Hei!
Itseä vaan saa syyttää kun lyö päätä seinään. Onhan näistä jutuista varoitettu. Seurustelin vuosia irakilaisen miehen kanssa josta olen EHKÄ lopullisesti nyt eronnut. Sanon ehkä, koska olen aikaisemminkin niin päättänyt, mutta huomannut ajautuvani taas suhteeseen uudelleen. Tällä miehellä kun ei ole tapana laittaa suhdetta kerrasta poikki, vaan suhteen jatkaminen saattaa kyteä mielessä pitempään ja tulla mieleen uudelleen tilanteen niin vaatiessa. Uskon siihen että tunneasiat kulkee käsikädessä taloudellisten asioiden kanssa ja hän ainakin turvautuu vanhoihin ystäviinsä, jos tilanne niin vaatii. Oma iäkäs äitini sanoi minulle kerran, ettei ole koskaan kuullut että ulkomaalainen mies ottaisi taloudellista vastuuta suomalaisesta perheestä ja niinhän siinä kävi. Mies tuli pakolaisena suomeen, oppi kielen ja työllistyi, mutta siltikään rahat eivät meinaa riittää. Olisi tullut aika muuttaa yhteen asumaan, mutta minä jänistin ja katkaisin sopivan riidan yhteydessä välit. Rehellisesti sisimmässäni tunnen tehneeni oikein ja haluaisin jatkaa elämääni. Joskus kun sääli pukkaa pintaan ja on yksinäistä, tulee tunne miksi sitä suhdetta ei pystynyt jatkamaan ja haluaisin soittaa. Miksi ei voitaisi olla ystäviä ja asua erillämme ja tavata silloin kun siltä tuntuu, niinhän suomalaisetkin tekee, jos eivät halua sitoutua. Mutta tämä mies tekee sellaisesta suhteesta ongelmallisen, kun hän yrittää sitouttaa minua hoitamaan hänen asioitaan myös taloudellisesti. Kaduttaa kun yritin kahden kuukauden tauon jälkeen soittaa hänelle ja hän sulki luurin korvaani, niinkuin minä olen tehnyt hänelle. Tyhmä, minä tyhmä... antaisin olla, ei hän koskaan opi. Ja luurin korvaan paiskaaminen on sen merkki, että on löytynyt uusi lypsylehmä tilalleni. Pahus kun tein tyhmästi yrittäessäni ottaa yhteyttä. Nyt hän kuvittelee, että itken hänen peräänsä. Olisipa tämä ylpeys ollut jo silloin kun tutustuin häneen, olisin välttynyt monelta itkulta ja surulta.
Itseä vaan saa syyttää kun lyö päätä seinään. Onhan näistä jutuista varoitettu. Seurustelin vuosia irakilaisen miehen kanssa josta olen EHKÄ lopullisesti nyt eronnut. Sanon ehkä, koska olen aikaisemminkin niin päättänyt, mutta huomannut ajautuvani taas suhteeseen uudelleen. Tällä miehellä kun ei ole tapana laittaa suhdetta kerrasta poikki, vaan suhteen jatkaminen saattaa kyteä mielessä pitempään ja tulla mieleen uudelleen tilanteen niin vaatiessa. Uskon siihen että tunneasiat kulkee käsikädessä taloudellisten asioiden kanssa ja hän ainakin turvautuu vanhoihin ystäviinsä, jos tilanne niin vaatii. Oma iäkäs äitini sanoi minulle kerran, ettei ole koskaan kuullut että ulkomaalainen mies ottaisi taloudellista vastuuta suomalaisesta perheestä ja niinhän siinä kävi. Mies tuli pakolaisena suomeen, oppi kielen ja työllistyi, mutta siltikään rahat eivät meinaa riittää. Olisi tullut aika muuttaa yhteen asumaan, mutta minä jänistin ja katkaisin sopivan riidan yhteydessä välit. Rehellisesti sisimmässäni tunnen tehneeni oikein ja haluaisin jatkaa elämääni. Joskus kun sääli pukkaa pintaan ja on yksinäistä, tulee tunne miksi sitä suhdetta ei pystynyt jatkamaan ja haluaisin soittaa. Miksi ei voitaisi olla ystäviä ja asua erillämme ja tavata silloin kun siltä tuntuu, niinhän suomalaisetkin tekee, jos eivät halua sitoutua. Mutta tämä mies tekee sellaisesta suhteesta ongelmallisen, kun hän yrittää sitouttaa minua hoitamaan hänen asioitaan myös taloudellisesti. Kaduttaa kun yritin kahden kuukauden tauon jälkeen soittaa hänelle ja hän sulki luurin korvaani, niinkuin minä olen tehnyt hänelle. Tyhmä, minä tyhmä... antaisin olla, ei hän koskaan opi. Ja luurin korvaan paiskaaminen on sen merkki, että on löytynyt uusi lypsylehmä tilalleni. Pahus kun tein tyhmästi yrittäessäni ottaa yhteyttä. Nyt hän kuvittelee, että itken hänen peräänsä. Olisipa tämä ylpeys ollut jo silloin kun tutustuin häneen, olisin välttynyt monelta itkulta ja surulta.
