aivan järjettömästi se, että isäukkoni meni ja löysi uuden naisen ja jätti äitini muutaman kuukauden "seurustelun jälkeen". Nyt pienellä lapsellamme ei tule enää olemaan oikeaa mummolaa, sitä lapsuuden kotiani, jossa asuisivat yhdessä molemmat vanhempani. Olisinpa mies ja voisin vetää isääni turpaan niin ettei kahteen viikkoon kävelisi. Ja se ämmä voisi häipyä helvetin kuuseen.
Minua vituttaa
Perseen Suti
733732
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 73
Vanhimmat
Jaa siksikö vanhempiesi pitäisi pysyä yhdessä, että SINUN lapsellasi olisi mummola? Pienet on murheet. Eikö isäsi onnellisuudella ole mitään väliä, vanhemmat ovat olemassa vain aikuisia lapsiaan varten??
Sitäpaitsi, noin lyhyen seukkailun jälkeen tehdyt päätökset eivät välttämättä pidä, eli varmaan se isi kohta sieltä kotiin jolkuttaa. Mutta minkälaiseen kotiin, sitä kannattaa sinunkin miettiä.
Mutta et kai oleta, että vanhempasi pysyisivät yhdessä vain sen takia, että lapsellasi olisi oikea mummola? Aikuinen ihminen ei voi vaatia tuollaista omilta vanhemmiltaan. Nythän viimeistään olisi aika oppia, että ihmisiä ne vanhemmatkin ovat.
Kasva aikuiseksi.
Kaikkia eroperheiden jäseniä vituttaa, viimestään jouluna.. ei tule enää sitä samaa vanhaa ihanaa joulumieltä kaikkine teennäisinyyksineen kaunojen alla.
Ei meilläkään, mutta aika on yhdistänyt vanhempamme heidän ensimmäisen lapsenlapsen syntymän jälkeen; ja vain ystävinä. Molemmilla heillä on omat juttunsa, joulunajan ulkopuolellakin, rauhaisasti mennään taas tämä joulu :)
Antakaa tilaa kaikkien elämälle koko vuoden ajan. Joulu Rauha tulee varmasti kaikille..jos ei tänä vuonna niin seuraavina :)
Kun on erottu, niin eipä tarvitse jouluna eikä koskaan muulloinkaan enää olla vaivaantunut, hermostunut ja kireä. Voi olla ihan vapaasti ja rauhaisasti. Exääkin on pakko tavata vain 3-6 kertaa vuodessa - ja ihan vähän aikaa kerrallaan.
...sinä vain omasta ukostasi, ettei olisi samat vinkeet hänelläkin. Isäsi on ihminen ja yksilö, muutakin kuin sinun kiiltokuvaelämäsi ylläpitäjä. Elämä on, ei kaikki mene kuten haluaisi, aikuisena sinun pitäisi se jo tietää.
mitäköhän minun mieheni tähän asiaan kuuluu? Täysin asiaton ja typerä kommentti. Että ihan kiiltokuvaelämää. Ihan tavallista elämää minä tässä kaipaan, sitä kiiltokuvaelämää elää nyt se samperin isäpappa. Kyllä minä aikuinen ihminen ihan itse ymmärrän, ettei elämä menen niin kuin minä haluan, mutta kyllä se vituttaa.
tunteisiisi. Meillä kävi samoin, ja aikuiset lapsemme käänsi selkänsä isälleen. Siis sanan täydessä merkityksessä, isän uutta naista eivät halunneet tavata. No, sitä uutta onnea ei kestänyt, kuin vajaa vuosi ja nyt mies itkee, mitä tuli hölmöyksissään tehtyä. Hänellä olisi ollut kaikki ja hän tuhosi itse kaiken, ei ollut sen arvoista, ei ymmärrä miksi niin teki... Koskaan, enkä missään vaiheessa, en vaikuttanut lastemme tähän päätökeen, aikuisina ihmisinä tekivät ratkaisun aivan itse.Toki näkivät suruni. Itse en miestä takaisin ota, lukuisista pyynnöistään huolimatta. Älä välitä vastauksista, joita olet saanut, ovat ilmeisesti itse tehneet samoin/olleet kakkosena. Muuten niitä kommentteja ei voi ymmärtää. Pettäminen ei kuulu normaalin ihmisen aikuisuuteen!
selkänsä pettåjälle. Näin kävi veljelleni. Tunteet olivat aluksi kuumia. Taisipa joku aikuinen lapsi tönäistä uuden äitipuolen ulos, kun isä häntä tuli esittelemään.
Vähän aikaa meni. Veljeni yritti takaisin entisen vaimonsa luo. Tämä ei ottanut.
Aikaa kului. Ex-vaimo löysi uuden. Heidän kodistaan on muodostunut perheiden mummola. Uusi mies häärii lastenlasten ukkina. Ja hyvä onkin. Velikin on lähentynyt lapsiensa kanssa. Mutta isänsä uudessa kodissa he eivät vieraile ja veljen uutta vaimoa ei näy sukujuhlissa. Minäkään en tunne häntä läheiseksi vaan entinen vaimo on läheisempi. Veljeni on hyväksynyt tilanteen. Veli käy yksin lastensa luona ja myös entisen vaimon kodissa ystävänä.
minä en voi katsella isääni tai hänen naisystäväänsä. En lähettänyt edes joulukorttia heille.
energiaa hukkuukaan kaikkeen tuohon "selän kääntöön" ja negatiivisiin tunteisiin..! No ok, kullakin on oikeus tuntea vitutusta ja pahaa mieltä - mutta asia on pidemmän päälle niin, että näitä ihmisiä, joille selkä on käännetty, asia ei jonkin ajan kuluttua hetkauta pätkän vertaa. Teillä "pyhää vihaa" tuntevilla paha olo sen kuin jatkuu. Ei kukaan käske hyväksymään asioita, jotka sotivat omia näkemyksiä ja omaa oikeuden tajua vastaan, mutta niiden kanssa oppii kyllä elämään.
Oma isäni otti eron äidistäni löydettyään "suuren rakkauden" - melko kitkerästi tuosta naisesta ajattelin silloin alkuun, mutta mutta... Isä on ollut minulle aina hyvä isä, siitä en pääse yli enkä ympäri. Äidin kanssa riitelivät välillä myrkyllisesti, joten ymmärrän kyllä, että väsyi siihen ja halusi pois sellaisesta elämästä. Olisi tietysti voinut tehdä asian siistimmin ja erota ennen uuden löytämistä, mutta useinhan tuo uusi, kaiken mullistava ihminen saa näkemään asiat selvemmin. Minun lapsillani on mummola ja pappala - jossa asuu myös isän uusi, ihan mukava ihminen - ei kai isäni minkään hirvittävän syöjättären kanssa yhteen olisi mennytkään. Jossen muuta ole oppinut, niin sen, että isä ja äitikin ovat IHMISIÄ, eivät vain vanhempia. Heillä on oikeus tehdä omia siirtojaan ilman, että ainakaan minä pauhaan tuomiota ja käännän selkääni.
millä perustelet, että näiltä ihmisiä, joille selkä on käännetty, asia ei jonkin ajan kuluttua hetkauta pätkän vertaa? Millainen vanhenpi sellainen on?! Ja toi sopi sulle. ei todellakaan kaikille, eli älä sinä tuomitse muita..
lukea oma kirjoitukseni läpi uudelleen - missä kohdassa minä TUOMITSEN siinä ketään?!
No miten sinä perustelet, että näitä ihmisiä, joille on selkä käännetty, asia hetkauttaisi? Aivan, et millään - en minäkään väitä noin sata-varmasti, mutta satunpa tuntemaan parikin vastaavaa tapausta, jotka ovat todenneet, että no ei väkisin sitten. Ovat jatkaneet uutta elämäänsä ilman näitä selän kääntäjiä - ymmärtäneet sen, ettei kannata yrittää muutaa asiaa ja haaskata aikaa sen harmittelemiseen, kun toiset ovat päätöksensä tehneet. Pitäisikö sinun mielestäsi näiden, joille on selkä käännetty, alkaa tehdä "kääntymystä" takaisin vanhaan ja pyydellä anteeksi olemassa oloaan otsa maassa?
Oma äitini sanoi minulle aikoinaan, että kurjan tempun isä teki - muttei se sitä muuta, että on ollut aina hyvä isä lapsilleen. Jos äitini kykeni tuohon, miksi minun olisi pitänyt alkaa isääni vihata?
tuhlaa lainkaan energiaani selän selän kääntöön tai negatiivisiin tunteisiin. Sen sijaan JOS joutuisin heidän kanssa tekemisiin, joutuisin käyttämään aivan liian paljon energiaa sietääkseni heitä. Poissa silmissä, poissa mielestä: molemmin puolin.
hän on iskän uusi heila, jota ei iskän lapset heilauta pätkän vertaa. Eipä tietenkään, uudelle rouvalle sopii oikein hyvin, ettei miehen lapset ole sotkemassa heidän elämäänsä. Minä kyllä olisin isäni kanssa tekemisissä, mutta meidän tapauksessamme se ei uudelle rouvalle sovi ja vellihousuiskäni matelee uuden rouvan jaloissa.
Jos joku kääntää sinulle selkänsä, niin miksi muistelisit häntä päivittäin ja jaksaisit vaivautua vihaamaan?
siis lapsia. Muuten ei voi noin ajatella.
" mutta asia on pidemmän päälle niin, että näitä ihmisiä, joille selkä on käännetty, asia ei jonkin ajan kuluttua hetkauta pätkän vertaa."
Älä nyt viitsi.
Kyllä fakta on niin, että kun välit lasten ja vanhempien kanssa viilenevät aikuisiällä, häviäjiä ovat vanhemmat!
Itselläni ei ole ollut toista mummolaa ollenkaan kun ukkini kuoli ennen syntymääni ja hänen vaimonsa taas oli lähtenyt lätkimään jättäen koko perheen. isäni ei koskaan antanut anteeksi tätä, joten hän ei pitänyt äitiinsä mitään yhteyttä. mummoni kuoli yksin jossain hoitokodissa, itse en mennyt edes hautajaisiin, sillä jonkun ventovieraan ihmisen asiat eivät minua kiinnosta. Huomaa, että minä en ole mitenkään katkera mummolleni, en ole koskaan häntä tuntenut, hän vain ei koskaan kuulunut elämääni, joten hänen elämänsä tai kuolemansa ei minua hetkauta.
Vaimoni vanhemmat ovat etäännyttäneet itsensä perheestämme alkoholiongelmansa takia. Voin taata että tästä etääntymisestä kärsivät he kaikkein eniten. Toisaalta oma isäni on nykyään hoitokodissa, emmekä me siellä vieraile kuin ehkä kerran puolessa vuodessa. Mitäs tunaroi omat asiansa minuun kun olin nuorempi.
"Heillä on oikeus tehdä omia siirtojaan ilman, että ainakaan minä pauhaan tuomiota ja käännän selkääni."
Tuosta seuraa loogisesti, että joillakin ihmisillä on oikeus tehdä omia siirtojaan ja toisilla ihmisillä ei. Kyllä kenellä tahansa on ihan yhtäläinen oikeus katkaista välite sellaisiin henkilöihin, joiden käytöstä ei pidä korrektina. Näitä vläien katkaisutapoja ovat mm. avioero tai esimerkiksi kyläisyn tai kontaktin lopettaminen. En ymmärrä miten avioero on jotekin niin pyhä asia, että vain se on sallittu.
Silloin ei uudelle ämmälle jää mitään.
Olen samaa mieltä tuossa aiemman kirjoittajan kanssa ettei pidä olla katkera vanhemmilleen, hehän säilyvät ja muuttuuko ihminen vaikka eroaisi onko hän muka erilainen vanhempi. Jokaisen pitää saada olla onnellinen jopa omien vanhempien ja geidät pitää hyväksyä virheineen kaikkineen niinhän hekin ovat meidät lapset hyväksyneet meidän ratkaisumme ja virheemme miksi me emme olisi yhtä lojaaleja heille?
pakko jollei haluu, sori.
Vihatkaa, katkeroitukaa, kostakaa,muistelkaa pahalla , jyrkimmän mukaan . Muistakaa opettaa lapsillennekin esimerkillänne, ettei anteeksianto ja inhimillisyys ole hyväksyttäviä.
Mutta älkää turhaan katuko vanhuudessanne tekojanne.
Silloin se on jo myöhäistä.
Niin mikäpä siinä. Mutta pakko ei ole. Isä tulee jouluksi meille. Hänen avokkaansa ei. Menee lasten puuttuessa omiin sukulaisiin tiettävästi. Se kuovi pilaisi joulutunnelman. Myöskääm mieheni ja lapseni eivät halua tätä oman napansa ympärillä jutuissaan kälättävää eukkoa. Käymme aattoiltana äidin haudalla. Monena jouluna on käyty yhdessä. Isä itkee aina.
joka sitten vanhana katuu.
"Olen samaa mieltä tuossa aiemman kirjoittajan kanssa ettei pidä olla katkera vanhemmilleen, hehän säilyvät ja muuttuuko ihminen vaikka eroaisi onko hän muka erilainen vanhempi. "
Ei vanhempiinsa tarvitse olla katkeroitunut lopettaakseen yhteydenpidon.
Omat vanhempani ovat alkoholisoituneet sen jälkeen kun täysi-ikäisenä muutin pois kotoa. En minä enää pidä heihin yhteyttä, mutta en ole katkerakaan. Sainhan heiltä onnellisen lapsuuden, mutta asioiden nykytila ei vaan mahdollista semmoista normaalien ihmisten välistä kommunikaatiota, kylästelyä ja olemista.
Enemmän säälittää ja harmittaa, koska hehän tässä eniten kärsivät ja oikein tuplana vielä (ei yhteyttä lapseensa, lastenlapsiinsa ja siihen päälle vielä alkoholismi).
Ei minun lapsillani ole varsinaista mummolaa eikä tule olemaankaan. Känninen mummo ja pappa jäävät pakostakin hyvin etäisiksi. Sama tilanne olisi jos jompikumpi vanhemmistani olisi pettänyt ja jättänyt. Tällainen henkilö ei olisi sovelias minun lasteni isovanhemmaksi ja sillä selvä.
Elämässä sattuu ja tapahtuu, eikä useinkaan niin kuten itse ajattelee.
Nyt lapsellanne on kaksi mummolaa, tällä hetkellä yksi ihminen enemmän kuin ydinmummolassa. Äitisikin voi löytää toisen vaarin... Lapselle on tärkeää pitää yhteyttä molempiin isovanhempiinsa. Tosin jos mummo tai vaari ei halua pitää yhteyttä, niin se siitä tärkeydestä.
Toisaalta sitä ei tiedä, vaikka sinä ja puolisosikin eroaisitte jossain vaiheessa. Muista, ettei mikään ole varmaa paitsi epävarma.
ollut kysymys, pettämisestä!! Ja sen seurauksista!
omia tekojasi toisillekin ja sanot miten toisten pitäisi tehdä?
Oletko aivan sekaisin? Kuvitteletko todellakin, että isäni uusi suttura olisi lapselleni joku mummo? Ei ole, eikä tule. Isäni saa toki tehdä mitä haluaa, mutta valitettavasti suhteemme muuttui loppuelämäksemme.
