"Lapsettomien ja lapsia hankkineiden ihmisten onnellisuutta vertailevissa onnellisuustutkimuksissa on päädytty yllättävään ja poliittisesti epäkorrektiin tulokseen: länsimaissa lapsen saanti tekee ihmisestä onnettoman."
Että kannattaa tosiaan miettiä kaksi kertaa miksi niitä lapsia hankkii, vai hankkiiko lainkaan.
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Ylioppilaslehti Lapsettomat ovat tutkitusti onnellisempia ihmisiä/1135262284489
Että kannattaa tosiaan miettiä kaksi kertaa miksi niitä lapsia hankkii, vai hankkiiko lainkaan.
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Ylioppilaslehti Lapsettomat ovat tutkitusti onnellisempia ihmisiä/1135262284489
Vastaukset 34
Vanhimmat
Kuten joka ikisessä tämän tutkimuksen julkaisseessa lehdessä, tälläkin palstalla riehuu kohta kymmenittäin perkeleellisen vihaisia vanhempia todistelemassa onnellisuuttaan tai ainakin kertomassa onnellisesti eleleville lapsettomille, etteivät nämä ikimaailmassa voi elellä onnellisina. Perusteena on lähes aina se, että "ilman lapsia en olisi yhtään mitään", "sittenpä joku huolehtii minusta, kun olen vanha" ja "lasten hankkiminen tekee ihmisestä jalon ja muita paremman". Ja epäilijöille sitten kerrotaan, että lapsia tehdään poikkeuksetta pelkistä epäitsekkäistä syistä. ;)
Jokaisen pitäisi saada päättää lastenteosta ihan itse ja tuntea omassa "sielussaan", haluaako niitä oikeasti vai ei. Jotkut joutuvat taipumaan suuntaan tai toiseen muiden painostuksen alla, ja se minusta on aika sietämätöntä ja monille osapuolille epäreilua. Yllätyksiä ja katumisia joskus tulee, mutta toivottavasti niistä ei tarvitse syytellä muita.
Yksi yleinen perustelu mitä en tajua on se, että suku jatkuu. Kun itse kuolee, niin kuolee ja piste. Sama kuin sanoisi että kun minä tässä istutin tämän puun, niin se sitten jotenkin elää minun elämää vaikka itse kuolen, tai jotain. En tajua.
Itse asiassa tuo perustelu sopii paljon paremmin puun istuttamiseen. Puuta istuttaessa sentään tekee jälkipolville palveluksen, toisin kuin lapsia hankkiessa.
"tälläkin palstalla riehuu kohta kymmenittäin perkeleellisen vihaisia vanhempia todistelemassa onnellisuuttaan tai ainakin kertomassa onnellisesti eleleville lapsettomille"
Eipä ole näkynyt...toiveajattelua sulta, että pääsisit itse vaahtoamaan lapsettomuuden eduista. Vanhempia ei kiinosta lapsettomien elämä vaan heillä on ihan tarpeeksi muutakin tekemistä.
Lukivat viestin ja miettivät kahteen kertaan, kirjoittaisivatko juuri tänne vai eivät - noloahan semmoinen olisi ollut. Osaa lapsenkin hankkinut joskus hävetä ihan etukäteen.
Etsipä tuo uutinen ihan mistä lehdestä tahansa ja katso, kuinka vanhemmat kiroavat lapsettomia, jotka eivät ole onnettomia. Vanhempia asia kiinnostaa nimittäin ihan käsittämättömän paljon.
mutten suinkaan sen takia, että joku lapseton kihisisi kiukusta tai muuten vain provoillakseni. Kerron mielipiteen ja kokemuksiani.
Olen kolmen lapsen öiti. Identiteettini on pitkälsi rakentunut vanhemmuuden ja äitiyden rooliin ja pidän niitä kaikkein tärkeimpänä ja antoisimpana roolinani elämän tyytyväisyyden ja onnellisuuden näkökulmasta. Ennen lasten syntymään vietin mieheni kanssa hyvin työorientoitunutta elämää, josta ei puuttunut menoa ja meininkiä, mutta jotakin kyllä puuttui.
ELämäni onnellisimmat ajanjaksot elin kun lapseni olivat pieniä; sillä mitä tein, oli valtava merkitys ja se palaute, mitä lapsilta sain, oli aivan toista kuin esim. pomon kehut tmv.
