Tällä palstalle on tämän tästä kysytty katumuksen sakramentin ja ripittäytymisen mahdollisuudesta seurakunnissamme. Ort.fi yiedotuspalstalla on Arkkipiispan kirjoitus tästä asiasta. Kannattaa lukea.
ortodoksinen käsitys katumuksen sakramentista
=========00000000000
12556
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
mulla on tässä asiassa ongelma. ripi-isä on tietyssä mielessä aika ankara ihminen, varmaan ihan hyvää tarkoittaen, mutta joskus koen tavattoman raskaaksi olon k-sakramentin jälkeen, tuntuu kuin en osaisi tietäisi tekisi mitään oikein ja mieltä painaa. tietysti me ihmiset olemme aina epätäydellisiä. jotkut ovat parempia kuin toiset, itse en ole hyvä, en sinnepäinkään.
Ihmiset eivät ole parempia kuin toiset. Jotkut luulevat olevansa parempia kuin toiset. Minua rasittaa ortodoksien "kastijärjestelmä". Syntyperä, taustat ja koulutus, yhteiskunnallinen asema ja verkostoituminen oikealla tavalla. Jossakin seurakunnassa katumuksen sakramentti on vaikeasti edes saatavissa.
"Hertsberg" tulee ja pelastaa, toivovat tädit ja miksi ei pelastaisi sillä onhan hän hyvää sukua. Ei tietoakaan pohjoikarjalaisestapienviljelijä mikälie-taustasta.
Hommaa sinäkin itsellesi mieleinen rippi-isä. Kyllä se siitä.
Saako rippi-isää vaihtaa? pitääkö kysyö suostumus ex rippi isältä, jos aikoo vaihtaa..?
Tämä on ongelmallinen tilanne
usein paastojen aikaan melkein pelkään katumuksen sakramenttia, tietysti tietdän että syntisen kuuluukin tiedostaa synti ja etsiäparannusta ja se syyllisyys ja pelko on luonnollista mutta mietin pelkäävätkö muut ortodoksit katumuksen sakramenttia kovin?
Jännittävät ainakin.
minulla on vain kokemusta rippi-isästä, joka ei millään ymmärtänyt asiaa. En päässyt millään eroon hänestä.
No, jo on kummallista. Ei kai pappi voi monopolisoida rippilapsiaan? Joskus vain henkilökemiat eivät toimi.
Ongelmasi on todellinen ja luultavasti melko yleinen, sitä ei vain haluta tutkia.
Minulla on ollut kokemusta kahdesta hirviöpapista (molemmat "käännynnäisiä"). Ja sitten on ollut pari tavallisempaa tapausta, jotka eivät puoskaroi, vaan ovat pitäytyneet arkisempaan ja ihmisläheisempään hengellisyyteen. Jos olen rehellinen, en ole saanut heiltäkään varsinaisesti apua tai ohjausta, mutta psyykeäni he eivät sentään ole vahingoittaneet.
Ohjeeni on, että vaihda äkkiä rippi-isää, jos häntä pitää pelätä. Älä menetä mielenterveyttäsi narsististen kukkopoikien takia, niitä kyllä ort. kirkossa löytyy.
Ohjeeni rippi-isän valintaan on se, että katso papin perhettä. Jos papin perhe vaikuttaa tasapainoiselta ja vaimo sekä lapset ovat suhteellisen normaaleja, voit koettaa miten sujuu hänen kanssaan. Jos näyttää taas siltä, että pappi ei ole onnistunut kasvattamaa lapsiaan tai että papin vaimo on seurakuntaelämää sekoittava matroona, ei hän kyllä pysty huolehtimaan sinunkaan sielustasi. Poikamiesten tarjoamaa hengellistä ohjausta älä edes kokeile, siitä ei hyvä seuraa.
Jotkut papit ovat sellaisia. Eli eivät suo rippilapselle sitä, että hän vaikka hyvinkin pätevästä syystä tarvitsisi synnintunnustuksen jonkun toisen papin luona. Pätevä syy on mielestäni se, että rippi-isä on todella kaukana ja lähempänä olisi joku, joka voisi. Ja on muitakin hyviä syitä, mutta kaikille papeille ne eivät ole hyviä syitä.
en tahdo arvostella papistoa, kyllä varmaan heillä hyvä tarkoitus on, ja huoli hengellisestä hyvinvoinnista ja Jumalasuhteesta, mutta joskus tuollainen on ahdistavaa,
Pitkään aikaan paras ja rehellsin viesti tällä palstalla. Näitä ajatuksia ei saisi hukata tämän ketjun loppuun.
"Poikamiesten tarjoamaa hengellistä ohjausta älä edes kokeile, siitä ei hyvä seuraa. "
Eikös papin etiikka ole aina sama olipa poikamies tai ei?
mutta poikamiehellä ei ole sitä elämänkokemusta, mitä avioliitossa olevalla on. Naimisissa olevan ihmisen kannattaa siksi etsiä rippi-isänsä valkoisen papiston joukosta, eikä pappismunkkien keskuudesta. Pappia joka ei ole naimissa, mutta ei munkkikaan pitää erityisesti varoa. Sellaisia ei oikeastaan saisi edes olla ortodoksisessa kirkossa.
mutta painotykset ja tapa ilmaista asioita vaihtelevat paljonkin.
joku voi olla rakkauden aspektia painottava, lähimmäisestä välittämisen ja armon apostoli. toinen taas kuurnii paastovirheitä ja keskittyy tähän laki-asiaan enemmän. kumpikaan ei ole 'väärässä'. mutta toki tuo 1. tapauksessa kuvaamani ihminen on mielekkäämpi ja rakentavampi rippi-isänä.