Seurustelu vielä alkuvaiheessa ja tutustumisasteella,,,,,
Kuinka suoraan pystytte antamaan palautetta kumppanille jostain sellaisesta piirteestä hänessä mistä ette pidä?Tai kumppanin käytös tuntuu jotenkin oudolta ja kummalliselta jonkin asian suhteen,,,,vaikka olisikin aika mitättömän tuntuinen asia, mutta se jää jotenkin vaivaamaan? Asia voi kohdistua ihmiseen itseensä tai ympärisöön missä elää.
Kuinka suoraan pystytte antamaan palautetta kumppanille jostain sellaisesta piirteestä hänessä mistä ette pidä?Tai kumppanin käytös tuntuu jotenkin oudolta ja kummalliselta jonkin asian suhteen,,,,vaikka olisikin aika mitättömän tuntuinen asia, mutta se jää jotenkin vaivaamaan? Asia voi kohdistua ihmiseen itseensä tai ympärisöön missä elää.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Pitkässä suhteessa tuommoinen toiveitten esittäminen on ihan normaalia eikä siinä pitäis olla mitään vaikeaa. Paras onkin totutella puhumaan asiat aina suoraan ja reilusti, ja vaikkapa huumorin keventämänä. Niin suhteesta tulee aito ja rehellinen, ja se voi kehittyä aina vaan paremmaksi sen sijaan että ikävät asiat alkaisivat kasaantua. Mutta älä nalkuta ja moiti, vaan tee se rakentavasti ja ystävällisesti, äläkä tietenkään huomauttele jatkuvasti ja joka pikku asiasta. Mutta tutustukaa ensin rauhassa, niin opit senkin, millä tavalla kumppanillesi on paras puhua vaikeista asioista.
Vaikea sanoa kun en tiedä oletko m vai n ja mistä asiasta et pidä kumppanissasi. Ikä- ja elämänkokemus vaikuttavat myös paljon. Tuntuu siltä, että miehillä ja naisilla on aika erilainen käsistys asioista ja he myös reagoivat asioihin ihan eri tavalla. En oikein tiedä tuosta "sanomisesta", kaikissa meissä on häiritseviä piirteitä...
Tietysti asioista voi "sanoa" mutta mikä on tavoite? Haluatko että kumppanisi muuttuu toisenlaiseksi, toimii toisella tavalla tms. Jos kovin alkuvaiheessa suhdetta tulee toisessa ihmisessä ärsyttäviä piirteitä esiin niin mihin se voi sitten johtaa?
En oikein osaa ottaa kantaa asiaan. Sanomalla asioista voi myös suututtaa sen toisen. Sitä ainakin itse pelkäisin vastaavassa tilanteessa. Mieluummin jättäisin sanomatta jollei toinen varta vasten puhu asioista siihen suuntaan että "selvitetään kaikki asiat heti alkuun jne.".
Mä olen yleensä sanonut jo heti tutustumisvaiheessa miehelle, että jos minussa tai mun käytöksessä on jotain sellaista mikä ärsyttää tai vaivaa niin siitä sanotaan suoraan eikä jäädä vatvomaan asiaa oman pääkopan sisässä.Siitä en loukkaannu jos asiasta sanotaan suoraan, mutta se tuntuu kurjalta jos ei uskalleta sanoa ääneen.Ja joskushan sitä voi tietämättään loukata ja sitten onkin ihan ihmeissää kun toinen mököttää.
ole se oikea
Rakkaus on pitkämielinen.
Joo mutta kukaan ei ole täydellinen. Rakastaa voi vaikka joku asia ärsyttäisikin. Ei sellaista ihmistä ole kenessä ei mikään ärsytä.
Paitsi että alkuvaiheessa monesti ei juuri ärsytä mikään koska ollaan niin rakastumisen ensihuumassa...
Niinhän sitä sanotaan että ne asiat mitkä alussa ärsyttää vähän, kasvaa vuosien mittaan. Eli jos asiat ovat sellaisia (esim. luonteenpiirteitä) joita ei voi muuttaa, kannattaako niistä mennä sanomaan? Jotakuta muuta ne eivät välttämättä ärsyttäisi ollenkaan. Eli jos ärsyttää jo nyt liikaa niin suhteella ei ole tulevaisuutta, ketään kun ei saa yrittää muuttaa, jää vain luu käteen.
--Eli jos asiat ovat sellaisia (esim. luonteenpiirteitä) joita ei voi muuttaa, kannattaako niistä mennä sanomaan?--
Miksei niistä voi sanoa?Jos joku on esim tosi itsekäs tai pihi tai jotain vastaavaa...niin hiljaako vaan hyväksyä ja ajatella että rakkaus kyllä voittaa kaiken.Sanoa voi, mutta vastuu muutoksesta jää ihmiselle itselleen.