Ihan näin omasta kokemuksesta täytyy sanoa, että kurjalta se kieltämättä voi tuntua, mutta valitettavasti tuollainen on nykypäivää. Nykypäivänä on aina vain enemmän menty siihen, että ns perinteiset normit eivät pidä paikkansa. Tarkoittaa käytännössä sitä, että paljon on nykyisin sellaisia ei-perinteisiä perheitä, eli on uusioperheitä ja että vanhemmat asuvat erillään ja ovat uusissa suhteissa. Kerrompa tässä nyt oman tarinani. Itselläni ei ole perhettä, mutta minunkin vanhemmat erosivat n. 6 vuotta sitten yli 20 vuoden avioliittovuoden jälkeen, juuri toisen naisen takia. Nykyisin isäni asuu uuden avovaimon kanssa, kylläkään ei sen naisen kanssa jonka vuoksi erosivat. Isäni oli tai on vähän sellainen hankalan luontoinen, ja meillä on aina ollut vähän sellaista kissa-hiiri leikkiä. Tunnettuahan on, että usein isät ja pojat ei aina tuun niin hyvin toimeen. Näinä vuosina olemme käyneet enemmän etäisemmiksi isäni kanssa. Isällä on uusi elämä ja emäntä ja heillä omat jutut, niin eipä siihen paljon muuta mahdu. Näemme isän kanssa korkeintaan kerran kuussa, ja hän soittaakin minulle tosi harvoin. Joskus minä kuitenkin itse soitan. Myös minunkin isovanhempani isän puolelta olivat eronneet, ja etenkin pappa jäi aika etäiseksi ja hän kuoli jo ollessani alaluokilla koulussa. Mummoani näin useammin, mutta hänkin sairastui pysyvästi ollessani ekaluokkalainen ja n 5 vuotta siitä eteenpäin, hänkin kuoli. Lohduttavaa ainakin on se, että muistan kuitenkin isovanhempani kummankin puolelta. Isäni on ollut naimisissa kahdesti, ja siitä edellisestä liitosta minulla olisi yksi siskokin, jota en ole nähnyt juuri koskaan. Syynä se, että häneenkään ei isäni ole pitänyt yhteyttä. Tuo minusta aika iso epäkohta onkin, kun en ole edes siskoani saanut nähdä. Moni joka tämän lukee, ajattelee varmaan että miksi minä itse en pidä isääni yhteyttä ja käy hänen luona? Syynä yksinkertaisesti se, että näitä epäkohtia ajatellen, ei oikein huvita. Soitan kyllä joskus. Se vain alkaa ottaan päähän kun hän nyt uudelle avovaimolle lässyttää ja antaa ymmärtää, kuinka hyvin menee, vaikka taustalla on yhtä sun toista. On melkein minut unohtanut, ja on erittäin pihi. Ei mihinkään minuun liittyvään panosta, eikä mitään juuri anna. Muistaa vielä ne kun melkein aina olimme sotajalalla isän kanssa kun olin nuorempi, ja senkin kun hän kävi vieraissa kun olin 13 vuotias. Myös narsistisia luonteenpiirteitä isästäni selvästi löytyy. Olen kuitenkin oppinut elämään näiden asioiden kanssa, vaikka ne joskus kurjalta tuntuukin. Ketjun aloittajalle voin sanoa, että lapsellasi on samanlain mummo ja pappa, vaikka erillään asuvatkin. Voitte vuoron perään käydä milloin mummolassa ja milloin pappalassa, ja luulempa että lapsesi hyväksyy asian, kun hän siihen pienestä pitäen tottuu. Toivotan vielä aloittajalle kaikkea hyvää.
"Näemme isän kanssa korkeintaan kerran kuussa, ja hän soittaakin minulle tosi harvoin"
No tuohan on todella paljon, jos vertaa minuun.
Minulla on meinannut mennä isäni kanssa tappeluksi ja nykyään emme soittele toisillemme käytännössä enää koskaan. Noh, ehkä kerran puolessa vuodessa tulee jotain oikeata asiaa. Vanhempieni luona käyn pari-kolme kertaa vuodessa.
koska isälläni oli toinen nainen. He ovat tänä päivänä yhdessä. En soita isälleni koskaan. Isäni soittaa joskus ja pyytää käymään. Käyn ehkä kerran tai pari vuodessa.
eikö tuo nyt oo vähän kohtuutonta?
Miten niin kohtuutonta? Isäni muutti toisen naisensa luokse parinsadan kilometrin päähän ja maailma ja vuodet siinä samalla vieroitti meidät toisistaan. Ei siinä sen kummempaa tapahtunut. Isäni on vain minulle vieras ihminen nykyään. Käyn jos pyydetään, yleensä isänpäivänä, juon kahvit ja lähden kotiin: velvollisuusvierailu.
Entä kun lapset ehdottavat rakastamilleen vanhemmilleen avioeroa koska näkevät vanhimpien vaan tuhoavan toisensa vaikka rakastavatkin ?
Erottiin, tullaan toimeen vaikka joskus kärsitäänkin.
Nyt kun asiat ovat selvinneet, olen toivonut että olisivat eronneet aikoja sitten. Paria riitaa seuratessa kävi ilmi että isä ei ole äitiä hetkeen rakastanutkaan, meidän lasten takia on ollut suhteessa. Mulla on ollut hyvä lapsuus ja isän kanssa hyvät välit.
Mutta miettikääpä millaisen miehen mallin siitä saa elämäänsä kun kaikki mallit omaan käyttäytymiseensä imee vanhempien suhteesta, jossa ei olekaan oikeaa rakkautta?
Olen 30-mies enkä enää tiedä mitä itse olen.
