Nuoruus.

Muistelen tässä kun jonkun aikaa sitten joku linkitti artikkelin eräästä naisjulkkiksesta joka puhui menneestä 'nuoruudestaan' ollessaan 25-vuotias.

Kun olin vasta eräissä riennoissa selvästi nuorempien kanssa, tunsin
jotenkin saavani perspektiiviä siihen mitä se tarkoittaa. Vähättelen aina mielessäni ikäeroa esim.19-vuotiaisiin ja saan kuulla näyttäväni nuorelta mutta toisaalta olen ylpeä tietynlaisesta kypsyydestäni. Oma elämäni on enimmäkseen ollut hyvin turvattu ja väritöntä sekä yksinäisyyden värittämää. Ei ole ollut suuren kaupungin vilinääkään ympärillä kuten jollain muilla syrjäytyneillä. Joskus saatoin olla ehkä jopa kuukauden mökissä maalla ja tällaisten taukojen jälkeen kaupassa käyntikin tuntuu tosi erikoiselta kun siellä näkee eläviä naisia ja kaikkea. Asuin yhden vuoden melko isossa kaupungissa ja kahtena iltana meinasin poistua asunnostani baarissa käymään mutta enpä sitä saanut tehtyä ja vuosi meni netissä sekä lähikaupoissa käyden ja lihoen. Kerran meinasin käydä eräässä harrastuksessa mutta en löytänyt paikkaa bussilla ajellessani ja eksyin. Tunsin paikallisia tyttöjä jonkun verran mesestä mutta yksikään tapaaminen ei toteutunut. En ole enää noin sulkeutunut kuitenkaan.

Kuitenkin ymmärrän jotenkin tätä nuorena menneestä nuoruudesta puhumisesta kun ajattelee miten paljon enemmän monille muille ehtii siinä ajassa tapahtua. Tulee erilaisia työpaikkoja, kouluja, ulkomailla pyöriskelyä, on asiallisia kavereita ja varsinkin naisilla erilaisia miehiä joka sormelle jo 16-vuotiaasta asti. Viimeinen naiskokemuksenihan on yli kolmen vuoden takaa juuri noin nuorelta tytöltä ja hän oli jo silloin paljon kokeneempi ja ihailijoita riitti ulkomailla asti.

Johdonmukaisia asioita elämässäni ovat olleet synnyinseudut ja video- ja tietokonepelit; pelaten yhä samoja kuin joskus ala-asteen lopulla nostalgisesti. En nyt ole oikein kiinnostunut yrittämään hypätä tähän peruskierteeseen tiettyyn koulutukseen ja työpaikkaan harmaapäiseksi asti junnaamaan vaan haluan nähdä erilaisia maisemia vaikka toisaalta biologiani on jotenkin turvallisuudenhakuista eikä se tunnu ihan luonnolliselta.
Kadun sitä etten silloin suht pentuikäisenä päässyt kiinni johonkin progressiiviseen urheiluharrastukseen mikä olisi voinut vaikuttaa nykyfiilikseni fyysisesti sekä myös henkisesti. Jokaisessa ihmisessä jota ei ole kasvatettu kurinalaisissa labraolosuhteissa haaskautuu suuri potentiaali. Emme ole ikinä läheskään niin komeita, tehokkaita ja tajunnaltamme laajoja kuin voisimme olla. Ei laitettu pienenä sirkuskouluun ja nivelet jäykistyvät ja vammoja on nostelusta, kieliä lueskellaan nyt herkkyyskauden jälkeen ja vuosien nautinnonhakuinen syöminen salaperäisine lisäaineineen teininuoruuden häviämisen aiheuttamat hormonimuutokset yms. kuluminen tuo oman buustin maailman toiminnasta ja naisten seksuaalisuudesta oppimisen kehittäneeseen puoli-impotenssiin ja flegmaattisuuteen.

Mutta eipä tässä sen kummempia. Jotenkin haluaisin vaipua teininuoruuteni tyttömäiseen, lääkehuuruiseen kukkaismaailmaan lemmikkijyrsijäharrastuksineen missä en tunne aggressiota enkä libidoa ja nauraa omille puutteilleni. Taidan kuitenkin elvyttää tuon jyrsijäharrastuksen ja kunnianhimoinen, maskuliininen puoli vaatii käsittelemään traumoja ja patoutumia kehittämällä tuota fyysistä puolta vielä ja sitten itseluottamus ehkä vielä riittää jonkinlaiseen seksiinkin. Muutenkin haasteita on kohdattava ja maailmaa nähtävä.
1172
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 1

Vanhimmat

"Emme ole ikinä läheskään niin komeita, tehokkaita ja tajunnaltamme laajoja kuin voisimme olla. "

Komeutta ei voi harrastaa ellet puhu kropan hoidosta. Sen voi aloittaa nyt. Tulokset voivat näkyä piankin.
Tehokkuus on suhteellista koska aikaa voi kuluttaa sellaiseen esimerkiksi urheiluharrastukssasa jossa on vain toistoja toistojen perään. Aikaa menee niihin liittyviin menoihin, harjoituksiin, reissuihin yms.
Rutinoitavaa touhua. Tajunnan laajuutta ei todellakaan myöskään nosteta tuolla urheilussa. Usein päinvastoin. Tunne tuota porukkaa PALJON.

Olen itse liikkuvainen ja ainut mitä se tekee hyvän ruokavalion kanssa on nostaa vireystasoa sekä poistaa ahdistuksia. Se on tietynlainen purkukeino siis jossa samaan aikaan ladataan akkua kun poltetaan ajolitkua.
Kun oppii ajattelemaan laatikon tai oman neljän seinän mukavuusneliön ulkopuolelta niin sillä tavoin se tajunta OIKEASTI laajenee. Ei monilla ihmisillä ole olipa sirkuskouluja takana tai ei kovinkaan tajuntaa laajentava ajattelumalli vaan päinvastoin, ajatukset kulkevat kuin kiskoilla.

Tällä hetkellä vaikutat teksteinesi aivan yhtä AT-ämmältä kuin palstan muutkin AT-ämmät.
Paljon tekstiä mutta vähän tekoja. Ajatuksesi ovat kuitenkin oikean suuntaisia. Nyt tarvitaan vain tahtoa.
Muuta järjestystä ja huomaat ehkä muutokset. Naisia en voi luvata koska niitä on vaikea löytää jo kenen tahansa varsinkin jos puhutaan sopivasta jota jaksaa katsella pitempään kuin sen muutaman yön.

Tämä on sinun elämäsi ja sinun aikasi. Älä anna muiden määritellä itseäsi ja mitä olet.
Tähän on ollut linkki aiemminkin tällä foorumilla mutta pakko laittaa tämä kaikille jotka ovat jääneet jumiin omaan ahtaaseen neliöönsä:
http://www.youtube.com/watch?v=C167s9nEHRU

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Mies1985 kirjoitti:

Muistelen tässä kun jonkun aikaa sitten joku linkitti artikkelin eräästä naisjulkkiksesta joka puhui menneestä 'nuoruudestaan' ollessaan 25-vuotias.

Kun olin vasta eräissä riennoissa selvästi nuorempien kanssa, tunsin
jotenkin saavani perspektiiviä siihen mitä se tarkoittaa. Vähättelen aina mielessäni ikäeroa esim.19-vuotiaisiin ja saan kuulla näyttäväni nuorelta mutta toisaalta olen ylpeä tietynlaisesta kypsyydestäni. Oma elämäni on enimmäkseen ollut hyvin turvattu ja väritöntä sekä yksinäisyyden värittämää. Ei ole ollut suuren kaupungin vilinääkään ympärillä kuten jollain muilla syrjäytyneillä. Joskus saatoin olla ehkä jopa kuukauden mökissä maalla ja tällaisten taukojen jälkeen kaupassa käyntikin tuntuu tosi erikoiselta kun siellä näkee eläviä naisia ja kaikkea. Asuin yhden vuoden melko isossa kaupungissa ja kahtena iltana meinasin poistua asunnostani baarissa käymään mutta enpä sitä saanut tehtyä ja vuosi meni netissä sekä lähikaupoissa käyden ja lihoen. Kerran meinasin käydä eräässä harrastuksessa mutta en löytänyt paikkaa bussilla ajellessani ja eksyin. Tunsin paikallisia tyttöjä jonkun verran mesestä mutta yksikään tapaaminen ei toteutunut. En ole enää noin sulkeutunut kuitenkaan.

Kuitenkin ymmärrän jotenkin tätä nuorena menneestä nuoruudesta puhumisesta kun ajattelee miten paljon enemmän monille muille ehtii siinä ajassa tapahtua. Tulee erilaisia työpaikkoja, kouluja, ulkomailla pyöriskelyä, on asiallisia kavereita ja varsinkin naisilla erilaisia miehiä joka sormelle jo 16-vuotiaasta asti. Viimeinen naiskokemuksenihan on yli kolmen vuoden takaa juuri noin nuorelta tytöltä ja hän oli jo silloin paljon kokeneempi ja ihailijoita riitti ulkomailla asti.

Johdonmukaisia asioita elämässäni ovat olleet synnyinseudut ja video- ja tietokonepelit; pelaten yhä samoja kuin joskus ala-asteen lopulla nostalgisesti. En nyt ole oikein kiinnostunut yrittämään hypätä tähän peruskierteeseen tiettyyn koulutukseen ja työpaikkaan harmaapäiseksi asti junnaamaan vaan haluan nähdä erilaisia maisemia vaikka toisaalta biologiani on jotenkin turvallisuudenhakuista eikä se tunnu ihan luonnolliselta.
Kadun sitä etten silloin suht pentuikäisenä päässyt kiinni johonkin progressiiviseen urheiluharrastukseen mikä olisi voinut vaikuttaa nykyfiilikseni fyysisesti sekä myös henkisesti. Jokaisessa ihmisessä jota ei ole kasvatettu kurinalaisissa labraolosuhteissa haaskautuu suuri potentiaali. Emme ole ikinä läheskään niin komeita, tehokkaita ja tajunnaltamme laajoja kuin voisimme olla. Ei laitettu pienenä sirkuskouluun ja nivelet jäykistyvät ja vammoja on nostelusta, kieliä lueskellaan nyt herkkyyskauden jälkeen ja vuosien nautinnonhakuinen syöminen salaperäisine lisäaineineen teininuoruuden häviämisen aiheuttamat hormonimuutokset yms. kuluminen tuo oman buustin maailman toiminnasta ja naisten seksuaalisuudesta oppimisen kehittäneeseen puoli-impotenssiin ja flegmaattisuuteen.

Mutta eipä tässä sen kummempia. Jotenkin haluaisin vaipua teininuoruuteni tyttömäiseen, lääkehuuruiseen kukkaismaailmaan lemmikkijyrsijäharrastuksineen missä en tunne aggressiota enkä libidoa ja nauraa omille puutteilleni. Taidan kuitenkin elvyttää tuon jyrsijäharrastuksen ja kunnianhimoinen, maskuliininen puoli vaatii käsittelemään traumoja ja patoutumia kehittämällä tuota fyysistä puolta vielä ja sitten itseluottamus ehkä vielä riittää jonkinlaiseen seksiinkin. Muutenkin haasteita on kohdattava ja maailmaa nähtävä.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu