Puolison eläkkeelle jäänti

Miten sille eläkkeelle pääsee tai laitetaan.
Minulla mies joutui putkeen ennen eläkettä, työteliäs, raitis tai täysin kunnollinen ihminen. Hänen elämänsä suorastaan romahti, iski sairaus joka muistuttaa koko loppuelämän. Luultavasti se kova stressi ja meidän iälle suorastaan hirvein loukkaus mitä voidaan tehdä. No tällähän työnantajat laittavat eläkeikää lehestyviä pois, vaikka valtiovalta koko ajan on pidentämässä työuria, työnantajt kuitenkaan eivät pidä työssä, aina löydetään taloudellinen tai tuotannollinen syy, vaikkapa muuttamalla siten, että työn nimikettä muutetaan, eli näin loppuu tämä työtehtävä. Päiväraha lasketaan vain arkipäivien mukaan, joten tulotaso putoaa valtavasti, sekä tuleva eläke myös.
Itse tein vielä työtä useamman vuoden, vaikeimmat vuodet työelämässä, sillä puolisolle oli aivan kauheaa katsoa, sitä että olin työssä ja tein melko pitkiäkin päiviä. Kotona hän sotki kuin pikkulapsia ja mitään kotitöitä ei tehnyt, toisien sanoen kosti kohtaloaan minulle.
Itse sain olla ekäkeikään saakka työssä, mutta minunkin kohtalona oli pitempiaikainen sairaus, osittain tressiä, mutta ei missään nimessä kokonaan. Leikkauspöydän kautta olen toipunut asiasta, mutta kun elämä alkaa "hutkia" tuli läheltä niin raskaita asioita, että yöunet ovat melkein kadonneet, en enää tunne minkäänlaista elämäniloa, sillä on kuin joku raskas taakka riippuisi yllämme. Kuolemakin on ollut tässä mukana.
Ne suunnitelmat, joita olimme ajatelleet tekevämme eläkkeellä ovat pahasti kariutuneet. ainut asia on , että olemme ihmisinä nyt senverran kasvaneet, että osaamme nyt tukea toisiamme tässä erittäin raskaassa tilanteessa. Tehtäväksemme on jäänyt vain yrittää luoda jonkinlainen tulevaisuus tähän tähän raskaaseen tilanteeseen joutuneille läheisille.
Eli kovin suuria suunnitelmia ei kannattene etukäteen laatia, kun pettymyksiä tulee eivät olisi niin rankkoja käsitellä. Minullakin nämä raskaat viestit tekivät niin kovaa, että olin lähes kuolemanvaarassa. päivä päivältä yritämme mennä eteenpäin ja löytää valoa lähinna näiden läheisten elämään, vasta sitten pystymme itseämme katsomaan.
Kun näillä sivustoilla olen katsellut, noita ilmeisisti nuorten isien ja äitien kirjoituksia, jossa elämä ei tunnu miltään ja kaikki riippuu vain seksistä, kun perheet hajoitetaan. Mieli tekisi tosiaankin mennä ja antaa kunnon selkasauna, jotta järkiintyisivät. On paljon tärkemäpää elää tasapainoista perhe-elämää ja nauttia siitä, niin kauan kuin voi, kuin erota ja hakotta kaikki, jossa varmasti elämä ei hlpotu, kun lapsia kiisataan sinne sun tänne. Samoin käy kaikkien osaalueiden, tuskin taloudellinen tilanne paranee ja itse joutuu kaiken sitten tekemään ja neuottelemaan. Eläkkeelle päästessä ei ole enää ystävän ystävää, vain hyljeksyntää, kun on kaiken toislta rikkonut jo aikaisemmain. Lapset ei kunnioita, eikä enää ravintolossa jaksa juosta ja tuskin on varaakaan.