Nyt lapsemme ovat aikuisia ja nautimme suunnattomasti heidän seurastaan ja olemassa olostaan. Olen vaativassa ja haastavasssa työssä ja saan toteuttaa itseäni ammatillisesti niin paljon kuin rahkeet kestää. Mieheni kanssa elämme kahden keski-ikäisen parisuhdetta ja intohimoakin vielä löytyy mutta ensisijaisesti olemme vanhempia ja se on rikastuttanut parisuhdettamme kummasti.
Lapsettomuus on toisille valinta ja toisille ikävä pakko. Se, kenelle se on ollut tietoinen valinta, voi tulla katumapäälle ja olen valitettavasti sen nähnyt ja kokenut monta kertaa koska suurin osa ystävättäristäni ja tutuistani on 50 ikäisiä, jolloin lapsenteko on erittäin vaikeaa. Pari lapseni kummia on lapsettomia ja kompensoivat tätä kaipuuta ja puutetta heidän kauttaan ja systeemin toimii ihan hyvin, varsinkin kummilapsi on innoissaan saamastaan huomiosta.
Uskon, että elämälle löytyy merkitys ja mielekkyys ilman lapsiakin mutta toivoisin, ettteivät lapsettomat niin hirveästi provosoituisia vanhempien onnellisuuskertomuksista tai muusta. Lapset ovat kuitenkin jotakin sellaista ainutlaatuista, jota muuta ei ole. Lapsettomatkin ovat olleet lapsia...
En ole nähnyt yhtäkään sellaista lehteä, enkä kirjoitusta. Vahemmat kertovat kyllä siitä millaista lapsiperhe-elämä on. Jotkut ovat kovin onnellisia lapsistaan, toiset vähemmän. Kenenkään en ole missään nähnyt sanovan (erästä poliitikkoa lukuunottamatta), että kaikkien lapsettomien pitäisi hankkia lapsia. Jos joku on joskus sellaista sanonut niin hän ei edusta kaikkia vanhempia.
En edes itse lähde tässä sanomaan mitä mieltä olen lapsettomuudesta, koska minusta se on jokaisen oma valinta eikä minua todellakaan kiinosta kuka tekee lapsia ja kuka ei. Minulle se on päivänselvä valinta, mutta en ole koskaan olettanut kaikkien haluavan samaa kuin itse haluan. Tosin, olen huomannut, että monet ihmiset, jotka lapsia tekevät (eivät kaikki) menevät aikuistumisessa askeleen lapsettomia pidemmälle. Heidän on pakko kun joutuvat vastuuseen jostain toisesta ihmisestä. Siitä ei tietysti lapston tiedä mitään, eikä tarvitsekkaan tietää. Elämä on.
yhteiskuntahan kuolee suomesta ellei tänne lapsia tehdä. mitä ihmeen vtun pässimäisyyttä te meinaatte P: lisääntymiskyky vähenee muutenkin. vuokraaako 163v päästä se suomen nuorin asukas joka on 38v tänne afrikasta jonkun hoitajan kun itsellä on pallo hukassa.
Minä saan sellaisen käsityksen kun porukka täällä lataa toistaan kamalampia solvauksia siitä, että jotkut tahtovat lapsia ja ovat niitä saaneet, sen vuoksi että itse tahtoisivat koska ei muuten ole mitään syytä alkaa solvaamaan sellaista mitä itse ei tahdo toteuttaa.
Eiköhän se mene niin, että pienten lasten kanssa on rankkaa, mutta se helpottuu päivä päivältä kun lapset kasvavat ja antavat vanhemmilleen todella paljon sisältöä elämään. Ei kaikkien tarvi haluta lapsia, mutta älkää tuomitko niitä, jotka näin haluvat elämänsä elää.
Kateus on kamala asia... Ja lisättäköön vielä se, että itse olen kyllä lapseton sekä ihan omasta tahdostani mutta ei ole syytä haukkua niitä jotka ovat valinneet toisen tien, ennemminkin kunnioitan niitä jotka jaksavat lähteä siihen ruljanssiin, itse olen sen verran itsekäs, etten jaksaisi.
Kannattaisi miettiä, vihaako lapsia vai kaikkea hössötystä niiden ympärillä????
