Puheet siitä, että puna-armeijan "ensi portaan joukkoja" olisi Kannakselta siirretty heinäkuussa 1944 pois muille rintamille ovat lähinnä neuvostopropagandaa. Asia on nimittäin niin, että neuvostodokumenteista niitä tukevista muista lähteistä on löydetty kiinnostavaa tietoa Govorovin Kannaksella hyökänneistä armeijoista (23.A ja 21.A). Niihin kuului 24 jv divisioonaa, 2 tykistödivisioonaa, 18 tykistö-,panssari- tai rynnäkkötykkiprikaatia sekä 17 raskasta kaartin panssarirykmenttiä. Joukkojen kokonaisvahvuus oli n. 270 000 miestä.
Neuvostolähteiden mukaan nuo joukot kärsivät Viipurin valtaukseen mennessä 60 000 miehen tappiot ja sen jälkeisissä taisteluissa vielä 45 000 miehen tappiot. Tri Tapio Tiihonen löysi lisäksi aineistoa jonka mukaan kokonaistappiot heinäkuun loppupuolelle mennessä olivat nousseet kokonaisuudessaan 130 000 - 137 000 mieheen.
Neuvostojoukkojen tappioista yli 90% kohdistui hyökkääviin jalkaväki- ja panssaripataljooniin. Niiden yhteisvahvuus oli alle 150 000 sotilasta. Dokumenteistä löytyy tietoa että peräti 8 divisioonan vahvuus oli pudonnut alle 2000 miehen, joten esim. noissa divisioonissa ei ollut käytännössä yhtään taistelijoita pataljoonatasolla jäljelle jääneet olivat huolta, esikunta ja tykistömiehistöä. Monissa yksittäisissä pataljoonissa tilanne oli niin kamala että kaapattujen viestien ja jälkeenpäin löytyneiden dokumenttien mukaan etulinjassa taistelleiden pataljoonien vahvuudet olivat yleisesti pudonneet jo alle 50 miehen (määrävahvuus neuvostopataljoonissa 550-600 miestä).
Ts. mitään "ensiportaan joukkoja" ei siirretty Kannakselta mihinkään. Ei ollut mitä siirtää. Nämä ensiportaan "valiosotilaat" olivat hyvin ikävällä tavalla saaneet surmansa Viipurin viereisillä hetteiköillä, Viipurinlahdella ja Vuosalmella.
Neuvostolähteiden mukaan nuo joukot kärsivät Viipurin valtaukseen mennessä 60 000 miehen tappiot ja sen jälkeisissä taisteluissa vielä 45 000 miehen tappiot. Tri Tapio Tiihonen löysi lisäksi aineistoa jonka mukaan kokonaistappiot heinäkuun loppupuolelle mennessä olivat nousseet kokonaisuudessaan 130 000 - 137 000 mieheen.
Neuvostojoukkojen tappioista yli 90% kohdistui hyökkääviin jalkaväki- ja panssaripataljooniin. Niiden yhteisvahvuus oli alle 150 000 sotilasta. Dokumenteistä löytyy tietoa että peräti 8 divisioonan vahvuus oli pudonnut alle 2000 miehen, joten esim. noissa divisioonissa ei ollut käytännössä yhtään taistelijoita pataljoonatasolla jäljelle jääneet olivat huolta, esikunta ja tykistömiehistöä. Monissa yksittäisissä pataljoonissa tilanne oli niin kamala että kaapattujen viestien ja jälkeenpäin löytyneiden dokumenttien mukaan etulinjassa taistelleiden pataljoonien vahvuudet olivat yleisesti pudonneet jo alle 50 miehen (määrävahvuus neuvostopataljoonissa 550-600 miestä).
Ts. mitään "ensiportaan joukkoja" ei siirretty Kannakselta mihinkään. Ei ollut mitä siirtää. Nämä ensiportaan "valiosotilaat" olivat hyvin ikävällä tavalla saaneet surmansa Viipurin viereisillä hetteiköillä, Viipurinlahdella ja Vuosalmella.
Vastaukset 2
Vanhimmat
ja jos 130 000 miehen tappiot pitävät paikkaansa ja niistä n. 120 000 kohdistui pataljooniin niin silloin Govorovin pataljoonissa olisi ollut enää keskimäärin n. 100 taistelijaa alkuperäisen määrävahvuuden n. 550 sijasta. Joten ei tarvitse ihmetellä miksi hyökkäys pysähtyi.
Sen verran tietoa vielä, että Govorovin tappioista yli puolet tuli välillä 10.6-20.6.44. Toisin sanoen suomalaisten vetäytyminen ei ollut vain vetäytymistä vaan hyökkääjällä aiheutettiin konsanaan suuremmat tappiot perääntymisvaiheessa kuin Tali-Ihantalassa, Vuosalmi-Äyräpäässä, Tienhaarassa ja Viipurinlahdella.
...siirrettiin kyllä mm. Viron rintamalle, mutta varsinaisissa taistelujoukoissa, esim. divisioonien pataljoonissa ei ollut enää mitä siirtää. Siis huolto-, esikunta- ja tukiosastojen sotilaat siirrettiin muualle. Pataljooniin oli otettava koulutuskeskuksista uutta tykinruokaa.