Omaan ravitsemushistoriaani kuuluu neljän vuoden vegaanijakso. Veganismi ei ole ainoastaan ruokavalio vaan hyvin vahvasti ihmisen identiteettiä määrittelevä ideologia. Lopetin veganismin noin vuosi sitten. Eläinkunnan tuotteiden lisäämisen myötä koin selkeän positiivisen muutoksen niin fyysisellä kuin henkiselläkin tasolla. Sittemmin olen usein pohtinut, johtuiko tämä vaikutus todellisista fysiologisista tekijöistä vaiko henkisellä tasolla tapahtuneesta vapauttavasta irtipäästämisen tunteesta. Omaan veganismiini liittyi vahvasti tuomitseminen, itsekontrolli ja hallinta sekä mustavalkoinen elämänasenne - mikään näistä piirteistä ei tue todellista henkistä kehitystä ja tasapainoa. Luultavasti positiivinen muutos pohjautui lopulta useampaan tekijään.
Meillä on olemassa lukuisia teorioita ihanteellisen terveyden saavuttamiseksi: paleodieetti, vähähiilihydraattinen ruokavalio, raakaravinto, pH-ruokavalio ja niin edelleen. Jokaiselle superterveyden säännölle löytyy kuitenkin aina poikkeus. Kun ranskalaisten ruokailutottumukset eivät sopineet virallisterveelliseen käsitykseemme, emme suinkaan myöntäneet teoriamme puutteellisuutta vaan pidimme kiinni linjauksestamme ja lanseerasimme vähättelevän termin "Ranskalainen paradoksi". Vähäliihydraattisen ruokavalion vastapainoksi voimme nostaa "Kitavalaisen paradoksin" ja sitten tulee se kuuluisa "Okinawan paradoksi". Kuinka monta paradoksia tarvitaan ennen kuin myönnämme, ettei jokin yksittäinen ruokavalio ehkä olekaan pitkän ja terveen elämän salaisuus? Ihmisellä on tyypillisesti taipumus etsiä onnea ja menestystä ulkoisista tekijöistä sen sijaan, että hakisi niitä sisältäpäin.
Näkemiäni terveitä vanhuksia ei ole yhdistänyt yhdenlainen ruokavalio tai yhdenlaiset liikuntatottumukset vaan positiivinen elämänasenne ja pieni pilke silmäkulmassa.
Meillä on olemassa lukuisia teorioita ihanteellisen terveyden saavuttamiseksi: paleodieetti, vähähiilihydraattinen ruokavalio, raakaravinto, pH-ruokavalio ja niin edelleen. Jokaiselle superterveyden säännölle löytyy kuitenkin aina poikkeus. Kun ranskalaisten ruokailutottumukset eivät sopineet virallisterveelliseen käsitykseemme, emme suinkaan myöntäneet teoriamme puutteellisuutta vaan pidimme kiinni linjauksestamme ja lanseerasimme vähättelevän termin "Ranskalainen paradoksi". Vähäliihydraattisen ruokavalion vastapainoksi voimme nostaa "Kitavalaisen paradoksin" ja sitten tulee se kuuluisa "Okinawan paradoksi". Kuinka monta paradoksia tarvitaan ennen kuin myönnämme, ettei jokin yksittäinen ruokavalio ehkä olekaan pitkän ja terveen elämän salaisuus? Ihmisellä on tyypillisesti taipumus etsiä onnea ja menestystä ulkoisista tekijöistä sen sijaan, että hakisi niitä sisältäpäin.
Näkemiäni terveitä vanhuksia ei ole yhdistänyt yhdenlainen ruokavalio tai yhdenlaiset liikuntatottumukset vaan positiivinen elämänasenne ja pieni pilke silmäkulmassa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
paradoksin. Lautasmallin paradoksi, joka aiheuttaa diabetesräjähdyksen !
Jatka palstalla, ja kerro mitä nyt syöt.
Tervetuloa.
niin on plagiaatti...
http://keho.net/artikkelit/naytaartikkeli/Enta-jos-ruokavaliolla-ei-ole-valia
"Lopuksi
Omaan ravitsemushistoriaani kuuluu neljän vuoden vegaanijakso. Veganismi ei ole ainoastaan ruokavalio vaan hyvin vahvasti ihmisen identiteettiä määrittelevä ideologia. Lopetin veganismin noin vuosi sitten. Eläinkunnan tuotteiden lisäämisen myötä koin selkeän positiivisen muutoksen niin fyysisellä kuin henkiselläkin tasolla..."