Itse luulin inhonneeni lapsia, mutta oma lapsi todisti ihan muuta (nykyisin rakastan lapsia). Sen sijaan inhoan edelleen sellaista perhe-show:ta, jossa elämä pyörii vain oman pikku-perheen ympärillä ja esitetään jatkuvasti jotain! Lapsia käytetään "aseina", jotta voidaan vaatia asioita. Se ei ole lasten vika!
Noh...oikeastaan jos joku alle 25 vuotias sanoo, ettei hän halua tehdä lapsia niin en ottaisi sitä kovinkaan vakavasti. Harva sen ikäinen on edes vielä niin aikuinen, että olisi valmis niin suureen vastuuseen. Toiset haluavat elää parhaat nuoruusvuodet vain itselleen ja siinä ei ole mitään väärää. Parempi tehdä lapsi sitten kun on valmis jos haluaa.
Puolestaan jo yli 30 vuotias sanoo, ettei hän halua lapsia niin otan sen jo paljon vakavammin. Sen ikäinen on jo ehtinyt miettiä asiaa ja hän on ehkä ehtinyt käydä jo "biologisen kellontikittämis" vaiheen läpi. Miehet voivat muuttaa mieltään paljon vanhempina kun heillähän sukukypsyys säilyy periaatteessa koko loppuelämän (joskin siittiöiden laatu kai kärsii hiukan).
On muuten yksi toinen tutkimus joka väittää päinvastaista, sen mukaan lapsiperhe-elämää viettävät ovat kaikkein onnellisimpia:
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2010110812632411_uu.shtml
"Kannattaisi miettiä, vihaako lapsia vai kaikkea hössötystä niiden ympärillä????
Itse luulin inhonneeni lapsia, mutta oma lapsi todisti ihan muuta (nykyisin rakastan lapsia). Sen sijaan inhoan edelleen sellaista perhe-show:ta, jossa elämä pyörii vain oman pikku-perheen ympärillä ja esitetään jatkuvasti jotain! Lapsia käytetään "aseina", jotta voidaan vaatia asioita. Se ei ole lasten vika!"
Juuri näin ! Itse olen lapseton mies ihan vain siksi, kun ei ole kumppania.
Se on vähän eri juttu vihaako lapsia, vaiko kaikenlaista yltiöpäistä hössötystä ja marttyyriutta, joita lasten ja lapsiperheiden ympärille kokoajan kerätään. Myös se on todellisuutta, että lapsia käytetään monessa asiassa "aseina" ja myös keinoina päteä. Ihan tuulesta temmattua eivät ole nämä "superäidit", jotka alati todistelevat omaa erinomaisuuttaan ja sitä, kuinka ehtivät tekemään kaikenlaista lastenhoidon lomassa...
olet sitä mieltä ettei 25 vuotiasta voi ottaa tosissaan jos tämä sanoo ettei halua lapsia..
noh.. olen ehkä mielestäsi sitten lapsi vielä.. voi voi.. mutta itse tiedän etten tule koskaan lapsia hankkimaan.. uskoipa sitä kukaan tahi ei.. ei kiinnosta.. mutta et voi yleistää noin ettei muka 25 vuotias tiedä mitä elämältään haluaa.. itse olen jo 7 vuotiaasta asti tiennyt etten halua lapsia.. ja pakko tunnustaa että olen aikaisemmin ollut suhteissa joissa mies on halunnut lapsia hankkia melkeimpä heti.. en vain voinut elää niissä suhteissa.. en halunnut kuunnella sitä jokapäiväistä painostusta siihen et hankitaa lapsia.. tossa olis kiva talo ja tosta huoneesta tulee sit lasten huone ja sit sille lapselle annetaa nimeks toi jos se on tyttö ja toi jos se on poika.. vittu että ahistaa vieläki noi asiat kun niitä miettii..
luojan lykky löysin pari vuotta sitten miehen jonka kanssa olemme samaa mieltä.. emme hanki koskaan lapsia.. emme halua niitä!!! :) ja pakko sanoa et nyt olen enemmän kuin onnellinen.. minulla on vierelläni mies jolla on samat ajatukset ja haaveet kuin minullakin!! meille riittää kissat lapsina täysin!!! kissat kun on muutoinkin paljon helpompia kuin ihmislapset...