Että tällä tavalla kirjoitti:

Miten sille eläkkeelle pääsee tai laitetaan.
Minulla mies joutui putkeen ennen eläkettä, työteliäs, raitis tai täysin kunnollinen ihminen. Hänen elämänsä suorastaan romahti, iski sairaus joka muistuttaa koko loppuelämän. Luultavasti se kova stressi ja meidän iälle suorastaan hirvein loukkaus mitä voidaan tehdä. No tällähän työnantajat laittavat eläkeikää lehestyviä pois, vaikka valtiovalta koko ajan on pidentämässä työuria, työnantajt kuitenkaan eivät pidä työssä, aina löydetään taloudellinen tai tuotannollinen syy, vaikkapa muuttamalla siten, että työn nimikettä muutetaan, eli näin loppuu tämä työtehtävä. Päiväraha lasketaan vain arkipäivien mukaan, joten tulotaso putoaa valtavasti, sekä tuleva eläke myös.
Itse tein vielä työtä useamman vuoden, vaikeimmat vuodet työelämässä, sillä puolisolle oli aivan kauheaa katsoa, sitä että olin työssä ja tein melko pitkiäkin päiviä. Kotona hän sotki kuin pikkulapsia ja mitään kotitöitä ei tehnyt, toisien sanoen kosti kohtaloaan minulle.
Itse sain olla ekäkeikään saakka työssä, mutta minunkin kohtalona oli pitempiaikainen sairaus, osittain tressiä, mutta ei missään nimessä kokonaan. Leikkauspöydän kautta olen toipunut asiasta, mutta kun elämä alkaa "hutkia" tuli läheltä niin raskaita asioita, että yöunet ovat melkein kadonneet, en enää tunne minkäänlaista elämäniloa, sillä on kuin joku raskas taakka riippuisi yllämme. Kuolemakin on ollut tässä mukana.
Ne suunnitelmat, joita olimme ajatelleet tekevämme eläkkeellä ovat pahasti kariutuneet. ainut asia on , että olemme ihmisinä nyt senverran kasvaneet, että osaamme nyt tukea toisiamme tässä erittäin raskaassa tilanteessa. Tehtäväksemme on jäänyt vain yrittää luoda jonkinlainen tulevaisuus tähän tähän raskaaseen tilanteeseen joutuneille läheisille.
Eli kovin suuria suunnitelmia ei kannattene etukäteen laatia, kun pettymyksiä tulee eivät olisi niin rankkoja käsitellä. Minullakin nämä raskaat viestit tekivät niin kovaa, että olin lähes kuolemanvaarassa. päivä päivältä yritämme mennä eteenpäin ja löytää valoa lähinna näiden läheisten elämään, vasta sitten pystymme itseämme katsomaan.
Kun näillä sivustoilla olen katsellut, noita ilmeisisti nuorten isien ja äitien kirjoituksia, jossa elämä ei tunnu miltään ja kaikki riippuu vain seksistä, kun perheet hajoitetaan. Mieli tekisi tosiaankin mennä ja antaa kunnon selkasauna, jotta järkiintyisivät. On paljon tärkemäpää elää tasapainoista perhe-elämää ja nauttia siitä, niin kauan kuin voi, kuin erota ja hakotta kaikki, jossa varmasti elämä ei hlpotu, kun lapsia kiisataan sinne sun tänne. Samoin käy kaikkien osaalueiden, tuskin taloudellinen tilanne paranee ja itse joutuu kaiken sitten tekemään ja neuottelemaan. Eläkkeelle päästessä ei ole enää ystävän ystävää, vain hyljeksyntää, kun on kaiken toislta rikkonut jo aikaisemmain. Lapset ei kunnioita, eikä enää ravintolossa jaksa juosta ja tuskin on varaakaan.

Sairaus on ikävä tilanne, mutta kaikki eläkkeellä olevat eivät ole sairaita. Ikää tietysti on kun ollaan eläkkeellä, eikä enää jaksaisi tehdä työpäivää, mutta tavallista arkielämää voi elää mukavasti, välillä lepäillen ja hitaampaan tahtiin. Rahaa ei tarvitse enää niin paljon kuin työiässä, jos elää vaatimattomasti, eikä valmiiseen kotiin enää tarvitsekaan hankkia mitään. Nyt on aikaa ajatella asioita ja tarkkailla elämää, ja antaa huomiota toisilleen, Kyllä voi sanoa että elämä on parempaa kun eläkkeellä voi määrätä oman päiväjärjestyksen, ja se vaikuttaa myös parisuhteeseen. Ei oo pinna enää niin kireällä. Kun ollaan kaiket päivät yhdessä, täytyy ylläpitää omia harrastuksia ja olla välillä erillään, että ei tule riippuvaisiksi toisistaan.

Säälittää nuoret, jotka joutuvat painimaan työssä jaksamisen ja perhe-elämän kiireissä. Ohjeeksi nuoremmille haluaisin sanoa: Laskekaa elintasoa, vähentäkää kiirettä ja ostamista, kaikkea ei tarvitse hankkia eikä harrastaa, niin saatte tilalle elämisen tasoa.

