Saalistaja/ metsästäjä nainen

mut tosiasia on että ihmiset on erilaisia tarpeiltaan ja toiveiltaan.
ja vanha juttu on myös miehillä rupsahtaminen kun on ensin saanu kiinni sen akan jonka haluu epätoivosesti niin siihen jää sitten pelit ja ollaan niinkuin omien vanhempien kans hyi!
miks suhteen täytyy aina tasautua löllyks?
mä nautin suhteen alun kiihokkeista eikä mun ees tarvi alkaa suhdetta. sitä kutsutaan flirttailuksi ja se on ihan normaalia ja hauskaa. myös oman rakastajansa kans voi pitää jännitystä yllä. harmi vaan tällaiset ihmiset jotka on oikeesti seksuaalisesti viitseliäitä ja mielenkiintoisia on ihan kiven takana!!!
sitten jos suhteessa ees erehdyt iskeen silmää jollekkin komeelle vieraalle oot heti petturi ja itsetunnon syöjä. mun itsetunto ainakin nousee siittä et mulla on niin komee mies et se kiihottaa muitakin, ei sen tarvi olla mikään jatkuvan riidan aihe ja seksintappaja.
mut älkää käsittäkö väärin, en oo kuitenkaan ainakaan vielä kiinnostunut avoimesta parisuhteesta, oon senkin kokenut ja ei ollu mun juttu.
mun mielestä ihmiset ottaa rakkausasiat liian vakavasti koska niitten itsetunto ei kestä.
ensin itsetunto kuntoon,niin kaikki muut erot ja seikkailutkin on helpompi kestää ja hyväksyä, jopa nauraa päälle että oli sekin seikkailu hyvä että erottiin kun oon nyt tyytyväisempi vaikka ihan vaan sinkkuna oman dildoni kans kun sen kakspäisen naistenkaatajan kyydissä perse vaan kulu vähän turhankin nopeeseen tahtiin.

tosiepätoivoinen.. kirjoitti:

mut tosiasia on että ihmiset on erilaisia tarpeiltaan ja toiveiltaan.
ja vanha juttu on myös miehillä rupsahtaminen kun on ensin saanu kiinni sen akan jonka haluu epätoivosesti niin siihen jää sitten pelit ja ollaan niinkuin omien vanhempien kans hyi!
miks suhteen täytyy aina tasautua löllyks?
mä nautin suhteen alun kiihokkeista eikä mun ees tarvi alkaa suhdetta. sitä kutsutaan flirttailuksi ja se on ihan normaalia ja hauskaa. myös oman rakastajansa kans voi pitää jännitystä yllä. harmi vaan tällaiset ihmiset jotka on oikeesti seksuaalisesti viitseliäitä ja mielenkiintoisia on ihan kiven takana!!!
sitten jos suhteessa ees erehdyt iskeen silmää jollekkin komeelle vieraalle oot heti petturi ja itsetunnon syöjä. mun itsetunto ainakin nousee siittä et mulla on niin komee mies et se kiihottaa muitakin, ei sen tarvi olla mikään jatkuvan riidan aihe ja seksintappaja.
mut älkää käsittäkö väärin, en oo kuitenkaan ainakaan vielä kiinnostunut avoimesta parisuhteesta, oon senkin kokenut ja ei ollu mun juttu.
mun mielestä ihmiset ottaa rakkausasiat liian vakavasti koska niitten itsetunto ei kestä.
ensin itsetunto kuntoon,niin kaikki muut erot ja seikkailutkin on helpompi kestää ja hyväksyä, jopa nauraa päälle että oli sekin seikkailu hyvä että erottiin kun oon nyt tyytyväisempi vaikka ihan vaan sinkkuna oman dildoni kans kun sen kakspäisen naistenkaatajan kyydissä perse vaan kulu vähän turhankin nopeeseen tahtiin.

Olen samaa mietltä että jännitystä on pidettävä yllä. Muutenhan koko juttu on enemmän kaveruutta.
Kait kysymys on siitä missä kenenkin rajat menevät. Mua ei haittaa vaikka vähän katselisikin muita, kunhan luottamus on kunnossa. Sitä minäkään en muuten ymmärrä että heti ollaan helvetin mustasukkaisia jos joku toinen katsoo puolisoa, kuten sanoit, sehän vaan kertoo siitä että on ollut onnekas kun oma siippa kelpaisi muillekin mutta tämä on valinnut juuri sinut!

Pelaaminen ja toisen tunteilla leikkiminen on kuitenkin jotain aivan muuta. Voi sanoa ihan suoraan toiselle että haluaa vain jännitystä tai muuta pintapuolista, eikä antaa ymmärtää että voisi haluta jotain syvempää suhdetta. Tietenkin siinä on riskinä että toinen ei ole tämmöisestä pelistä kiinnostunut ja lähtee pois. Noh, rehellisyydellä on joskus hintansa.

Mun tarinasta voin kertoa sellaisen tapauksen, että tämä nainen josta pidin kovasti suuteli kovasti entistä miestänsä minun silmieni edessä (tarkemmin sanottuna metrin päässä selkäni takana) ja kun sitten lähdin baarista kotiin toisen naisen kanssa (en siis seurustellut kummankaan kanssa tai mitään) soitteli sitten perään että haluaa "jutella" ja että tulisin jatkoille sinne. Sanoin että voin tulla tämän ihmisen kanssa joka minulla oli mukanani. Ei käynyt päinsä, miksihän ei? Voi helvetti sentään.

Mun pointti tässä on se, että kun on rehellinen, ei tarvitse ottaa mitään vastuuta toisen tunteista. Näin se menee. Silloin pallo on sillä toisella osapuolella, ja se voi jäädä tai lähteä. Valinta on hänen, ja hän tietää tosiasiat jolloin päätös on helppo. Tietenkin salailulla ja valehtelulla voi saada kiedottua ihmisen pikkurillinsä ympärille, mutta kun todelliset aikomukset paljastuvat on seurauksena vain vihaa ja katkeruutta.

Oman ongelmani ratkaisin menemällä terapiaan. Päivääkään en ole katunut, ja yksiaivoisena miehenä uskon että ajan kanssa saan rakennettua ihmissuhteen joka on syvällinen, ja sitoutuminen on molempien osapuolta osalta voimakasta, muttei kuitenkaan takertuvaa (hyi saatana).

Ehkä joku sellainen miekkonen sopisi sinulle jota ei juurikaan sitoutuminen tai "vakava" juttu kiinnosta (VIHAAN tuota sanaa, miksi vitussa rakkauden pitäisi olla vakavaa, eikö se ole iloinen asia?). Minä en edes ymmärrä että jos toisesta ihan aikuisten oikeasti välittää niin miksi pitäisi edes nussia vieraita miehiä tai naisia. Mutta kuten sanoit, me kaikki olemme erilaisia ihmisiä ja meillä on erilaisia tapoja ajatella ja toimia. Elämää helpottaa kummasti jo se että tietää omat taipumuksensa ja on niistä rehellinen itselleen ja sitä kautta myös muille. Just my two cents.

vammaa kirjoitti:

Olen samaa mietltä että jännitystä on pidettävä yllä. Muutenhan koko juttu on enemmän kaveruutta.
Kait kysymys on siitä missä kenenkin rajat menevät. Mua ei haittaa vaikka vähän katselisikin muita, kunhan luottamus on kunnossa. Sitä minäkään en muuten ymmärrä että heti ollaan helvetin mustasukkaisia jos joku toinen katsoo puolisoa, kuten sanoit, sehän vaan kertoo siitä että on ollut onnekas kun oma siippa kelpaisi muillekin mutta tämä on valinnut juuri sinut!

Pelaaminen ja toisen tunteilla leikkiminen on kuitenkin jotain aivan muuta. Voi sanoa ihan suoraan toiselle että haluaa vain jännitystä tai muuta pintapuolista, eikä antaa ymmärtää että voisi haluta jotain syvempää suhdetta. Tietenkin siinä on riskinä että toinen ei ole tämmöisestä pelistä kiinnostunut ja lähtee pois. Noh, rehellisyydellä on joskus hintansa.

Mun tarinasta voin kertoa sellaisen tapauksen, että tämä nainen josta pidin kovasti suuteli kovasti entistä miestänsä minun silmieni edessä (tarkemmin sanottuna metrin päässä selkäni takana) ja kun sitten lähdin baarista kotiin toisen naisen kanssa (en siis seurustellut kummankaan kanssa tai mitään) soitteli sitten perään että haluaa "jutella" ja että tulisin jatkoille sinne. Sanoin että voin tulla tämän ihmisen kanssa joka minulla oli mukanani. Ei käynyt päinsä, miksihän ei? Voi helvetti sentään.

Mun pointti tässä on se, että kun on rehellinen, ei tarvitse ottaa mitään vastuuta toisen tunteista. Näin se menee. Silloin pallo on sillä toisella osapuolella, ja se voi jäädä tai lähteä. Valinta on hänen, ja hän tietää tosiasiat jolloin päätös on helppo. Tietenkin salailulla ja valehtelulla voi saada kiedottua ihmisen pikkurillinsä ympärille, mutta kun todelliset aikomukset paljastuvat on seurauksena vain vihaa ja katkeruutta.

Oman ongelmani ratkaisin menemällä terapiaan. Päivääkään en ole katunut, ja yksiaivoisena miehenä uskon että ajan kanssa saan rakennettua ihmissuhteen joka on syvällinen, ja sitoutuminen on molempien osapuolta osalta voimakasta, muttei kuitenkaan takertuvaa (hyi saatana).

Ehkä joku sellainen miekkonen sopisi sinulle jota ei juurikaan sitoutuminen tai "vakava" juttu kiinnosta (VIHAAN tuota sanaa, miksi vitussa rakkauden pitäisi olla vakavaa, eikö se ole iloinen asia?). Minä en edes ymmärrä että jos toisesta ihan aikuisten oikeasti välittää niin miksi pitäisi edes nussia vieraita miehiä tai naisia. Mutta kuten sanoit, me kaikki olemme erilaisia ihmisiä ja meillä on erilaisia tapoja ajatella ja toimia. Elämää helpottaa kummasti jo se että tietää omat taipumuksensa ja on niistä rehellinen itselleen ja sitä kautta myös muille. Just my two cents.

Ensimmäisessä suhteessa ensimmäisenä 5v ei petetty. Mieheni jäi kiinni parit kerrat ja myönsi teon. Kun itse kuulin pettämisestä olin murtunut. Itse petin myös mutta en koskaan asiasta kertonut, lie kostoksi.

Viimeisin parisuhde mikä kesti puolisen vuotta oli hyvää. Alkuun en tiennyt olevani rakastunut. Mies pyöri ympärilläni ja melkein väkisin tuli luokseni, vaikka itse olisin halunnut olla yksin. Kävi siis niin että kun hänet sain meinasin lähteä mutta mies ei antanut mahdollisuutta siihen.
Kuitenkin menetin hänet myöhemmin puolen vuoden seurustelun jälkeen ja itseäni saan syyttää. Olin tunteeton pelle enkä voinut antaa kaikkeani. Kaipasin häntä pitkään. Tajusin rakastuneeni vasta menetettyäni hänet.

