä antaa kuulema liikaa aikaa lapsilleen.

Minulla tällä hetkellä kaveripiirissä on
tälläinen textarilla jätetty ja se on mielestäni vähän outoa
jos useamman vuoden jälkeen ei ole munaa sanoa kasvotusten asioita
edes vajaan vuoden niinsanotun eronkaan jälkeen
no tilanne sai kuitenkin käänteen ja kamun mielestä jopa lämpeni
kunnes taas ilmoitti että, ei nyt tiedä ollaanko vai ei
naiselta tuli yllättäen textari yksikin soitto tai textari hän hakee lähestymiskieltoa
tämä kamu on mielestäni ihan normaali mies minun silmissäni
ei kuitenkaan hyökkäävä tai muutenkaan agressiivinen.

Tämä elämä on näin mielenkiintoista
ja samoin jollain tasolla haastavaa
kun ei ota turhia paineita eikä ole sidoksissa mihinkään
vaikka huomaan kaipaavani välistä sitä ydinperhettä
mutta, kuten elämä menee eteenpäin ja lapsetkin kasvaa
nyt on aikaa sitten itselle
vaikka alkuperäisessä ajatuksessa olin ajatellut viettäväni nyt sitä laatu aikaa kahden
kun lapsetkin on omillaan.

Yksi vittumaisimmista tavoista jättää toinen ihminen on yksinkertaisesti muuttaa esim. Facebook profiilissa siviilisääty sinkuksi ja sitten vain odotella että toinen huomaa tapahtuneen...

Ajattelin että olisi parasta heittäytyä mahdollisimman mustasukkaiseksi jolloin kumppani itse päättää suhteen.

On todella vittumaista kun mies ei tulekaan kotiin sovitusti, eikä edes vaivaudu ilmoittamaan että suunnitelmiin on tullut jokin muutos.
Pyysipä vielä minua ilmoittamaan jos olen menossa jonnekkin, mutta miten ilmoittaa kun toinen ei edes vaivaudu vastaamaan puhelimeen ja sulkee luurin kokonaan?!!!

Ilman mitään ritaa näin käy ja miljoona eri vaihtoehtoa pyörii päässä. Tekipä hän myös oharit äidilleen jolle jätti esikoisemme hoitoon ja minä olin niin suunnitellut kaikkea kivaa huomiselle.


Saisipa edes sen tekstarin, ettei tarvitsi yksinään miettiä mikä on homman nimi ja pähkäillä sen kanssa miten edetään....

Kuulin tässä muutama kuukausi sitten aivan uskomattoman jutun. Työkaveri seurusteli ihanan naisen kanssa, kaikki meni hyvin ja viikonloput viettivät yhdessä. Yhden ihana viikolopun jälkeen duunikaverini oli laittanut naiselleen maanantai-aamuna tekstarin, jossa toivotti hyvää työpäivää. Muija vastasi: "Katso sun Facebook- sivut". Kundi kävi katsomassa ja tosiaan, mimmi oli kirjoittanut inboxiin, että haluaa erota, hahhahhaa. AIVAN KÄSITTÄMÄTÖNTÄ! Ja nyt siis puhutaan reilusti yli nelikymppisistä ihmisistä!

Tekstaria vaan ja hymiö perään! Luulisi lutkan oppivan.

Isäni lähti aikoinaan pyörällä kiskalle lottoamaan, eikä muutamaan viikkoon näkynyt.. Eli kiskalle vaan ja ei koskaan takaisin.

Mikäli "erotaan" txt viestillä niin koskaan oltukkaan edes rakastavainen pari joka kimpassa, vaan tuttavia joiden suhde ylittänyt jonkun rajan jota ei pitänyt ylittää.
Yhteisestä kodista ei erota txt viestillä jossa livenä eletty yhdessä!

Teinit "eroaa" kaikilla mahdollisilla systeemeillä olematta oikeasti edes pari ja kokee olevansa muka koko elämänsä parina siinä!

Itse olen eronnut kerran ja se sanottiin ääneen että nyt on aika vaihtaa suuntaa elämälle. Kallista se oli, mutta kannatti!

niin mies jättää sut ja ei edes mene kauan kuin näin tapahtuu....

Säästyt itse jättäjän syyllisyyden tuskalta :D

Kaikki vastaavat, että kasvotusten, koska luulevat sen olevan oikea vastaus arvoitukseen. Kuitenkin on mielestäni lähes yhdentekevää miten tämän tekee. Minun mielestäni itseasiassa puhelinsoitto tai viesti on parempi kuin kasvotusten jättäminen. Molemmat saavat aikaa miettiä asioita ennen kuin tekevät mitään typerää.

Jos minut jätettäisiin niin toivoisin sen olevan tekstiviestillä silloin kun olen kotonani. Jos soittaisin hänelle niin hän vastaisi puhelimeen.

Ei todellakaan ole henkisesti kypsempää jättää kasvotusten. Kaikki kommukoinnin muodot käy, mutta tekstiviestillä on aika hankala mitään pitkiä keskusteluja käydä jos keskusteltavaa on.

Olisitko voinut aloittaa keskustelun ehkäpä jostain muusta aiheesta, esim; Kuinka ero voidaan välttää lapsellisuudesta huolimatta.

Kyllä tuolla erovalmius-asenteella saa puheluita soitella...

ei puhuminen, soittaminen, viestit ei vain mene jakeluun että LOPPU SLUT ollut jo vuosia

Sain viestin sähköpostilla, joka oli täynnä valheita. Valheet ovat hiljalleen paljastuneet, kuten yleensä paljastuvat.

