Ei tulevaisuutta

Niin – minunkin sydämeni on särkynyt.

Luulin, että kaikki muuttuisi Sinun kanssasi. Mutta taas sain kokea olevani se jota nöyryytetään, ja joka voi olla ikuisten pahan tuulien ja kiukuttelujen kohde. Rakastin Sinua niin kovasti, miksi sitten muutuit. Saitko itse itseluottamusta enemmän ja huomasit, että naista voi eri tavoin nöyryyttää. Varsinkin rakasteluasioista. Kuinka hehkuinkaan sylissäsi, sait minut todella syttymään. Halusin Sinua joka päivä ja odotin vain päivää jolloin pääsisin kotiin luoksesi.

Osoitit rakkautesi niin hellästi ja minä ihmetellen otin sen vastaan. Tunsin olevani maailman kaunein ja haluttavin nainen.

Missä kaikki meni vikaa? Vihaatko minua? Onko Sinulla joku toinen, rakkaampi? Mikset koske minuun enää, mikset sano helliä sanoja?

Et puhu mitään. Olet vain omissa oloissasi. Minäkin olen lannistettu. Kaikki iloisuus ja rakkaus maailmaa kohtaan on minusta hävinnyt Sinun rakkautesi hävitessä. Voisin itkeä ikuisesti – miksi minulle taas kävi näin? Pelkään aina millaisella mielellä olet kun nähdään, pelkään aina mitä pahaa olen tehnyt. Pitäisikö minun enemmän miellyttää Sinua? Saisinko sitten olla luonasi?

Tällaista elämää en jaksa – menen pois.
3606
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 3

Vanhimmat

Älä alistu. Tämä mies saattaa olla luonnehäiriöinen, lähde pois suhteesta ennenkuin hän tuhoaa sinut ja kaiken ympäriltään. MInulle kävi niin.

VAROITUS KAIKILLE NAISILLE; JOTA MIEHET YRITTÄVÄT NÖYRYYTTÄÄ!!

Äänestä

Hän on manipuloinnut sinua. On olemassa kirjoja psykopaateista, luonnehäiriö, lue niitä niin ymmärrät mistä on kyse. Tyyppillinen luonne heille on että he ovat alussa niiiiiiin ihaniii mutta usko kun sanon, VARO ja JÄTÄ!!!!!

Äänestä

Taidanpa olla itsekin vähän samankaltaisessa tilanteessa. Jo toista kertaa elämäni aikana... huah!

Aluksi, kun mies tarvitsee minua - näin olen tulkinnut - itsetuntonsa kohottajaksi, saan hellää kohtelua, mutta sitten yhtäkkiä kaikki muuttuu...

Mies on aina hiljaa/murjottaa, kun puhuu, niin tekee sen vain haukkuakseen minua. Tunnelma on muuttunut kertakaikkiaan jäätäväksi, kuin taikaiskusta.

Ensimmäisen poikaystäväni kanssa siedin vuosikausia mitä perinpohjaisinta ilkeilyä sillä seurauksella, että aloin yhä syvemmin häpeämään itseäni ja muutuin lopulta muissakin ihmissuhteissani säikyksi ja varovaiseksi.

Nyt olen ollut erossa tuosta miehestä muutaman vuoden ja sinä aikana itsetuntoni on pikkuhiljaa voimistunut, niin että olen lopulta kyennyt ihan oikeasti iloitsemaan elämästä ja rakastamaan muita ihmisiä, kuten ystäviäni.

Nyt kuitenkin tuntuu, kuin olisin palannut takaisin menneeseen... Tututstuin mieheen, joka vaikutti aluksi todella kunnolliselta, rehelliseltä, järkevältä ja hienolta ihmiseltä, mutta... Kuinka ollakaan olen päätynyt aivan samanlaiseen elämään, mistä joskus etsin epätoivoisesti ulospääsyä.

Onneksi minulla ehti olla pari lyhyehköä suhdetta ensimmäisen eroni jälkeen ihan normaalisti tuntevien ja kommunikoimaan kykynevien miesten kanssa, joten tiedän, ettei elämän välttämättä tarvitse olla tällaista.

Olen kuitenkin niin huono jättämään ketään... Vaikka täytyisi kai oman itsetuntonsa pelastamiseksi pystyä siihen...

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Murhattu kirjoitti:

Niin – minunkin sydämeni on särkynyt.

Luulin, että kaikki muuttuisi Sinun kanssasi. Mutta taas sain kokea olevani se jota nöyryytetään, ja joka voi olla ikuisten pahan tuulien ja kiukuttelujen kohde. Rakastin Sinua niin kovasti, miksi sitten muutuit. Saitko itse itseluottamusta enemmän ja huomasit, että naista voi eri tavoin nöyryyttää. Varsinkin rakasteluasioista. Kuinka hehkuinkaan sylissäsi, sait minut todella syttymään. Halusin Sinua joka päivä ja odotin vain päivää jolloin pääsisin kotiin luoksesi.

Osoitit rakkautesi niin hellästi ja minä ihmetellen otin sen vastaan. Tunsin olevani maailman kaunein ja haluttavin nainen.

Missä kaikki meni vikaa? Vihaatko minua? Onko Sinulla joku toinen, rakkaampi? Mikset koske minuun enää, mikset sano helliä sanoja?

Et puhu mitään. Olet vain omissa oloissasi. Minäkin olen lannistettu. Kaikki iloisuus ja rakkaus maailmaa kohtaan on minusta hävinnyt Sinun rakkautesi hävitessä. Voisin itkeä ikuisesti – miksi minulle taas kävi näin? Pelkään aina millaisella mielellä olet kun nähdään, pelkään aina mitä pahaa olen tehnyt. Pitäisikö minun enemmän miellyttää Sinua? Saisinko sitten olla luonasi?

Tällaista elämää en jaksa – menen pois.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu