Teenpä tästä aloituksen. Lueskelin erästä toista ketjua, jossa joku nuori mies joka on ilmeisesti yksinhuoltajaäidin kasvattama, nimittää kotirouvia "kotihuoriksi" sillä perusteella, että he ovat kotona miestensä elätettävänä. No jaa, aika kiinnostava ajatus! Itse olen eronnut nainen, ero johtuu entisen mieheni uskottomuudesta. Minäkin kai siis parin lapsen yksinhuoltajaäitinä ja lähiössä asuvana voisin kuulua tähän lähiölehmien joukkoon.
Miten se muuten määritellään kuka sellainen on? Minä asun lähiössä, olen vähän ylipainoinen, yli 30-v, eronnut, yksinhuoltajaäiti... Olenko siis lähiölehmä? Käyn kyllä töissä ja en ole suhteessa varattuun mieheen (tällä hetkellä ei ole minkäänlaista suhdetta), vai ovatko työttömyys ja suhde varattuun myös erottamattomasti lähiölehmään kuuluvia ominaisuuksia?
Tämän nuoren miehen ajatus ilmeisesti siis on, että naiset jotka ovat kotona miestensä elätettävinä ns. kotirouvina/-äiteinä ovat kotihuoria. Miten muuten kotiäitiys määritellään nykyisin? Ovatko kaikki naiset jotka ovat äitejä ja työttömiä kotiäitejä? Minun naapurustossani on paljon näitä, jotka työttömyydestään huolimatta vievät lapset päivähoitoon. Usean kohdalla ei ole kyse siitäkään, että olisivat kirjoilla työvoimatoimistossa ja varalta pitäisivät hoitopaikkaa varattuna, jos sattuisivat saamaan töitä. Olen usean naapurinrouvan kanssa jutellut, ja ilmeisesti monet heistä eivät ole edes kirjoilla työvoimatoimistossa, eikä ole aikomustakaan hakea töitä, koska mies kuulemma tienaa sen verran hyvin. Lapset ovat kuitenkin päivät hoidossa, mutta siitä huolimatta nämä naiset sanovat itseään kotiäideiksi. Minusta se ei pidä paikkaansa, miten te muut naiset ajattelette asian? Mielestäni kotiäiti on joku, joka hoitaa omat lapsensa kotona.
Entä sitten tämä ajatus näistä naisista että he olisivat huoria sen perusteella, että mies elättää heidät? Onko sitten kotihuoraksi naisia nimittelevän miehen mielessä ajatus siitä, että tällaiset kotirouvat saisivat tavallaan sen elantonsa (mies elättää) seksuaalista kanssakäymistä vastaan, mene ja tiedä?!
Itse en enää pidä minkäänlaisesta toisten ihmisten lokeroimisesta automaattisesti pahaksi ja huonoksi, laiskaksi huoraksi, olipa siviilisääty ja asuinmuoto mikä hyvänsä. Kyllä minuakin silloin kun mieheni uskottomuus paljastui huvitti suuresti nämä tälläkin palstalla olevat puheet munahaukoista ja lähiölehmistä. Alhaisinta kastia oli se nainen mielestäni, ja mies vieritti kyllä aika lahjakkaasti syyn hänen päälleen. Jatkettiin avioliittoa vielä muutama vuosi, mutta erohan siitä sitten tuli, sillä mies jäi kiinni uudelleen. Oli vain muutama kuukausi edellisen salasuhteen kariutumisen jälkeen etsinyt itselleen uuden naisen. Ensimmäinen "kakkonen" oli tosiaan lähiössä asuva yh, mutta tämä toinen oli nuori opiskelija. Sillon tajusin, että näiden toisten naistenkin joukossa on naisia laidasta laitaan.
Eron myötä minustakin on tullut lähiössä asuva yksinhuoltaja. Olenko minä siis lähiölehmä nykyisin? Vähän aikaa olin työttömänäkin mieheni elätettävänä, vein lapset tosin hoitoon, sillä hain aktiivisesti työpaikkaa. Olinko siis kotihuora sen ajan?
