haluaisin kysyä neuvoanne kinkkiseen pulmaani..olen tapaillut helmikuun alusta ihanaa miestä, jonka tiedän olevan täydellinen kumppani minulle! mies oli kuitenkin eronnut edellisestä vuoden kestäneestä suhteestaan kahta viikkoa ennen, kuin tapasimme ja alkoi ahdistua uudesta suhteestamme. tapaamisemme harvenivat ja nykyään soittelemme n. 1-2 kertaa viikossa ja näemme harvoin, olemme kuitenkin sopineet, ettemme tapaile muita.. tilanne kuitenkin turhauttaa, koska mies haluaa elää tällä hetkellä yksin ja minä taas en! pitäisikö minun olla kärsivällinen vai etsiä rinnalleni uusi?? hän vain olisi niin täydellinen minulle!! olen 20v ja mies 23v. Viisauíta neuvoja, kiitos!!!
ottaa vai jättää?
Neuvoton
121217
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Eron jälkeen normaali ihminen tarvitsee aikaa toipua! Suhteen pituudesta ja laadusta riippuen toipumiseen voi mennä kauankin. Mieti itse, jaksatko odottaa vai etsitkö toisen miehen. Se, että jaksat odottaa, ei takaa, että mies valitsisi sinut toivuttuaan edellisestä suhteestaan.
Älä tyrkytä itseäsi väkisin. Se tappaa varmasti mielenkiinnon!
Itse erosin juuri 9 vuoden suhteesta ja tapasin saman tien mukavan naisen. Selitin hänelle tilanteen juurta jaksaen. Silti tämä nainen on vähän liian päällekäyvä ja se kieltämättä alkaa ahdistaa. Joutunen lyömään naiselle jäitä pöksyyn, jos ei hillitse itseään.
Liian päällekäyvä ei saa olla. Mieskin varmasti etsii hieman itseään ja mahdollisuuksiaan ennenkuin osaa päättää suuntaan tai toiseen.
Mutta esimerkkiä tässäkin.
Kun tapasin nykyisen poikaystäväni hän oli vuotta aikaisemmin eronnut edellisestä siipastaan virallisesti. Sitten kesällä välit olivat taas lämpiämään päin ja kun likka lähti ulkomaille, me tapasimme. Ehkä hän piti liian löyhästi kiinni tästä miehestä, mutta loppu tuli heille siihen paikkaan. Hän kyllä itse sanoo (myös kaverit), että olin hänen elämäänsä jotain aivan muuta mitä tämä entinen oli ollut. No meillä kesti juttu aikansa ja erosimme, koska väliin tuli toinen nainen. Tämä nainen alkoi täysillä painaa päälle ja siitä syntyi tilanne, että tämä mies katkaisi yhteydenpidon. Nainen oli alkanut vaatimaan liikaa. Vaikka emme muutamaan kuukauteen seurustelleetkaan niin pidimme yhteyttä ja tapailimme silloin tällöin kahvikupposen merkeissä. Olin tavallaan tarkkailijanasemassa ja odotin rauhassa mitä tuleman pitää. No siitä välit lämpesivät ja niinpä palasimme yhteen vaikka molemmilla olisi vientiä ollut. Nyt asumme yhdessä ja mietimme tulevaisuuttamme yhdessä vakavasti.
Eli kuinka paljon on sopivaa antaa sitä "köyttä" ja kuinka paljon on liikaa. Tarinani pointti on se, että tunteet kuitenkin ratkaisee niin paljon. Tuli muuten mieleen, että tämä exä, jonka kanssa hän oli ollut ennen minua vielä kerran yritti saada miestä itselleen kun olimme erossa (yli vuoden jälkeen), mutta ei onnistunut.
Paljon riippuu siitä, missä merkeissä mies erosi edellisestä suhteestaan: oliko ero vaikea, kumpi jätti... tiedätkö näitä asioita? onko syy siihen, että mies haluaa olla yksin, se, että ex on mielessä vai että hän haluaa olla vapaa?
Joka tapauksessa, sinun on ehkä parasta odottaa. Jos hän ei tällä hetkellä halua seurustella, ei auta, vaikka sinä kuinka haluaisit. Itse voit päättää, mihin kärsivällisyytesi riittää. Itse katselisin jo muualle...
En varmaankaan enää roikkuisi miehessä, ellen uskoisi suhteemme tulevaisuuteen.. Hän jätti entisen tyttöystävänsä, kuulemma jo toistamiseen. olivat aiemminkin jo eronneet, mutta palanneet tytön pyynnöstä takaisin yhteen. Hän kuvaili suhteen olleen ahdistava ja tyttö oli kuulemma ottanut eron erittäin vakavasti. mies kertoo nauttineensa vapaudestaan ja ylimääräisestä vapaa-ajastaan (opiskelut hektisessä vaiheessa).. Kinkkinen tilanne, kiitos kaikille viisauksista, kirjotelkaa toki lisää..
