Olen harrastanut soittamista reilun vuoden.
Nyt olen opetellut nämä:
- Tavalliset avosoinnut kommausta: ns. leirinuotiosäestys menee jo mukavasti
- Barresoinnut: F-duuri ja ylipäätään barren käyttö alkaa sujua
- Vuomasoinnut A- ja E-kielillä menee ja niillä yksinkertaiset biisit
Mitäs sitten kannattaisi opetella? Astekkojako? Mitä niistä?
Nyt olen opetellut nämä:
- Tavalliset avosoinnut kommausta: ns. leirinuotiosäestys menee jo mukavasti
- Barresoinnut: F-duuri ja ylipäätään barren käyttö alkaa sujua
- Vuomasoinnut A- ja E-kielillä menee ja niillä yksinkertaiset biisit
Mitäs sitten kannattaisi opetella? Astekkojako? Mitä niistä?
Vastaukset 6
Vanhimmat
.... vaikea sanoa, mitä jonkun toisen pitäisi harjoitella seuraavaksi. Pulisenpa tähän kuitenkin jotakin; ehkä siitä on sinulle hyötyä, ehkä ei.
Koska en tiedä, millä tavalla olet tähän saakka opetellut enkä sitä mihin pyrit, niin oletan sinun olevan itseni kaltainen omaksi ilokseen soittelija, jonka kunnianhimo liittyy vain musiikkiin eikä esim. uraan tai tulevaan ammattiin.
Leirinuotioharjaus on mielestäni kaiken komppikitaroinnin kuninkuuslaji ja mielestäni siihen kannattaa satsata ihan kunnolla. Hio iskut napakoiksi ja taimi tarkaksi, niin sulta onnistuu tangot ja humpat. Tästä taidosta tulee olemaan kosolti hyötyä teitpä jatkossa mitä tahansa. Sointutietoutta kannattaa myös kartuttaa lisää. Yksitapa jäsentää sointuja on hahmottaa niiden intervallirakennetta ja oikeastaan kun hahmotat sointujen intervallirakennetta, niin samalla tulet hahmottaneeksi myös asteikoita, koska soinnut ja asteikot ovat sidoksissa toisiinsa. Teoriaan kannattaa kuitenkin suhtautua maltillisesti, koska asioiden avautuminen vain ottaa oman aikansa. Asteikoiden opettelusta ei ole mitään haittaakaan ja samalla tulee hahmottaneeksi otelautaa eli jos alat asteikoita päntätä niin opettele ne samantien läpi otelaudan. Duuri ja molliasteikot moodeineen on oikeastaan se keskeisin juttu.
Toinen tapa lähestyä soittamista on soittaa ja kuunnella musiikkia. Kaikki teoriat ja asteikot sun muut on siinä musiikissa luonnollisessa ympäristössään. Jos alat päntätä teoriakirjoista harmonian ja melodianmuodostuksen säännönmukaisuuksia, olet oikeastaan toisenkäden tiedon äärellä, kun se ensikäden tieto on siinä musiikissa. Musiikki on kaikki mitä sinun tarvitsee tietää luodaksesi musiikkia. Opettele jäljittelemällä toisia soittajia. Ei lapsikaan opi puhumaan teoriakirjoista, vaan kuuntelemalla ja matkimalla puhetta (kieliopin aika on sitten myöhemmin). Tapaile melodioita otelaudalta ja soita ja laula. Sillä tavalla opit. Koita tehdä sitä monipuolisesti ja ennakkoluulottomasti. Muista opetella tarpeeksi helppoja juttuja tarpeeksi hitaasti. Keskity soinnin puhtauteen, rytmiin ja sen oikea-aikaisuuteen. Ja harjoittele myös metronomin kanssa.
Muista ettei kaikkea tarvitse oppia heti, tyvestä puuhun noustaan ja silleen. Muista sekin ettei ole vain yhtä oikeaa tapaa tehdä asioita ja minkä tahansa asian voi oppia myös myöhemmin jos et nyt huomannut sitä opetella. Itseasiassa asioita voi hyvin opetella sitä mukaan kun ne tulevat vastaan musiikissa.
Älä ota tätä minunkaan pölinää liian tosissasi, vaan muista että soittamisessa on kyse musiikista ja kaikki lieveilmiöt, ovat toissijaisia.
