Narisette tällä exästänne ja siitä että, liitto hajosi. Mutta mitä hittoa sitten olette jättänyt liitossanne huomaamatta. sillä ihan varmasti olette olleet kuuroja ja sokeita.
Asiat kotona puhutaan ja tehdään yhdessä, eikä se ole mikään hotelli toiselle.
Kun lapset on pieniä kuuluu heidän hoitonsa ja muut asiat ihan samalla tavalla niin isälle kuin äidille. Kumpikin vuorostaan hoitaa sairasta lasta, vie neuvolaan ja yhdessä ollaan lasten asioista keskustelemassa niin päiväkodissa kuin koulussakin.
Kun et kuuntele ja näe puolisosi viestejä pahasta olosta, voit hyvin pian olla exä, kannattaako olla itsekäs ja olla kuulematta näkemättä.
Tosin nykyään erotaan niin olemattomista syista, että kukaan järkevä ihminen niin tekisi.
Mutta ne lapsiraukkanne, heitä ei kuuntele kukaan, mitään ette itsekkyydessänne näytä huomaavan tai ajattelevan heidän kannaltaan. Kun kuulen, että onhan niitä avioerolapsia joka puolella, mieleni tekisi ruoskia noin ketaleet vanhemmat perinpohjaisesti. Sillä kyllä ositttain nämä erot johtuvat siitä, että ette ole kunnolla joutuneet koskaan saaneet selkäänne ja joutuneet ottamaan vastuuta toistenkin elämästä. Ja tuo seksin puute on kaikkein pahin mitä kuulen syyksi, pitäisi se alapaa niin omaan näiltä ihmisiltä pilkkoa jollakin tapaa, että tulisi järki päähän. Sehän suorastaan mielisairaus, jos aina pitää saada seksiä. Joudatteko enää edes työssä käymään, lapsianne ette ainakaan hoida. Hoitamiseksi ei voida sanoa, että viedään hoitoon ja haetaan pois, illalla annetaan jotain muroja ja sanotaan, että käy suihkussa ja pese hampaat ja sitten nukkumaan. Mitä teitte lapsenne kanssa, tuskin mitään, yksin ehkä on ulkona jossain naapurin lasten kanssa tai naapurissa, missä tämä seksi ei jyllää koko ajan päässä.
Sitten erotaan ja sanotaan niitä exän vikoja, mutta kun exän jalat astuvat ovesta ulos on samassa toinen sisällä. Jumalauta että hävettää puolestanne. Siinä sitä sitten on tehty erotyö, ei jakseta kahta minuuttia olla lasten kanssa ja nauttia nyt siitä vapaudesta jonka erossa muka saa. Taas lapset järkytetään oikein kunnolla näillä rentuilla ja moneen kertaan käytetyillä seksin tarvitsoilla, jotka suraavaksi tulevat .
Sillä aikuinen ihminen , harvoin löytää enää kunnon kumppania, nämä eronneet ja karanneet, kun tahtovat olla mielenvikaisia jostakin kohtaa.
Joten kun rupeaa tuntumaan ei miltään, otapa se vanha puoliso oikein kunnon keskusteluun vaikka moneksi päiväksi ja selvitte asianne ja jatkatte elämäänne vähän aikuisempina. Olette avioituneet ja luvanneet rakastaa myös vastamäessä, silloin pitää myös niin tehdä.
Eikä enää erota minkään tyhjänpäiväisen asian kanssa, ei haeta kumppaneita kodin ulkopuolelta.
Asiat kotona puhutaan ja tehdään yhdessä, eikä se ole mikään hotelli toiselle.
Kun lapset on pieniä kuuluu heidän hoitonsa ja muut asiat ihan samalla tavalla niin isälle kuin äidille. Kumpikin vuorostaan hoitaa sairasta lasta, vie neuvolaan ja yhdessä ollaan lasten asioista keskustelemassa niin päiväkodissa kuin koulussakin.
Kun et kuuntele ja näe puolisosi viestejä pahasta olosta, voit hyvin pian olla exä, kannattaako olla itsekäs ja olla kuulematta näkemättä.
Tosin nykyään erotaan niin olemattomista syista, että kukaan järkevä ihminen niin tekisi.
