Maailmankuulu kirjailija, yhteiskuntakriitikko ja 'kolmannen polven feministi' Naomi Wolf ei säästele sanojaan tuoreessa Huffington Postissa julkaisemassaan kirjoituksessa kritisoidessaan Ruotsia, Isoa-Britanniaa ja Interpolia siitä, että Wikileaksin perustaja Julian Assange istuu tällä hetkellä Wandsworthin vankilan eristyssellissä odottamassa Ruotsin syyttäjäviranomaisten kuulusteluja väitetyistä seksirikoksista. "Kuinka minä tiedän, että Interpolin, Britannian ja Ruotsin Julian Assangeen kohdistamat toimet ovat pelkkää teatteria?", Wolf kysyy. "Siksi, että minä tiedän, mitä tapahtuu sellaisille raiskauksesta syytetyille miehille, jotka eivät harrasta vaikutusvaltaisten hallitusten nolaamista paljastuksillaan." Wolf, joka on itse vuosien ajan työskennellyt raiskausten ja seksuaalisen väkivallan uhrien auttamiseksi eri puolilla maailmaa, pitää tilannetta suorastaan groteskina kaikkien niiden naisten kannalta, jotka ovat joutuneet käytännössä hakemaan oikeutta todellisten seksirikosten uhreina. "Tämä on syvä, suorastaan oksettava loukkaus raiskauksista ja seksuaalisista hyökkäyksistä selvinneille uhreille kautta maailman", Wolf sanoo.
Wolf kertoo, kuinka hän alkoi työskennellä noin 25-vuotiaana Britanniassa seksuaalirikosten uhreja auttavassa keskuksessa. Yhdysvalloissa hän työskenteli pahoinpideltyjä naisia auttavassa keskuksessa, jossa seksuaalinen väkivalta oli usein osa pahoinpitelyä. Hän kertoo näiden työsuhteiden jälkeen käyttäneensä kaksi vuosikymmentä matkustaessaan ympäri maailmaa – Sierra Leonessa, Marokossa, Norjassa, Hollannissa, Israelissa, Jordaniassa, miehitetyillä palestiinalaisalueilla, Bosniassa, Kroatiassa, Irlannissa ja Yhdysvalloissa – raportoimassa ja haastattelemassa seksuaalirikosten uhreja. Hän on saanut kuulla uhrien omia kuvauksia siitä, kuinka esimerkiksi Sierra Leonen sisällissodassa kymmenet tuhannet teini-ikäiset tytöt joutuivat kidnapatuiksi ja sotilaiden joukkoraiskaamiksi puihin tai maahan sidottuina. "Heidän raiskaajansa ovat edelleen vapaina", Wolf toteaa. "Kenraalit kaikilla tasoilla kannustivat tähän maanlaajuiseen kokonaisen tyttöjen sukupolven raiskaamiseen. Heidän nimensä ovat tiedossa. He ovat edelleen vapaina."
Wolf kertoo, kuinka hän alkoi työskennellä noin 25-vuotiaana Britanniassa seksuaalirikosten uhreja auttavassa keskuksessa. Yhdysvalloissa hän työskenteli pahoinpideltyjä naisia auttavassa keskuksessa, jossa seksuaalinen väkivalta oli usein osa pahoinpitelyä. Hän kertoo näiden työsuhteiden jälkeen käyttäneensä kaksi vuosikymmentä matkustaessaan ympäri maailmaa – Sierra Leonessa, Marokossa, Norjassa, Hollannissa, Israelissa, Jordaniassa, miehitetyillä palestiinalaisalueilla, Bosniassa, Kroatiassa, Irlannissa ja Yhdysvalloissa – raportoimassa ja haastattelemassa seksuaalirikosten uhreja. Hän on saanut kuulla uhrien omia kuvauksia siitä, kuinka esimerkiksi Sierra Leonen sisällissodassa kymmenet tuhannet teini-ikäiset tytöt joutuivat kidnapatuiksi ja sotilaiden joukkoraiskaamiksi puihin tai maahan sidottuina. "Heidän raiskaajansa ovat edelleen vapaina", Wolf toteaa. "Kenraalit kaikilla tasoilla kannustivat tähän maanlaajuiseen kokonaisen tyttöjen sukupolven raiskaamiseen. Heidän nimensä ovat tiedossa. He ovat edelleen vapaina."
