Olen seurustellut neljäntoista naisen kanssa ja elänyt suhteessa maksimissaan kolme vuotta ja minimissään hmmm... nyt täytyy miettiä tarkkaan ettette keskity vain siihen että "ei tuo aika ole suhde/seurustelua" joten sanotaan kuukausia.
Minut on aina jätetty. Joskus syy on kerrottu joskus ei. Yleensä "olet ihan kiva mutta" "olet tosi ihana mutta" "olisit aivan mahtava isä mutta" jne jne onhan näitä kuultu.
Olen lasta halunnut jo kohta kymmenen vuotta mutta senverran lapsen elämä ja isä äiti suhde kiinnostaa että mitään suhteen vahinko lapsia en ole tehnyt tai halunnut vaan vaadin lapsen elämään sekä isän että äidin lopuksi elämään sillä maailmassa on minusta liikaa isä ja äitipuolia ja harvassa enään ne parit jossa sekä isä että äiti katsovat yhdessä lapsensa elämän vaiheet aikuistumiseen asti. Oikeastaan nuo vastuulliset vanhemmat ovat syntyneet -70 luvulla ja siitä myöhempään päin. Pullamössö vastuuttomat siitä tähän päivään.
Juu elämäni neljästoista suhteeni päättyi juuri. Kymmenenteen saakka elämäni murtui ja olin suurinpiirtein itsemurhan partaalla aina jätetyksi tullessani mutta onko minusta tullut kova tai jotain sillä enään ei tunnu missään. Tiedän kun tapaan naisen nykyään ja vaikka hän kuinka vannoo ja väittää rakastavansa lähtee hän ennemmin tai myöhemmin. En enään edes osaa ottaa vakavasti.
Itselleni jokainen olisi ollut mieleinen ja olisin halunnut heidät lapseni äideiksi yms loppuelämään mutta kun ei niin ei.
En vain keksi miten toimin muka väärin. Haluan kumppanilleni kaikkea hyvää, olen uskollinen, rehellinen, tasapuolinen, en estä menemisiä ja tulemisia, huolehdin että taloutemme menee tasan on kumppanini sitten missä töissä tai talous tilanteessa tahansa, rakastan, välitän, hieron, olen kuulemma uskomaton sängyssä koska aina haluan ensin naisen parasta ja sitten vasta itseni mutta ei mikään auta. Taas olen yksin. Tiedän että löydän parissa kuukaudessa uuden ja sama kaava. Hetken on kivaa ja sitten jään kuin nalli kalliolle ruikuttamaan ja nainen pakkaa kamansa ja lähtee.
Toisaalta en tiedä itkeä vai nauraa mutta onko yhtään näin epäonnisia toisia??? Ei varmaankaan.
Ei muutakuin nokka kohti uusia pettymyksiä:)
Minut on aina jätetty. Joskus syy on kerrottu joskus ei. Yleensä "olet ihan kiva mutta" "olet tosi ihana mutta" "olisit aivan mahtava isä mutta" jne jne onhan näitä kuultu.
Olen lasta halunnut jo kohta kymmenen vuotta mutta senverran lapsen elämä ja isä äiti suhde kiinnostaa että mitään suhteen vahinko lapsia en ole tehnyt tai halunnut vaan vaadin lapsen elämään sekä isän että äidin lopuksi elämään sillä maailmassa on minusta liikaa isä ja äitipuolia ja harvassa enään ne parit jossa sekä isä että äiti katsovat yhdessä lapsensa elämän vaiheet aikuistumiseen asti. Oikeastaan nuo vastuulliset vanhemmat ovat syntyneet -70 luvulla ja siitä myöhempään päin. Pullamössö vastuuttomat siitä tähän päivään.
Juu elämäni neljästoista suhteeni päättyi juuri. Kymmenenteen saakka elämäni murtui ja olin suurinpiirtein itsemurhan partaalla aina jätetyksi tullessani mutta onko minusta tullut kova tai jotain sillä enään ei tunnu missään. Tiedän kun tapaan naisen nykyään ja vaikka hän kuinka vannoo ja väittää rakastavansa lähtee hän ennemmin tai myöhemmin. En enään edes osaa ottaa vakavasti.
Itselleni jokainen olisi ollut mieleinen ja olisin halunnut heidät lapseni äideiksi yms loppuelämään mutta kun ei niin ei.