Tuo ero voi selittyä sillä että tuossa Hesarin jutussa oli vertailtu lapsettomia ja tuota.. lapsellisia parisuhteita ja mukana vertailussa oli kymmeniä onnellisuustutkimuksia. Tietääkseni kaikista onnettomimpia ovat yksinään elävät miehet.
Kyllä minusta ainakin voi. Voihan alle 25-vuotias sanoa myös haluavansa lapsia, eikä vain sanoa, vaan myös tehdä niitä. Pitäisikö heiltä ehkä ottaa lapset pois, kun ei kerran heidän mielipiteitään voi ottaa tosissaan?
Näin siis ihmettelee N 40
Lueppas tekstini uudelleen ajatuksen kanssa...sanoin vain, että en ota kovinkaan vakavasti jos alle 25-vuotias sanoo, ettei hän halua lapsia. Moni sen ikäinen kuvittelee tietävänsä kaikesta kaiken. En sanonut kirjoituksessani, että alle 25 ei pitäisi tehdä lapsia. Otin vain kantaa siihen, että mieli voi vielä hyvinkin muuttua kun tulee 30 kriisi ja biologinen kello saattaa alkaa tikittää, näin ei toki ole kaikkkien kohdalla, mutta vannomatta paras...
Mielestäni alle 25-vuotias on vasta kehittymässä "oikeaksi" aikuiseksi. Yli 30 vuotias alkaa sitten olemaan jo aikuinen. Järkeä voi toki olla jo nuorena ja niin hyvä itsetuntemus, että tosiaan tietää tasan tarkkaan kaiken miltä elämältään haluaa, mutta uskon sen olevan harvinaista. Kun ihminen alkaa lähestyä 30 ja yli niin hän alkaa miettiä ihan erilaisia asioita elämässään kuin mitä lähempänä kahtakymmentä. On tietysti myös heitä jotka tietävät jo pikkutytöstä asti, että he haluavat äideiksi jo nuorina, joten toki uskon, että joku voi kokea päinvastaisen tunteen enkä pidä sitä mitenkään vääränä.
ps. Teinit käyttää vittu sanaa, jos olet jo yli 20 vuotias niin pliis, vältä sen käyttöä :)...
Niinpä, Nämä Superäidit väsyttävät itsenstä. Kodin pitää kiiltää ja kaikessa mahdollisessa pitää olla mukana. Lapsia kuskataan joka mahdolliseen harrastukseen ja tapahtumaan yms. Odotan tällähetkellä esikoistani ja minua ahdistaa välillä hössötys joka ympärilläni pyörii. Itselläni ei ole siihen mitään tarvetta. Anoppini on hankkinut vauvalle jo vaikka mitä ja itse haluaisin vain pikkuhiljaa antaa asioiden edetä omalla painollaan. Rasittavaa tuollainen jatkuva show kun lapsensaaminen on maailman luonnollisin asia.
Tietysti lapsiperheiden vanhemmat tarvitsevat joskus näitä ns. "etuoikeuksia" lasten vuoksi. Täytyy muistaa, että huoltaja on aina velvollinen lainkin mukaan huolehtimaan lapsensa hyvinvoinnista parhaalla mahdollisella tavalla. Siitä voi seurata tilanteita, jolloin vanhempi joutuu vetoamaan siihen, että hänellä on lapsia, jottei lapsi joudu kärsimään, esim. odottamaan tuntikausia pakkasessa kyytiä tms. hyvä esimerkki tästä voi olla tilanne jossa vanhempi pyytää päästä lähtemään muita aiemmin esim. yhteisestä tilaisuudesta. Sitä on tosiasiaa on lapsettomien vaikea ymmärtää, mutta sitä ei kannata kadehtia. On luonnonlaki että lapset ovat vanhempiensa mielessä ja sydämmessä, jos ei nyt kaikkialla ja 24/7 niin huoli ja vastuu painavat.
Mikä on oikean aikusen määritelmä?
Itse olen vain 22-vuotias ja väitän omaavani vahvemmat ja perustellummat mielipiteet omille valinnoilleni kuin ihmiset tulevat keskimäärin omaamaan koko elämänsä aikana.
Mitkä ovat mielestäsi syitä, jotka tekevät 25 vuotiaan arvomaailman eriksi kuin 30 vuotiaan vastaavan? Arvomaailma ja mieltymykset kuitenkin vaikuttavat eniten ihmisen päätöksiin elämäntilanteen ohella. Fyysisesti ihmisessä tulee kuitenkin aika vähän muutoksia tässä ajassa.
