Meillä tuntuu aina olevan jollakin -tai vähä kaikilla hermot piukassa ja en tiedä, mistä johtuu. 18-vuotias lukiolaistytölle ei juuri mitään uskalla sanoa, kun vstaukset on, mitä on. Sama juttu vaimon kanssa. Kireää.
Olisi mukava tietää, miten tämän asian kanssa muissa perheissä. Tuskin me ainoita ollaan. Miettinyt, että mitähän keksisi lääkkeeksi.
Olisi mukava tietää, miten tämän asian kanssa muissa perheissä. Tuskin me ainoita ollaan. Miettinyt, että mitähän keksisi lääkkeeksi.
Vastaukset 3
Vanhimmat
hermoja, syy et vältäämättä ole sinä. Oletko kokeillut keskustelua rauhallisesti ja asiallisesti. Kerro vaimollesi ja tyttärellesi, että kireä tunnelma vaivaa sinua ja että toivoisit siihen muutosta. Mahdollisesti voit kysyä että voitko tehdä jotain? Lukio on aika vaativa nykyisin ja jos menestystä haluaa joutuu tekemään töitä.
Liittonne voi olla myös murrosvaiheessa, aikustuva lapsenne ja teidän keskinäinen suhteenne on hakeutumassa uudelle tasolle. Rauhallinen puhe auttaa, katso sellainen hetki kun kireyttä on vähimmillään silloin heidän vastaanottokykynsä voi olla parempi ja saatte keskustelua aikaan.
Ensiavuksi hevoskuuri B6 tai B-monivitamiinia koko perheelle, meillä se auttaa kun on kaikin puolin pinna kireällä eikä edes itse aina tiedä miksi. http://www.tohtori.fi/?page=6746948&id=4988578 Sitten on helpompi alkaa kelata muita syitä.
Meidän perheessä ei ole ollut kireää ilmapiiriä, siitä saan kiittää yksinomaan pientä nelijalkaista lemmikkiä - koiraa. Etenkin murrosikäisten kanssa koira on sellainen hyvää tuulta ja puheenaiheita tuottava juttu. Kuulostaa ehkä hassulta, mutta näin se vaan on. En olisi varmaan mitenkään muuten saanut murkkuja kanssani kävelylle, muuten kuin koiran kanssa. Siinä on sitten juteltu päivän tapahtumat ja muut asiat ihan huomaamatta. Ja koira on ollut nille sellainen hellyyden osoitusten kohde, aina iloinen ja hyväksyvä. Meidän koira on sellainen pieni, karvainen nappisilmä, jonka nättiä naamaa on vaikea vastustaa. Pieni rotu on helppo hoitaa, ottaa mukaan eikä edes syö tai kaki paljoa. Kuulostaa ehkä esineistämiseltä, on se kuitenkin ihan elävä olento. Kiitokset pikku vintiölle, olet ollut meidän perheen ilopilleri ja kaikkien kiintymyksen kohde!