Että tällä tavalla kirjoitti:

Miten sille eläkkeelle pääsee tai laitetaan.
Minulla mies joutui putkeen ennen eläkettä, työteliäs, raitis tai täysin kunnollinen ihminen. Hänen elämänsä suorastaan romahti, iski sairaus joka muistuttaa koko loppuelämän. Luultavasti se kova stressi ja meidän iälle suorastaan hirvein loukkaus mitä voidaan tehdä. No tällähän työnantajat laittavat eläkeikää lehestyviä pois, vaikka valtiovalta koko ajan on pidentämässä työuria, työnantajt kuitenkaan eivät pidä työssä, aina löydetään taloudellinen tai tuotannollinen syy, vaikkapa muuttamalla siten, että työn nimikettä muutetaan, eli näin loppuu tämä työtehtävä. Päiväraha lasketaan vain arkipäivien mukaan, joten tulotaso putoaa valtavasti, sekä tuleva eläke myös.
Itse tein vielä työtä useamman vuoden, vaikeimmat vuodet työelämässä, sillä puolisolle oli aivan kauheaa katsoa, sitä että olin työssä ja tein melko pitkiäkin päiviä. Kotona hän sotki kuin pikkulapsia ja mitään kotitöitä ei tehnyt, toisien sanoen kosti kohtaloaan minulle.
Itse sain olla ekäkeikään saakka työssä, mutta minunkin kohtalona oli pitempiaikainen sairaus, osittain tressiä, mutta ei missään nimessä kokonaan. Leikkauspöydän kautta olen toipunut asiasta, mutta kun elämä alkaa "hutkia" tuli läheltä niin raskaita asioita, että yöunet ovat melkein kadonneet, en enää tunne minkäänlaista elämäniloa, sillä on kuin joku raskas taakka riippuisi yllämme. Kuolemakin on ollut tässä mukana.
Ne suunnitelmat, joita olimme ajatelleet tekevämme eläkkeellä ovat pahasti kariutuneet. ainut asia on , että olemme ihmisinä nyt senverran kasvaneet, että osaamme nyt tukea toisiamme tässä erittäin raskaassa tilanteessa. Tehtäväksemme on jäänyt vain yrittää luoda jonkinlainen tulevaisuus tähän tähän raskaaseen tilanteeseen joutuneille läheisille.
Eli kovin suuria suunnitelmia ei kannattene etukäteen laatia, kun pettymyksiä tulee eivät olisi niin rankkoja käsitellä. Minullakin nämä raskaat viestit tekivät niin kovaa, että olin lähes kuolemanvaarassa. päivä päivältä yritämme mennä eteenpäin ja löytää valoa lähinna näiden läheisten elämään, vasta sitten pystymme itseämme katsomaan.
Kun näillä sivustoilla olen katsellut, noita ilmeisisti nuorten isien ja äitien kirjoituksia, jossa elämä ei tunnu miltään ja kaikki riippuu vain seksistä, kun perheet hajoitetaan. Mieli tekisi tosiaankin mennä ja antaa kunnon selkasauna, jotta järkiintyisivät. On paljon tärkemäpää elää tasapainoista perhe-elämää ja nauttia siitä, niin kauan kuin voi, kuin erota ja hakotta kaikki, jossa varmasti elämä ei hlpotu, kun lapsia kiisataan sinne sun tänne. Samoin käy kaikkien osaalueiden, tuskin taloudellinen tilanne paranee ja itse joutuu kaiken sitten tekemään ja neuottelemaan. Eläkkeelle päästessä ei ole enää ystävän ystävää, vain hyljeksyntää, kun on kaiken toislta rikkonut jo aikaisemmain. Lapset ei kunnioita, eikä enää ravintolossa jaksa juosta ja tuskin on varaakaan.

"Miten sille eläkkeelle pääsee tai laitetaan" - Vastaus: Sitten kun on eläkeiässä, tai jos on sairastunut työkyvyttömäksi. Kaikki jäävät eläkkeelle aikanaan, ja kannattaa suunnitella, miten siitä ajasta tulisi mahdollisimman hyvä. Myös oma asenne vaikuttaa, suhtautuuko siihen elämää helpottavana vai katkeroittavana asiana. Menetysten sijasta voi miettiä, mitä hyvää uudessa elämäntilanteessa on.