Olen itse ollut samantapaisessa tilanteessa, jossa exä oli hankala, soitteli jatkuvasti ym. Oletko itse tavannut hänen exäänsä, se voisi auttaa ymmärtämään? Tiedätkö, mitä tuo "eron vakavasti ottaminen" tarkoittaa, onko tyttö uhkaillut jollain? Entä millä tavalla ahdistava? Onko muissa aiemmissa suhteissa ollut ongelmia?
Entisestä jutusta jutteleminen voisi auttaa miestäkin ymmärtämään, ettet sinä ole samanlainen.
Sama tilanne minulla, vain päinvastoin eli mies hyppäsi ns. suoraan vanhasta suhteesta uuteen. Suhde oli heillä ollut jo "kulissia" pidemmän aikaa ennen eroa, joten henkisesti ilmeisen helppo ero (jos nyt sellaisia edes on..)
Meillä minä olen ehkä se, joka haluaa pitää tiettyä etäisyyttä ja haluan, että molemmilla omaa aikaa ja omat jutut. Olen asunut vain kerran nuorempana jonkin aikaa parisuhteessa, joten olen tottunut tähän elämäntyyliini. Minusta tuntuu, että mies jopa kokee minut tämän vuoksi kiinnostavammaksi, koska en ole ehdottelemassa yhteenmuuttoa (älähän nyt hätäile muuten sen kanssa, jos vasta 3 kk olette tunteneet!!) ym. tulevaisuuden suunnitelmia. Mitä nyt jotain pieniä vihjailuja että tietää kuinka välitän hänestä.
Pointtina siis se, että parhaaksi havaittu juttu miesten ollessa kyseessä on tietyn etäisyyden ottaminen, missään nimessä ei roikuta lahkeessa!! annat sen miehen ottaa myös yhtyttä jos tuntuu että itse olet aina se aktiivinen osapuoli. Että näin meillä.
Kuulostaa vaikealta.. Ehkä hän kaipaa omaa aikaa varmistuakseen että tässä suhteessa ei päädytä "ahdistukseen" taasen. Ja jos ed suhde on ollut ahdistava, varoisin kovasti tämän asian
pohtimistakin hänen kanssaan (ettei taas tuntuisi
ahdistavalta). Luultavasti jättäisin suhteen sikseen..
Itse taas varoisin menemästä tuohon ansaan, että miehen mahdollinen ahdistuminen määrää, mistä voidaan keskustella ja mistä ei. Jos suhteessa toinen ihminen on onneton, totta kai asiasta täytyy voida keskustella! Ja jos mies välittää, hän haluaakin selvittää asiaa.
Olen itse ollut vastaavanlaisessa tilanteessa, tapailin miestä joka ei halunnut varsinaista suhdetta, taustalla pitkä ja hankala edellinen suhde. Tunteita ei hänen puoleltaankaan kuulemma puuttunut, ja hän oli muuten kaikin puolin ihana. Tunsin kuitenkin, että minua pidetään käsivarrenmitan päässä, ja tilanne vaivasi minua kovasti. Loppujen lopuksi tilanne kävi ikäväksi molemmille: itse kaipasin jatkuvia selvittelyjä tilanteesta, koska olin epävarma, ja hän taas ahdistui selvittelyistä. Lopulta tunsin tulleeni vedätetyksi. Mieskin oli niin saamaton, ettei saanut sanotuksi, että oikeastaan haussa taisi kuitenkin olla suhteen edut ilman sitoumuksia.
Pointtini oli, että vaikka mies olisi muuten kuinka ihana, mitään ei oikeastaan ole tehtävissä, jos hän ei hakua suhdetta. Älä jää odottamaan, jos hän muuttaisi mielensä, tulee sattumaan ja pahasti, ja itsekunnioitus menee todella alas. Lopettaminen on todella vaikeaa, mutta itse kadun vain sitä, etten tehnyt sitä aiemmin. Mitä pikemmin lopetat jutun, sitä lähempänä olet sitä miestä,joka on yhtä ihana, mutta haluaa suhteen ja sinut, ilman mitään varauksia. Löysin omani, enkä ymmärrä, miksi olen vähempään tyytynyt:)
Puhut asiaa. Tuollainen "kasivarrenmitan päässä" pitäminen on helpoin ja tehokkain keino vedättää rakastunutta ihmistä. Unohtaa miettiä omia tunteitaan kun keskittyy toisen tunteiden pohtimiseen.
Pitää paikkansa. Meilläkin oli joitakin muita hankaluuksia, esim. seksi oli minusta huonoa (hänestä loistavaa) mutta en koskaan ottanut asiaa edes esille. Pelkäsin hänen säikkyvän lisäselvittelyjä, joten vakuuttelin, että loistavasti sujuu minustakin...
etkös voi itseäs syyttää, jos et asiaa saanut otetuksi esille?
Exä kuvioissa, kannattaa jättää.