Pari faktaa aluksi: ollaan 30 lapseton pariskunta, naimisissa pari vuotta, omistetaan velallinen asunto puoliksi, tienataan molemmat suht saman verran, nettona hintsusti pari tonnia kuussa.
Mua on alkanut aina vaan enemmän häiritä se, ettei mies panosta rahallisesti mihinkään yhteiseen asuntoa lukuunottamatta (ja sekään ei tarkkaan ottain ole yhteinen, sillä laina on otettu puoliksi kummankin nimiin). Ei olla kroisoksia, joten ylimääräisiä huvitteluja (keikkaliput, leffat, matkat) varten pitäisi säästää... Mutta miehen raha palaa autoon (hän kulkee sillä työmatkansa, siis muutaman kilometrin, jonka pääsisi julkisilla myös) ja tupakkaan. Mies ostaisi myös mieluusti ipadin/kommunikaattorin/ipodin, väliin osteleekin digiä visalla, kun ei tili riitä.
Mä tykkäisin matkustaa ja käydä ulkona leffoissa/syömässä/tekemässä yhdessä jotain, vaikka seinäkiipeilemässä, MUTTA miehellä ei ikinä ole rahaa yhteisiin menoihin. Olen meidän yhdessäolon aikana kustantanut molemmille pari halpisulkomaanmatkaa. Jos mä en maksa, niin käkitään kotona vaan ja mies on kiinni tietsikassa. Alkaa oikeasti ottaa päähän. Mulla on ollut ylimääräinen säästötili, joka on nyt "sulanut", kustansin esim. meidän naimisiinmenokekkerit ystäville ja yhdessä välissä käytiin "mun rahoillani" aika paljon ulkona syömässä.
Missä menee raja, että toinen elää mun kustannuksellani? Mitään talouskirjanpitoa meillä ei ole, kummallakin on omat tilit. Mä laitan melkein aina ruuan, joten myös käyn kaupassa (ja maksan ruuat). Mies maksaa auton ja bensat, joo, mutta semmoisia tilanteita, että autolla mennään yhdessä jonnekin, on noin kerran kuussa (kun oon hommanut ne keikkaliput tms.).
Mua on alkanut aina vaan enemmän häiritä se, ettei mies panosta rahallisesti mihinkään yhteiseen asuntoa lukuunottamatta (ja sekään ei tarkkaan ottain ole yhteinen, sillä laina on otettu puoliksi kummankin nimiin). Ei olla kroisoksia, joten ylimääräisiä huvitteluja (keikkaliput, leffat, matkat) varten pitäisi säästää... Mutta miehen raha palaa autoon (hän kulkee sillä työmatkansa, siis muutaman kilometrin, jonka pääsisi julkisilla myös) ja tupakkaan. Mies ostaisi myös mieluusti ipadin/kommunikaattorin/ipodin, väliin osteleekin digiä visalla, kun ei tili riitä.
Mä tykkäisin matkustaa ja käydä ulkona leffoissa/syömässä/tekemässä yhdessä jotain, vaikka seinäkiipeilemässä, MUTTA miehellä ei ikinä ole rahaa yhteisiin menoihin. Olen meidän yhdessäolon aikana kustantanut molemmille pari halpisulkomaanmatkaa. Jos mä en maksa, niin käkitään kotona vaan ja mies on kiinni tietsikassa. Alkaa oikeasti ottaa päähän. Mulla on ollut ylimääräinen säästötili, joka on nyt "sulanut", kustansin esim. meidän naimisiinmenokekkerit ystäville ja yhdessä välissä käytiin "mun rahoillani" aika paljon ulkona syömässä.
Missä menee raja, että toinen elää mun kustannuksellani? Mitään talouskirjanpitoa meillä ei ole, kummallakin on omat tilit. Mä laitan melkein aina ruuan, joten myös käyn kaupassa (ja maksan ruuat). Mies maksaa auton ja bensat, joo, mutta semmoisia tilanteita, että autolla mennään yhdessä jonnekin, on noin kerran kuussa (kun oon hommanut ne keikkaliput tms.).
Vastaukset 12
Vanhimmat
Meillä on samanlainen ongelma, vaimo säästää joka euron mikä hänellä peruselämisestä yli jää.
Jos joskus haluan elokuviin, baariin, ravintolaan tai matkalle, niin mun pitäisi sitten maksaa kaikki.
Kun siihen lisää sen, että kun hän menee ystäviensä kanssa ulos tai ostoksille, niin raha ei ole ongelma.
Nää yhdessä on saanut aikaan sen, että en enää jaksa ehdottaa sille mitään!
ei kyllä säästä, vaan tasapainoilee visamaksujensa kanssa. Toi hänen autonsakin on ostettu pankin kulutusluotolla, jonka mä maksoin pois siitä omasta vararahastostani, kun oli ensin laskettu, että on ihan hullua maksaa kulutusluottokorkoa pankille, kun toisella meistä (mulla) oli rahaa maksaa laina pois.
Tää on ihan perseestä. Kun toinen ei ole valmis laittaan latin latia yhteiseen vapaa-aikaan tai elämiseen yleensä, niin alkaa haista siltä, ettei sitä yhteistä muutenkaan paljoa arvosteta.
hintsun neljä tonnia kuussa?
.. lapsettomia..
eikä rahat riitä???
Samaa ihmettelen, että mitä hiton sisäfilepihviä tryffelikastikkeella täytyy syödä joka päivä, jos ei saa neljää tonnia riittämään ruhtinaallisesti. Käsittämätöntä.
saatanan paskaan te suodatte rahaa jos 4000 ekee ei riitä??!?! Me puolison kans tienataan 1800 ekee yhteensä ja meillä on muksu ja me pystytään ostamaan elektroniikkaa ja jopa matkustella.
Ihme tuhlareita....
Olen AP:hen verrattuna kroisos kun tienaan itse saman verran mitä he yhteensä, mutta vaimo taas ei opiskelijana tienaa oikeastaan ollenkaan. Silti meillä on "semioma" hyvä asunto, uusi auto ja rahaa jää melkein joka kuukausi vielä rutkasti säästöönkin.
Puhut yhteisistä menoista, mutta kuitenkin mainitsemasi menot ovat sinun keksintöäsi. "Ylimääräiset huvittelut" ovat ilmeisesti asioita, joita SINÄ haluat. Haluaako miehesi edes näitä? Ehkei häntä kiinnosta leffoissa tai ulkomailla käyminen, joten jos sinä hänet sinne raahaat, saat myös maksaa. Itsekin ostelen välillä miehelle keikkalipun ja kyllä hän seurakseni lähtee, mutta hänelle ei olisi suuri menetys jättää käymättä. Enpä siis siitä hänelle valita, itsehän hyödyn kun saan seuraa ja mieskin kyllä viihtyy kunhan vain pääsee ulos talosta. ;) Joskus tämä toimii sitten toisin päin, eli mies kustantaa samalla rahalla mulle vaikka ruoat tai vastaavaa.
Ehkä mies ei halunnut "naimisiinmenokekkereitäkään" jne. Enkä ihmettele, jos hänellä on rahavaikeuksia omienkin hankintojen kanssa. Ruokakuluihin ja muihin välttämättömyyksiin hänen pitäisi osallistua, mutta sinun ongelmasi tuntuu olevan lähinnä yhteisten huvitusten ja niiden maksamisten puute.
Mies ei maksa ruokalaskusta juuri mitään, kun hän on niin nihkeä käymään kaupassa. Yhteiset hankinnat taas olen maksanut minä. Esim. kun muutettiin, niin piti ostaa vaatekaappeja (edellisessä oli vaatehuone). Maksoin. Kodinkoneet on mun ostamia. Aina kun tulee jokin tarve (esim. pitää kuljettaa koira eläinlääkäriin, pesukone leviää tms.), niin miehellä ei ole ylimääräistä tilillä ->mä maksan.
Naimisiinmenokekkerit oli nimen omaan miehen ehdotus, hänestä se oli kiva. Päivitteli vaan, ettei voisi kustantaa edes pullakahveja. No mä maksoin.
Kiitos muistutuksesta, tiedän et paljon pienemmälläkin rahalla perheet tulevat toimeen. Mut silloin ei ehkä ostella ipadeja? En mä ole lisää rahaa vaatimassa omaan pussiin. Haluaisin vaan tietää, et miten tavallista on se, että toinen laittaa kaikki liikenevät rahansa "omaan" tavaraan, ei yhteisiin hankintoihin tai yhteiseen vapaa-ajan tekemiseen. Jos mies hommaa itselleen uuden tietokoneen tai uusimman nokian puhelimen, niin onhan se tietty kiva, mutta mä jään ihmettelemään, mikä vika siinä vanhassa oli... Varmaan arvostusero, kyllä joo. Mies tahtoo tavaraa ja mä en niin hirveästi perustaisi siitä. Plus että minusta pitäis aina olla vähän varalla äkkimenojen varalta, viimeksikin koira sairastui ja hoitokuluihin meni melkein tonni.
Siis ettekö te ole sopineet ennen yhteenmenoanne yhtään mistään raha-asioista, paitsi siitä lainanlyhennyksestä?
Ei kai mikään ihme, ettei miehesi halua maksella, kun hän on tottunut siihen, että ruoka tulee pöytään ja omat rahansa (asuntolainalyhennysten jälkeen) hän saa käyttää mihin lystää... Ei suoraan sanoen kuulosta kovin aikuiselta rahankäytöltä. Olisiko nyt aika käydä kunnon talous- ja budjettikeskustelu perheen kesken? Niin ja muuten, jos sinä olet käytännössä maksanut sen miehen auton, niin se on SINUN; rekisteröi se omiin nimiisi!
Pahoin pelkään, että miehesi ei tosiaan ole kovin kypsä rahankäyttäjä... Voisitko saada hänet pitämään kirjaa omistakin menoistaan kuukauden ajan, jos lupaat itse tehdä samoin?
Pieni shokkiterapiakin voi olla tarpeen: lähde sinne leffaan, tallinnan laivalle tai berliinin pikapyrähdykselle seuraavan kerran YKSIN tai jonkun tyttökaverisi kaa, kun miehelläs ei oo rahaa. Jos miehesi aidosti pitää matkustamisesta ym. menoista, hän saa kipinän ruveta säästämäänkin niitä varten, kun hän ei voi luottaa siihen, että maksat hänenkin puolestaan.
Mulla oli samanlainen ongelma vaimoni kanssa, hänellä ei ollut mitään kiinnostusta osallistua yhteisiin menoihin. Hän puolusteli sitä sillä, että kun minä käyn töissä ja saan noin 1700 käteen, niin minun pitää maksaa vuokra, ruoat, autolaina, huvit, siis kaikki! Hän itse sai melkein 1000 ansiosidonnaista, jota säästi ja käytti vaateostoksiin. Tuo risoi minua niin paljon, että aloin "hukkaamaan" ylimääräisen rahan pakollisten menojen jälkeen. Sekään ei vielä auttanut, niin päätin lopettaa työt joksikin aikaa. (sovin pomon kanssa, että pääsen koska tahansa takasin). Nyt vaimolla alkaa olla motivaatiota käyttää tulojaan meidän elämiseen!
Meillä tehdään seuraavalla tavalla. Minä tienaan n. 1700 nettona kuussa ja puolisoni 3000 euroa kuussa. Hän tosin sitten omistaa meidän kaksi autoa ja on ne maksanut omilla rahoillaan maksaa vakuutukset, verot yms. huoltokulut (minä maksan vain bensat omassa käytössä).
Meillä on henkilökohtaiset palkkatilit olemassa ja yksi yhteinen käyttötili, jonne laitamme molemmat 1000 e/kk (eli 2000 euroa kuukaudessa). Sieltä lähtee reilun tonnin asuntolainan lyhennykset, kodin vakuutukset, sähkölaskut yms. talouden hoitoon liittyvät kulut ja ruokaostokset. Loput mitä tilille jää, niin käytämme asunnon laittamiseen ja kunnostamiseen laitehankintoihin. Tällä hetkellä tilillä on n. 3000 euroa ylimääräistä ja koko ajan kertyy lisää, koska laitamme tilille enemmän kuin kulutamme. Jos tulee yllättäviä menoja esim. koiran hoitokuluja tms. niin voimme molemmat käyttää sieltä parhaaksi katsomallamme tavalla.
Rahat mitä jää omalle tilille palkasta, niin käytämme sen miten haluamme, eikä toisella ole asiaan mitään sanottavaa (meillä on esim. autot vaihtuneet niin, että illalla kotiin mennessä vain voin todeta asian jo tapahtuneeksi). Minä laitan vähintään 200 euroa säästöön ja lopuilla maksan auton bensat ja tuhlaan loput mihin parhaaksi katson (eli itseeni ja puolisooni). Lomamatkoilla olemme käyneet vuosittain ja matkat maksamme puoliksi omista säästöistämme. Tämä toimii meillä, eikä ole kertaakaan tarvinnut parisuhteen aikana riidellä rahasta.. päin vastoin puolisoni mielestä laitan yhteiselle tilille enemmän kuin mitä minun tarvitsisi tuloihini suhteutettuna, mutta minusta se on vaan reilua kun kysymys on yhteisesta taloudesta ja yhteisestä hyvästä.
Tämä käytäntö ei ole syntynyt itsestään vaan sillä, että olemme keskustelleet asiasta millä tavalla meidän talouden hoito toimisi parhaiten ja miten voimme varautua tulevaisuuteen..
kavereittesi kanssa matkoille tai ulos, ei kai tuosta kannata tehdä ongelmaa.