Mutta ne lapsiraukkanne, heitä ei kuuntele kukaan, mitään ette itsekkyydessänne näytä huomaavan tai ajattelevan heidän kannaltaan. Kun kuulen, että onhan niitä avioerolapsia joka puolella, mieleni tekisi ruoskia noin ketaleet vanhemmat perinpohjaisesti. Sillä kyllä ositttain nämä erot johtuvat siitä, että ette ole kunnolla joutuneet koskaan saaneet selkäänne ja joutuneet ottamaan vastuuta toistenkin elämästä. Ja tuo seksin puute on kaikkein pahin mitä kuulen syyksi, pitäisi se alapaa niin omaan näiltä ihmisiltä pilkkoa jollakin tapaa, että tulisi järki päähän. Sehän suorastaan mielisairaus, jos aina pitää saada seksiä. Joudatteko enää edes työssä käymään, lapsianne ette ainakaan hoida. Hoitamiseksi ei voida sanoa, että viedään hoitoon ja haetaan pois, illalla annetaan jotain muroja ja sanotaan, että käy suihkussa ja pese hampaat ja sitten nukkumaan. Mitä teitte lapsenne kanssa, tuskin mitään, yksin ehkä on ulkona jossain naapurin lasten kanssa tai naapurissa, missä tämä seksi ei jyllää koko ajan päässä.
Sitten erotaan ja sanotaan niitä exän vikoja, mutta kun exän jalat astuvat ovesta ulos on samassa toinen sisällä. Jumalauta että hävettää puolestanne. Siinä sitä sitten on tehty erotyö, ei jakseta kahta minuuttia olla lasten kanssa ja nauttia nyt siitä vapaudesta jonka erossa muka saa. Taas lapset järkytetään oikein kunnolla näillä rentuilla ja moneen kertaan käytetyillä seksin tarvitsoilla, jotka suraavaksi tulevat .
Sillä aikuinen ihminen , harvoin löytää enää kunnon kumppania, nämä eronneet ja karanneet, kun tahtovat olla mielenvikaisia jostakin kohtaa.
Joten kun rupeaa tuntumaan ei miltään, otapa se vanha puoliso oikein kunnon keskusteluun vaikka moneksi päiväksi ja selvitte asianne ja jatkatte elämäänne vähän aikuisempina. Olette avioituneet ja luvanneet rakastaa myös vastamäessä, silloin pitää myös niin tehdä.
Eikä enää erota minkään tyhjänpäiväisen asian kanssa, ei haeta kumppaneita kodin ulkopuolelta.
Vastaukset 68
Vanhimmat
trollausta.
”…mitä hittoa sitten olette jättänyt liitossanne huomaamatta.”
”…ositttain nämä erot johtuvat siitä, että ette ole kunnolla joutuneet koskaan saaneet selkäänne ja joutuneet ottamaan vastuuta toistenkin elämästä.”
”…seksin puute on kaikkein pahin mitä kuulen syyksi, pitäisi se alapaa niin omaan näiltä ihmisiltä pilkkoa…” ”Sehän suorastaan mielisairaus, jos aina pitää saada seksiä.”
Väkivalta on siis mielestäsi hyvä ratkaisu? Kehotatko nyt miehiä ja naisia käyttämään väkivaltaa, jotta se kumppani lakkaisi tarvitsemasta seksiä, ei pettäisi ja alkaisi rakastaa enemmän?
”Sillä aikuinen ihminen , harvoin löytää enää kunnon kumppania, nämä eronneet ja karanneet, kun tahtovat olla mielenvikaisia jostakin kohtaa.”
Sekö tekee ihmisestä mielenvikaisen kun ei esim. alistu väkivaltaan, jota ehdotat ratkaisuksi.
Se että puoliso on rikollinen, väkivaltainen(mutta mistä syystä), juoppo, mielenvikainen ovat kyllä järkeviä syitä ja lasten kannalta ehdottomasti ero on silloin paikallaan.
Mutta kertokaahan millaiset ovat olleet syyt eroonne, jotka tänne kirjoittelette ja samoin ikähaaruukka onko se 20-30, 30-40, 40-50, 50-60.