Niitä on sitten seuraavilla sähköposteilla yritetty selittää, yhtään paremmiksi eivät ole tulleet.

Niissä on uhmaa, ilkeyttä, uhkailua jopa vielä pahempaa. Mihinkään ei ole ollut aihetta, toinen oli vain niin loppuunpalanut, että ei koskaan osannut edes puhua asioista, alkoi vain syyttämään jatkuvasti. Nyt on sitten rikottu kaikki, lapsemme eivät häntä kiinnosta. Ei heidän nykyisyys, eikä tulevaisuus. Kaikki sillat on polttanut, sääin häntä.

Jos olisin kerrankin kuullut oikeaa puhetta, keskustelua, olisin ymmärtänyt, mutta oikuttelevan mykän kanssa on paha puhua.

Onhan se kännykäll ja muulla tälläsella tavalla helpompaa. Mut kasvotusten se on 'kunnioittavampaa'.

Mulla on ollut aina mottona, että siltoja ei saa polttaa takanaan, eli hyvissä väleissä ja mielummin kasvokkain erotaan.
Itse olen kyllä syyllistynyt kaksi kertaa puhelimen välityksellä eron tekemiseen, mutta ensimmäisessä tyyppi oli mielenvikainen ja väkivaltainen ja toisessa suhde oli ollut ns. avoin suhde. Tämän toisen kanssa olen vielä ystäviä.

omalla lailla törkee on jättää halpamaisesti esim. jollain em. tavalla ja sit pölyn laskeuduttua alkaakin pitää yhteyttä kertomalla ja kyselemällä kuulumisia ikään kuin ei tässä mitään. kyllä tollasen haista paska - hylkäyksen jälkeen pitäis ymmärtää ettei välejä enää kuntoon saa ja jos omatunto soimaa niin itsekseen se pitää hiljentää, ei siihen exältä enää apua tule

Menneisyydessäni kaksikin "rohkeaa" naista jotka heti kriisitilanteen tullessa piiloutuivat sähköisen viestinnän taakse. Toinen sentään lupasi puhua kasvotusten, mutta lykkäsi tapaamista eri tekosyillä. Myöhemmin näin tuon naisen uudestaan sattumalta ja sain selitykseksi ettei hän ollut uskaltanut katsoa minua silmiin ja puhua koska tiesi toimineensa väärin minua kohtaan. Kumma kyllä että rohkeutta löytyi TEHDÄ jotain väärää mutta ei vastata tekemisistään...

no mitä te ny tääl sössötätte ? :D kai se nyt on ihan selvää että jos ei halua vaikuttaa totaaliselt pelleltä muitten silmis ni jättää ihan kasvotusten , 1. iham vit*n tyhmää jättää näin txt : moi, mä jätän sut , miksei vaan voi jättää kasvotusten ...

Tämä ketju on alati ajankohtainen. Itse olen kokenut parikin kertaa eron niin että toinen puolisko alkoi vaan niin veemäiseksi, että minun oli tehtävä ratkaisu. Edelleenkin sitä mieltä että erota halusi se ilkeilijä.

Ei kai nykyään enää ole "oikeaa" tapaa jätää toista, on niin monia mahdollisuuksia. Itse olen jättänyt kasvotusten ja puhelimella, ei oikeastaan ihmeempää eroa. Puhelimessa vaan ei tarvitse alkaa selittelemään tekoaan sen enempää kuin tarpeeliseksi näkee ja tilenteesta ei jättäjälle tule niin kiusallista. Kasvotusten tietenkin se on helpompaa jätettävälle. Loppujen lopuksi molemmista jää toiselle p...a mieli. No, voi voi, semmoista se elämä välillä on.

Kyllä kaiken huippu jättämiselle on se, ettei edes kerrota, että on jätetty. Ei vaan enää vastata puhelimeen, viestiin tai sähköpostiin. Vaikka hetki sitten on erottu hyvissä väleissä, sanottu, että rakastetaan ja halattu, jää jäljelle syvä hiljaisuus ja viimeinen viesti, jossa kielletään ottamasta mitään yhteyttä enää koskaan.

Eipä tuo kasvotusten jättäminen ole yhtään helpompaa. Olen yhden jättänyt kasvousten. Puhuttiin asioita selväksi. Mutta sen jälkeen alkoi puhelin ja tekstiviesti terrorismi. Tuli haukkua yms.

Olen nyt pari kertaa puhunut eroamisesta puhelimessa. Toisessa tapauksessa ei ollut tarkoitus edes sanoa että haluan erota, mutta vasta puoli ei halunnut odottaa viikonloppuun että olisi nähty. Hän löi luurin korvaan kun ymmärsi että suhteestamme ei tule mitään. Ei ole sen jälkeen ottanut yhteyttä.

Minut on jätetty niin ettei viesteihini, puhelinsoittoihin yms. ole edes vastattu. Se on kaikkein paskamaisin tapa. Edes jotain pitäsi vastata eikä vain pelkkää hiljaisuutta.

Eroaminen on aina hankalaa. Tottakai jätetty kärsii enemmän kuin jättäjä, koska jättäjä on jo miettinyt asiaa omassa mielessään pidempää. Kuitenkin minusta tärkeintä on edes jotenkin ilmoittaa että haluaa erota. Kun erotaan niin ei sitten pidetä toista enää minään kakkosvaihtoehtona.