Vastaukset 3
Vanhimmat
"Kymmenet tuhannet naiset ja tytöt joutuvat huumatuiksi, kidnapatuiksi ja salakuljetetuiksi Thaimaan ja Itä-Euroopan seksiteollisuuden käyttöön", Wolf jatkaa. "He elävät käytännössä parittajiensa vankeina. Jos haastattelet naisia, jotka ovat käyttäneet koko elämänsä näiden uhrien pelastamiseen ja heidän elämänsä palauttamiseen normaaliksi, saat kuulla, että heidän kidnappaajansa ja raiskaajansa ovat hyvin paikallisten ja jopa kansallisten viranomaisten tuntemia – mutta nämä miehet eivät koskaan saa edes syytettä rikoksistaan. Nämä raiskaajat saavat elää vapaina." Wolf toteaa edelleen, kuinka raiskausta käytettiin yhtenä sodankäynnin muotona Bosnian konfliktissa, ja monet naiset joutuivat elämään vankeina parakeissa tullakseen aseella uhattuina raiskatuiksi viikkojen ajan. Pieni osa raiskaajista sai jälkikäteen muodollisen rangaistuksen, mutta suurin osa heistä – huolimatta siitä, että heidän nimensä ovat viranomaisten tiedossa – ei saanut edes syytettä. Sotilaat, jotka sallivat joukkoraiskaukset, ovat edelleen vapaina, vaikka heidän nimensä tiedetään.
Wolf jatkaa karua seksuaalisen väkivallan uhreiksi joutuneiden naisten todellisuuden kuvausta arabimaista, Britanniasta, Yhdysvalloista ja Ruotsista todeten, että normaalin raiskauksen uhrin on näissä maissa vaikea saada itselleen edes kunnollista oikeuskäsittelyä, puhumattakaan raiskaajalle langetetusta tuomiosta. Naomi Wolf summaa: "Niiden 23 vuoden aikana, joina olen raportoinut ja tukenut raiskauksen uhreja ympäri maailman, en ole koskaan kuullut tapauksesta, jossa kaksi valtiota etsii miestä ja pitää häntä vangittuna eristyssellissä ilman mahdollisuutta vapauteen takuuta vastaan vain siksi, että häntä päästäisiin kuulustelemaan – en minkään väitetyn raiskauksen, edes brutaaleimman mahdollisen yhteydessä, ei edes silloin, kun raiskaus on helppo todistaa." Wolf muistuttaa siitä, kuinka tulkinnanvaraisia ja epämääräisiä kahden ruotsalaisnaisen Assangeen kohdistamat syytökset ovat ja kehottaa lukijoitaan osoittamaan hänelle mistä päin maailmaa tahansa edes yhden miehen, joka istuu vankilassa odottamassa kuulustelua vastaavanlaisilla perusteilla.
"Kaikille niille kymmenille tuhansille naisille, jotka on kidnapattu ja raiskattu, raiskattu aseella uhaten, joukkoraiskattu, raiskattu terävillä esineillä, piesty ja raiskattu, raiskattu lapsina, raiskattu tuttavien toimesta – ja jotka edelleen turhaan odottavat edes pientä oikeutta osakseen – Ruotsin ja Britannian valtioiden mitä omituisin reaktio on isku vasten kasvoja. Viesti Britannian ja Ruotsin naisille näyttää olevan se, että mikäli haluatte kenenkään suhtautuvan vakavasti itseenne kohdistuneeseen seksirikokseen, teidän on syytä pitää huolta siitä, että mies, jota syytätte, on sattumalta myös onnistunut nolaamaan maailman vaikutusvaltaisimman hallituksen", Wolf huomauttaa sarkastisesti.
"Jokainen, joka on osallistunut raiskattujen naisten tukityöhön, tietää, että tämä Britannian ja Ruotsin täysin suhteeton reaktio – jonka taustalta löytyy taatusti Yhdysvaltojen painostus – on vain vakavan raiskauskysymyksen kyynistä hyväksikäyttöä. Se on heille pelkkä viikunanlehti, jolla he peittelevät häpeällistä mafiatyylistä globaalia salaliittoaan, jonka avulla he yrittävät vaientaa toisinajattelijan äänen", Wolf summaa. "Kyse ei ole siitä, että valtio kannattaisi feminismiä. Kyse on siitä, että valtio hyväksikäyttää feminismiä kuten parittaja huoraansa. "
http://piraattiliitto.org/uutiset/2010/12/naomi-wolf-ruotsi-britannia-ja-interpol-loukkaavat-raiskauksen-uhreja-ympäri-maailma
Hyvä kirjoitus!
Voi huh oikeesti...