Omalta osaltani en voi muuta sanoa, kuin että nämä uskottomuus -jutut ja kaikenlaiset kolmiodraamat ovat kyllä oksettavia kaikin puolin! Syyllisiä ovat tietysti ne toiset naiset, mutta kyllä minä ainakin pidän suurimpana syyllisenä omassa tapauksessani entistä miestäni. Itse en koe olevani syyllinen mihinkään, täydellinen en toki ole, mutta miehen olisi pitänyt kertoa minulle, jos kokee tarvetta lähteä vieraisiin.
Miten se muuten määritellään kuka sellainen on? Minä asun lähiössä, olen vähän ylipainoinen, yli 30-v, eronnut, yksinhuoltajaäiti... Olenko siis lähiölehmä? Käyn kyllä töissä ja en ole suhteessa varattuun mieheen (tällä hetkellä ei ole minkäänlaista suhdetta), vai ovatko työttömyys ja suhde varattuun myös erottamattomasti lähiölehmään kuuluvia ominaisuuksia?
Tämän nuoren miehen ajatus ilmeisesti siis on, että naiset jotka ovat kotona miestensä elätettävinä ns. kotirouvina/-äiteinä ovat kotihuoria. Miten muuten kotiäitiys määritellään nykyisin? Ovatko kaikki naiset jotka ovat äitejä ja työttömiä kotiäitejä? Minun naapurustossani on paljon näitä, jotka työttömyydestään huolimatta vievät lapset päivähoitoon. Usean kohdalla ei ole kyse siitäkään, että olisivat kirjoilla työvoimatoimistossa ja varalta pitäisivät hoitopaikkaa varattuna, jos sattuisivat saamaan töitä. Olen usean naapurinrouvan kanssa jutellut, ja ilmeisesti monet heistä eivät ole edes kirjoilla työvoimatoimistossa, eikä ole aikomustakaan hakea töitä, koska mies kuulemma tienaa sen verran hyvin. Lapset ovat kuitenkin päivät hoidossa, mutta siitä huolimatta nämä naiset sanovat itseään kotiäideiksi. Minusta se ei pidä paikkaansa, miten te muut naiset ajattelette asian? Mielestäni kotiäiti on joku, joka hoitaa omat lapsensa kotona.
Entä sitten tämä ajatus näistä naisista että he olisivat huoria sen perusteella, että mies elättää heidät? Onko sitten kotihuoraksi naisia nimittelevän miehen mielessä ajatus siitä, että tällaiset kotirouvat saisivat tavallaan sen elantonsa (mies elättää) seksuaalista kanssakäymistä vastaan, mene ja tiedä?!
Itse en enää pidä minkäänlaisesta toisten ihmisten lokeroimisesta automaattisesti pahaksi ja huonoksi, laiskaksi huoraksi, olipa siviilisääty ja asuinmuoto mikä hyvänsä. Kyllä minuakin silloin kun mieheni uskottomuus paljastui huvitti suuresti nämä tälläkin palstalla olevat puheet munahaukoista ja lähiölehmistä. Alhaisinta kastia oli se nainen mielestäni, ja mies vieritti kyllä aika lahjakkaasti syyn hänen päälleen. Jatkettiin avioliittoa vielä muutama vuosi, mutta erohan siitä sitten tuli, sillä mies jäi kiinni uudelleen. Oli vain muutama kuukausi edellisen salasuhteen kariutumisen jälkeen etsinyt itselleen uuden naisen. Ensimmäinen "kakkonen" oli tosiaan lähiössä asuva yh, mutta tämä toinen oli nuori opiskelija. Sillon tajusin, että näiden toisten naistenkin joukossa on naisia laidasta laitaan.
Eron myötä minustakin on tullut lähiössä asuva yksinhuoltaja. Olenko minä siis lähiölehmä nykyisin? Vähän aikaa olin työttömänäkin mieheni elätettävänä, vein lapset tosin hoitoon, sillä hain aktiivisesti työpaikkaa. Olinko siis kotihuora sen ajan?
Omalta osaltani en voi muuta sanoa, kuin että nämä uskottomuus -jutut ja kaikenlaiset kolmiodraamat ovat kyllä oksettavia kaikin puolin! Syyllisiä ovat tietysti ne toiset naiset, mutta kyllä minä ainakin pidän suurimpana syyllisenä omassa tapauksessani entistä miestäni. Itse en koe olevani syyllinen mihinkään, täydellinen en toki ole, mutta miehen olisi pitänyt kertoa minulle, jos kokee tarvetta lähteä vieraisiin.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Mitä oikein haet pitkällä aloituksellasi?
