Keho alkoi suorastaan vaatimaan että aloitan, kun ikää oli n. 19. Olen nyt 7 vuotta treenannut lähes uskonnollisen tarkasti joka toinen päivä, aluksi nuorempana Arnoldin golden sixin kaltaisilla systeemeillä, mutta myöhemmin myös sekä kehittyneemmillä ohjelmilla sekä myös erittäin "perus" kamallakin.
Piikkiin en ole koskenutkaan vaikka houkutuksia ja tilaisuuksia on tullut.
Sen sijaan en enää pysty kontrolloimaan vihaani. Olen pohjimmiltani reilu jätkä joka ei kiusaa muita ja auttaa tarpeen tullen. Sen jälkeen kun massaa on tullut ja olen n. 3 kertaa suurempi kuin kakarana, suhtautumiseni ihmisiin on muuttunut. En enää pysty keskittymään kun toinen valittaa tai puhuu jostain ikävystyttävästä asiasta. En enää kykene normaaliin valkokaulustyöntekoon, sillä kaikki se turhamaisuus ja naismainen passiivinen käytös alkaa vituttaa suunnattomasti.
Olen esim. käynyt käsiksi työkaveriin koska tämän juoruilu ja akkamaisuus kiehui yli, vaikkei hän ollut sanonut minulle mitään.
Raivo on kasvannut hiljalleen siihen pisteeseen asti että seuraava askeleeni on joko siirtyä väkivaltaiseen rikollisuuteen tai tehdä jotain typerää. Normaalielämään en enää kykene, ellen hae apua.
Liikenteessä en pysty enää kontrolloimaan itseäni ja tahrattoman elämän jälkeen olen viimeisen vuoden aikana sortunut useaan pahoinpitelyrikokseen ja saanut myös ehdollista vankeutta.
Vasta vähän aikaa sitten tajusin, että elämäni on vituillaan. Kävin labrakokeissa ja testotasot ovat yli äyräiden normaaliin verrattuna.
Millä lääkkeillä pystyn inhibitoimaan testosteronin tuotantoa, vai toimivatko esim. estropillerit? Pelkään silmittömästi että joku päivä tulen satuttamaan toista ihmistä todella pahasti ilman mitään järkevää syytä. Luultavasti häpeän vuoksi tappaisin itseni. Tankoon en enää koskekaan.
Jos joku tunnistaa niin ei kiinnosta paskapuheet, tosikaverit ovatkin jo yrittäneet (tuloksetta) auttaa, kiitos heille. Sanon kuitenkin että tämä "harrastus" tai pikemminkin elämäntyyli on pilannut kaiken mitä minulla oli.
Piikkiin en ole koskenutkaan vaikka houkutuksia ja tilaisuuksia on tullut.
Sen sijaan en enää pysty kontrolloimaan vihaani. Olen pohjimmiltani reilu jätkä joka ei kiusaa muita ja auttaa tarpeen tullen. Sen jälkeen kun massaa on tullut ja olen n. 3 kertaa suurempi kuin kakarana, suhtautumiseni ihmisiin on muuttunut. En enää pysty keskittymään kun toinen valittaa tai puhuu jostain ikävystyttävästä asiasta. En enää kykene normaaliin valkokaulustyöntekoon, sillä kaikki se turhamaisuus ja naismainen passiivinen käytös alkaa vituttaa suunnattomasti.
Olen esim. käynyt käsiksi työkaveriin koska tämän juoruilu ja akkamaisuus kiehui yli, vaikkei hän ollut sanonut minulle mitään.
Raivo on kasvannut hiljalleen siihen pisteeseen asti että seuraava askeleeni on joko siirtyä väkivaltaiseen rikollisuuteen tai tehdä jotain typerää. Normaalielämään en enää kykene, ellen hae apua.
Liikenteessä en pysty enää kontrolloimaan itseäni ja tahrattoman elämän jälkeen olen viimeisen vuoden aikana sortunut useaan pahoinpitelyrikokseen ja saanut myös ehdollista vankeutta.
Vasta vähän aikaa sitten tajusin, että elämäni on vituillaan. Kävin labrakokeissa ja testotasot ovat yli äyräiden normaaliin verrattuna.
Millä lääkkeillä pystyn inhibitoimaan testosteronin tuotantoa, vai toimivatko esim. estropillerit? Pelkään silmittömästi että joku päivä tulen satuttamaan toista ihmistä todella pahasti ilman mitään järkevää syytä. Luultavasti häpeän vuoksi tappaisin itseni. Tankoon en enää koskekaan.
Jos joku tunnistaa niin ei kiinnosta paskapuheet, tosikaverit ovatkin jo yrittäneet (tuloksetta) auttaa, kiitos heille. Sanon kuitenkin että tämä "harrastus" tai pikemminkin elämäntyyli on pilannut kaiken mitä minulla oli.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hae sitä apua saamarin nyhvö.
Hommaa roinaa ja vedä sitä, vaikka vuosi tolkulla putkeen. Roinauksen lopettamisen jälkeen, ei tarvitse surra korkeista testotasoista hernekiveksillä. Gynot aknet mielenterveysongelmat tulevat vielä plussana.
Sitten kamera käteen ja kuvaamaan materiaalia mitä ei saa kuin kehua.