Ei teidän lasten ystävyys tee kesää ei talvea vanhalle isälle. Isä on kantanut lapsistaan vastuun loppuun saakka ja lapsi edellyttää häneltä nyt vastuun ottamista hänen omista lapsistaan.
On kiva nähdä lastenlapset mutta vastuun niiden kasvatuksesta kantaa isä ja äiti. On väärin yrittää siirtää oman lapsuuden hienoja hetkiä lapsilleen paapan kautta. Luokaa omille lapsille tasapainoinen koti, jossa rakkaus ei ole harvinainen vieras.
Viina, pettäminen ja riidat aiheuttavat lapsille tunteen, jota aikuinen ei tunnekuohun pyörteissä edes aavistaa.
Muistakaa aina, että rakkauden puute on lapselle kauhea tuska mutta hylkäämisen pelko on hänelle täysi helvetti. Siinä pelossa paapan ja mumman läheisyys antaa jonkunlaisen turvan, kun pikkuinen rakentaa unelmissaan elämää katastrofin varalle.
Sinä elä omaa elämääsi, et voi elää sitä vanhempiesi kautta. Voit muuttaa omaa käyttäytymistäsi ja suhtautumistapaasi toisenlaiseen malliin kuin vanhemmillasi. Perusta itsellesi oma perhe jota rakastat pyyteettömästi niin saat omankin elämäsi palaset kasaan hoitaessa omaa suhdettasi.
Ja mitähän hyvää tuosta seuraisi?
En tosiaankaan perusta perhettä jos tiedän että itsellä ei ole kaikki oravat pesässä.
Katot vaan ettei se isäsi akka tapaa lasta.
Hassua miten nykyajan nuoret aikuiset hyväksyvät itseltään ja esimerkiksi ystäviltään uudenlaisen arvomaailman ja inhmilliset virheet, mutta näyttävät yhä odottavan, että omat vanhemmat eivät koskaan tekisi virheitä tai ylipäätään omia ratkaisuja omien elämien suhteen. "Sellainen ihminen ei sovi lasteni isovanhemmaksi." Miten voi tuomita omat vanhempansa tuolla tavalla aivan kuin heidän tarkoituksensa olisi elää juuri sillä tavalla kuin heidän jo AIKUINEN lapsi haluaa?!
Omaan lapsuuteni liitty vahvasti vanhempien alkoholin käyttöä ja väkivaltaa. Äitini juo edelleen. En silti ole kummallekaan vanhemmalleni katkera ja minulla on erittäin hyvä suhde isäni uuden vaimon kanssa. Olen aina iloinnut siitä, että isälläni on vihdoin rakastava ja terveeltä vaikuttava suhde. Hieman kirpaisi kun isäni vaimon lapset muuttivat "huoneeseeni" ja oma lapsuuden kotini oli tietyllä tavalla mennyttä mutta tajusin nopeasti, että elämän kuuluu mennä eteenpäin. Vanhempieni velvollisuus ei ole ylläpitää jotain lapsuudenkodin museota vain jotta minulla olisi mukavaa.
Koittakaa edes vähän ymmärtää toisia ihmisiä ja ymmärtää se, että ainoa jonka elämää voitte hallita on oma elämänne! :) Antoisaa joulua myös vähän monimutkaisille perheille!!
Hyvä kommentti, Juulia!
Mä kans ihmettelen näitä aikuisia lapsia, jotka määräilee vanhempiensa elämää. Kotona pitää säilyttää oma huone tosiaan jonkinlaisena museona, käydään vanhempien luona passattavana... joku edellä valitti kun iskä on niin pihi, eikä panosta lapseensa. Siis pitäisi vielä antaa rahaa aikuiselle lapselle?!?!?!
Onks nämä kitisijät näitä ikuisia kaikki-mulle-kolmekymppisiä kakaroita, jotka pelaa pleiskaa ja syö nallekarkkeja?
Aikuistukaa, antakaa vanhempienne elää omaa elämäänsä! Toivottavasti näiden valittajien omat lapset sitten aikanaan asettavat vanhemmilleen tiukat rajat, mikä on soveliasta elämää...
lapsiani, sillä mistä tiedän kauanko he edes ovat yhdessä? Joulukortissakin oli isäni ja sen naisen nimi, takkaan meni.
Kyllä olet katkera. Ja aivan turhasta. Olet siis päättänyt pitää isäsi kokonaan lapsesi elämästä ulkona? Onnea vaan matkaan. Viet lapselta oikeuden isovanhempiinsa. Mikä helvetti siinä on, ettet voi hyväksyä sitä, että vanhempiesi liitto päättyi eroon? Et voi tietää ollenkaan, minkälaiset välit heillä keskenään oli ennen eroa. Tuskin se uusi nainen oli eron syy. Oletko ajatellut, että äitisikin voi olla onnellinen, kun pääsee eron aiheuttamasta tuskasta yli?