Että tällä tavalla kirjoitti:

Miten sille eläkkeelle pääsee tai laitetaan.
Minulla mies joutui putkeen ennen eläkettä, työteliäs, raitis tai täysin kunnollinen ihminen. Hänen elämänsä suorastaan romahti, iski sairaus joka muistuttaa koko loppuelämän. Luultavasti se kova stressi ja meidän iälle suorastaan hirvein loukkaus mitä voidaan tehdä. No tällähän työnantajat laittavat eläkeikää lehestyviä pois, vaikka valtiovalta koko ajan on pidentämässä työuria, työnantajt kuitenkaan eivät pidä työssä, aina löydetään taloudellinen tai tuotannollinen syy, vaikkapa muuttamalla siten, että työn nimikettä muutetaan, eli näin loppuu tämä työtehtävä. Päiväraha lasketaan vain arkipäivien mukaan, joten tulotaso putoaa valtavasti, sekä tuleva eläke myös.
Itse tein vielä työtä useamman vuoden, vaikeimmat vuodet työelämässä, sillä puolisolle oli aivan kauheaa katsoa, sitä että olin työssä ja tein melko pitkiäkin päiviä. Kotona hän sotki kuin pikkulapsia ja mitään kotitöitä ei tehnyt, toisien sanoen kosti kohtaloaan minulle.
Itse sain olla ekäkeikään saakka työssä, mutta minunkin kohtalona oli pitempiaikainen sairaus, osittain tressiä, mutta ei missään nimessä kokonaan. Leikkauspöydän kautta olen toipunut asiasta, mutta kun elämä alkaa "hutkia" tuli läheltä niin raskaita asioita, että yöunet ovat melkein kadonneet, en enää tunne minkäänlaista elämäniloa, sillä on kuin joku raskas taakka riippuisi yllämme. Kuolemakin on ollut tässä mukana.
Ne suunnitelmat, joita olimme ajatelleet tekevämme eläkkeellä ovat pahasti kariutuneet. ainut asia on , että olemme ihmisinä nyt senverran kasvaneet, että osaamme nyt tukea toisiamme tässä erittäin raskaassa tilanteessa. Tehtäväksemme on jäänyt vain yrittää luoda jonkinlainen tulevaisuus tähän tähän raskaaseen tilanteeseen joutuneille läheisille.
Eli kovin suuria suunnitelmia ei kannattene etukäteen laatia, kun pettymyksiä tulee eivät olisi niin rankkoja käsitellä. Minullakin nämä raskaat viestit tekivät niin kovaa, että olin lähes kuolemanvaarassa. päivä päivältä yritämme mennä eteenpäin ja löytää valoa lähinna näiden läheisten elämään, vasta sitten pystymme itseämme katsomaan.
Kun näillä sivustoilla olen katsellut, noita ilmeisisti nuorten isien ja äitien kirjoituksia, jossa elämä ei tunnu miltään ja kaikki riippuu vain seksistä, kun perheet hajoitetaan. Mieli tekisi tosiaankin mennä ja antaa kunnon selkasauna, jotta järkiintyisivät. On paljon tärkemäpää elää tasapainoista perhe-elämää ja nauttia siitä, niin kauan kuin voi, kuin erota ja hakotta kaikki, jossa varmasti elämä ei hlpotu, kun lapsia kiisataan sinne sun tänne. Samoin käy kaikkien osaalueiden, tuskin taloudellinen tilanne paranee ja itse joutuu kaiken sitten tekemään ja neuottelemaan. Eläkkeelle päästessä ei ole enää ystävän ystävää, vain hyljeksyntää, kun on kaiken toislta rikkonut jo aikaisemmain. Lapset ei kunnioita, eikä enää ravintolossa jaksa juosta ja tuskin on varaakaan.