Eiköhän meitä ihmisiä ole kaikenlaisia. On hyvin vähän ns. edustusrouvia, jotka nykyään yksinkertaisesti olemaan kotona yhden perheenjäsenen tuomalla palkalla. Useimmat ovat todellakin työnhakijoita, eivät ehkä työvoimatoimiston kautta, mutta vapailla markkinoilla. Jos perheessä on monta lasta, lienee heillä veronmaksajana myös oikeus päivähoitoon. Tiedän perheitä, jossa lapset käyvät ns osapäivähoidossa mm virikkeiden ja toisten lasten seuran takia.
Tämä kotihuoraksi tai lähiölehmäksi nimittely on saastaa, jota omaa pahaaoloaan lievittäkseen jotkut suoltavat. Ketään ei pidä nimitellä. Yksinhuoltaja lähiössä usein selviytyy lasten kanssa tarkalla talouden suunnittelulla ja on vahva ihminen huoltaen lapsiaan. Joku hoitaa lapsia ja taloutta kotona, koska olosuhteet antavat siihen mahdollisuuden.
Ihmettelen, että tukeudut jonkun nuoren miehen kirjoitukseen. Onko taustalla joku sinun oma katkeruus. Pimeää joka tapauksessa.
Toinen juttu taas on , onko pettäminen tai varatun kanssa vehtaaminen, oikein. Sitä jokainen voi tarkastella omasta moraalisesta ja eettisestä näkökohdastaan.
Niin siis minähän vain kysyin, että mitä muut ovat mieltä tästä "kotihuoraksi" nimittämisestä sellaisten vaimojen kohdalla, jotka ovat kotona miestensä elätettävänä. Itse en ole koskaan tullut edes ajatelleeksi asiaa tuolta kannalta, ja se oli vain yllättävää mielestäni. Olen siis itsekin ollut jonkin aikaa kotona mieheni elätettävänä, kun en saanut heti töitä äitiyslomien jälkeen. Olenko siis ollut tällainen huora?
En tiedä kuinka yleistä on olla ns. edustusrouva. Minun naapurustossani näitä vain tuntuu olevan aika paljon, jotka ihan suoraan sanovat ettei heillä ole aikomustakaan mennä töihin. Mies siis elättää heitä. En tosin tiedä, voiko heitä miksikään edustusvaimoiksi lukea, ja kokevatko he itsekään olevansa sellaisia.
Lähiölehmäksi täällä taas nimitellään näitä naisia, jotka ovat salasuhteessa varattuun mieheen. Tuntuu olevan käsityksenä, että nämä toiset naiset ovat jo parhaat nuoruuden päivänsä nähneitä, ylipainoisia ja lähiössä asuvia, eli juuri sellaisia kuin minä. Olenko siis lähiölehmä jo tämän perusteella, vai kuuluuko lähiölehmän ominaisuuksiin se, että täytyy olla salasuhteessa varattuun mieheen? Mietin vain voiko minuakin lähiölehmäksi nimittää.
Ja siis minä itse olen eronnut nainen, jonka ero johtuu siitä, että miehellä oli näitä toisia naisia. Itse en kuitenkaan ole ollut naimisissa olevaan mieheen suhteessa, enkä aio ollakaan. Ihan ketä tahansa vapaatakaan en kelpuuta sen vuoksi, että minulla on lapsia.
Kumma että väänsit aloitukseni katkeruudeksi ja sanot minua pimeäksi, kun minä vain ihmettelin tätä uudenlaista ajatusta, joka eteeni sattui toista ketjua lukiessani. Minähän itse en nimittele ketään ja sanoin jo aloituksessani, että en pidä toisten ihmisten luokittelusta ja nimittelystä.
En ole noin nuivaan asenteeseen mikä sinulla on, törmännyt missään ketjussa, vaikka muissa on todella rumaa ja julmaa haukkumista naisten kesken! Aina jopa toiveesta "kakkos"-naisten kivittämisestä -siis toisin sanoen tappamisesta lähtien.
Kyllä minä olen myös kaikki katkeruuden ja vihan tunteet käynyt läpi niin näitä mieheni salasuhteita kuin miestänikin kohtaan, mutta ikinä en kuitenkaan ole edes leikilläni sanonut ja ajatellut, että olisi oikein kivittää ketään kuoliaaksi.
