Kuinkas moni mies tunnistaa tilanteen jolloin on ollut pakko ottaa "erätauko" elämässä, eli olla ihan yksinään jonkun aikaa?
En tarkoita tällä villiä sinkkuelämää, vaikka se ehkä joillakin toteutuukin, vaan sellaista miettimistaukoa mitä elämältään oikeastaan haluaa.
Jos sinulla ollut tällainen, niin mikä sen aiheutti ja kauanko se kesti, ja mikä sai sinut lopulta tietämään mitä haluat ja mitä se sitten oli?
Olen nyt kolmeen tällaiseen mieheen törmännyt, aika raastavin seurauksin.
Olen miesten keskuudessa melko suosittu, miehet kiinnostuvat minusta helposti. Kavereina minulla on sekä miehiä että naisia aika tasapuolisesti.
Ulkonäöltäni olen mielestäni "tavallinen", söpöksi ja kauniiksi on sanottu.
Suhteeni tuntuvat aina kaatuvan johonkin omituiseen asiaan. Pisin seurustelusuhteeni kesti vajaat 4v, ollessani 2-kymppinen. Nyt on ikää kertynyt jo kohta 30v. Sitä oikeaa en tunnu löytävän, en kyllä vimmalla mitään etsikään, mutta toki seurustelisin hyvässä suhteessa ennemmin kuin olen yksin. Jos suhde ei minua miellytä, päätän sen siihen paikkaan.
Miehet siis kiinnostuvat minusta, ja alkuunsa menee yleensä hyvin. Sitten (aiheutanko minä sen, ja miten??) miehet "säikähtävät" jotakin. En tiedä mitä. Seurustelussa ollaan aina edetty päivä kerrallaan, minulla ei ole mitään kodinperustamishinkua ollut, vaikka en siitä varmaan sen oikean miehen kanssa pahakseni pistäisikään.
Suhteet kestävät yleensä n. puoli vuotta. Sitten miehelle tulee jokin "kammo", hän tarvitsee yhtäkkiä aikaa itselleen ja haluaa olla yksin. Näkemäni ja kokemani perusteella mies ei tämän aikana "kokeile" muita naisia, tai sen kummemmin niitä metsästä.
Tyypillistä on se, että itse päästyäni suhteen loppumisen yli, mies tajuaakin että olin sitä mitä hän halusi, ja pyrkii takaisin. Väleissä olen miesten kanssa yleensä suhteen jälkeen ollutkin, mutta he haluavatkin sitten kaiken takaisin, mietintänsä jälkeen. Minusta ei vaan ole sitten enää ollut siihen. Tapauskohtaisia eroja on, mutta miehet yleensä "jäävät kiinni" joksikin aikaa siitä huolimatta, ajallisesti vaihdelleen muutamasta kuukaudesta jopa useampaan vuoteen.
Miksi siis näin? Miksi minulle käy näin?
Täytyy kai, kun miehisestä aiheesta on kyse, mainita että seksi yleensä sujunut suhteissa hyvin, intohimoa ja haluja löytyy, kuten myös vapaamielisyys kokeilla asioita.
Kumppaniani en ole koskaan pettänyt.
Olisin erittäin kiitollinen jos miehet kykenisivät veikkaamaan mikä minussa ajaa kumppanit tiehensä...
Kaverit väittävät vain että minulla on "huono säkä" kun olen törmännyt juuri näihin itsensä kanssa hukassa oleviin yksilöihin.
En tarkoita tällä villiä sinkkuelämää, vaikka se ehkä joillakin toteutuukin, vaan sellaista miettimistaukoa mitä elämältään oikeastaan haluaa.
Jos sinulla ollut tällainen, niin mikä sen aiheutti ja kauanko se kesti, ja mikä sai sinut lopulta tietämään mitä haluat ja mitä se sitten oli?
Olen nyt kolmeen tällaiseen mieheen törmännyt, aika raastavin seurauksin.
Olen miesten keskuudessa melko suosittu, miehet kiinnostuvat minusta helposti. Kavereina minulla on sekä miehiä että naisia aika tasapuolisesti.
Ulkonäöltäni olen mielestäni "tavallinen", söpöksi ja kauniiksi on sanottu.
Suhteeni tuntuvat aina kaatuvan johonkin omituiseen asiaan. Pisin seurustelusuhteeni kesti vajaat 4v, ollessani 2-kymppinen. Nyt on ikää kertynyt jo kohta 30v. Sitä oikeaa en tunnu löytävän, en kyllä vimmalla mitään etsikään, mutta toki seurustelisin hyvässä suhteessa ennemmin kuin olen yksin. Jos suhde ei minua miellytä, päätän sen siihen paikkaan.