Mitkä nämä eri asiat ovat joita 30 vuotiaana mietitään? Ihan yhtälailla minä osaan miettiä jo nyt vanhenemista ja tulevaisuuttani. Toki jotkut voivat tottua lapsiin kun niitä alkaa olla ystävillä, mutta jotkut taas alkavat pitämään niistä vain vähemmän.
Itse olen joutunut olla tekemisissä siskoni lasten kanssa ja nimenomaan olen JOUTUNUT olla tekemisissä niiden kanssaan. En pidä yhtään lapsista kun niille ei voi keskustella järkevästi ja ne vievät kaiken oman ajan. Minulle elämäntarkoitus on nauttia elämästä. Lasten hankkiminen antaisi minulle vähemmän nautintoa kuin olla hankkimatta niitä.
En näe mitään syytä miksi minun mielipiteeni tässä asiassa muuttuisi. Tottakai mielenkiinnon kohteet muuttuvat jatkuvasti, mutta osa pysyy varmasti samoina. Siitä olen ainakin varma, että et voi asettaa ikärajaa, jonka jälkeen päätökset ovat pysyviä.
Tuo kielenkäytön kysymys on aika mielenkiintoinen. Kiroileminen on kiellettyä tietyissä tilanteissa, koska sitä pidetään epäkorrektina. Toisaalta myös seksistä puhumista pidettiin ennen epäkorrektina monissa piireissä, vaikka nykyään se on arkipäivää useimmille. Kiroilu on kuitenkin sellainen asia, että sen ei pitäisi ainakaan ketään loukata.
Tästä syystä kiroilun epäkorrektiutta en oikein ymmärrä. Ennen tuo oli kai kiellettyä uskonnon takia. Nykyään ateismi lisääntyy, joten kirosanat ovat sanoja muiden joukossa ja useimmille ne ovatkin assosioituneet sanoiksi tunteiden purkamiseen.
Minun mielestäni kiroilu oikeassa tilanteessa antaa ihmisestä fiksumman vaikutelman kuin se, että ei koskaan kiroile. Mielestäni myös kirosanat ovat kielen rikkautta eikä niiden käyttämättömyys ei tee kenestäkään fiksumpaa. Toki kirosanojen jatkuva hokeminen kielii usein sanavaraston suppeudesta.
Okei, palataan asiaan sitten kun olet kolmekymmpinen, muista tämä keskustelu sitten niin katsotaan onko ajatusmaailmasi yhtään muuttunut elämänkokemuksiesi myötä ;)...
ps. minusta teinit viljejevät v-sanaa liikaa ja näin ollen ovat sen pilanneet, joten meidän aikuisten tulee sitä välttää. Kunnon suomalainen P...e sen sijaan sopii kaikenikäisten suuhun :).
Varmasti on muuttunut samoin niinkuin se muuttuu kolmestakymmenestä neljäänkymmeneen. Toisaalta taas ajatusmaailma voi muuttua parissa päivässä enemmän kuin aiemmin kymmenessä vuodessa. Eli yritän sanoa, ettei se ole iästä kiinni.
Periaatteessa ei ole iästä kiinni siinä mielessä, että jotkuthan eivät kehity persoonana/ihmisenä miksikään vaan pysyvät aina samanlaisina ja toiset voivat olla nuorena hyvinkin analyyttisiä ja ajatella pitkälle. Kuitenkin, uskoisin että pääsääntöisesti ihminen viisastuu iänmyötä kun elämänkokemukset muovaavat ihmistä. Mitä vanhempi ihminen, sitä viisaampi hän luonnollisesti on. Vanhemmista ihmisistä monesti tuntuukin, ettei elämästä koskaan tiedä. Elämä on nöyristänyt heidät ja ottanut heiltä turhat kuvitelmat pois kun taas nuoret kuvittelevat tietävänsä kaikesta kaiken. Kun nuoria kuuntelee niin monesti heidän ajatusmaailmansa on melkoisen mustavalkoinen. Ikä kuitenkin opettaa näkemään, etteivät asiat olekkaan niin yksinkertaisia kuin miltä ne parikymppisenä vaikuttivat. Jos alta 25 sanoo, ettei hän halua lapsia niin hän ei välttämättä ole päässyt miettimisessään ihan niin pitkälle kuin hän on kuvitellut. Elämä keskittyy aikuistumiseen, itsenäistymiseen, harrastuksiin ja hauskanpitoon. Nuorella on paljon vastuuta pelkästään jo siinä, että saa opiskelut suoritettua ja työpaikan löydettyä. Ei siis ihme jos tuntuu siltä, että en tule koskaan hankkimaan lapsia ja piste. Mieli voi hyvinkin muuttua tai olla muuttumatta kun nämä ed. mainitsemani asiat tasaantuvat.