Tuollainen kuvaus: olla toisen elätettävänä, on kuin jostain huutolaistarinasta. Kotona lapsia hoitava, kotia hoitava, olkoon mies tai nainen, ei ole kenekään elätti. Se on elämäntilanteeseen sopivaa työnjakoa tai odottelua työmahdollisuudesta.
Joillakin on puoliso, joka pystyy maksamaan palkallaan tai sijoituksillaan koko perheen, jota rakastaa, toimeentulon.
Yksin jääneet huoltajat, olkoot miehiä tai naisia, ovat hatunnoston arvoisia. Kun lapset ovat pieniä, on se on usein työtä , työtä ja taas työtä, mutta lasten rakkautta , olkoon perhe koostumukseltaan mitä vain, ei voita mikään.
Mikäs tässä aloituksessani nyt niin ärsyttää? Minähän vain hämmästelin tätä ihmisten nimittelyä!
Minä puhuin kolmesta eri tyyppisestä kotona olemisesta; eli vaimosta joka hoitaa lapsia kotona koko päiväisesti, on siis kotiäiti sanan varsinaisessa merkityksessä ja nämä naiset varmasti tekevät paljon töitä!
Sitten on myös sellaisia (joka itsekin olen jonkin aikaa ollut), joilla lapset on hoidossa päivät mutta nainen on työttömänä ja hakee aktiivisesti töitä.
Sitten on myös naisia -ainakin minun naapurustossani yllättävän paljon, jotka vievät lapset päiväksi hoitoon, mutta ovat itse kotona eivätkä edes yritä hakea töitä, vaan ovat miehen tulojen varassa.
Toisessa ketjussa kotona olevia vaimoja kotihuoriksi haukkunut mies sai minut pohtimaan tätä asiaa, sillä se oli kummallinen ajatus minun mielestäni. Aloin sitten miettiä näitä eri syistä kotona olevia naisia, ja että mistä voi löytää aiheen heidän nimittelyynsä.
Ylipäänsä mietin tätä naisten nimittelyä milloin mistäkin syystä, sillä yksinhuoltaja naisia haukutaan lähiölehmiksi, ja oletuksena on, että he olisivat jotenkin helppoja ja huoraisivat naimisissa olevien miesten kanssa.
Minä itse täytän nämä kaikki lähiölehmän tunnusmerkit joita tälläkin palstalla ruoditaan ja irvitään ties kuinka paljon -sillä erotuksella, että en ole suhteessa varattuun mieheen enkä ole koskaan ollutkaan. Tuntuu vain pahalta, että minuakin ehkä arvostellaan ja haukutaan samalla tavalla, että minustakin ehkä ollaan tätä mieltä ja lokeroidaan tiettyyn kategoriaan, vaikka minulle tuli avioero siitä syystä, että mieheni oli uskoton.
Halusin vain pohtia tätä ihmisten nimittely -asiaa, ja sitä millä perusteilla mihinkin lokeroon toisia ollaan laittamassa. En tajua miksi se aiheuttaa tuon kaltaista vihamielisyyttä! Onko tässäkin kyse siitä, että aloitukseni ymmärretään tahallaan väärin jostain kumman syystä, niin kuin on tuon erään vaimon kohdalla, joka pohtii uskottomuuteen liittyviä eroja.
Kukaan ei provosoitunut haukkumaan kotirouvia.
Ennen kaikkea halusin kiinnittää huomiota aloituksellani sellaiseen seikkaan, kuinka sellaisiakin ihmisiä voidaan haukkua rumasti, jotka eivät ole mitään pahaa tehneet, eli vaimoja ja äitejä. Olen aika hämmentynyt siitä, kuinka aloitukseni on tahallaan ymmärretty väärin, ja olenkin sitä mieltä, että tällä palstalla on nyt ollut ilmeisen vihaisia naisia, jotka haluavat löytää kaikesta jotain pahaa. Ärsytänkö minä teitä nyt siksi, että olen yh? Se ei ole minun vikani, vaan toisen naisen ja petturimieheni.
Itse asiassa olisin ehkä halunnutkin, että kotirouvia haukutaan hieman, mutta ei suinkaan sellaisia joilla on lapsia, sillä jos olet lukutaitoinen ehkä huomasit ja ymmärsit, että olen ollut itsekin kotirouvana jonkin aikaa.