Viimeiset miehet ja aina suhteiden välissä ovat sitten olleet näitä "saaliita".
En tosiaan ole takertuja tyyppi tai mustasukkanen jos mies ei anna aihetta olla mustis. Minulla on aina ollut omat juttuni ja miehilläni "omansa". Enkä myöskään petä jos rakastan. Enkä mene sänkyyn jos en tunne intohimoa. Kaikkien kans ei vaan ole mahdollisuutta tullut mennä sänkyyn.


Ehkä se terapia ois tarpeen minulle koska minun on tosiaan vaikea olla läheinen/lähellä ketään. Tai kertoa tunteistani. Oon aina ollut aika viileä.
Kiitos teille vastanneille!

iines2010 kirjoitti:

Ensimmäisessä suhteessa ensimmäisenä 5v ei petetty. Mieheni jäi kiinni parit kerrat ja myönsi teon. Kun itse kuulin pettämisestä olin murtunut. Itse petin myös mutta en koskaan asiasta kertonut, lie kostoksi.

Viimeisin parisuhde mikä kesti puolisen vuotta oli hyvää. Alkuun en tiennyt olevani rakastunut. Mies pyöri ympärilläni ja melkein väkisin tuli luokseni, vaikka itse olisin halunnut olla yksin. Kävi siis niin että kun hänet sain meinasin lähteä mutta mies ei antanut mahdollisuutta siihen.
Kuitenkin menetin hänet myöhemmin puolen vuoden seurustelun jälkeen ja itseäni saan syyttää. Olin tunteeton pelle enkä voinut antaa kaikkeani. Kaipasin häntä pitkään. Tajusin rakastuneeni vasta menetettyäni hänet.

Viimeiset miehet ja aina suhteiden välissä ovat sitten olleet näitä "saaliita".
En tosiaan ole takertuja tyyppi tai mustasukkanen jos mies ei anna aihetta olla mustis. Minulla on aina ollut omat juttuni ja miehilläni "omansa". Enkä myöskään petä jos rakastan. Enkä mene sänkyyn jos en tunne intohimoa. Kaikkien kans ei vaan ole mahdollisuutta tullut mennä sänkyyn.


Ehkä se terapia ois tarpeen minulle koska minun on tosiaan vaikea olla läheinen/lähellä ketään. Tai kertoa tunteistani. Oon aina ollut aika viileä.
Kiitos teille vastanneille!

Kiitos myös itsellesi, on mukava nähdä asiat välillä myös "pelurin" (anteeksi jos käytän ikävää sanaa) näkökulmasta. Noh, tiedän kyllä itsekin pelailun ja pelinappulan roolit koska kummassakin olen ollut ja "rakkauden koulu" on ollut kieltämättä aika kovaa, lukio oli lasten leikkiä tuon rinnalla.

Viileat ihmiset vetävät viileitä ihmisiä puoleensa, ja loputon kierre on valmis. Mun kohdalla meni niin että elämässäni tuli lyhyessä ajassa ihan karmeita vastoinkäymisiä (kahden parhaan ystävän itsemurhat ja mainitsemani haaskalinnun raatona oleminen, kaikki vuoden sisällä) ja yhtäkkiä aloin vaan tajuta että tämä kierre tulee jatkumaan loputtomiin ellen tee todella radikaaleja muutoksia elämääni. Nyt asun eri paikkakunnalla, mulla on terapeutti joka ymmärtää mua ja ajattelee asioista saman suuntaisesti kuin minä (ns. tommy helsteenin koulukuntaa). Kipua on vielä paljon jäljellä, mutta olen ottanut suuria askelia toipumisen tiellä ja tulevaisuus näyttää valoisalta. Tuon ihmisen menettäminen ei enää satu, koska hän ei todellisuudessa ollut sellainen ihana ja lämmin ihminen jollaiseksi häntä luulin, vaan sisältä läpimätä (hyvin surullista hänen kannaltaan).