Miten kävi lastenne kanssa ja kuinka lapsilla tosiasiassa menee menee, ei luulottelu ja omaa käsitystä, vaan ja yksinomaan lasten ajatukset, kuulette ja näette ne päivittäin, jos haluatte.
Jään todella mielenkiinnolla odottelemaan vastausksia, tässähän jokainen uskaltaa tuode niitä esiin, tulematta tunnetuksi. Olisi ehkä niille ammattilaiselle psyykkaajillekin tarpeeseen oikeat tiedot.
Mutta kannattaa vastatessa olla ihan rehellinen itselleen, eikä mitään kaunopuheita omasta itsestään.
Tässä ei etsitä syyllisiä vaan syitä.
Te jotka olette alussa mainuista syistä eronneet kirjoitelkaa, mutta mieluiten odottaisin vastauksia niiltä, joiden ero on ollut täydellinen yllätys ja perhe on näyttänyt voivan hyvin, siitä mikä on johtanut esimerkiksi uskottomuuteen, pettämiseen. Oliko ero enemmän kosto kuin toive.
Meillä vanhemmat erosivat kun olin lapsi. Helpotus se oli! Ilmapiiri oli kireä, vaikka sitä ei meille lapsille näytettykään. Vain me lapset sen vaistosimme, kukaan läheisistä aikuisista ei tainnut sitä todellakaan ymmärtää. Sellaisessa ilmapiirissä en soisi kenenkään joutuvan elämään.
Eron jälkeen tilanteemme rauhoittui, koulu alkoi mennä paremmin ja muutenkin oli hyvä olo. Ensin oli vähän erilaista, pelottavaa ja jännittävääkin, kun vanhemmat surivat eroaan. Mutta oli mukavaa käydä isän luona kyläilemässä, kun silläkin oli lopultakin aikaa vain mulle ja siskolleni. Muistan kuinka isän ja äidin eron jälkeen joskus kuukauden tai parin päästä oli kiva herätä aamulla tunteeseen että kaikki on hyvin, kun ennen ahdisti herääminen.
Mun vanhemmat olivat noin nelikymppisiä kun erosivat. Siitä on nyt reilut kymmenen vuotta, ja hyvin on mennyt kummallakin oma elämä ja ihan ok kumppanit.
Jotkut tuttavat ja joku sukulainen muuten jäi entisiksi ystäviksi, koska eivät ymmärtäneet olla puuttumatta eroon. Ei ole meillä näkyneet enää. Yksikin vanha mummo kävi mulle ja siskolle haukkumassa meidän isän ja itki että meidän elämä on nyt pilalla. Se oli varmaan kamalin tilanne koko eroasiassa.
Mun sisko on jo yliopistossa ja minä lukiossa.
Jättikö sun mies sut vai miten sulle kävi?
itse kehotit tuohon väkivaltaan.
Kerronpa nyt omalta kohdaltani, olenhan vallan kamala koska olen eronnut peräti kahdesti.
Syitä ensimmäiseen olivat väärät avioliiton solmimisperusteet ja vieraantuminen. Ystävyys ei ole hyvä peruste, koska avioliitossa tulee olla myös romantiikkaa, hellyyttä ja seksiä. Kaksi lasta. Elimme avoimessa liitossa, jossa miehen naisystävät eivät olleet eronperuste vaan tavoitteiden liiallinen erilaisuus. Tästä liitosta sanottiin, että eroan ”täydellisestä” liitosta. Syitä toiseen eroon olivat miehen sairaalloinen mustasukkaisuus ja väkivaltaisuus. Yksi lapsi.
Lapset, joita ovat kolme voivat hyvin. Heillä on hyvät suhteet ex- miehiini sekä heidän sukulaisiinsa. Erottelematta ovatko ne ”verisukulaisia” vai eivät. Kahdella on kaksi ammattia, joista toinen akateeminen. Vakituiset työpaikat, avioliitossa ja toisella on kolme lasta. Nuorin opiskelee yliopistossa. He ovat rohkeita ja ennakkoluulottomia nuoria, heillä on laaja ystäväpiiri sekä hyvät taidot elämässä selviytymiseen.