Itselleni kävi ikävästi. Mieheni sairasti aivoinfarktin, jonka jälkeen leikattiin aneurysma( joka havaittiin kuvisssa), Sen jälkeen töihin ja kun oireita tuli taas sanoi työterveyslääkäri että kuvittelet vaan. Ei mennyt kuin päivä niin mieheni meni taas lääkäriin. Onnneksi silläkertaa työterveyshoitaja huomasi ettei kaikki ollut kunnossa ja soitti mulle että tulepa viemään miehesi sairaalaan. Sieltä sitten lähetettiinkin Töölöön suorinta tietä. Leikkaukseen vain mutta ei heti koska sitä ei taaskaan voinut leikata kuin itse professori. Oli kyseessä aivoverenvuoto, oli muodostunut uusi aneurysma joka sitten ehti puhjeta koska lääkäri ei ottanut vakavasti. No oli hienoa että hän jäi eloon jne. Mutta ei ihan samanlaisena, joten sairaseläkkeelle alle 50v. Itselläni oli samaan aikaan kuntoutukset menossa ja paljon sairaslomia. Kuntoutuksen jälkeen samainen työterveyslääkäri ihmetteli milloin olin hankkinut verenpainetaudin. Sanoin ettei sitä koskaan oltu mitattu. Sen jälkeen todettiin vielä astma muitten vaivojen lisäksi. Kuntoutuksesta kehotettiin päästämään määräaikaiselle eläkkeelle. Työterveyslääkäri ei ollut samaa mieltä. Siinä meni vielä aikaa ennenkuin laittoi b-todistuksen joka ei kelvannut muuhun kuin irtisanomiseen. Kaksi vuotta sen jälkeen kuulin sukulaiselta että se johtui siitä kun firma olisi joutunut maksamaan eläkkeen. Että nämä kaikki jutut samaan aikaan. No, ennenkuin mieheni ehti saada mielialalääkkeet hän yritti kerran päättää päivänsä. Olimme muuttaneet pois entisestä talostamme kerrostaloon. Siellä tutustuin yhteen naiseen joka vaikutti mukavalta. Kappas vaan tämä naimisissa oleva rouva karkasi mieheni kanssa. Ei tuntunut hyvältä 30 v;n avion jälkeen. Siitä masennuin niin että en meinannut kestää. Yksin sain siinä kunnossa huolehtia melkein aikuisista lapsista ja niin pois päin. Se oli kaameaa. Mutta vielä kamalampaa kun mies tuli välillä kotiin kuulema kokonaan kunnes taas meni takaisin. Pari vuotta kestin, sitten myin asunnon, ostin asuntoauton ja muutin vuokralle. En tuntenut paikkakunnalta ketään mutta olen saanut ystäviä ja viihdyn uudella paikkakunnalla. Ja eläkkeenkin sain viime kesänä vaikken ole kuin 53v. Hyvät Joulut kaikille !

Jos ihmisen arvoa mitataan työn mukaan, ja omakin itsetunto riippuu työstä, seuraa eläkkeelle tai työttömäksi jäädessä romahdus ja arvottomuuden tunne. Siitä puolestaan seuraa kireyttä parisuhteeseenkin. Pitäisi jo työiässä antaa arvoa ja tilaa muullekin elämälle, niin muutos ei ole niin iso. Sama koskee rahaa. Jos rahantuloa pitää tärkeimpänä asiana, kiristää pinnaa kun tulot vähenee. Jos opitaan näkemään muita asioita rahaa tärkeämpinä ja elämään taloudellisesti vaatimattomasti, pystytään nauttimaan monista asioista ilman rahaakin, ja myös se heijastuu parisuhteeseen. Omat arvot ja asenteet vaikuttaa mielialaan ja siihen miten hyvin tullaan toimeen ja koetaan onnea.

Arvokysymys kirjoitti:

Jos ihmisen arvoa mitataan työn mukaan, ja omakin itsetunto riippuu työstä, seuraa eläkkeelle tai työttömäksi jäädessä romahdus ja arvottomuuden tunne. Siitä puolestaan seuraa kireyttä parisuhteeseenkin. Pitäisi jo työiässä antaa arvoa ja tilaa muullekin elämälle, niin muutos ei ole niin iso. Sama koskee rahaa. Jos rahantuloa pitää tärkeimpänä asiana, kiristää pinnaa kun tulot vähenee. Jos opitaan näkemään muita asioita rahaa tärkeämpinä ja elämään taloudellisesti vaatimattomasti, pystytään nauttimaan monista asioista ilman rahaakin, ja myös se heijastuu parisuhteeseen. Omat arvot ja asenteet vaikuttaa mielialaan ja siihen miten hyvin tullaan toimeen ja koetaan onnea.

Suomalainen mies alkaa ottaa viinaa päivät pitkät eläkkeelle jäätyään. Perustelu on "ei ole mitään tekemistä" joten vaimon pitää vain kestää.