Minäpä tiedän: olit asettanut isäsi jonkunlaiselle jalustalle, paras isä päällä maan ja täysin virheetön. Pomputit häntä mielesi mukaan. Sitten kun isä repäisi itsensä irti entisestä elämästä, niin sinä putosit korkealta ja kovaa. Jos hän olisi onnellinen ollut liitossaan äitisi kanssa, ei olisi lähtenyt. Mieti sitä ja kasva aikuiseksi. Mikään ei voi olla ärsyttävämpää kuin lapset jotka sanoo kuinka vanhempien täytyy elää.
miten vanhempieni tulee elää, mutta minua vi-tut-taa! Luulisi, että minulla on oikeus omiin tunteisiin. Ja tuon kommenttisi että olisin asettanut isäni jalustalle ja pompottanut häntä jätän täysin omaan arvoonsa.
jos vituttaa niin vituttaa.. mutta älä jämähdä siihen vitutukseen, anna sen tulla ja anna sen mennä.
Lapsesi takuulla kärsii SINUN katkeruudestasi paljon enemmän, kuin kaipaisi menetettyä unelma-mummolaansa. Keskity nyt lapseesi ja nauti asioista jotka on hyvin.
Ihmiset elää nykyään niin vanhoiksi, että kyllä on harvinaista jaksaa katsoa samaa naamaa kymmeniä vuosia.. Helppoa se silloin oli vanhaks saakka elää yhdessä, kun kaikki kuoli jo neljä-viiskymppisinä.
Naisia on myös samanlaisia. koita kestää
puolestasi. Vanhenevat miehet tekevät typeriä asioita juuri ennen kuin aivo- ja muukin toiminta lopullisesti lakkaa. Itse olisin pitänyt rakastajattaren rakastajattarena ja vaimon vaimona, enkä missään tapauksessa olisi pistänyt kotitaloani lihoiksi. Luulen, että isäsi jäi kiinni ja äitisi oli se, joka halusi eron. Mikä sekin oli typerää, koska kaikki miehet käyvät joskus vieraissa. Muuten en voi ymmärtää, miksi isäsi olisi vielä vanhoilla päivillään naista vaihtanut. Naisen vaihtaminen ei auta yhtään mitään, ellei edellinen ole täysin mielisairas tai alkoholisti.
Miksi vaihtaa vanha ämmä toiseen vanhaan ämmään? Vain ääliö pistäää pakan sekaisin toisen naisen takia.
ämmä ei tee muuta kuin nalkuttaa. Varmaan nalkuttamisen iloksi,
ämmä pihtaa
ämmä ei huolehdi itsestään, elopainoa kertynyt toinen mokoma
töihin lähdöstä tehdään elämää suurempi numero
kotiin palatessaan vetää kaljaa ja tuijottaa töllöö
Joo, vika on mussa, kun olen olemassa!
Kaikki omat ja muiden vinkit kokeiltu ja oon yrittänyt ymmärtää
joululahjoja isäsi uudelta tyttöystävältä?
Antoiko ap lahjoja isän uudelle tyttöystävälle?
Saiko lapsi lahjoja isoisältään, oliko tyttöystävän ostamia ja/tai valitsemia?
Saiko isä lahjoja ap:lta?
Mitäpä noista. Ilman lahjoja pärjää oikein hyvin. Joulumieli tulee ihan muista jutuista kuin lahjoista ja niiden vertailuista.
:)
kiinnostuksen aiheet teilläkin!
Ei, en antanut lahjoja isän uudelle tyttöystävälle. En antajanut lahjoja myöskään isälleni. Valitettavasti lapseni sai isältäni lahjan, ja todennäköisesti tyttöystävän ostaman ja valitseman. Raivostuttavaa.
Tiedän nyt, että äitini on heittänyt isäni pihalle, mutta silti vi-tut-taa ja rankasti.
kai isäsi ostaman joululahjan roskiin? Äitisi on tehnyt oikein. Mikä sua vituttaa enää?
edelleen se, että se että isäni on tuhonnut puolet unelmistani, jotka liittyivät lapseni ihanaan lapsuuteen yhdessä MOLEMPIEN isovanhempieni kanssa.
MUTTA olen kuitenkin päässyt pahimman vitutuksen ohitse, koska olen päättänyt lunastaa vanhempieni avioeron yhteydessä lapsuuden kotini itselleni. Joten säilytän ainakin lapsuuden kotini lapselleni ja mahdollisesti tuleville sisarruksilleen. Samoin sain kerrottua isälleni, ettei tämä uusi nainen ole tervetullut kotiini ja hän ainakin näytti nielevän asian. Saattoi vähän loukkaantua, mutta aivan sama minulle. Lahjaakaan en heittänyt roskikseen.
Sun täytyy olla provo, ei kukaan muuten noin tyhmä ole.
Äitisi laittoi isäsi pihalle, ja syytät isääsi kun se löysi sen jälkeen uuden naisen? Tuo kuulostaa tosi lapselliselta, ihan kuin olisit mustasukkainen isästäsi.
Olet isällesi ja hänen uudelle vaimolleen anteeksipyynnön velkaa, kun olet kasvanut aikuiseksi ja ymmärtänyt mokasi.
Oletko taas aivan sekaisin vai onko sinulla lukihäiriö? Äitini heitti isäni pihalle, koska isälläni oli toinen nainen. Aluksi kyllä luulin, että isäni on jättänyt äitini toisen naisen takia, mutta selvisikin että äiti on tämän uuden naisen takia jättänyt isän. Sama lopputulos. En TODELLAKAAN siis ole isälleni tai hänen uudelle naiselleen mitään velkaa. Haloo, se nainen on hengaillut isäni kanssa muutaman kuukauden eikä ole mikään uusi vaimo ja tuskin tulee mikään vaimo olemaankaan. Vanhempani ovat sentään vielä virallisesti naimisissa.
olin aviollisessa uskollisuudessa hyvin Hyvin ehdoton kun appivanhempani erosivat. Mutta vuosia kului, oma liittoni alkoi elähtää ja huomasin rakastuneeni toiseen mieheen. Tätä suhdetta on jatkunut lähes 10 vuotta.