Ero ei saisi olla puolisolle mikään yllätys. Tässä tähdennän sen merkitystä, että kummallekin on selvää eropäätös sekä suunnitelma, kuinka se toteutetaan niin, että kipuilua on mahdollisimman vähän. Itkut pitää olla itkettynä ennen kuin se virallinen erolappu laitetaan eteenpäin. Ihmiset ehkä vähän liikaa kiirehtivät eron kanssa ja panttaavat toiselta halukkuuttaan erota liian kauan. Sukulaisille on hyvä ilmoittaa vasta kun tuo päätös on tehty.
Itse olen elänyt perheessä, jossa jatkuva eripura toi sellaista ahdistusta, että niin minä kuin veljeni muutettiin pois jo alle 18v. kotoa. Silloin päätin, etten ikinä anna lasteni kärsiä moisesta.
"vääntämään", kuten hyvän sumopainijan tuleekin tehdä ! Mummo lähti kehittämään lisää ongelmaa. sen sijaan että olis tarjonnut ratkaisua....pisteet meni.
Kuules, tuo mummonmuori on niin tasapainoinen ja onnellisen oloinen elämässään, että vaihtaisin oitis paikkaa hänen kanssaan!!
Sinä et vain osaa kuunnella oikealla korvallasi.
itse olen yli 40v ja vielä riun liitossani, lasten tähden.
Mieheni on harrastanut viimeiset 5 vuotta sivusuhdetta työkaverinsa kanssa ja se suhde alkoi näillä työpaikkareissuilla, joita valitettavasti nykyään tarjotaan työtekijöille pilvinpimein.
Mieheni valehtelee ja sanoo aina lopettaneensa suhteen, mutta jää sitten jostakin aina kiinni.
Seksiä harrastamme, mies myös tämä toisen kanssa kännissä ollessaan reissuilleen hävitessään.
Lapset voi hyvin, ei meillä riidellä, riitely ei auta, ei auta mikään.
Minun pitäisi ryhdistäytyä ja lähteä, mutta kun ei ole voimia vielä.
Nykyään en aina edes huomaa, jos mies on samassa huoneessa, joskus tuntuu, että hän on melkein läpinäkyvä? Tämä meidän liittomme on varmaan sellainen tyypillinen suomalainen avioliitto.
Mies juo ja käy vieraissa, eikä ala mistään ongelmista kanssani puhumaan.
Itsekkään en jaksa enää niistä hänen kanssaan puhua, ei jotenkin enää edes kiinnosta.
Ennen sydämmestä puristi ja tuntui pahalta, nyt ei tunnu miltään.
En koe olevani kuitenkaan masentunut, en kai pystyisi silloin pitämään kotia siistinä ja hupattamaan lasten kanssa onnellisena?
Näissä liitoissa vaan ollaan tai sitten ei olla.
kyllä vähän ohi tuo, mitä ratkaisua tarkoitat? ...tai mitä ongelmaa lähdin kehittämää?
jos ei jatkuvasti tehdä ongelmia. Siis TEHDÄ..... Parisuhde kumppani joka vaihtaa lakanat joka saatanan viikko, siivoo joka helvetin perjantai 8 tuntia, siivoo saunan joka saunomisen jälkeen, kulkee lasten perässä korjaten leluja ja vaatteita lattialta, jne... samaan aikaan hän väsyy ja valittaa, että kumppani ei osallistu. Tämmöinen ihminen on suorittaja, hyväksynnän hakija, muita parempi (kun hän tekee) Mutta: hän tekee turhia asioita ! Väsyy turhasta, valittaa turhasta, HÄN tekee ongelmia, tehtyjä turhia ongelmia, joiden perusteella hän on sitten "oikeutettu" ottamaan eron ! Ja jälleen turhaan......
Tunnistatko turhan ongelman itsessäsi......
Keskustelu nyt vähän lähtee muualle.
Joten toivoisin enemmän noita totuuden mukaisia kertomuksia, joista sitten saataisiin vähän apua mennä eteenpäin, jotta jäisi suuremmat mokat tehtyä.
Uskon että moni puntaroi näiden asioiden kanssa yksin, ei todellakaan uskalla enää edes oikein elää, kun pitää aina olla varuillaan.