Tulee toki heti mieleen, kun ett puhunut näppäilystä...että se nyt ainaki kannattaa opetella. Siis ilman plektraakin.
Barresoinnuista senverta, että yleensähän opetellaan avoimista E:stä ja A:sta "johdetut" barret ja niillähän perjaatteessa pärjää, mutta kyllä itse on nyt myöhemmin sitten, että myös muista avosoinnuista "johdetut" barret on hyvä hanskata! Eihän soinnutetut kappaleet sinänsä ota kantaa soinnun "inttervallijärjestykseen", muutakun jos pohjaääni on eri, kuin kantasävel...mutta silti erillaisten sormitusten käytöllä saa usein erillaisia sävyjä.
Melodian tapailu ja asteikot on hyviä asioita joo...mutt palailen niihin vähän myöhemmin. Nyt tarttee mennä...
Näppäily kuulostaa kyllä ihan kiinnostavalta, joskin vaikealta. Se ainakin kiinnostaa että plektran käyttöön saisi sekoitettua myös sormilla näppäilyä noiden ohuimpien kielien osalta. Toisi vähän vaihtelua soittoon.
Se muuten ihmetyttää tuossa komppaamisessa että kun katsoo vaikka netistä sointuohjeita johonkin biisiin niin niissä on joskus tuntuviakin eroja. Jossain ohjeessa saattaa olla esim. D:n paikalla C tai F soinnut jne.
Kuitenkin tietyllä tavalla useammat ohjeet kuulostavat ihan hyviltä kun ne on opetellut soittamaan???
Sama juttu jos keksin itse kappaleen. Helppohan se on joku keksitty melodia laulaa, mutta mistä oppii tietämään mitkä soinnut siihen tulee? Korvan harjaatumattomuuttako eli pitäisikö korvan kuulla mikä on oikea sointu missäkin kohtaa kappaletta?
"Jossain ohjeessa saattaa olla esim. D:n paikalla C tai F soinnut jne."
Tarkotatko sitä, että kappale onkin sovitettu toiseen sävellajiin? Jos näin, niin sitä sanotaan transponoinniksi, eli kappaleen sävellaji vaihdetaan esim. laulajan äänialan perusteella. En tiedä, miksi jotkut transponoi noita nettiin pistettyjä soinnutuksia alkuperäisestä versiosta, mutta sellaista kyllä välillä tehdään?!
Kyse on siis siitä, että mikäli kappaleen sävellaji on vaikkava G-duuri ja sitä halutaan transponoida sävelaskeleen verran ylös, eli sävellajiksi tulis silloin A-duuri, niin kaikkia kappaleen sointuja on silloin nostettava sen sävelaskeleen verran.
Mahtoikohan tästä olla kyse?!
"Helppohan se on joku keksitty melodia laulaa, mutta mistä oppii tietämään mitkä soinnut siihen tulee? Korvan harjaatumattomuuttako eli pitäisikö korvan kuulla mikä on oikea sointu missäkin kohtaa kappaletta?"
Perjaatteessa keksimääsi melodiaan voi olla useitakin kompinaatioita siitä, mitä sointuja voi soittaa, eli jos tosiaan korva sanoo, että tämä sointu käy tähän kohtaa, niin mikään laki/sääntö ei sitä kiellä käyttämästä.
Olen kyllä huomannut, että voi olla pitkäänkin soittaneita ihmisiä, jotka ei kykene hahmottamaan, mikä sointu toimii ja mikä ei...ja valitsevat sointuja, jotka ei sitten toimi yhtään.
Itse olen aikojen saatossa huomannut vaikkapa jotain coverin sointuja katsellessa, että kun tulee sellainen fiilis, että toi ei nyt jostain syystä istu tohon, niin silloin varmasti löytyy parempi sointu. Jotkut tuntuu ajattelevan, että ei sitä kukaan huomaa...mutta mun mielestä on tärkeä löytää oikeat soinnut kappaleeseen. Kun soinnut on toimivat, niin kaikki sovitukset sitä kautta toimii ja kokonaisuus on harmonisesti miellyttävä.
Ehkä se sitten tosiaan vaatii sitä korvan harjaantumista/harjaannuttamista?!