Kossupullo ja mäyris kirjoitti:

Suomalainen mies alkaa ottaa viinaa päivät pitkät eläkkeelle jäätyään. Perustelu on "ei ole mitään tekemistä" joten vaimon pitää vain kestää.

jo 45 vuotiaana laiskottelun kun vaimo löysi vanhemman miehen ja sairastuin sen takia 5 vuotta. en kyennyt oikeen tekeen mitään kun fyysiset oireet tuli niin kovalla voimalla päälle että invalidisoiduin täysin.
nyt olen huomannut että ei oekein tarvi tehdä mitään eikä stressata. käy paneen naapurin eronnutta rouvaa silloin kun huvittaa ja liikkuu ja nyt aloitin huvikseni opiskelunkin että pysyy päivät vireessä.
toki käyn ravintolassa ajoittain kun haluan hyvää ja nopeesti eli aina joku tarttuu kainaloon kun ravintolasta lähtee, viimeksi yksi ihan jopa vapaakin nainen. yleensä ne on varattuja jotka lähtee jostain syystä ne hakee ulkopuolista seuraa kiivaasti vaan eivät näytä sitä. piilotellaan asiaa japetetään omaa siippaa.

Arvokysymys kirjoitti:

Jos ihmisen arvoa mitataan työn mukaan, ja omakin itsetunto riippuu työstä, seuraa eläkkeelle tai työttömäksi jäädessä romahdus ja arvottomuuden tunne. Siitä puolestaan seuraa kireyttä parisuhteeseenkin. Pitäisi jo työiässä antaa arvoa ja tilaa muullekin elämälle, niin muutos ei ole niin iso. Sama koskee rahaa. Jos rahantuloa pitää tärkeimpänä asiana, kiristää pinnaa kun tulot vähenee. Jos opitaan näkemään muita asioita rahaa tärkeämpinä ja elämään taloudellisesti vaatimattomasti, pystytään nauttimaan monista asioista ilman rahaakin, ja myös se heijastuu parisuhteeseen. Omat arvot ja asenteet vaikuttaa mielialaan ja siihen miten hyvin tullaan toimeen ja koetaan onnea.

jos ihmisellä ei ole muutakun työ ja siitä saatava raha, kyllä eläkeikään päästyään luulis jo sitä rahaa olevan ja kaikki velat maksettu, ei sitä rahaa ja mammonaa enää luulis haikailevan yli kuuskymppisen.
Niissä käärinliinoissa ei ole taskuja.
Harrastukset ovat tärkeitä ja jos töitä kaipaa kaikenlaiseen vapaaehtois/hyväntekeväisyystöihin tarvitaan hyväkuntoisia eläkeläisiä.
Kaikki yrittäjät eivät elä vain työnsä kautta.

yrittäjä. kirjoitti:

jos ihmisellä ei ole muutakun työ ja siitä saatava raha, kyllä eläkeikään päästyään luulis jo sitä rahaa olevan ja kaikki velat maksettu, ei sitä rahaa ja mammonaa enää luulis haikailevan yli kuuskymppisen.
Niissä käärinliinoissa ei ole taskuja.
Harrastukset ovat tärkeitä ja jos töitä kaipaa kaikenlaiseen vapaaehtois/hyväntekeväisyystöihin tarvitaan hyväkuntoisia eläkeläisiä.
Kaikki yrittäjät eivät elä vain työnsä kautta.

Täytyy muistaa myös, että on ihmisiä, joille työ ja harrastus sattuu yksiin. Tunnen useita ihmisiä, jotka sanovat, etteivät koskaan jää eläkkeelle. Minä taidan olla yksi niistä yli 70-vuotiaanakin.

Sitten on ihmisiä, jotka ovat virkeitä ja terveitä hyvin vanhaan ikään. Se, miten kokee eläkeikänsä, riippuu monesta asiasta. Ihmiset ovat erilaisia: terveydeltään, aktiivisuudeltaan, harrastuksiltaan jne. Myös asuinpaikka ratkaisee, kuinka eläkeikäinen pystyy järjestämään harrastuksiaan, menojaan ja tuttavissa käyntejään.

