Ne muutamat miehet, ketä olen elämäni aikana tapaillut, ovat alussa aina vaikuttaneet todella kiinnostuneilta, ollaan käyty treffeillä pari kertaa, mies on kehunut kauniiksi yms. Mutta sitten ihastus vain lopahtaa, eikä miehestä enää kuulu mitään. Itse en helposti ihastu, mutta jos mies osoittaa kiinnostustaan minua kohtaan, ihastun melko nopeasti ja kiinnyn mieheen. Monet itkut olen itkenyt, kun olen turhaan odottanut jatkoa. Pettymys on niin suuri lupaavan alun jälkeen. Mikä ihme miehiä vaivaa?
Olen jo kolmeakymppiä lähestyvä, rehellisesti sanottuna kaunis, itsestään huoltapitävä (liikuntaa harrastava, aina meikkiä ja melko naisellisesti pukeutuva) ja korkeastikoulutettu nainen. Hoikka en tosin ole, mutta silloinkin, kun olin normaalipainoinen, ei vientiä riittänyt sen enempää. Luonteeltani olen helposti innostuva, ystävällinen, lämmin ja empaattinen, mutta myös toisinaan ujo ja epävarma. Yksi mies sanoi minua liian miellyttämisenhaluiseksi. Olisiko siinä syy kiinnostuksen lopahtamiseen miehillä? Vai se, että otan itsekin yhteyttä ja olen jonkin verran aktiivinen? En tahtoisi mitään pelejä alkaa pelailemaan, mutta onko se ainoa keino saada pidettyä miehen ihastusta yllä? Eli se, että en antaisi itsestäni kuulua mitään, ja odottaisin vain miehen yhteydenottoa? Esittäisin ns. vaikeasti tavoiteltavaa.
En ihastu mihinkään alfa-uroksiin, vaan se on melkoinen turn-off miehessä, jos hän on suosittu. Itseäni viehättää yleensä sellaiset vähän feminiiniset, pitkätukkaiset nörttimiehet, jotka uskaltavat paljastaa itsestään sen herkänkin puolen.
Siis mitä ihmettä? Kuinka löytäisin miehen, joka olisi itsekin ihastunut minuun, ja joka haluaisi parisuhteeseen kanssani? Alkaa pikku hiljaa tulla epätoivoinen olo ja pelko siitä, että jäänkin yksin koko loppu elämäkseni. Hyvän naisen menettävät miehet, jos niin käy :( Olen kai liian helppo luonteeltani, kun en parisuhteessa kiristä seksillä ja nalkuta. Välillä vaikuttaa siltä, että miehet eivät muuta haluakaan, kuin olla hankalien naisten kanssa.
Olen jo kolmeakymppiä lähestyvä, rehellisesti sanottuna kaunis, itsestään huoltapitävä (liikuntaa harrastava, aina meikkiä ja melko naisellisesti pukeutuva) ja korkeastikoulutettu nainen. Hoikka en tosin ole, mutta silloinkin, kun olin normaalipainoinen, ei vientiä riittänyt sen enempää. Luonteeltani olen helposti innostuva, ystävällinen, lämmin ja empaattinen, mutta myös toisinaan ujo ja epävarma. Yksi mies sanoi minua liian miellyttämisenhaluiseksi. Olisiko siinä syy kiinnostuksen lopahtamiseen miehillä? Vai se, että otan itsekin yhteyttä ja olen jonkin verran aktiivinen? En tahtoisi mitään pelejä alkaa pelailemaan, mutta onko se ainoa keino saada pidettyä miehen ihastusta yllä? Eli se, että en antaisi itsestäni kuulua mitään, ja odottaisin vain miehen yhteydenottoa? Esittäisin ns. vaikeasti tavoiteltavaa.
En ihastu mihinkään alfa-uroksiin, vaan se on melkoinen turn-off miehessä, jos hän on suosittu. Itseäni viehättää yleensä sellaiset vähän feminiiniset, pitkätukkaiset nörttimiehet, jotka uskaltavat paljastaa itsestään sen herkänkin puolen.
Siis mitä ihmettä? Kuinka löytäisin miehen, joka olisi itsekin ihastunut minuun, ja joka haluaisi parisuhteeseen kanssani? Alkaa pikku hiljaa tulla epätoivoinen olo ja pelko siitä, että jäänkin yksin koko loppu elämäkseni. Hyvän naisen menettävät miehet, jos niin käy :( Olen kai liian helppo luonteeltani, kun en parisuhteessa kiristä seksillä ja nalkuta. Välillä vaikuttaa siltä, että miehet eivät muuta haluakaan, kuin olla hankalien naisten kanssa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kyllä se unelmiesi mies vielä tulee sieltä... Itse tapasin tyttökaverini aivan sattumalta, en edes ajatellut asiaa niin johan me seurustelimme.