Ongelmana on se että mää en oik jaksa ymmärtää mun naisystävää. Mulla on poika edellisest liitost ja mä en sais tavata sitä mun nykysen naisystävän mielest enkä tuoda kotia ja on meil lapsi nykysysen nais ystävän kanssa myös. Juttu oli eri sillon ku alettiin seurustelee. Mitkään kompromissit ei auta eikä mitkä vastaan tulot. Mää haluisin kyl ite tavata mun lasta ja en haluis särkee kuitenkaan suhdetta. Tää homma nyt ei kuitenkaa näyt purkautuvan ja mä alan tuleen koht epätoivoseksi ja suoraan sanottuna hulluks. Nykynen se vaan suunnittelee kuitenk uusia lapsia ja ku mitään ei ois tapahtu, kunnes tulee puhe mun lapsest. Oisin alust asti halunu et nykynen ois mukana kaikes, mut ei... En vaa enää oikein jaksas alottaa taas kaikkee alust. Tuntuu välil, ettei oo muut vaihtoehto ku naru kaulaa tai sit kuiteski ero ja poikamiheks. Tätä mun tuskaa on vaikee kuvailla, mut tulipahan vähän purettuu ainaki tänne ku ei voi muillekaa puhua.
Lapsi vai ero...
Reetu-70
132037
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 6 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
moi
Vaikuttaa sairaalloiselta oman pesän suojelulta,
lienee joillekin lajityypeille hyvinkin ominaista.
Enpä osaa sanoa mitä valita, jos uudenkin naissuhteen kanssa on lapsia..
Mikään keskustelu ei auta? Ammattiapua kannattaisi harkita.
mahdotonta on tietää mikä saa naisen hylkäämään miehensä lapsen. mustasukkaisuus? kyvyttömyys rakastaa itsen ulkopuolelle?
kyllä jokaisen uusliittoon menevän tulisi tietää, että edellisen liiton lapset kuuluvat myös nykyiseen ja ovat osa puolison elämää: niin mennyttä kuin tulevaa.
olet ilmeisesti jutellut vaimosi kanssa asiasta. onko hän sanonut mitään syytä sinulle vastenmielisyyteensä?
olisitko halukas menemään perheterapeutille asian puitteissa ja saisitko vaimosi mukaan? avioero tuntuu turhalta, jos muuten toisianne rakastatte, mutta kyllä lapsenkin tulisi mukaan sopia.
Oletko yrittänyt viedä avovaimoasi jonnekkin ammattiauttajalle? Jospa vieraan ihmisen sanomisena hän ymmärtäisi, että sinulla on oikeus tavata lastasi.
Mun miehellä on kans lapsi edellisestä suhteesta ja voin sanoa että ei se ole kauhean mukavaa... Mietin kans suhteemme alussa että pitäiskö unohtaa koko juttu, mutta kun en voinut. Nyt yritän sopeutua tilanteeseen parhaani mukaan joskaan helppoa se ei ole. Tosin mun tilannetta helpottaa se, että mieheni käy lasta tapaamassa mummulassa (ei kylläkään minun takia). Totta kai isä saa lastaan tavata!! Täytyy tunnustaa, että en varmaan kestäisi jos meillä majailisi joku "vieras" muksu vaikka joka toinen viikonloppu! Ero ei todellakaan ole hyvä ratkaisu - sitten sinulla on lapset kahdelle naiselle!! Et varmaan halua poikamiehenäkään olla lopun ikääsi. Kyllä teidän on saatava keskusteltua jonkilainen ratkaisu asiaan!! Sun naisystävän pitäisi yrittää edes kun on lapsen tehny sulle!! Sun täytyy kysyä siltä että miltä tuntuisi itsestä ajatus olla lastaan tapaamatta! (osaa varmaan kuvitella kun on lapsi)Ei se voi olla niin jyrkkä!!!! Tsemppiä sulle!!!
No eip lähde ammattiauttajalle eik vaikuta kuulemma ajatus vastaavasta tilanteest. Sanoo vaa ettei voinu tietää. Eli Shakki Matti taitaa olla meikäpojan loppuelämä tai sinänsä ei tää kyl jatkuukaa kauan enää voi. Joko mä räjähdän täysin tai jotain muuta. Oon muutes luonteltani melko rauhallinen heppu. Mut ei tällanen heppu enää kellekään kelpaiskaa ku 2 lastaki on. Kiitti kuiteski teille ja älkää tehkö samoi virheit ku minä. Olkaa tarkkoi sil huonosti tääki päättyyn viel.
Mikä ihme sua estää tapaamasta mukulaas vaikka jossain muualla jos vaimo ei sitä kersaa teidän kotiin halua?