Syy siihen miksi tavallaan toivoin keskustelua kotona miehen elätettävinä olevista naisista on se, että mieheni meni naimisiin sen naisen kanssa, jonka kanssa minua petti. Tämä nainen on nykyisin kotirouva, heillä ei ole lapsia kuitenkaan. Nainen käyttää rahaa kauneushoitoloissa kynsiään ja hiuksiaan ja ihoaan hoidattamassa, ostelee vaatteita ja meikkejä. Minun on hyvin vaikeaa saada elareita mieheltäni tästä johtuen, koska raha tuntuu olevan tiukassa tämän kotirouvan takia. Niin mies ainakin väittää, että raha olisi tiukassa, ei toki kerro syytä, mutta ex mieheni sisarelta olen kuullut mihin rahat menevät. Ex mieheni sisko ei pidä hänen uudesta vaimosta, ja on aina ollut läheinen ystävä minun kanssani.
Lienetkö Sinä vaikka mieheni uusi vaimo, ja tunnistit minut jostain syystä, ja siksi noin inhottavasti minua kommentoit? Taidat joka tapauksessa olla juurikin lapseton kotirouva, joka on jonku toisen naisen miehen ja lasten isän varastanut.
Minun osaltani tämä keskustelu jää nyt tähän, sillä ilmeisesti tästä ei mitään järkevää tule. Toistan vielä, että tarkoituksenani oli kiinnittää huomiota siihen, kuinka kaltaisiani täysin syyttömiäkin naisia voidaan rumasti haukkua. En koe tehneeni mitään väärää. Olen ollut vaimo ja äiti, välillä kotona ja välillä työelämässä avioliittoni aikana. Avioero minulle tuli toisen naisen vietyä mieheni, ja nyt olen lähiössä asuva yh, jota ehkä joku, kenties mieheni pikku kotirouva haukkuu lähiölehmäksi.
Vielä kerron sen verran, että ex mieheni meni naimisiin tämän nuoren opiskelijatytön kanssa, ei suinkaan tämä lähiölehmä yh meidän avioliittoa rikkonut, vaan se nuori opiskelija.
Kun ero tuli ajankohtaiseksi ja oli riitoja ex mieheni oikein haukkui minut, kun olen niin tyhmä ja ruma verrattuna tähän uuteen naiseen. Minä olen vain siivooja, mutta tämä nuori neiti oli ihan korkeakoulussa opiskelemassa, alaa en viitsi kertoa. No hän suoritti opintonsa loppuun, kun mieheni häntä elätti. Ex mieheni luonnollisestikin makselee myös hänen opintolainojansa pois, jotka tämä nainen oli ehtinyt ottaa ennen mieheni viemistä.
Töitä hän ei ole tehnyt päivääkään, joten meni siis yhteiskunnan varoja hukkaan hänen koulutuksessaan. Hän on varmaan suurimman osan mielestä parempi nainen kuin minä, koska on sivistynyt ja korkeasti koulutettu, myöskin hyvin kaunis, eihän hän ole synnyttänyt niin mikäpäs on ollessa hoikka ja timmissä kunnossa. Minä olen vain siivooja, vielä ylipainoinen ja muutenkin tavanomainen. Minä kuitenkin olen lähes koko ikäni töitä tehnyt ja verot maksanut, enkä ole koulutukseni osaltakaan kovin kalliiksi yhteiskunnalle tullut.
Eroriitojemme yhteydessä ex mieheni myöskin kertoi kuinka halukas tämä neitonen on sängyssä minuun verrattuna. Miten minä olisin voinut jaksaa, sillä minulla oli pienet lapset, koliikkivauva valvottamassa kotiäitinä ollessani. Sitten kun taas palasin työelämään, on työ minua väsyttänyt sillä siivoojan työ on rankkaa. Tätä mies ei koskaan tuntunut tajuavan.
Halusin vain, että tässä ketjussa olisi naiset kertoneet omista syistään olla kotona, ja olisivat perustelleet ja kertoneet, kuinka heissä ei ole vikaa jos ovat kotona. Nimen omaan äidit!