Todellakin kyllä täällä ei näy edes mistä päin Suomea olette, voitte ihan vapaasti kirjoittaa sen oikean totuuden ja sen mitä odotatte lähellä olevilta ihmisiltä, kuitenkin aina pitää mennä vaikeidenkin asioiden kanssa eteenpäin ja on tärkeää että pystyy anteeksi antamaan jotakin. Ei niillä asioilla voi eikä pidä syyllistää ketään toista. Etenkin lasten kohta pitäisi nähdä ihan oikealla tavalla, että heiltä ei riistetä pois mitään.
kertomuksia ja kun sait niitä, ne eivät kelpaa?
Suurimmat mokat kai me teemme noin yleensä; Avioliiton solmimisen perusteet ovat vähän heppoiset. On suurta tunnetta tai kiirettä tai halutaan vain joku siihen vierelle, miksipä ei sekin että haluaa vain sen perheen eli lapsia. Ei ehkä mietitä sitä, mitenkä sitä sovellutaan yhdessä elämiseen kaikin puolin vielä vuosien päästä.
Seuraava moka lienee, että me viemme ne vähemmän hyvät vuorovaikutukset taidot ja tavat siihen parisuhteeseen. Meillä on liian ahdas ja ehkäpä vaateliaskin kuva parisuhteesta – eli siitä millainen on hyvä suhde. Emmekä kyllin ajoissa keskustele isoista asioista kuten taloudesta, lasten kasvatuksesta, seksistä ja siitä mitä kumpainen elämältään toivoo. Asiat vain valuvat johonkin suuntaan.
Kolmas moka on, ettemme me osaa tai pysty varautumaan yllätyksiin, joita elämä tuo mukanaan; sairaudet, lapsettomuus, työttömyys jne. Samoin siihen ettei se puoliso olekaan ihan sitä, mitä on aluksi näytellyt. Jos ei molemmat puolisot ole todella sitoutuu siihen, että yhdessä hoidetaan vaikeudet, ei se pelkkä toisen tekeminen auta mitään.
Neljäs moka on että jäämme liian kauaksi aikaa suhteeseen, joka huonontaa tuntuvasti niin lasten kuin molemman puolison elämää. Välit tulehtuvat totaalisesti, eikä erokaan korjaa tilannetta. Tunnekuohussa haettu ero ei ole se paras mahdollinen ajankohta. Vasta sitten kun pahin alkaa rauhoittua, osataan tehdä järkeviä ratkaisuja myös lasten osalta.
Mitäs itse roikut täällä eronneitten sivulla, jos noin kismittää ajatuksenjuoksu eronneitten, tai sitä vatvovien välillä? Mikähän kumma teillä joillakin on, kun heti luullaa, että ne LAPSET joutuu johonkin huutolaislapsen osaan, kun erotaan...
Mietippä presidenttiämmekin...eronnut ihminen ja ei se hänenkään lapsensa kovin tuuliajolla olleelta vaikuta..
Entäs aikoinaan Virolainen? Kitui onnettomassa liitossaan, kunnes löysi Kyllikkinsä ja onnellinen oli kuolemaansa asti...lapset tuskin unohtuivat heiltäkään, hyvät välit oli äitipuoleensa isänkin kuoleman jälkeen.
Se on muinaisjäänne papin puheessa se "kunnes kuolema erottaa.."
Sen voisi muuttaa muotoon :" Kunnes paremmaksi näette erota.."
Äläkä sinä seksin vastustaja omassa elämässäsi tule höpöttämään mitään seksin perässä juoksemisesta, kun ei kerran siitä erossa ole kyse!
Pikemminkin se seksi tulee uutena asiana eronneille ja on siksi niin mukavaa, kun siinä entisessä liitossa se pääsi kuolemaan kokonaan.
Parempi eronneena, onnellisena ihmisenä uudessa elämässä, kuin kaltaisenasi kärttyisenä seksin näivetyksen takia monessakin puutteessa kärsivä onneton ihmisparka.
Nyt eronneita on vaan niin pilvin pimein enemmän, mistähän johtuu?.
Olen elänyt senverran lähellä avioeroaja, jotta olen myös joutunut paneutumaan niihin ja näkemään pahaa olo läheltä.