Voithan sä tapailla sitä vaikka kaupungilla tai jossain sun sukulaisen luona jotenkin nyt tuntuu että sä et ittekkään halua tavata kunhan vieritätä koko hoidon vaimos niskaan
No eip se vaimoke sulata sitäkää vaa uhkaa et eroo, jos tapaan sit. Sanoo et pidä äpäräs, jos kerran on tärkeemp.
Siis ei voi olla totta!!! Mitähän se ihminen on ajatellu kun on ruvennu kimppaan sun kans (kun on tienny, että sulla on lapsi)!!? Tapaa ihmeessä vaan lastasi - jos ero tulee sen takia niin eikö se sitten saa tullakin?? Kyllähän nyt täysjärkisen ihmisen pitää tuollainen ymmärtää!
Ei kukaan aikuinen ihminen voi vaatia toiselta tuollaista!
Sitä mieltä olen, että sinä tapaat lastasi jos halua ja siihen on tyytyminen.
Jos erolla uhkaa tuosta syystä niin voi pyhä sylvi...saattaa seuraavaksi olla joku muu syy uhata.
Ei edes parisuhteessa tarvitse tyytyä toisen määräämiseen, uhkailuun siis vallankäyttöön.
Sinun on vain oltava jämynä ja tavattava lastasi.
Nythän on kysymys lapsesta!
Jos ero tulee muka tuosta syystä, niin tulisi se kyllä muutenkin.....huoks
Parisuhdetta ja lasta ei voi koskaan asettaa kilpailuasemaan, se ei ole joko tai....
Todella lapsellista käytöstä aikuiselta ihmiseltä..
En minäkään rakasta miesystäväni lapsia eikä hän minun, mutta meidän on vain hyväksyttävä, että he ovat olemassa ja elettävä sen mukaan....
minulla kävi aikoinaan niin että kun vanhempani erosi,jäin äidille, ja minulla oli isäpuoli. mutta hän oli väkivaltainen, ja monien vuosien jälkeen isäni suostui ottamaan minut luokseen asumaan. J vastassa oli äitipuoli. Mutta heillä oli uusi vauva. Jotenkin oin aina syyllinen jos lapsi vaikka satutti itsensä...lopuksi olin kaikkeen aina syyllinen.Ja tunsin oloni ulkopuoliseksi. Kerrankin menin hakemaan liikunta varusteita kesken koulupäivän kotoa, ja äiti puoli kävi minuun käsiksi..mitä lie piilotellu?..oli niin raivona. Lopulta hän ilmoitti karkeasti isälleni, jompikumpi, minä tai lapsesi. Ja isäni valitsi hänet. Kasvoin sitten lopun lapsuuteni mummon kanssa. parempi sekin kuin kauhea äitipuoli. Mutta tämä ei kyllä ollu mitenkään vastaus tähän, mutta halusin vain sanoa että itselläni oli ainakin lapsena sellainen olo että minua riepotellaan paikasta toiseén, ja kuka minusta oikeasti välittää...
mutta älä missään nimessä unohda edellisestä suhteestasi olevaa lasta. uuden suhteesi vuoksi.sen kyllä tunnet myöhemmin mitä se aiheuttaa, nimittäin lapseltasi.Itselläni on hyvin vaikea nykyään suhtautua omaan isääni.
Naisen olisi hyväksyttävä myös sinun lapsesi ed. suhteesta. ehkä ei hän samalla lain pysty välittämään lapsestasi, mutta ei ainakaan hyljätä pitäisi. Hän ajattelee vain itseään, eikä viatonta lasta.mutta toivottavasti kaikki selviää.
moni on jo kirjoittanut, ei toisen lapseen ole helppo sopeutua rakastamisesta ouhumattakaan. kyllä sinunkin naisystäväsi varmasti aikuisena käsittää, että lapssella on oikeus isään, mutta nuo tilanteet ovat niin monimutkaisia ja stressaaviakin, että aikuinen heittäytyy lapseksi.
lapsi muistuttaa sinun exästäsi ja siitä kaikesta mitä väliollänne on joskus ollut. kyse on siis mustasukkaisuudesta ja minusta tuo oman pesän suojelu on aika osuva ilmaus (mitä joku tuolla aikaisemmin käytti).
Ny se sit on loppu. Mä en jaksannu enää. Laitoin kämpän hakuun. Ja se voip tulla sit melko yllärinä puolisol. Kämppä menee myyntiin. Mut enp kerro etukätiä vaa pakkaan tavarat ku aika koittaan. Hyvää kesää kaikil!!!
ihan oikean päätöksen, ONNITTELUT !