Nykyisin eläkeikäiset naiset ovat huomiotaherättävän aktiivisia, ainakin näin eteläsuomalaisen ison kaupungin näkövinkkelistä katsottuna. Heillä on internetin käyttöön liittyviä harrastuksia ja tuttavuuksia. He matkustavat ja käyvättävät ilmaisia harrastemahdollisuuksia ahkerasti.

Joten onpa vaikea aihe vastattavaksi. Miehet minun ympäristössäni ovat myös eläkkeellä ollessaan aktiivisia, ehkä hiukan väsähtäneempiä kuin naiset.

työ on elämäni kirjoitti:

Täytyy muistaa myös, että on ihmisiä, joille työ ja harrastus sattuu yksiin. Tunnen useita ihmisiä, jotka sanovat, etteivät koskaan jää eläkkeelle. Minä taidan olla yksi niistä yli 70-vuotiaanakin.

Sitten on ihmisiä, jotka ovat virkeitä ja terveitä hyvin vanhaan ikään. Se, miten kokee eläkeikänsä, riippuu monesta asiasta. Ihmiset ovat erilaisia: terveydeltään, aktiivisuudeltaan, harrastuksiltaan jne. Myös asuinpaikka ratkaisee, kuinka eläkeikäinen pystyy järjestämään harrastuksiaan, menojaan ja tuttavissa käyntejään.

Nykyisin eläkeikäiset naiset ovat huomiotaherättävän aktiivisia, ainakin näin eteläsuomalaisen ison kaupungin näkövinkkelistä katsottuna. Heillä on internetin käyttöön liittyviä harrastuksia ja tuttavuuksia. He matkustavat ja käyvättävät ilmaisia harrastemahdollisuuksia ahkerasti.

Joten onpa vaikea aihe vastattavaksi. Miehet minun ympäristössäni ovat myös eläkkeellä ollessaan aktiivisia, ehkä hiukan väsähtäneempiä kuin naiset.

Puurolta tuntuu joskus olla kotona, tiskaus ja siivous, kukkien hoito, lintujen ruokkiminen ym. ei jatkuvasti kiinnosta. Arjet ovat hyvin harmaita joskus. Mutta terveydestä olen kiitollinen, kun tulee tuo arvottomuuden tunne, kiitän terveydestä ja vapaudesta. Rahaa ei tule paljon, mutta ei sitä menekkään. Mies käy töissä, on paljon nuorempi, joten ukko ei pyöri jaloissa. Minua ainakin vaivaa valintojen rikkaus, mutta en varmasti sido itseäni mihinkään järjestötoimintoihin enää, en saanut niistä mitään. Nyt mietin uusia tuulia, luovuutta on annettu tarpeeksi.

Kossupullo ja mäyris kirjoitti:

Suomalainen mies alkaa ottaa viinaa päivät pitkät eläkkeelle jäätyään. Perustelu on "ei ole mitään tekemistä" joten vaimon pitää vain kestää.

Avioliitto on vapaa ehtoinen sopimus ,jonka voi myös purkaa. Ei sua kukaan voi pakottaa katsoo, kun toinen sikailee! Vaikka onkin joulu , tee omat johto päätökset ja pian!

Kossupullo ja mäyris kirjoitti:

Suomalainen mies alkaa ottaa viinaa päivät pitkät eläkkeelle jäätyään. Perustelu on "ei ole mitään tekemistä" joten vaimon pitää vain kestää.

Nämä "mäyränimijät". Enemmistöllä lienee kuitenkin elämääkin sen sijaan, että kroppansa tuoaisivat etanolilla. Ehkä niitä jotka roikkuvat mäyrän nännissä kiinni kaikki viikonloput jo työiässä.

guruguru kirjoitti:

jo 45 vuotiaana laiskottelun kun vaimo löysi vanhemman miehen ja sairastuin sen takia 5 vuotta. en kyennyt oikeen tekeen mitään kun fyysiset oireet tuli niin kovalla voimalla päälle että invalidisoiduin täysin.
nyt olen huomannut että ei oekein tarvi tehdä mitään eikä stressata. käy paneen naapurin eronnutta rouvaa silloin kun huvittaa ja liikkuu ja nyt aloitin huvikseni opiskelunkin että pysyy päivät vireessä.
toki käyn ravintolassa ajoittain kun haluan hyvää ja nopeesti eli aina joku tarttuu kainaloon kun ravintolasta lähtee, viimeksi yksi ihan jopa vapaakin nainen. yleensä ne on varattuja jotka lähtee jostain syystä ne hakee ulkopuolista seuraa kiivaasti vaan eivät näytä sitä. piilotellaan asiaa japetetään omaa siippaa.