Toisaalta taas toiset kokevat ja oppivat enemmän 20 vuodessa kuin moni muu 80 vuodessa. Kokemuksista viisastuu, ei pitkään elämisestä. Näin ollen satunnaisen 25 vuotiaan päätösten arvosteleminen aiheesta on mielestäni aika typerää.
Asenteet varmasti muuttuvat ajan kuluessa niinkuin on jo moneen kertaan todettu. Kuitenkaan ne eivät muutu aina parempaan tai "todempaan" suuntaan. Voi hyvinkin olla, että ajatukset ovat olleet paljon selkeämpiä ja viisaampia nuorena kuin ne ovat vanhana.
Kokemuksien kautta oppii, mutta eivät ne mielestäni vaikuta lasten hankkimiseen. Kokemus ei opeta, että kannattaako lapsi hankkia vai ei. Jos et sitä hanki niin et lapsen hankkimista koe. Jos taas sen hankit niin et tiedä millaista olisi jos et olisi sitä hankkinut. Ihminen kuitenkin sopeutuu aika hyvin valintaansa varsinkin siinä tilanteessa jos lapsen hankkii.
Sanot, että nuorten puheita kuunnellessa tuntuu, että heidän ajatuksensa ovat mustavalkoisia. Millaisista ajatuksista puhut? Itse kuuntelen monien vanhempien puheita ja moni on tuntunut kadottavan ilon elämästään ja puhuvat työstä ja stressistä. Harvemmin tätä nuorten kohdalta näkee, vaikka nuorten masentuneisuus onkin lisääntynyt. Esimerkiksi tämä iloisuuden kadottaminen ei ole mielestäni viisaan ihmisen toimintaa.
Enpäs nyt luepas. Luin sen jo kertaalleen, eiköhän se lie riitä. Otin vain esille sen toisen puolen, että kun 25-vuotiaan mieli voi kerran muuttua niin helposti, niin voihan se muutua myös siihen suuntaan ettei haluakaan lapsia, vaikka ne nyt tulikin tehtyä.
I"tse olen vain 22-vuotias ja väitän omaavani vahvemmat ja perustellummat mielipiteet omille valinnoilleni kuin ihmiset tulevat keskimäärin omaamaan koko elämänsä aikana."
Niinhän lähes kaikki tuossa iässä luulevat, ja vähän nuorempanakin :)
Mutta siis ihan totta, tuota samaa logiikkaa käyttäen pitäisi kieltää alle kolmekymppisiltä lasten teko, koska he eivät vielä tiedä, mitä haluavat.
Päätös se on kumpikin päätös. Ihmiset muuttavat mieltään, totta kai, mutta jos joku sanoo 25-vuotiaana kannattavansa vihreitä niin minä en ole heti olettamassa, että kymmenen vuoden päästä se onkin kokoomuslainen, vaikka se onkin ihan mahdollinen muutos. 25-vuotias nyt kuitenkin tietää omat ajatuksensa paremmin kuin 15-vuotias.
Juuri noin. Ihan samaa mieltä olen.
Niinhän kaikki luulevat, joka iässä. Joillakin se pitää paikkaansa, toisilla ei.
Jos joku pitää minua lähtökohtaisesti typeränä ikäni perusteella, on henkisen iän mittasuhteet selvillä jo ennen keskustelua.