Toivottavasti pääset viileydestäsi eroon, koska menetät niin paljon sen takia. Paljon onnea elämääsi!

vammaa kirjoitti:

Kiitos myös itsellesi, on mukava nähdä asiat välillä myös "pelurin" (anteeksi jos käytän ikävää sanaa) näkökulmasta. Noh, tiedän kyllä itsekin pelailun ja pelinappulan roolit koska kummassakin olen ollut ja "rakkauden koulu" on ollut kieltämättä aika kovaa, lukio oli lasten leikkiä tuon rinnalla.

Viileat ihmiset vetävät viileitä ihmisiä puoleensa, ja loputon kierre on valmis. Mun kohdalla meni niin että elämässäni tuli lyhyessä ajassa ihan karmeita vastoinkäymisiä (kahden parhaan ystävän itsemurhat ja mainitsemani haaskalinnun raatona oleminen, kaikki vuoden sisällä) ja yhtäkkiä aloin vaan tajuta että tämä kierre tulee jatkumaan loputtomiin ellen tee todella radikaaleja muutoksia elämääni. Nyt asun eri paikkakunnalla, mulla on terapeutti joka ymmärtää mua ja ajattelee asioista saman suuntaisesti kuin minä (ns. tommy helsteenin koulukuntaa). Kipua on vielä paljon jäljellä, mutta olen ottanut suuria askelia toipumisen tiellä ja tulevaisuus näyttää valoisalta. Tuon ihmisen menettäminen ei enää satu, koska hän ei todellisuudessa ollut sellainen ihana ja lämmin ihminen jollaiseksi häntä luulin, vaan sisältä läpimätä (hyvin surullista hänen kannaltaan).

Toivottavasti pääset viileydestäsi eroon, koska menetät niin paljon sen takia. Paljon onnea elämääsi!

ihan muuten pikku vinkki kaikille aikuisille ja oppineille suhdetaiteilijoille:
epätoivosuus on erittäin epäseksuaalista, (sallikaa mun oksentaaaaaa)
tietty viileys ihmisessä on seksikästä, sellainen ihminen joka halitsee tunteensa, on seksikäs ja aikuinen, eikä frigidi ja kylmä. en ainakaan minä tunne mitään vetoa ihmisiin jotka ovat tunteidensa vietävissä. eihän sellaisiinn pikkulapsiin voi luottaa. eiväthän he ota huomioon muuta kuin omat tunteensa ja tarpeensa. tietenkin ihminen voi olla oikeissa tilanteissa tunteidensa vietävissä, lukekaa harlekiinikirjalisuutta niin ymmärrätte.
en esimerkiksi itse naisena ikinä kehtais tuputtaa itteeni epätoivoisesti jollekkin miehelle. flirttailu ja epätoivoinen tyrkytys on kaksi aivan eri asiaa.
mies kyllä tulee jos hänestä tuntuu siltä ja rohkeutta riittää ja vielä mieluiten selvinpäin. muut voi mun puolesta vedellä noita kapakkihuoriaan jotka ei arvosta elämät yhdistävää parisuhdetta vaan ovat pelkästään kiinnostuneita tyydytyksestänsä.
oon muuten huomannut, että suomalaiset on tosi naiiveja rakkausasioissa.
jotkut luonnolliset asiat, kuten flirttailu, otetaan vähän liian vakavasti ja sitten taas kauniit asiat väännetään vitsiksi. todellinen seksintappaja on ainakin minun mielestäni HUUMORI RAKASTELU TAI NAIMISTILANTEESSA!!! siinä vaiheessa kun pääsee pieru,voi tietenkin nauraa, mutta siinä vaiheessa,kun oman rakastajan sukupuolielimelle annetaan hassu nimi, on ainakin minun puoleltani kaikki ohitse.
ottakaa kantaa aikuiset ihmiset!