Kun sanoit että on helppo keksiä melodioita, niin todennäköisesti silloin on säveltajua?! Tämä sinun keksimäsi melodia perustuu asteikkoon jossain tietyssä sävellajissa(vaikkapa A-duuri?!).
Duuriasteikkohan rakentuu "kaavalla" kantasävelestä ylöspäin sävelaskelin: koko- koko- koko- puoli- koko- koko- puoli-ja kantasävel oktaavia ylenpänä. Eli A-duuritapauksessa sävelet kantasävelestä eteenpäin:
A,H,C#,D,E,F# ja G#,(A).
Kun kysyit kannattaako opetella asteikkoja, niin kyllähän tuo asteikko ehdottomasti kannattaa opetella! Hauskuushan siinä on se, että koska rakenne(kaava), tavallaan toistuu myös molliasteikossa(ja moodeissa). Valitset vaan aloitussäveleksi duuriasteikon 6. sävelen(A-duuritapauksessa F#), ja saat kyseiseisen molliasteikon, eli F# molliasteikon.
Eli tavallaan, kun hanskaat otelaudaltasi duuriastekon, niin hanskaat myös molliasteikon ja 5(tai 7), moodia ja koska kitaralla transponointi on suht. helppoa, eli jos haluat soittaa kyseisen duuriasteikon vaikkapa H:sta (H on kokosävelaskeleen ylempänä, kuin A), niin siirrät vaan kättäsi kaksi nauhaväliä ylemmäs ja soitat saman asteikon.
Tuolla edellämainitulla rakenteella tehtyä asteikkoa kutsutaan diatoniseksi asteikoksi (duuri,molli ja moodit).
Mitä tällä tiedolla sitten tekee? Kun tiedät kappaleen sävellajin(olkoon nyt se A-duuri), tiedät että:
A) kappaleen kantasointu on A-duuri(yleensä kappaleen ensimmäinen ja viimeinen sointu!).
B) kyseisen kappaleen melodia kulkee hyvinpitkälti A-duuriasteikon sävelin.
C) kappaleen "tärkeimmät/yleisimmät" soinnut rakentuu juuri tuon samaisen A-duuriasteikon sävelistä.
Valtaosa musiikista(ainakin pop/rock musiikista), perustuu tuohon diatoniseen asteikkoon. Yleensä se on joko duuri tai molli...satunnaisesti myös kappale voi olla ns. modaalinen, eli silloin perustuu moodeihin, jotka nekin oli diatonisia asteikoita.
Mitä haluan tässä sanoa on se, että kun hanskaan ton asteikon vaikkapa ihan koko otelaudaltasi, niin voit yrittää löytää kyseisin kulun vaikkapa jostain ennenkuulemattomastasi kappaleesta. Kun olet sitten sen löytänyt, sinun on suht. helppoa hahmottaa kappaleen melodia kitarallasi ja voit jopa improvisoida omaa sooloa sen päälle.
Myöhemmin kun opit, miten soinnut muodostetaa ja mitä toi kohta C tarkoittaa, niin keksit myös soinnut kappaleeseen melko helposti!
En siis väitä, ettäkö kappaleen kaikki soinnut on aina muodostettu sävellajin asteikon sävelistä tai että melodia rakentuu aina asteikon sävelistä!
...mutta tuolla pääsee hyvin alkuun ja verrattuna siihen, että on taivaan tietämätön tästä(tai oma korva ei vaan osaa etsiä), niin onhan tuo nyt aika suuri apu?!
Kiitos! Tuo vastaus selvitti aika paljon kun sen pariin kertaan luki. Ja motivoi aika paljon opettelemaan tuota teoriapuoltakin ja asteikkoja. Omia itse keksittyjä biisejä huvittaa päästä soittamaan kuitenkin sen verran paljon.
tosissaan siitähän se on hyvä lähteä keksimään näille kappaleillesi sointuja, kun löydät ensin sellaisen soinnun, mistä ois luontevaa aloittaa...tai lopettaa kappale. Jos tämä sointu on joku duuri, niin silloin kappaleesi sävellaji on hyvin todennäköisesti kyseinen duuri...jos sointu taas on molli, niin tottakai kyseinen molli on silloin sävellaji...
Siitä on hyvä aloittaa