Miehet siis kiinnostuvat minusta, ja alkuunsa menee yleensä hyvin. Sitten (aiheutanko minä sen, ja miten??) miehet "säikähtävät" jotakin. En tiedä mitä. Seurustelussa ollaan aina edetty päivä kerrallaan, minulla ei ole mitään kodinperustamishinkua ollut, vaikka en siitä varmaan sen oikean miehen kanssa pahakseni pistäisikään.
Suhteet kestävät yleensä n. puoli vuotta. Sitten miehelle tulee jokin "kammo", hän tarvitsee yhtäkkiä aikaa itselleen ja haluaa olla yksin. Näkemäni ja kokemani perusteella mies ei tämän aikana "kokeile" muita naisia, tai sen kummemmin niitä metsästä.
Tyypillistä on se, että itse päästyäni suhteen loppumisen yli, mies tajuaakin että olin sitä mitä hän halusi, ja pyrkii takaisin. Väleissä olen miesten kanssa yleensä suhteen jälkeen ollutkin, mutta he haluavatkin sitten kaiken takaisin, mietintänsä jälkeen. Minusta ei vaan ole sitten enää ollut siihen. Tapauskohtaisia eroja on, mutta miehet yleensä "jäävät kiinni" joksikin aikaa siitä huolimatta, ajallisesti vaihdelleen muutamasta kuukaudesta jopa useampaan vuoteen.
Miksi siis näin? Miksi minulle käy näin?
Täytyy kai, kun miehisestä aiheesta on kyse, mainita että seksi yleensä sujunut suhteissa hyvin, intohimoa ja haluja löytyy, kuten myös vapaamielisyys kokeilla asioita.
Kumppaniani en ole koskaan pettänyt.
Olisin erittäin kiitollinen jos miehet kykenisivät veikkaamaan mikä minussa ajaa kumppanit tiehensä...
Kaverit väittävät vain että minulla on "huono säkä" kun olen törmännyt juuri näihin itsensä kanssa hukassa oleviin yksilöihin.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Olen seurustellut mieheni kanssa reilun vuoden, ja hänellä on mielestäni juuri tuollainen miettimisaika meneillään. Lienee jotain kolmenkympinkriisiä. Jotku saman kokeneet miehet voisivat vastata tuohon kyyhkysen lähettämään kysymykseen. Mielenkiinnolla lukisin.
Olisikohan tuo jotain sitoutumisen pelkoa...säikähdetään kun ollaankin "nalkissa" ja silloinhan se vapaudenkaipu iskee..Pitäisi kai vaan antautua virran vietäväksi, sillä kyllähän se on niinkin että kun mies 30 ikäisenä mukavan naisen itselleen löytää, niin sais vain sitoutumiskammonsa unohtaa.
Jotenkin tuntuu, että sulla on myös ollut huonoa tuuriakin mukana...
Ja et ole heidän kanssaan mitään sen syvällisempiä keskusteluja käynyt siitä, miksi haluavat erota?
Pari veikkausta:
Saatat ehkä alitajuisesti viehättyä miehiin, jotka ovat hiukan hakoteillä tai jotka haluavat elää "vapaasti"? Ehkä hiukan kypsymättömiin poikamaisiin miehiin?
Entä oma käytöksesi? Sanoit, ettet hössötä. Entä nalkutatko? Pomotteletko? Oletko itsekäs seksin suhteen?
Joskus itsekin aikanaan tarvitsin sellaisen aikalisän elämääni. Kyse ei ollut mistään muusta kuin jouduin punnitsemaan niitä vaihtoehtoja joita mahdollinen seurustelu olisi tehnyt mahdottomiksi toteuttaa. Toisaalta mietin taas sillosita tyttöystävääni hän oli sosiaalinen ja ulospäin suuntautunut, hänellä oli paljon miehiä kavereina, ja hänkin on miesten keskuudessa suosittu. Etenkin kun olimme yhdessä ravintolassa hänellä tuntui kuluvan enemmän aikaa muiden miesten luona kuin minun seurassani. Hän tuntui tanssivan mieluummin heidän kuin minun kanssaan (eikä se johdu taatusti tanssitaitojeni puutteesta pikemminkin päinvastoin) Tietenkin tämä huomion puute teki kipeää sillä itse olen yksinäinen. Minulle tullaan juttelemaan yleensä silloin kun tarvitaan jotain tai asiat on muutoin huonosti.
Tuo pisti miettimään kannattaako minun edes yrittää vakavaa suhdeta vaika hän kuinka vannoi ettei petä minua eikä tahdo satuttaa, mutta ei vaan tainnut ymmärtää että viihymällä muiden sylissä ja kainalossa enemmän kuin minun satutti jo.
Minulla oli vaihtoehdot että alan seurustella ja hyväksyn hänen oikuttelunsa ja niistä voidan puhua tai sitten lähen vaihtoon ulkomaille.
Niin sitten kävi että aikalisän otettuani jäin suomeen ja koetimme aloittaa seurustelun, kuitenkin hän kertoo aikovansa koettaa uudelleen exänsä kanssa.