Keski-ikäisille pariskunnille

...Kone teki teppposet, mutta piti siis tuohon vielä lisätä, että tässä "terapeutin roolissa" kuulen ja näen niin paljon asioita ihmisten suhteista. Ihmiset kertovat avioliitoistaan sekä sen ulkopuolisista suhteista paljon. Näiden juttujen perusteella olen siis huomannut mainitsemani suhteiden harmilliset ominaispiirteet.

Ihmissuhteet eivät ole helppoja, varsinkaan pitkät parisuhteet. Siinä mielessä olet naiivi, jos kuvittelet, että pitkä avioliitto olisi pelkkää onnea ja autuutta, jota silloin tällöin ristiriidat häiritsevät. Myös tunteet ja tuntemukset vaihtelevat laidasta laitaan, rakkauskin muuttaa muotoaan, toiset asiat tulevat tärkeiksi jne.

Ihmettelet mitä oikein parisuhteessa tapahtuu. Siinä ihmiset kehittyvät niin kuin sinkkunakin, aika kuluu, asiat muuttuvat jne. ei mikään ihmissuhde ole muuttumaton. Olet päättänyt erota sillä sekunnilla kun tajuat, ette rakasta miestäsi täysillä; voisiko enää lapsellisemmin parisuhdetta kuvata?

Olen elänyt saman miehen rinnalla 32 vuottta. Kaikkea mahtuu näihin yhteisiin vuosiin, tunteet ovat muuttuneet, mutta haluamme olle yhdessä, elää vanhuutemme yhdessä. Olen tyytyväinen elämääni ja joskus huikaisevan onnellinen. Onko tämä rakkautta? Ihan sama miksi sitä kukakin haluaa kutsua, meille se on hyvä ja kestävä ihmissuhde. Me kaikki olemme hyvän ja itseätyydyttävän ihmissuhteen arvoisia mutta kukin meistä mittaa sen arvoa omalla t avallaan. SInulle se on "sata lasissa " olemista, Uskoisin, että monelle muullekin koska erotilastot ovat niin korkeita.

Voin heti alkuun kertoa sinulle, että et tule olemaan kenenkään ihmisen kanssa sata lasissa -onnellinen koko yhdessäoloaikaa. Vaikka kumppaniaan rakastaakin yli kaiken, niin tulee hetkiä, jolloin elämä ei ole yhtä ruusuilla tanssimista ja tulee mietittyä, että rakastaako toista "oikeasti". Rakkaus on kuitenkin pitkällä tähtäimellä tahdon asia ja sitä tahtoa pitää olla molemmilla osapuolilla. Sata lasissa -onni muuttaa monesti muotoaan jossain vaiheessa arki -onneksi, mutta tietysti noita sata lasissa -onnenhetkiäkin mahtuu sinne välille, puolisoon voi aina rakastua uudelleen ja näin hitsautua vielä tiiviimmin yhteen. Totta kai suhteelta voi vaatia tiettyjä asioita, mutta ikuista palavaa ja intohimoista rakkautta ei kannata tavoitella, silloin jää vain yksin. Kannattaa pysähtyä ja kurkata peiliin, onko sinun tavoittelemasi asiat todellakin realistisia? Niin kuin edellinenkin kirjoittaja tuossa sanoi, niin ei ole ihme, että eroprosentit ovat nykyään niin kauheaa katseltavaa, kun ihmisillä on aivan epärealistisia tavoitteita ja odotuksia kumppanilta ja parisuhteelta.

Minullakin on eräs tuttu joka eroaa aina miehestään sillä sekunnilla, kun tajuaa, ettei enää rakasta häntä täysillä. Hänellä on kolme avioliittoa takana, ja ties kuinka monta avoliittoa. Arvaapa mihin sävyyn nuo katkerat, jätetyt miehet puhuvat hänestä takanapäin. Hänen kaltaisensa "sata lasissa"-eläjät ovat yksi ryhmä, joiden aiheuttamaa jälkipyykkiä sinäkin joudut "terapeutin" osassai kuuntelemaan. Olet kuitenkin päättänyt elää hänen tavallaan.