Purat pahaa oloasi sinänsä hyvällä kirjoituksella. Ei sinun miestäsi kukaan varastanut. Itse teki valinnan vaihtaa sinut johonkin muuhun. Turha syyttää toista naista teidän avioliiton rikkomisesta. Jotainhan siinä on ollut pielessä, kun toinen pettää. Oliskohan suuri syy ollut tuo, ettei sinua seksi kiinnostanut? Kyllä aikaa seksille löytyy pienten lastenkin kanssa jos vaan itse haluaa sitä löytää. Seuraavassa suhteessasi tiedät miten toimit, et pihtaa etkä unohda sitä miestä lasten ja työn varjolla.
Älä nyt jatka tuota itsesi vertailua siihen uuteen. Nuorilla on muuten hyvin vaikeaa löytää töitä ilman koulutusta. Et voi sanoa miehesi uusimmasta, että koulutus meni hukkaan. Kenenkään koulutus ei mene hukkaan. Olethan itsekkin ollut nuori ja löytänyt aikaa myöten paikkasi ja työsi. Ei niitä työpaikkoja tarjottimella kanneta eteen.
Myönnä, että mies ei enää sinua rakastanut. Kukaan ei kissan häntää nosta ellei kissa itse. Joten nyt härkää sarvista, unohda moinen mies. Jos et saa häneltä tarpeeksi tukea lasten elätykseen, niin käänny sosiaalitoimiston puoleen.
Äläkä sorru uuden haukkumiseen enempää. Nyt teet sen vielä hyvin sievästi, rivien välistä.
"Se, joka haukkuu, sen napa paukkuu". Myös nimittely on haukkumista ja henkistä väkivaltaa.
ovat osoitus vain tietämättömyydestä. Ihmisillä on kova tarve karsinoida muita ja mielellään hyvin negatiiviseen sävyyn. En itse ole jaksanut niihin juuri reagoida, sillä yleensä ne ovat lähinnä huvittavia. Nimittelemällä taidetaan vaan nostaa sitä omanarvon tunnetta.
Ehkäpä tuo korihuora nimitys tulee miehen näkökulmasta siksi, että on miehiä jotka ovat menneet parisuhteeseen vain saadakseen tietyt palvelut, säännöllinen seksi mukaan lukien. Taloudellinen valta on sillä, joka tuo rahat kotiin. Hän voi ottaa toisen huomioon rahankäytön suhteen, mutta olla ottamattakin. Hän voi myös päättää että kun nainen toimii hänen mieleisesti, niin mies ”maksaa” palveluista (seksistä?) antamalla enemmän varoja naisen käyttöön. Ikävä kyllä erittäin vanhanaikainen malli mutta näköjään yhä käytössä.
Olisiko näin sinunkin exäsi kohdalla? Miehesi kokee saavansa vastinetta rahoilleen, ja siksi antaa ilmaisen ylöspidon uudelle naiselleen?
Kuulun siihen sukupolveen, jota ei ole kasvatettu ”kotiorjaksi”. Päinvastoin on varoiteltu, ettei naisen koskaan pidä heittäytyä toisen elätettäväksi. Sen verran pitää naisenkin ottaa vastuuta itsestään ja perheestään, ettei kaada taakkaa vain yhden ihmisen harteille. Samalla saa oikeuden toimia tasaveroisena puolison rinnalla. Toisaalta ymmärrän naisia jotka jäävät kotiin, heillä pitää vain olla hurja luottamus mieheen. Onhan se koti paras paikka kasvattaa pieniä lapsia.
Mitä tulee tuohon lähiölehmään, niin eihän sellaisia oikeasti ole. Sana lähiö on vain vanhaa perua niiltä ajoilta, jolloin lähiössä asuminen oli alentavaa kenelle tahansa. Suomessa ihmisen arvoa mittaan sillä mitä aineellista hyvää hänellä on, omistusasuminen yksi niistä. Kun ottaa paljon velkaa ja kärsii niin, muuttuu ihmisenä paremmaksi. Vuokralla asumista pidetään jostain syystä vain ihmisen huonouden merkkinä.
Olen asunut niin monenlaisissa paikoissa ja ympäristöissä, että enemmän naurattaa nuo nimitykset. Ihan kuka tahansa voi saada noita määrittelyjä osakseen. Kun kysyy kymmeneltä, niin saa kymmenen erilaista ja osittain vastakkaista määritettä. Kuka se sitten sanoo, kenenkä määrite on se ”oikein”?