Toivoisin että ne omat kannatuspuheet ja etimiset siihen, että olette pärjänneet ja lapset ovat kasvaneet jäisivät nyt tästä keskustelusta kokonaan pois ja tulisitte ihan palajaina itsenänne kertomaan sen todellisen syyn eroonne ja sen mitä odotatte kaikilta lähellä olevilta, ettehän avioeronne suoksi voi kaikkia siltoja polttaa takananne. Mitä itse tunsitte olitte sitten eronneet mistä syystä hyvänsä, olitte pettäjiä tai petettyjä. Miten hoiditte asiat lasten kanssa, sillä totta kai se on jotenkin pitänyt hoitaa. Nyt kun erostanne on kulunut aikaa, uskon että voisitte olla rehellisiä. Sillä eronnutta ihmistä on hyvin vaikea lähestyä, ei koskaan voi tietää, miten hän käyttäytyy. Ja ikävä kyllä usein aivan mielettömästi.
Mitä todella haitte erolla, mitä toivoitte läheisiltä ja lapsilta. Kertokaa ihmeessa miten voi tukea tai olla yleensä missään. Ei sitä eroa voi ihan kaikesta ottaa, eikä ole hyväksikään.
Ei kirjoitella nyt mitään ktuMitäs itse roikut täällä eronneitten sivulla, jos noin kismittää ajatuksenjuoksu eronneitten, tai sitä vatvovien välillä? Mikähän kumma teillä joillakin on, kun heti luullaa, että ne LAPSET joutuu johonkin huutolaislapsen osaan, kun erotaan... en" ja altaisenasi kärttyisenä seksin näivetyksen takia monessakin puutteessa kärsivä onneton ihmisparka. " tekstejä.
Sitäkin sopii miettiä, miksi muilla tulee mieleen mihinkä lapset joutuu, mielestäni että näe, että silämät ja korvat ja läheisilläkin, eivät he mitään pahaa halua teille tehdä.
oikeasti lukisit taustatietoja enemmän, googlaa vaikka…
http://www.suhdesoppa.fi/avioero/yleisimmat-avioeron-syyt/
http://fi.wikipedia.org/wiki/Avioero
”…ja tulisitte ihan palajaina itsenänne kertomaan sen todellisen syyn eroonne ja sen mitä odotatte kaikilta lähellä olevilta, ettehän avioeronne suoksi voi kaikkia siltoja polttaa takananne.”
Eiköhän se ole tullut esiin monesta eri ketjusta?
Omalta kohdaltani voin sanoa, että olin kipeä kosketuksen puutteesta sekä välittämisen puutteesta. Seksuaalisen tukahduttaminen ei ole helpoimpia tehtäviä. Eikä muuten lääkäri antanut t siihen mitään lääkitystä, vaikka piruuttani kysyin! En vain halunnut mennä vieraisiin vaikka lupa olikin, enkä vain kyennyt alle 40 kymppisenä sammuttamaan omaa seksuaalisuuttani. Kun toiveet siitä, mitä tulevaisuudessa tehdään menevät ristiin, niin en vain kyennyt sivuuttamaan omia elämänarvojani.
Kaikkein ahdistavinta oli, kun ulkopuoliset syyttivät ja syyllistivät. Kuinka lasten elämä tuhoutuu ja eronneena en kelpaa enää kenellekään. Minut on kasvatettu siihen, ettei avioliitossa sitä rakkautta niin tarvita. Yritin urheasti olla marttyyri, mutta oli pakko luovuttaa ja tunnustaa että sitä on vain ihminen.
Luulen että nämä ”hyvää tarkoittavat läheiset” ovat ehkä suurin stressi ja ahdistus eroajille! Etenkin jos takana on vieraantumista, pettämistä ja henkistä väkivaltaa joka ei näy ulospäin. Pahinta on kun vielä lapsille tullaan esittämään muka ymmärrystä, ja hänen mielensä pahoitetaan. Nämä tuomitsijat tuntuvat joskus oikein herkuttelevan toisten tuskalla ja surulla ja lietsovat sitä aina vain lisää.
”Sillä eronnutta ihmistä on hyvin vaikea lähestyä, ei koskaan voi tietää, miten hän käyttäytyy. Ja ikävä kyllä usein aivan mielettömästi…”
Et voi koskaan tietää kuka on eronnut ja kuka ei. Eronnut ei ole sen vaikeampaa lähestyä koska hän samanlainen ihminen kuin kuka tahansa muukin.