Parin edellisen vastaajan kanssa olen samaa mieltä: sinulla on äärettömän lapsellinen asenne parisuhteeseen ja rakkauteen nähden. Olethan sinä toki nuorikin vielä, mutta silti. Ihmisen tunteet ovat ailahtelevia, ei ole mahdollista rakastaa täysillä koko ajan. Jos sellaista odotat, joudut vaihtamaan miestä neljä kertaa vuodessa.

että jokainen ei onnellinen ajatteleekin just noin kuin sinä eli olettavat että suhteessa pitää olla sata lasissa koko ajan onnellinen ja olettavat että just jonkun toisen kautta voi sen onnellisuuden saaavuttaa.
Tosiasiassa vasta kun olet onnellinen omassa yksinäisyydessäsi voit jakaa sen onnellisuuden toisen kanssa.
Uskon että mitä vähemmän rakastunut olet alkumetreillä kumppaniisi niin vähemmän sokeana lähdet siihen suhteeseen. Ystävyydestä syventyneet suhteet ovat varmasti pitkäkestoisempia kuin intohimosta ja rakkauden huumasta alkunsa saaneet. Rakkaus on sokea ja se huijaa ja selittelee ja antaa anteeksi mikä tietenkin on hyvä asia mutta ylensä kestää sen mitä se alkuhuumakin. Sen jälkeen anteeksiantaminen ei olekkaan itsestäänselvyys. Kumppanin "virheitä" ei rakastuneena näe mutta myöhemmin ne näkee hyvin selvästi ja tuntee tulleensa petetyksi.
Jos tiedostat toisen epätäydellisyydet alusta asti ja silti haluat olla toisen kanssa niin ennuste on hyvä mutta sinun on itse myös oltava oma itsesi mikä on vaikeaa kun haluaa miellyttää toista. Miten nuori ihminen voi olla oma itsensä kun ei edes vielä tiedä mikä on ja mitä oikeasti haluaa?
Eli summarum. Ainoa oikea ikä voisi hyvän, onnellisen ja pitkäikäisen suhteen luomiseen olla siinä 40-60 hujakoilla ja ennuste että se kestää loppuiän voisi olla realistisin siinä 60 v jälkeen kun aikaa on vähempi jäljelläkään =)
Ehkä kuitenkin se että mitä vähempi toiselta odotat sitä vähempi petyt on A ja O.
Minä opin 18 vuodessa exän kanssa paljon ja nyt viisi vuotta nyksän kanssa osaan olla jo onnellinen 100 lasissa.

Elä vain omien tunteittesi ohjaamana, mutta älä tee lapsia sillä asenteella.

Lapset eivät muuta suhdetta hetkellisesti. Lapset kiepsauttavat koko elämän ympäri. Sen jälkeen ei ole väliä, onko suhde onnellinen tai olenko minä onnellinen vaan ovatko lapset onnellisia.

Rakkaus ja onni eivät välttämättä kulje käsi kädessä, melkein päin vastoin. On helppo olla onnellinen, jos rakastaa vain itseään.

Mitä sinäkin rakkaudella tarkoitat? Ei edes halua vieraisiin, koska rakastaa niin? Ei rakkaus poista omia haluja ja himoja. Rakkaus auttaa hillitsemään niitä. Naisena tulet suurella todennäköisyydellä huomaamaan, ettet halua sänkyyn syvästi rakastamasi miehen kanssa vaan ajatuskin seksistä ahdistaa.

Älä ihmeessä tule kyyniseksi äläkä ryhdy odottamaan vaikeuksia, joita ei välttämättä tulekaan. Ennakkoon omaksutut pelot valitettavasti tuppaavat toteuttamaan itsensä, mutta kun luotat että hyvin menee, niin tietämättäsi toteutat myös sen.

Me on oltu naimisissa 36 vuotta, ollaan onnellisia ja rakkautta riittää. Luotan täysin että on oltu myös uskollisia molemmat, jotenkin sen vain tietää... Vieläkin koen usein pakahduttavaa rakkauden huumaa ja onnea siitä että kuljemme tätä pitkää elämäntaivalta yhdessä. Täydellisiä ei tarvitse olla kummankaan, jokaisessa on vikoja ja puutteita ja välillä saa toisensa melkein raivon partaalle, ja silti rakastaa niin. Toisen huonotkin puolet kuuluvat kokonaispakettiin, ja niihin voi suhtautua ehkä huvittavina, hellyyttävinä. Yhteisiin vuosiin mahtuu tietysti iloja ja suruja, huolia, harmeja, raskaita, jännittäviä ja innostavia kokemuksia ja suunnitelmia, joita kaikkia on antoisaa kokea yhdessä.

Juuri vaihtelu tekee sen että ei kyllästytä. Suhteen ei tarvitsekaan pysyä samana koko ajan, niin kuin ei elämäkään pysy ja jokainenhan muuttuu myös koko ajan. Vuosien mittaan kumppani on aina jollakin tavalla uusi ihminen johon tutustutaan ja rakastutaan aina uudestaan. Lasten saaminen aiheutti uuden vaiheen, jolloin lasten kasvun seuraaminen toi paljon sekä mielenkiintoa että arjen rasitteita ja meistä tuli tavallaan yhteistyökumppaneita siihen projektiin. Lasten lähdettyä on palattu lähemmäs alkuaikojen kahdenkeskeisyyttä. Tämä parivaihe on parempi kuin nuoruusajan parivaihe, koska nyt meillä on kaikki ne yhteiset kokemukset ja on opittu pitkässä koulussa tuntemaan itsemme ja toisemme ja ns yhteinen sävel on jo löytynyt. Tunnen useita muitakin pareja, joilla on samanlaiset kokemukset, ei tämä ole harvinaista.