Vastaukset 10
Vanhimmat
isäni on arabialainen, ja äitini suomalainen... äitini on sellainen tyypillinen suomalainen nainen, siis VAHVA... ei mikään pissis.
Ja 27v jälkeen, isäni lähtee pettämään äitiä, koska ei pystynyt "siihen", ja äitini piti sitä huvittavana, joten omaa huonoa omaatuntoaan, isäni meni ettimään sellaisen mitäänsanomattoman naisen, sellaisen naivin hiiren, että huh-huh! Mutta sellainenhan kelpaa, kun eihän suuri arabialainen voi sitä hyväksyä, että vahva nainen on kanssa VAHVA!, heh.
Juttu siis on se... äitini ei itke perään, hah! antaa mennä vaan, ja se ottaa isääni päähän. 15v sitten isäni petti silloinkin äitiäni, ja äiti vakuutti, että seksistä ei ollut kysymys! Ja muistan sen naisen vieläkin... isäni petti äitiäni sellaisen laihan reppana harakan kanssa, kun ei kestä sitä, että nainen on vahva luonteeltaan, mikä pitäisi olla vain superhyvä asia.
Että, näin, älä anna "sille" sitä "minä kaipaan sinua" tyydytyspotaskaa, näytä sille, että olet vahva ja pärjäät erinomaisesti paremmin ilman sitä.
Jees!
monen vuoden kokemuksella, että tämä mies menee ylpeytensä vuoksi vaikka hulluuteen, vankilaan tai mihin sattuu, ennenkuin pyytää anteeksi tai tunnustaa tehneensä väärin.
Vaikka arabialaisessa miehessä onkin paljon hyviä piirteitä ja osaa olla tosi kohtelias ja vieraanvarainen, niin sellanen paapottavuus ärsyttää. Siksihän nainen on vahva, kun mieheltä puuttuu sellanen viimeistelty järkevä päätöksenteko. Tunnepuoli on korostunut ja arabilainen mies tekee päätökset hetken mielijohteessa hyvässä ja pahassa. Se ei pitemmän päälle ole suhteessa hyväksi ja kun nainen alkaa irtaantua, mies tekee entistä selittämättömiä asioita.
Sitä minä en vaan ymmärrä miksi suhde pitäisi osata lopettaa niin hienotunteisesti tai siten että mies voisi uskotella itse niin halunneensa... miehen kunniako? Tai kunhan on aina sanonut, että jos meidän välit menee poikki, niin ei minun kanssani saa olla kukaan muukaan. Onkohan se vaan pelottelua? Minulle riittää sellainen pelleily. Jatkakoon muut tästä.
Hän soitti... puhelimeeni ,,,mutta en vastannut. Eihän koskaan pettämisellä eroa aiheuttanut, vaan hänestä ei ollut taloudellisesti hoitamaan omia yksityisiään kulujaan. Minulla taas on 3 lapsinen perhe. Kuuntelin kun puhelin soi,,, numerosta näin että se on hän ja ajattelin... nyt on kaikki okei... Kaikki on oikeinpäin :)
Hyvä että olet antanut sille munattomalle lurjukselle kyytiä. Kyllä itämaiseen kulttuuriin kuuluu se, että mies huolehtii perheen toimeentulosta! Näin on omakin pakistanilainen puolisoni sanonut, ja kieltäytynyt ottamasta suomalaisia tukia.
Voi että millaisia selkärangattomia nilviäisiä tänne ajautuukaan! Mikä se sellainen mies on joka elää naisen siivellä? tai ei anna naisen olla oma itsensä?
Minulla on hyvin tuttu perhe => arabialainen mies + suomalainen nainen + kolme lasta. Ovat jo 40+ ja ovat olleet 17 vuotta yhdessä. Mies ajaa bussia ja tuo rahaa kotiin, harrastaa sulkista työkavereiden kanssa, laittaa ruokaa... Yhdessä hankittu oma asunto ja auto. Nainen vahva ja mukava. On iloa käydä kylässä.
Mun pointti on se ettei saa sanoa että kaikki ulkomaalaiset miehet ovat %/¤
Tarkoitatko että se on sun oma vika että olit ulkomaalaisen kanssa koska se ei voi ikinä loppua hyvin? Sekö sua lohduttaa?
Aika säälittävää...
Ei ole sinun vika että mies petti ja totta kai olet sitä surullinen. SÄ jätit sen, ehkä hyvästä syystä. Nyt hän saa jatkaa omaa elämää ja löytää uus rakas. Niin säkin voit tehdä.
Kyllä suomalaisiakin ääliöitä riittää mutta tuskinpa se sua lohduttaa.
Jos luit otsikkoni oikein, kysyin onko vastaavia kokemuksia ja siksi kirjoittelin. Sinä vastasit omalla kokemuksellasi ja se on hienoa.
>Oma iäkäs äitini sanoi minulle kerran, ettei ole >koskaan kuullut että ulkomaalainen mies ottaisi >taloudellista vastuuta suomalaisesta perheestä ja >niinhän siinä kävi.
kiva
taas näitä
Joo taas. Eihän tuosta olekaan kulunut kuin 10 vuotta.