"Kokemuksien kautta oppii, mutta eivät ne mielestäni vaikuta lasten hankkimiseen. Kokemus ei opeta, että kannattaako lapsi hankkia vai ei"
Minulle kävi niin, että aloin seurustelemaan miehen kanssa, jolla oli lapsia. Sitä ennen minulla ei ollut mitään kokemusta lapsiperhe-elämästä. Ei realistista käsitystä siitä millaista lasten kanssa on tms. Maailmani muuttui tuona aikana, sillä pääsin näkemään niitä hyviä ja huonoja hetkiä todellisuudessa. Kokemus siis opetti minulle, kannattaako hankkia vai ei. Ennen tuota kokemusta minulla ei ollut oikein minkäänlaista mielipidettä asiaan. Tuon kokemuksen jälkeen olin varma, että haluan lapsia :). Eli, näin ne kokemukset meitä opettavat. Joskus niitä "opetuksia" ei heti huomaa, toisinaan vasta kuukausien kuluttua.
"Toisaalta taas toiset kokevat ja oppivat enemmän 20 vuodessa kuin moni muu 80 vuodessa. Kokemuksista viisastuu, ei pitkään elämisestä. "
Mutta etkös sinä juuri sanonut tuossa edellisessä lauseessa, että kokemuksesta ei viisastu? Heh :D, Jännä miten kakskymppiset kuvittelevat olevansa viisaampia kuin joku joka on elänyt 80-vuotta, sanoppas tuo sama isovanhemmillesi...
Huonosti muotoiltuja lauseita. Tarkoitin kirjoutuksessani, että iän tuomat muut kokemukset eivät voi valmistaa siihen tilanteeseen, että on lapsia. Eli jos et omia lapsia hanki niin et voi tietää varmasti olisiko lasten hankkiminen ollut järkevää. Toisaalta taas jos hankit lapsia niin et voi tietää olisiko ollut mukavampaa jos et olisi niitä hankkinut.
Tietenkin lasten seurassa oleminen voi muuttaa käsityksiä suuntaan tai toiseen. Tämä ei kuitenkaan ole iästä riippuvaa, vaan nimenomaan kokemuksista riippuvaa.
Voisin luetella yli 20 kohtaisen listan asioista, joissa olen viisaampi kuin isovanhempani. Sitäpaitsi älykkyydellä on mielestäni viisautta suurempi merkitys. Tietoa voi etsiä, mutta älykkyyttä on paljon haastavampi parantaa.
Mielestäni aika huvittaa, että jotkut olettavat vanhojen ihmisten tietävän aina parhaat vastaukset.
Yleensä iän myötä mielipiteet eivät ole enää niin ehdottomia kuin nuorempana. Siinähän se nuoruuden raikkaus onkin että ollaan niin ehdottomia. Vanhempana sitä kummasti alkaa diplomaattisemmaksi, rauhallisemmaksi ja ottamaan enemmän värejä huomioon kuin mustan ja valkoisen. Joku voisi sanoa tuota tylsäksikin.
Taidat puhua nyt tyhmistä ja fiksuista ihmisistä etkä nuorista ja vanhoista.
Toki iän myötä tulee enemmän kokemuksia, joista oppii. Ikä ei kuitenkaan ole tae viisaudesta taikka musta-valkoisuudesta.
Ei, en puhunut. Ei se maailmankuva, jonka on nuorena hahmottanut ole tyhmä tai väärä, se voi olla vain aika erilainen kuin vanhempana. Jos edelleen ajattelet asioista 20 vuoden päästä yhtä ehdottomasti ja samoin kuin nyt, niin lienet poikkeustapaus. Kyllä yleensä ihmiset vanhemmiten viisastuvat, mutta nuorempana saattaa silti helposti ajatella olevansa itseään vanhempia viisaampia, ja joskus saattaa näin ollakin. Ajatella kuinka viisas ihminen tästä henkilöstä vanhempana tuleekaan, kun jo nuorena oli noin ylivertainen :)
Tottakai ihmiset vanhemmiten viisastuvat. Kysehän oli alunperin siitä, että kirjoittaja ei pitänyt 25 vuotiaiden päätöksiä uskottavina. Tällainen automaattinen oletus on typerä, koska aika moni 25 vuotias tietää mitä haluaa.
Suurin syy miksi nuoret muuttavat mielipidettään lapsenteossa useammin kuin vanhemmat on se, että heillä on pidemmän aikaa mahdollisuus tehdä lapsia. Jokaisen ihmisen mielipiteet muuttuu ajan kuluessa eikä se ole juurikaan ikäkysymys kun puhutaan aikuisista ihmisistä.