Vaan miksi rakastaisin toista enemmän kuin toista?

eläkkeellä ja elämä maistuu! Olin kymmenet vuodet osa-aika työssä ja kotona kun lapset olivat nuorempia, sitten koko päivät. Tykkäsin työstäni joka oli kevyttä toimistossa. Sitten pääsin hieman etuajassa eläkkeelle, on jotain vaivojakin mutta mitä niistä. Elämä on maistunut aina, olen saanut elää mielenkiintoista ihanaa elämää. Oikeastaan mikään ei muuttunut kun jäin eläkkeelle. Minulla on monta lastenlasta joiden kanssa olen tekemisissä, tapaan ystäviä, ulkona syömässä yms. meillä käy paljon vieraita ja tykkään tehdä hyviä ruokia ja istua iltaa. Ja valvottua tulee yhteen kahteen mutta ei haittaa kun ei tarvitse aamulla nopeaan nousta.
Meillä on monta koiraa joiden kanssa aika ei tule pitkäksi ja vanhassa talossa riittää siivoamista! Hyvä ruoka on valmiina kun mies tulee työstä. Ja matkusteltua tulee myös ja yks kaks voi lähteä vaikka kahville kaverille vaikkapa Turkuun. Teen myös pientä vapaaehtoistyötä pari kertaa kuussa. Eläke nyt ei ole suuri mutta kun ei ole enää talovelkojakaan niin ihan hyvin pärjää, ei ole tarvinnut mistään luopua.
Tämä on ihan parasta, se vaan että aika kuluu entistäkin nopeampaa.. se joskus rassaa!
Ja jos hyvin käy niin kun mies muutaman vuoden kuluttua myös eläköityy niin vietämme talviajat Eurooppa kodissamme.

Minttumaaret kirjoitti:

eläkkeellä ja elämä maistuu! Olin kymmenet vuodet osa-aika työssä ja kotona kun lapset olivat nuorempia, sitten koko päivät. Tykkäsin työstäni joka oli kevyttä toimistossa. Sitten pääsin hieman etuajassa eläkkeelle, on jotain vaivojakin mutta mitä niistä. Elämä on maistunut aina, olen saanut elää mielenkiintoista ihanaa elämää. Oikeastaan mikään ei muuttunut kun jäin eläkkeelle. Minulla on monta lastenlasta joiden kanssa olen tekemisissä, tapaan ystäviä, ulkona syömässä yms. meillä käy paljon vieraita ja tykkään tehdä hyviä ruokia ja istua iltaa. Ja valvottua tulee yhteen kahteen mutta ei haittaa kun ei tarvitse aamulla nopeaan nousta.
Meillä on monta koiraa joiden kanssa aika ei tule pitkäksi ja vanhassa talossa riittää siivoamista! Hyvä ruoka on valmiina kun mies tulee työstä. Ja matkusteltua tulee myös ja yks kaks voi lähteä vaikka kahville kaverille vaikkapa Turkuun. Teen myös pientä vapaaehtoistyötä pari kertaa kuussa. Eläke nyt ei ole suuri mutta kun ei ole enää talovelkojakaan niin ihan hyvin pärjää, ei ole tarvinnut mistään luopua.
Tämä on ihan parasta, se vaan että aika kuluu entistäkin nopeampaa.. se joskus rassaa!
Ja jos hyvin käy niin kun mies muutaman vuoden kuluttua myös eläköityy niin vietämme talviajat Eurooppa kodissamme.

Näin olin itse ajatellut että on ihanaa kun on enemmän aikaa toisen kanssa mutta se on joku toinen joka sanelee elämän ehdot. Kuitenkin toivon että löytäisin myös jonkun kenen kanssa olla vaikka olen eläkeläinen. Hyvät ihmiset nauttikaa toisistanne!

joko vanhoja,tai sairaita

ollaan,, kirjoitti:

joko vanhoja,tai sairaita

Parempi ettei jääkään eläkkeelle. Muutos on niin raju, että kuolee varmasti. Parempi on jäädä ensin työttömäksi. Sitten putken kautta eläkkeelle naimaan ja nauttimaan ! Hienoa on se vapaaherrana olo ilman steressiä. Jää aikaa nautinnollisille harrastukselle.