Pitäisikö tässä alkaa muka valehtelemaan ja sinun mieliksi kertoileen jotain satuja erosta???
Että kylläpä nyt kaduttaa ja olisinpa yrittänyt enempi...? he he he..
Kyllä nyt on jauhot päässäs todella sekaisin, jos tuollaista skeidaa odotat enemmistöltä täällä!
Olet ennakkoluuloisin ihminen näillä sivuilla pitkiin aikoihin ja se tyttäresi ero on todellakin pistänyt pisteen sun terveelle ajatuksenjuoksulle. Sekaisin päästäshän sä oot menny.
Mä en ainakaan sulle ala tilittään mitään elämästäni ja muutteleen totuutta.
Olen eronnut ja onnellinen ja nuorin lapsi sanoi viimeksi viime viikolla, että "hyvä, kun erositte iskän kanssa, nyt ei tartte kuunnella teidän riitoja ja iskäkin leikkii meidän kanssa paljon enemmän."
Siinä sulle totuutta, älä tukehdu siihen.
Sinähän se olet polttanut kaikki sillat takanasi...minäkään en enää jaksa sulle kommentoida, hyvästi!
niin en välttämättä ottaisi uutta kumppania tilalle.
Kaikista miehistä paljastuu seurassani enemmin tai myöhemmin sellaisia piirteitä,
ettei niiden kanssa pysty elämään.
Kuvittelevat voivansa kiristää, painostaa tai tehdä mitä tahansa, että saavat tahtonsa läpi.
Eivät tunne sellaista käsitettä kuin naisen oma tahto.
Ennen kuin tapasivat minut.
Ihan turha yrittää painostaa tekemään mitä haluaa, koska teen kuitenkin niin kuin itseä huvittaa.
Minäkään en ole eronnut, mutta sitä harkinnut olen. Syyt niinkin tyhmät/hyvät, kuin toisen aggressiivisuus riitatilanteissa. Toisen syrjähypyt. Toisen dominoivuus, minä jään varjoon ja olen ainainen tukija hänelle. Se on tosin osittain omaakin syytä. Mutta kiltin on vaikea hyppiä kovan silmille, kuten ehkä ymmärrätte... Vasta muutama vuosi naimisissa, ei lapsia.
Saa kommentoida, kiitos!
ne omat syrjähypyt?
Entä oma dominoivuus ja järjetön kontrolloinnin tarve?
Entä oma aggressiivisuus?
Entä jatkuva manipulointi ja eristäminen?
Ai kiltteys... Niin se taisi olla joku harhakuva satoja vuosia sitten.
Vai miten se ilmenee?
Ai ainainen tukija - ei kiitos tällaista 'tukea'.
Kovaa on elämä, se tulee esiin kovasti.
Kysyisin muutaman kysymyksen, josko se auttaisi paremmin.
Eli kun tulee sitä etääntymistä, mitä toinen ehkä ei ole ollenkaan ymmärtänyt, millaisin viestein yritätte viestittää pahasta olostanne? Huomaattekeo niiden menneen perille?
Huomasin tuossa lehdessä kirjoituksen, että miehelle tarvitsee esittää asiaa ainakin 20 minuuttia ennenkuin menee mitään perille, joten kannattaa vaikka tanssia yläpystyä, jotta see sen viestin menemään.
Tuossa edellä oli kuinka ulkopuoliset syyllistivät lasten kohdalla olevista asioista. Miten he syyllistivät?
Mitä odottaisit läheisiltäsi, sillä eiväthän he minnekään pois pääse ovat edelleen läheisiäsi ja varmasti eivät halua mitään pahaa. Mitä heiltä vaatisit ja onko se oikeudenmukaista?
Näen nyt näissä kirjoituksissa, mitä ero tekee. Se näyttää jollakin tasolla riippuvan elämässä ilmeisesti hamaan loppuun saakka.
Miten yhdessä oppisimme viemään näin vakavaa asiaa eteenpäin, sitä yritän kauttanne saada selville ja toivon asian auttavan itseännekin analysoimaan tilannetta, jotta elämän jatko olisi helpompaa.