Ei elämä ole niin mustavalkoinen. Vanhemmat elävät lapselleen, kunnes lapsi muuttaa kotoa pois omaan kotiinsa. Silloin usein vanhemmille tulee kriisin paikka ja/tai toisia kumppaneita ja eroja. Vanhemmat eivät silti ole lapsilleen velkaa yhtään mitään.
Isäsi ja äitisi ovat vain ihmisiä. Ei yliluonnollisia tahdottomia haluttomia olioita. Kai sinäkin voisit suoda isällesi ja äidillesi onnellisen vanhuuden - ellei yhdessä niin erikseen!
isäsi uutta naista? Väkisinkö isäsi vei?
"olin aviollisessa uskollisuudessa hyvin Hyvin ehdoton kun appivanhempani erosivat. Mutta vuosia kului, oma liittoni alkoi elähtää ja huomasin rakastuneeni toiseen mieheen. Tätä suhdetta on jatkunut lähes 10 vuotta. "
Eihän korppi korpin silmää noki.
Niin, olit ehdoton kunnes menit itse siitä mistä aita oli matalin.
Kyllähän ihmiset tyypillisesti ovat kovasti sitä mieltä, ettei saa tehdä sitä ja tätä, mutta sitten kun siitä onkin itselle hyötyä niin eihän se ollutkaan paha juttu. Veikkaan että jos miehesi jäisi kiinni vieraissa käymisestä, tuskinpa toteaisit että "semmosta sattuu" vaan repisit pelihoususi.
"Ei elämä ole niin mustavalkoinen."
No shit, Sherlock?
"Vanhemmat eivät silti ole lapsilleen velkaa yhtään mitään. "
Ovatko lapset vanhemmilleen? Jos lapset eivät halua tavata vanhempiaan, vanhusten on vain tämä asia hyväksyttävä.
"Isäsi ja äitisi ovat vain ihmisiä. Ei yliluonnollisia tahdottomia haluttomia olioita."
Jep ja AP on vain ihminen, sellainen tavallinen ihminen joka tuntee myös syvää vitutusta ja joka ei voi tuosta vain ajatella, että mulkvistin käytös on ihan jees ja kivaa.
Hyi helvetti mikä huora sinäkin olet. Pthyi.
En ole nähnyt isäni uutta vaimoa, miten voisin sellaista ihmistä vihata? Toivon kyllä, ettei häntä olisi olemassakaan. Ja isäni on kusipää, jota ei ilmeisesti tarvinnut väkisin viedä.
Siis onko noin tyhmää ihmistä edes olemassa kuin sinä? Todella vaikeaa uskoa, nauroin ihan kippurassa, kun luin tämän ketjun! :D
No mutta vakavasti puhuen: Saatanan idiootti narttu, ole tyytyväinen, että isäsi on elossa ja lapsellasi siis ON isoisä!! Kaikki eivät saa koskaan mahdollisuutta edes tavata isovanhempiaan yksinkertaisesti siitä syystä, että he ovat kuolleet ennen omaa syntymää. Jos tuhoat lapsesi suhteen omaan pappaansa, hän tulee tajuamaan sen aikuisena ja syyttää sinua. -Mieti sitä kun seuraavan kerran vituttaa isäsi uusi naisystävä, ja tuhoutuneet prinsessaleikkisi ja ties mikä pikkumainen paska, mikä kaltaistasi tyhjäpäätä sattuukaan vituttamaan.
dorka sä olet? Kokemuksesta tiedän ettei tule syyttämään, ymmärtävät asian hyvin. Tämä on realielämää. Se ukko kärsii nyt, että eli munansa ehdolla ja viettää yksinäisiä jouluja. Mua ei vittu nappaa käydä kattoOssa kuppasta äijää, joka eli elämänsä niinku eli. Ymmärrän hyvin miks faija ei sen ukon kanssa oo tekemisissä. Ja se vaan on niin et ennen ku keuhkoot ni mun faija ei ukosta oo kertonu, vaan muut. Faija sulki sen elämästään niinku teen mäkin. Ota helvetti ite ne vaaleenpunaset laput silmiltäs ja kato mitä elämä on, sitä saa mitä tilaa. Jos tilaa fagin huoria elämäänsä, ni eläköön niitten kanssa. Mitä semmossa olis tuntemista.
Kun luin viestiketjut, niin ajattelin: ymmärtämättömiä ihmisiä. Totta kai se sattuu, jos lapsuudenkoti hajoaa. Jos oma isä ja äiti eivät enää olekaan yhdessä. Eihän se lapsuudenkoti ole enää koti, kun sieltä puuttuu toinen.
olen ainoa lapsi ja perheemme on ollut aina ollut pieni, mutta kiinteä. Meillä on ollut lämpimät suhteet keskenämme ja olen ollut paljon vanhempieni kanssa tekemisissä, vaikka olen asunut jo pitkään poissa kotoa. Olemme tehneet paljon asioita yhdessä vielä minun ollessani jo aikuinen. Minun on vaikea käsittää, ettei sitä "kolmiyhteyttä", joka on ollut olemassa koko elämäni, ole enää olemassa sellaisena kuin toivoin voivani sen lapsellenikin näyttää. Ymmärrän, että jokaisella meistä on myös oma elämänsä, mutta kyllä se vaan vituttaa.
