Enkä tarkoita ulkonäkö-epävarmuutta, vaan sellaista epävarmuutta joka laittaa kysymään netin keskustelupalstalla että onko hyväksyttävä ihminen...
Siis: toivotteko että kumppani olisi "hyvä seuraihminen" ?
Siis: toivotteko että kumppani olisi "hyvä seuraihminen" ?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Epävarmuus siitä, hyväksyvätkö muut minut, ja se, että on huono seuraihminen ovat eri asioita. Ujo ja epävarma voi olla mukavaa ja empaattista seuraa, kun taas itsevarma päällepäsmäri voi olla varsin ikävä seuralainen.
Tyttöihin ja naisiin kohdistuu valtavat ulkonäköpaineet. Niiden paineiden alla on vaikea tuntea olevansa hyväksyttävä.
Kyllähän itsevarma ihminen on seksikkäämpi ja mielenkiintoisempi kuin epävarma ihminen. Epävarmuus voi näkyä ihan yhtä hyvin ujoutena kuin yliseurallisena ADHD tyyppinä. Hyvä seuraihminen ei siis ole mielestäni mikään merkki itseluottamuksesta ja vastaavasti myös rauhallisempi ihminen voi omata hyvän itseluottamuksen.
Eli, siis: En toivo.
Aloitusviestissä on kaksi kysymystä, jotka eivät tarkoita samaa... Mutta ne esitetään kuin ne olisivat samaa.
Taidan olla sosiaalisesti epävarma, joten koen etten ole hyvää (siis viihdyttävää?) seuraa.
Itseluottamus muuten, muilla alueilla vaihtelee jonkin verran...
Hyvää seuraa on monenlaista, jotkut elää enemmän oman päänsä sisällä, toiset on ulospäin suuntautuneita.
Riippuu aina tilanteesta mimmoinen seura on parasta. Jos mennään isolla porukalla grillaamaan niin semmoiset esiintyjätyypit tuovat hommaan piristystä. Jos taas haluaa puhua syvällisempiä niin sitten varovaisemmin esiintyvät, pohdiskelevat ihmiset ovat yleensä parempaa seuraa siihen.
Joskus kyse on ihan varovaisesta, pinnallisuutta vierastavasta luonteenlaadustakin. Se on erilaisuutta.
Luonto on järjestänyt niin, että nainen on epävarma ja mies itsevarma. Nainen etsii turvaa ja mies suojelijan tehtävää. Jos molempien sukupuolten roolit ovat luonnonmukaiset, niin yhteiselo toimii hyvin ja suvun jatkaminen varmistuu. (Huom. Tässä ei vaihteeksi arvoteta mitään.)