En vain keksi miten toimin muka väärin. Haluan kumppanilleni kaikkea hyvää, olen uskollinen, rehellinen, tasapuolinen, en estä menemisiä ja tulemisia, huolehdin että taloutemme menee tasan on kumppanini sitten missä töissä tai talous tilanteessa tahansa, rakastan, välitän, hieron, olen kuulemma uskomaton sängyssä koska aina haluan ensin naisen parasta ja sitten vasta itseni mutta ei mikään auta. Taas olen yksin. Tiedän että löydän parissa kuukaudessa uuden ja sama kaava. Hetken on kivaa ja sitten jään kuin nalli kalliolle ruikuttamaan ja nainen pakkaa kamansa ja lähtee.
Toisaalta en tiedä itkeä vai nauraa mutta onko yhtään näin epäonnisia toisia??? Ei varmaankaan.
Ei muutakuin nokka kohti uusia pettymyksiä:)
Vastaukset 8
Vanhimmat
Naiset nyt ei vaan halua täydellistä miestä----itseään parempaa. Kokeiles välillä potkia niitä ämmiä perseelle, ei pahasti mutta ikäänkuin henkisesti-----valmistaudu vastahuutoon. Siitä se homma lähtee toimimaan.....Ole kokoajan askel edellä, sitä ne kunnioittaa....retkuta pikkasen....mutta älä jää kiinni, jätä vain epäilys...kyllä se siitä !
ÄLLÖTTÄISI tuollainen mies. Tod. typerä vetö mieheltä, on esittää pelimiestä tai ruveta sellaiseksi - ellei sitten halua menettää naisensa luottamusta (ja kunnioitusta siinä samalla).
sinulla on liian pieni, olet huono sängyssä, liaan takertuvainen tai hintti,haiset pahalle tai olet lyhyt, sulla on huonot tavat tai yrität miellyttää....syynä voi olla mikä tahansa en voi sitä täältä käsin tietää.Ehkä tasosi on liian korkealla tai otat naisen kuin kinkun kaupan hyllyltä, oletko koskaan miettinyt mitä rakkaus on tai ollut edes rakastunut oletko piilohomo joka yrittää täyttää yhteiskunnan vaatimuksia tai oletko liian dominoiva ja hallitseva, joka paikkaan työntyvä takiainen, kotirotta tai juntti.hirveän vaikea sanoa.on kai täällä jokaiselle joku sopiva.omalta tasalta, omalta tasalta...
" Yleensä "olet ihan kiva mutta" "olet tosi ihana mutta" "olisit aivan mahtava isä mutta" jne jne onhan näitä kuultu...Haluan kumppanilleni kaikkea hyvää, olen uskollinen, rehellinen, tasapuolinen, en estä menemisiä ja tulemisia...blaa blaa blaa...
...En vain keksi miten toimin muka väärin. "
Voisiko virheesi olla sen "mutta"-sanan jälkeen? Koitapa kuunnella niitä seurustelukumppaneita ja parantaa sitten vaikka siitä!
..Kuulostat pelottavan tutulta.
Millaisia ovat olleet kriteerisi? Vai ovatko naiset aina tehneet aloitteen?
Ehkä sinun pitäisi alkaa vaatimaan naisiltasi vähän enemmän - tehdä alusta alkaen selväksi, että etsit sitä yhtä ja oikeaa tositarkoituksella. Rakastu! Älä tyydy "ihan kivaan", vaan etsi se, joka tuntuu juuri sinulle oikealta.. ja toimi oikeaan aikaan. (ei 7:n vuoden seurustelun jälkeen, vaan heti kun kehtaat)Oletko koskaan kosinut ketään/ ollut edes kihloissa?
Ehkä naisesi ovat väsyneet odottamaan, ja lähteneet koska suhteenne ei ole vaan edennyt mihinkään.
On turhauttavaa seurustella miehen kanssa, joka ei tunnu tietävän mitä tahtoo.. Oli kyse parisuhteesta,
tai elämästä noin yleensä.
Kriteerit. Hmm tätä palstaa lukiessani huomaan että pitää ajatuksella kirjoittaa niin ettei yhteen sanaan tai lauseeseen tartuta liiaksi kiinni ja koko asiayhteys jää vellomaan samaan oravanpyörään.
Periaatteessa naiset tekevät näissä asioissa yleensä aloitteen ja loppujenlopuksi on sitten itsestä kiinni lähteäkö juttuun mukaan vai ei. Siinä tutustuessa ja jutellessa sitten selviää onko kuinka paljon yhteistä ja minkälaisia toiveita tulevaisuudesta yms.
Kyllä jokainen on aluksi ollut aina vakavissaan eikä mitään muutaman päivän leikkiä harrastamassa vaan oikeasti katsonut olisiko tuosta vakavaan parisuhteeseen.
On nainen sitten lihava tai laiha, blondi tai brunette niin tuommoisilla seikoilla ei ole itselleni väliä kunhan järki on päässä se riittää.
Ehkäpä harrastukset ovat sellaisia tekijöitä yleensä suhteessa jotka yhdistää ja tuo yhteen. Itse harrastuksiini kuuluu miehinen laji jossa vain ehkä prosentti on naisia ja yhden ainoan naisen harrastuksiin tuo kuului myös. Hänen kanssaan olinkin kihloissa ja naimisissa.
Jätän myös sen lajin sanomatta koska yhteinen tulevaisuus ei minun mielestäni ole normaalisti harrastuksistakaan kiinni eikä siihen tarvi myöskään tarttua sillä ympärilläni olevissa parisuhteissa on pariskuntia jotka eroavat kuin yö ja päivä toisistaan niin arjessa kuin vapaa ajassakin mutta silti ollaan yhdessä ja kasvatetaan yhteisiä lapsia.
Oikeastaan lopuksi voin sanoa tuon että tiedän mitä tahdon ja haluan kuulla myös naisen tulevaisuuden toiveet ja mielessäni sitten yhdistää asiat niin että molemmilla olisi sitten se haluamansa tulevaisuus yhdessä.
Periaatteessa juuri se "punainen tupa ja perunamaa" ajattelu jossa mahdollisesti ne lapset pyörivät ympärillämme ja olisimme perheenä yhdessä loppuun asti.
En ole mies joka haluaa hypätä kukasta kukkaan enkä siihen edes pystyisi koska olen yhden naisen mies. Haluan ne elämän ilot ja surut pysyä toisen kanssa enkä yhteen karikkoon heittää kirvestä kaivoon.
En vain olisi uskonut kymmenen vuotta sitten kuinka helvetin vaikeaa tämä suhteen luominen ja perheen perustaminen voi olla. Tuntuu että toisilla se on itsestään selvyys mutta kun sitä itse toivoo niin ei tunnu mitenkään onnistuvan vaikka kuinka yrittäisi.
Joku joskus sanoi että tuolla on maailma täyteen naisia jotka haluavat juuri samaa "punainen tupa ja perunamaan" ja sen perheen.
Kokemuksesta voin sanoa että ei tunnu olevan.
Itse en ole onnistunut törmäämään miehiin, jotka olisivat valmiita sitoitumaan. Ovat halunneet kyllä seurustella kanssani, kunhan saavat muuten elää poikamieselämää - omillaan, eri osoitteessa.
Toivon löytäväni vielä joskus miehen, jonka kanssa voisin asua yhdessä.. ja ihaninta olisi jos hän itse sitä ehdottaisi. On virhe pistää naiset tekemään kaikki aloitteet.. ehkä sinun pitäisi yrittää? Ainakin selviäisi haluaako nainen samaa, vai alkaako ahdistaa.
Alan olla jo todella surullinen ja epätoivoinen.. pitää kai vaan keskittyä töihin ja harrastuksiin ja totutella ajatukseen, että minusta tulee lapseton vanhapiika. Jotain tuntuvat kaikki miehet pelkäävän, eivätkä uskalla pistää itseään likoon. Menettävät rakkauden, koska eivät vaan uskalla edetä seurustelua pidemmälle.
En näkisi asiaa noin. Mutta-sanan jälkeen ei tule välttämättä mitään olennaista. Siis jos et ole alkoholisti, väkivaltainen, uskoton tai täysin luonteellisesti väärä. Useasti kyseessä ovat tekosyyt tai itselleen uskoteltuja syitä siitä miksi pitää erota. Rohkenen väittää, että suurimmassa osassa tapauksia syynä on tylsistyminen ja se, että ei kestä arkea. Näin itsellenikin kävi, tyttöystäväni selitteli epämääräisiä syitä miksi ei halua enää seurustella ja miksi ahdistaa/masentaa. Jälkikäteen on ollut helppo todeta syyt tekosyiksi ja toinen vain ei kestänyt arkea. Sellaista naista ei edes ukkojumala pysty pitämään. That´s it.