Mitä ovat sellaiset luonteenpiirteet joita ei voi muuttaa?
Siis mistä tässä nyt on oikeen kyse. Rakastetaan kuitenkin, mutta samaan aikaan pidetään ihmistä todella itsekkäänä?! Tuollaiset vakavammat jutut yleensä estävät sen rakkauden syntymisen ylipäätänsä.
Sitten taas jos joku on todella pihi. Loppuisiko se ärsyyntyminen sen jälkeen, kun siitä on sanonut? Vai pitäisikö sitä toistaa ja toistaa ja toistaa, jolloin se muodostuisi nalkutukseksi asiasta, joka voi ihmisillä olla yksinkertaisesti tapa. Jos se kertaan jää ja osaa sitten käsitellä siitä seuraavat keskustelut, niin siitä vaan. Mutta jos jokin piirre mahdottomasti ärsyttää, niin harvemmin se ärsytys sanomalla loppuu. Ja jos tämä todella pihi pitää taas toista taloudellisesti huikentelevaisena, niin sitä voi miettiä muuttuisiko itse ja jaksaisiko kuulla jatkuvasti tästä piirteestä huomautteluja.
Mutta sanominen ja tilanteen tunnustaminen ääneen on taas toisaalta parempi kuin kituuttaa suhteessa, jossa oikeasti ärsyttää niin se toisen piheys/huikentelevaisuus. Jossain pienemmissä asioissa taas on huomioitava myös se, että toisen harmittavatkin pikkupiirteet on voitava hyväksyä vaikka niistä ei tykkäisikään ja osattava hallita ärsytyksen tunteitaan.
Kukaan ei ole täydellinen ja jokaisessa ihmisessä on jotain mikä ärsyttää, myös rakkaimmassa. On sanottu että rakkaus on ihmisen hyväksymistä koko pakettina, siis hyvine ja huonoine puolineen. Rakasta ei pidä muuttaa, vaan antaa hänen olla oma itsensä. On turha sanoa perusominaisuuksista, jotka ei sanomisesta muutu kuitenkaan, mutta on syytä sanoa sellaisesta mikä on mahdollista muuttua. Esim. jos on joku huono tapa tai tekee jotain väärin, sellaisesta on hyvä sanoa. Jos on luonteeltaan vaikkapa kömpelö, ujo tai liian vilkas, sen voi hyväksyä rakkaansa ehkä rasittavana mutta toisaalta hellyyttävänä ominaisuutena. Joka asiasta ei kannata ärsyyntyä, vaan voi jättää huomiotta ja olla välittämättä.
Kumppanini on monella tavalla aika raivostuttava, itsepäinen vänkääjä ja jopa hölmö, mutta en ole hetkeäkään ajatellut että hänen pitäis olla toisenlainen. Rasittavat puolet kuuluvat hänen ainutlaatuiseen persoonaanssa, ja ihania puolia on joka tapauksessa enemmän. Joskus puran omaa turhautumistani haukkumalla häntä luottamuksella ja huumorilla ystävälleni, ja sitten taas tuntuu helpommalta. Pukeutumisesta ja joistakin käytöstavoista olen miehelle purnannut monet kerrat, ja lopulta se on jopa auttanut. Hän ei ole myöskään suuttunut siitä että sanon, koska en ole koskaan vaatinut kohtuuttomia enkä moittinut häntä ihmisenä.
On selvää, että eipä kannata jatkaa, sillä jatkossa vain korostuvat, ketään ei kloonata. Jää paljon ikäviä asioita kokematta, kun tekee sen päätöksen nyt. Itkuja haet, sillä ero tulee ennenpitkää.
Eikö "hienotunteisuus" tarkoita sitä, että osaa ja uskaltaa sanoa kaikista maailman asioista kenelle vain ja milloin vain ? Hienotunteinen ihminen osaa asettaa sanansa, kysymyksensä, mielipiteensä, ajatuksensa ... sellaiseen järjestykseen, että toisen ei tarvitse vetää herneitä nenään, loukkaantua, ahdistua, kiusaantua ... Hienotunteisella ihmisellä on taito ilmaista asiat nätisti, neutraalisti, kohteliaasti ja muutenkin sellaisella tavalla, että kukaan ei pahoita mieltään vaikka olisi vaikeastakin tai toiselle henkilökohtaisesta asiasta kyse.
Hienotunteisuus on taitolaji, jonka vain hyvin harva osaa ja sen, joka osaa, ei tarvitse miettiä, koska olisi sopiva aika ja hetki, koska se on silloin, kun asia on ajankohtainen - eli nyt.
Tätä taidetaan sanoa myös sydämen sivistykseksi, eikä sitä opita ainakaan pelkästään kirjoista.