Onnea matkaan!

"Olen itse päättänyt erota sillä sekunnilla, kun tajuan, etten enää rakasta miestäni täysillä. En aio jäädä suhteeseen, jossa en ole sata lasissa onnellinen. Olen sen arvoinen. "

Mitä rakkaus on? Onko se tunnetta ja onnellisuutta vai tekoja? Rakkaus ei ole tunnetta eikä suhde aina ole 100 lasissa onnellista. Se johtuu siitä että suhteessa on KAKSI erilaista ihmistä. Parisuhteen onni tulee siitä, että molemmat täyttävät toistensa tärkeimmät emotionaaliset tarpeet ja pyrkivät olemaan viljelemättä ikäviä sanoja, itsekkäitä vaatimuksia tai arvosteluja - myös ikävien tekojen kuten sukkien jättely jne ihan oikeasti verottaa rakkauspankkia, jota voisi sinun tapauksessasi kutsua myös onnellisuuspankiksi.

Toista voi rakastaa "jollain niin suurella" rakkaudella myös tunnetasolla, mutta silti pettää eli tehdä rakkaudettomia tekoja tätä kohtaan. Monet kuitenkin ajattelee, että ei se rakkautta vähennä, jos ei toista loukkaa kun tekee sen salassa.

"Olenko itse vain naiivi jos kuvittelen kaiken tuon voivan olevan mahdollista? Olen itse päättänyt erota sillä sekunnilla, kun tajuan, etten enää rakasta miestäni täysillä. En aio jäädä suhteeseen, jossa en ole sata lasissa onnellinen. Olen sen arvoinen.

Ja minkähän arvoinen se entisen suuren rakkautesi kohde on? Ei ainakaan ilmeisesti rakastamisen arvoinen! Tai sen arvoinen että rakkauden eteen kannattaisi tehdä yhtään työtä tai nähdä vaivaa... Minä, Minä, Minä... tämä nykyajan ainoa tärkeä asia!

Sata lasissa ollaan ehkä kaksi ensimmäistä vuotta. Sitten alkaa vähitellen arki ja viimeistään siinä vaiheessa kun tulee lapsia. Arkipäivän huolet ja murheet, asuntovelka, sairaudet, läheisten ihmisten kuolemat, työstressi tai työttömyys, lastenhoito ja kasvatus, kouluasiat, murrosiän ongelmat jnejne pitävät huolen siitä, että KUKAAN ei voi elää ihanaa jatkuvaa rakastumisen huumaa ja romantiikkaa. Mutta tiedätkös, onkin olemassa paljon arvostettavampia asioita kuin pelkkä rakkauden tunne! On halu olla yhdessä, kumppanuus ja ystävyys, todellinen sielujen rakkaus.

Rakastaminen on jatkuvia rakkauden töitä. Se on hellä aamupusu ja hyvän työpäivän toivotus, se on halaaminen töistä tullessa. Se on yhdessä itkemistä ja nauramista, solmujen avaamista, toisen tukemista ja kunnioittamista, uskollisuutta kaikissa tilanteissa. Se on toisiinsa hitsautumista ja toinen toisensa hiomista. Kyllä siihen silti mahtuu suuria tunteita ja oikeastaan aina uudelleen rakastumistakin, huomaa miten paljon hyvää siinä omassa kumppanissa onkaan ja enhän itsekään ole täydellinen joten en sitä voi toiseltakaan vaatia.

Romantiikkakin on hyvä pitää hengissä, kynttiläillallinen silloin tällöin tekee hyvää, samoin kukkakimppu tai yhteinen kylpy, pieni hartiahieronta tai yllätyslahja. Rakkaintaan ei voi koskaan liikaa kehua! Eroottinen kipinä on tietysti tärkeä myös ja se pysyy hehkuvana kun sitä ruokitaan. Seksi on parisuhteen liima ja sehän vain paranee iän myötä.

Näillä eväillä on oltu yhdessä neljännesvuosisata, eikä ero ole koskaan ollut mielessä, vaan vaikeinakin aikoina kun on jaksanut ponnistella, niin sitten taas on aurinko alkanut oikein kunnolla rellottamaan. Ja voin sanoa rehellisesti, että olen onnellinen ja rakastan puolisoani.