Voisiko otsikkosi sittenkin olla "minua vituttaa" sijasta minua itkettää?
ymmärsi erota! Olisiko sinusta ollut parempi, että isäsi pitäisi kakkos suhdetta vuosikaudet, kuten moni tekee? Tärkeintäkö on, että kulissit pysyvät kunnossa?
Minusta oli miehen teko, että hän rohkeasti erosi noin nopeasti, antaen samalla äidillesi mahdollisuuden löytää vielä uuden onnen.
Olisit onnellinen isäsi puolesta. Itseäni ällöttää katsoa vanhoja pareja jotka suorastaan vihaavat toisiaan, mutta eivät tajua EROTA.
Enkä lapsena nauttinut ollenkaan mummolakäynneistäni kun sain seurata sitä vanhusten jatkuvaa vittuilua toisilleen.
Ei vauvasi osaa kaivata sitä mummolaa, se ymmärtää vain sen mummolan ja "pappalan" jotka sille nyt tulevat tutuiksi ja jos lietsot vihaa isäsi uutta kumppania kohtaan, lapsesi tuleekin kärsimään.
Ja se on sinun syysi.
mutta en ole koskaan huomannut vanhempieni vihaavan toisiaan. Ja eiköhän tuo isän uusi nainen tuosta katoa, kun vain tarpeeksi aikaa kuluu.
osanneet vanhempasi näytellä, jos et mitään ole huomannut. Minusta isäsi teki juuri niinkuin tosi miehen odotetaan tekevän. Rakastui toiseen, erosi äidistäsi. Parempiko olisi ollut, jos isäsi suhde olisi jatkunut salaa vuosikausia? Luulen, että siinä tapauksessa olisit vieläkin katkerampi. En voi käsittää lainkaan, miten aikuinen ihminen voi olla noin kiinni omissa vanhemmissaan. Heidän kauttako olet elämääsi elänyt? Miten luulisit vanhempiesi suhtautuvan, jos paljastuisi, että sinun miehelläsi tai sinulle itselläsi olisi avioliiton ulkkopuolinen suhde? Kääntäisivätkö selkänsä?
Lapsesi voi jossain vaiheessa ruveta kyselemään, kunhan kasvaa ja saa kavereita, että missäs mun ukkini on. Vastaatko hänelle, että ukki on kuollut? Luuletko että isäsi palaa äitisi luo, jos uuden naisen kanssa elämä ei onnistu? Olisiko äitisi niin tyhmä, että ottaisi hänet takaisin vain että lapsenlapsella olisi "oikea" mummola?
Ai on miehen teko juosta vieraissa ja jättää sitten vaimonsa saman tien? Isästäni oli kyllä miestä juosta vieraissa, mutta kyllä kyllä se sittenkin oli äitini joka käryn käydessä jätti isäni. Myönnän että olen varmaankin tavallista enemmän kiinni vanhemmissani, mutta ainoana lapsena se on ollut itsestään selvää. Ihan yhtä lailla isäni tai äitini ovat olleet minussa kiinni kuin minä heissä. Sattuneesta ja nyt ilmiselvästä syystä isäni siis viime aikoina on ollut vähemmän tekemisissä kanssani. Hyvin se isäni todella osasi näytellä, että kaikki on hyvin vaikka juoksi toista naista panemassa.
En ole ajamassa isääni elämästäni pois, mutta uutta naisystävää minun ei tarvitse sietää. En myöskään edes halua, että äitini ottaisi isäni takaisin. Pilalla mikä pilalla, mutta kyllä se vituttaa.
". Minusta isäsi teki juuri niinkuin tosi miehen odotetaan tekevän."
Älä viitsi jauhaa paskaa, tosimies ei rakastu ulkopuolisiin eikä hylkää perhettään. Ei tosimies tee niin, koska tosimies uskaltaa ja osa tehdä päätöksiä, koviakin eli erota ajoissa.
"Lapsesi voi jossain vaiheessa ruveta kyselemään, kunhan kasvaa ja saa kavereita, että missäs mun ukkini on. "
Mitä sitten? Ei lapsi kaipaa ihmistä jota ei ole koskaan tavannutkaan. Ei minulla ollut mummoa vaikka se oli elossa enkä edes tiedä, miksi hänen välinsä suvun tähän puoliskoon katkesivat. En minä ole koskaan ikävöinyt mummoa, jota en edes tuntenut.
tästä ajatuksenjuoksusta tykkään! Niin asiaa!
Elät vielä jotain sokkivaihetta ja ensi jouluna kelpaavat jo uuden mummin lahjatkin.
ja niin on varmaan moni muukin. Minä vaan inhoan isäni uutta vaimoa sydämeni pohjasta. En pelkästään sen takia, että hän on se vanha lumppu, jota isäni on käynyt panemassa ollessaan äitini kanssa naimisissa. Isäni uusi vaimo on myös maailman yksinkertaisin, vittumaisin ja rumin ämmä maan päällä. Loinen, joka elää isäni rahoilla.