tosiepätoivoinen.. kirjoitti:

ihan muuten pikku vinkki kaikille aikuisille ja oppineille suhdetaiteilijoille:
epätoivosuus on erittäin epäseksuaalista, (sallikaa mun oksentaaaaaa)
tietty viileys ihmisessä on seksikästä, sellainen ihminen joka halitsee tunteensa, on seksikäs ja aikuinen, eikä frigidi ja kylmä. en ainakaan minä tunne mitään vetoa ihmisiin jotka ovat tunteidensa vietävissä. eihän sellaisiinn pikkulapsiin voi luottaa. eiväthän he ota huomioon muuta kuin omat tunteensa ja tarpeensa. tietenkin ihminen voi olla oikeissa tilanteissa tunteidensa vietävissä, lukekaa harlekiinikirjalisuutta niin ymmärrätte.
en esimerkiksi itse naisena ikinä kehtais tuputtaa itteeni epätoivoisesti jollekkin miehelle. flirttailu ja epätoivoinen tyrkytys on kaksi aivan eri asiaa.
mies kyllä tulee jos hänestä tuntuu siltä ja rohkeutta riittää ja vielä mieluiten selvinpäin. muut voi mun puolesta vedellä noita kapakkihuoriaan jotka ei arvosta elämät yhdistävää parisuhdetta vaan ovat pelkästään kiinnostuneita tyydytyksestänsä.
oon muuten huomannut, että suomalaiset on tosi naiiveja rakkausasioissa.
jotkut luonnolliset asiat, kuten flirttailu, otetaan vähän liian vakavasti ja sitten taas kauniit asiat väännetään vitsiksi. todellinen seksintappaja on ainakin minun mielestäni HUUMORI RAKASTELU TAI NAIMISTILANTEESSA!!! siinä vaiheessa kun pääsee pieru,voi tietenkin nauraa, mutta siinä vaiheessa,kun oman rakastajan sukupuolielimelle annetaan hassu nimi, on ainakin minun puoleltani kaikki ohitse.
ottakaa kantaa aikuiset ihmiset!

aamen.

tosiepätoivoinen.. kirjoitti:

ihan muuten pikku vinkki kaikille aikuisille ja oppineille suhdetaiteilijoille:
epätoivosuus on erittäin epäseksuaalista, (sallikaa mun oksentaaaaaa)
tietty viileys ihmisessä on seksikästä, sellainen ihminen joka halitsee tunteensa, on seksikäs ja aikuinen, eikä frigidi ja kylmä. en ainakaan minä tunne mitään vetoa ihmisiin jotka ovat tunteidensa vietävissä. eihän sellaisiinn pikkulapsiin voi luottaa. eiväthän he ota huomioon muuta kuin omat tunteensa ja tarpeensa. tietenkin ihminen voi olla oikeissa tilanteissa tunteidensa vietävissä, lukekaa harlekiinikirjalisuutta niin ymmärrätte.
en esimerkiksi itse naisena ikinä kehtais tuputtaa itteeni epätoivoisesti jollekkin miehelle. flirttailu ja epätoivoinen tyrkytys on kaksi aivan eri asiaa.
mies kyllä tulee jos hänestä tuntuu siltä ja rohkeutta riittää ja vielä mieluiten selvinpäin. muut voi mun puolesta vedellä noita kapakkihuoriaan jotka ei arvosta elämät yhdistävää parisuhdetta vaan ovat pelkästään kiinnostuneita tyydytyksestänsä.
oon muuten huomannut, että suomalaiset on tosi naiiveja rakkausasioissa.
jotkut luonnolliset asiat, kuten flirttailu, otetaan vähän liian vakavasti ja sitten taas kauniit asiat väännetään vitsiksi. todellinen seksintappaja on ainakin minun mielestäni HUUMORI RAKASTELU TAI NAIMISTILANTEESSA!!! siinä vaiheessa kun pääsee pieru,voi tietenkin nauraa, mutta siinä vaiheessa,kun oman rakastajan sukupuolielimelle annetaan hassu nimi, on ainakin minun puoleltani kaikki ohitse.
ottakaa kantaa aikuiset ihmiset!

