Miksi näin kävi, ei tiedä kukaan.. Mies hakeutuu seuraasi, hän jää odottamaan tapaamistasi, pyytää ulos ja kaikki loppuu kuin seinään.
Päätin hyvissä ajoin edellisen pitkän (6v.) suhteeni loppumisen jälkeen, että nyt olen yksin enkä halua tätä pahaa oloa enään koskaan, sain olla tasapainossa pari vuotta...eikö ihminen ole kärsinyt tarpeeksi??? Miksi taas....
Lähelläni tämä mies tulee olemaan tahdoin tai en, olosuhteiden pakosta, tai sanotaan että tulemme tapaamaan...
Alussa olin viileä tai sanotaan neutraali häntä kohtaan, vaikka tunteet sanoikin muuta... soimaan nyt itseäni edelleen, Miksi annoin hänen käydä elämässäni... nyt yks kaks hän ei pystykään tähän... sanomatta melkein sanaakaan se loppu.
Toki sanoi hän näin " ansaitsen paremman miehen"... sitten häipyi.. Olen "kärsinyt" pari viikkoa niellen kyyneleet ja soimannut itseni uneen.
Tiedän, että tulen ja joudun kohtaamaan hänet olosuhteiden pakosta. Tarvitsisin vinkkejä, en halua näyttää katkeralta, päinvastoin toivoisin hänen kärsivän.. Haluan olla sama iloinen ihminen kuin ennenkin, en olisi häntä lähemmäksi päästänytkään, mutta järki petti. En halua hänelle henkilökohtaisesti osoittaa iloista ilmettä, kuitenkin tulen tapaamaan seurassa tai sitten vain ohikulkiessa.
Päätin hyvissä ajoin edellisen pitkän (6v.) suhteeni loppumisen jälkeen, että nyt olen yksin enkä halua tätä pahaa oloa enään koskaan, sain olla tasapainossa pari vuotta...eikö ihminen ole kärsinyt tarpeeksi??? Miksi taas....
Lähelläni tämä mies tulee olemaan tahdoin tai en, olosuhteiden pakosta, tai sanotaan että tulemme tapaamaan...
Alussa olin viileä tai sanotaan neutraali häntä kohtaan, vaikka tunteet sanoikin muuta... soimaan nyt itseäni edelleen, Miksi annoin hänen käydä elämässäni... nyt yks kaks hän ei pystykään tähän... sanomatta melkein sanaakaan se loppu.
Toki sanoi hän näin " ansaitsen paremman miehen"... sitten häipyi.. Olen "kärsinyt" pari viikkoa niellen kyyneleet ja soimannut itseni uneen.
Tiedän, että tulen ja joudun kohtaamaan hänet olosuhteiden pakosta. Tarvitsisin vinkkejä, en halua näyttää katkeralta, päinvastoin toivoisin hänen kärsivän.. Haluan olla sama iloinen ihminen kuin ennenkin, en olisi häntä lähemmäksi päästänytkään, mutta järki petti. En halua hänelle henkilökohtaisesti osoittaa iloista ilmettä, kuitenkin tulen tapaamaan seurassa tai sitten vain ohikulkiessa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ole edelleen sama iloinen ihminen, älä katkeroidu äläkä masennu. Sinun vikasi ei ole, että tällaisia miehiä on paljon maailmassa, lentävät kukasta kukkaan ja levittävät pahimmassa tapauksessa tauteja. Kai vain eivät halua sitoutua, tai eivät osaa. Pitää vaan yrittää väistellä/varoa niitä. He kuvittelevat olevansa sonneja, sanoisin paremminkin, että ovat sikoja.
Olen aina ollut kiltti, huomaavainen ja rakastava ihminen!! Mulla on ollu kolme vakavaa suhdetta elämäni aikana joissa jokaisessa minua on petetty, viimeisimmässä muru jäi kiinni kolmesti (annoin joka kerta anteeks ja toivoin samalla että kaikki muuttuu paremmaksi..) plus löysin vahingossa meidän yhteiseltä koneelta (kone hankittu meidän aikana) seksi kuvia hänestä ja exästään.. Nykyään etsin tosissani ihmistä elämääni mutta mikään ei tunnu hyvältä! Tiedän kyllä miltä se tuntuu kun oikea löytyy ja siksi sanon suoraan jos ei kiinnosta.. Elämä on etsimistä varten... Harmittaa kun mikään ei enään tunnu miltään, kaikki on kuin yhtä isoa kiveä.. mikään ei ees satu enään.. OLEN MIELESTÄNI SAMANLAINEN SIKA JOSTA PUHUIT!!! En vain voi asialle mitään että p...a elämä on tehnyt minusta tälläisen!!!! ANTEEKSI!!!
Hei kohtalotoveri! Minulla aivan samantapainen tarina. Menetin sydämeni ihanalle miehelle kuin huomaamatta. Tunteemme olivat alussa molemminpuoliset. Kuitenkin eräästä asiasta nousi kynnys väliimme ja tilanne muuttui nopeasti. Minun tunteeni vain eivät muuttuneet. Olen kovin yrittänyt työstää asiaa ja ajatella järkevästi, mutta tunneryöpyille ei voi mitään. Mikään muu ei auta kuin antaa ajan parantaa haavat. Myös minä tapaan tätä miestä olosuhteiden pakosta. Ensimmäinen kohtaaminen tuntui todella pahalta ja tunsin halua paeta paikalta. Sen jälkeen olin taas pari päivää ihan sekaisin. Toinen kohtaaminen meni jo paremmin ja saatoin olla ihan aidosti oma itseni. Silti ikävän ja kaipuun tunne oli musertava. Mutta tiedän, että pitää katsoa eteenpäin. Ole armollinen itsellesi; sinä todellakin ansaitset miehen joka todella rakastaa sinua...ja jonain päivänä sinä kohtaat hänet! Silloin ymmärrät että juuri näin piti käydäkin! Keep smiling!
ja siksi poistui?
Nimenomaan elä, älä niele kyyneleitäsi. Jos itkettää, pitää itkut itkeä, se helpottaa. Oli syy itkuun mikä tahansa. Olen sitä mieltä, että jokaisen, jota itkettää, pitää itkeä, eikä niellä itkujaan. Olipa itkuun sitten syynä ilo tai suru. Minä en ainakaan pysty itkujani estämään, kun sen aika tulee. En edes halua estää.
Näitä järkensä silloin tällöin menettäneitä meitä on monia. Elämää täytyy vain jatkaa pettymyksistä huolimatta, itkujen jälkeen. Itkutkin pitää itkeä, jos niitä tulee, parhaiten helpottaa kun parkuu ensin kunnolla. Ei niitä kannata niellä.
VOIMIA SINULLE!