Kiitos sinullekin vastauksesta, vaikka siitä mitään irti saanutkaan.
Kerroit mikä saa juuri sinut syttymään.
Minut saa syttymään itsevarma, tulinen sekä rohkea mies sängyssä.
Epätoivoisesta tyrkyttämisestä minäkään en pidä, enkä edes vilkaise sellaista kohti.
Pidän siitä että minulle flirttaillaan enkä itse esim. koskaan tahallani flirttaile. Monet ystäväni sanoo että flirttailen, itse en sitä huomaa, enkä myöskään tarkoita asioita flirttinä.
On ihmisiä jotka on siinä tilanteesta että hakevat miesseuraa kapakoista ja mun mielestä se on okei, koska jos mieshenkilö menee daamin luokse heti ensimmäisellä silmäyksellä niin eihän se voi kuvitellakaan että nainen haluaa suhteen??!! Eli mies todennäkösesti myös seksiä vailla.

Itse en pidä siitä että alkutaipaleella jo kerrotaan kaikki tunteet ja hellyttelyn osoitukset. En halua sellaista. Toimin hyvin varovaisesti muiden kanssa. Ja menee pitkään ennenkuin kerron omista tunteista tai päästän miestä lähelleni. En pelkää rakastua ja yritän monesti rakastua, mutta ehkä just siksi tuotanki aina miehille pettymyksen kun tunteeni hiipuvat heti hänet saatuaan. Eihän tapailu/alkuseurustelu ole lupaus rakkauteen. Ja jos on niin herkkä mies että itkeä vollottaa alkaa kun saa pakit niin menköön vaikka takas kotiinsa äitinsä luo tai vetää pään täyteen.

Kerroin kuitenkin kyseiselle kundille etten halua tapailla enään ja kuinkas ollakaan satutin häntä sillä. RAKKAUS ON AINA RISKIÄ!!
Ja ei muuta ku seuraavaa kohdetta kohti :D Hah, ei vaiteskaan!! (Odottelen rauhassa sitä MR.Oikeaa )

vammaa kirjoitti:

Kiitos myös itsellesi, on mukava nähdä asiat välillä myös "pelurin" (anteeksi jos käytän ikävää sanaa) näkökulmasta. Noh, tiedän kyllä itsekin pelailun ja pelinappulan roolit koska kummassakin olen ollut ja "rakkauden koulu" on ollut kieltämättä aika kovaa, lukio oli lasten leikkiä tuon rinnalla.

Viileat ihmiset vetävät viileitä ihmisiä puoleensa, ja loputon kierre on valmis. Mun kohdalla meni niin että elämässäni tuli lyhyessä ajassa ihan karmeita vastoinkäymisiä (kahden parhaan ystävän itsemurhat ja mainitsemani haaskalinnun raatona oleminen, kaikki vuoden sisällä) ja yhtäkkiä aloin vaan tajuta että tämä kierre tulee jatkumaan loputtomiin ellen tee todella radikaaleja muutoksia elämääni. Nyt asun eri paikkakunnalla, mulla on terapeutti joka ymmärtää mua ja ajattelee asioista saman suuntaisesti kuin minä (ns. tommy helsteenin koulukuntaa). Kipua on vielä paljon jäljellä, mutta olen ottanut suuria askelia toipumisen tiellä ja tulevaisuus näyttää valoisalta. Tuon ihmisen menettäminen ei enää satu, koska hän ei todellisuudessa ollut sellainen ihana ja lämmin ihminen jollaiseksi häntä luulin, vaan sisältä läpimätä (hyvin surullista hänen kannaltaan).

Toivottavasti pääset viileydestäsi eroon, koska menetät niin paljon sen takia. Paljon onnea elämääsi!

Sun pointti oli erittäin hyvä! Kiitos ja hyvää jatkoa sinulle myös!