Miten tosiaan toimitte lasten kanssa asian kertominen, lasten kanssa oleminen?
Rajoititteko heidän ja isovanhempinen tapaamisia?
ehkäpä sitä sinun pitäisikin opetella?
Voin kertoa, että kovin heppoinen oli tuo esimerkkisi. Viestintään tarvitaan myös se, että toinen kuuntelee. Jos viestiä ei toinen halua kuulla, ei siinä ole paljon tehtävissä. Jos ajatellaan että olet vuoden puhunut, kirjoittanut, kuunnellut, kommentoinut ja vielä kerran puhunut jopa terapeutin läsnä ollessa, niin mikäs siihen on neuvosi? No, totta on että tämä on ylivoimaisesti suurin ongelma.
Minä olin se joka sanoi että joukossa oli ulkopuolisia, jotka syyllistivät. Tarkoittaa ihmisiä joilla on itsellään hyvin ahtaat käsitykset ja jyrkät mielipiteet. Esimerkkinä ”uskovaiset”, joille ero on syntiä. Vaikka olisi millainen puoliso, sitä vain pitää sietää ja kestää, sillä se on ”kohtalo”. Toinen esimerkki olivat ihmiset, jotka pelkäsivät kovasti tehdä mitään toisin kuin muut tai päättää ylipäätään mitään itsenäisesti. He eivät kykene ottamaan itse vastuuta elämästään, eivät omastaan eivätkä lapsiensa, vaan alistuvat siihen, minkä kuvittelevat olevan oikein. Ja ikävä kyllä vanhemmiten katkeran oloisia…
Onneksi on olemassa ihmisiä, jotka tukevat ja kannustavat. Sanovat rohkaisevia sanoja eivätkä märehdi asiaa, joka ei ole heidän päätettävissään.
Sinulla on aika lapsenomainen käsitys siitä, että kaikki aviopuolisot ovat herkkiä ja kuuntelevia ihmisiä. Se että se toinen todella ottaa huomioon, tarkoittaa että hän oikeasti rakastaa puolisoaan. Mikä on sinun ratkaisusi, kun niin ei olekaan?
Jokaisen päättää omalta kohdaltaan, mitenkä kertoo suvulle erostaan. Jokaiselle kerrotaan sen mukaan, kuinka hän todennäköisesti tulee suhtautumaan. Ne joilta tietää saavansa tukea, se kerrotaan varmasti hyvissä ajoin. Niille kertomista vältellään, joilta saa jotain ikävää ja satuttavaa. Eikä tämä ole aika yksinkertaista?
Huomaa että noiden tapaamisten rajoittaminen ei ole tavallista. Se on aika poikkeuksellista. Sen takana voi olla halu suojella lapsia tai halu rangaista sitä puolisoa, jonka kokee tehneen väärin. Tarkoittaa vaikka sitä, että ei halua lapsensa tapaavan ex puolison vanhempia.
Mitkä omat syrjähypyt? Mikä dominoivuus, kontrollin tarve, aggressiivisuus, manipulointi ja eristäminen? En hyväksy sellaista mitä itsekään en tee, muutenhan ei olisi varaa valittaa jos olisin tuollainen. Näin sanoo miehenikin, mutta sulla on varmaan tarve tähänkin kommentoida jotain typerää. Hyvää joulua!
"..halu suojella lapsia... Tarkoittaa vaikka sitä, että ei halua lapsensa tapaavan ex puolison vanhempia."
Heh ;)
Kyllä minäkin haluaisin suojella lapsiani AP:N kaltaiselta isovanhemmalta.
Eiköhän se Ex päätä itse siitä, viekö omalla vuorollaan ne lapsukaiset tervehtimään omia vanhempiaan. Jos on niin paska housu ex, että pitää siihenkin vielä lupa kysellä entiseltään, voi syyttää vain itseään moisesta.
tämän keskusteluryhmän selvänäkijä-palstapoliisit ovat arvanneet viestistäsi, että itsehän sinä olet se dominoiva ja aggressivinen osapuoli. Tälle palstalle on aika turha kirjoittaa mitään järkevää, kun selvännäkijät tulkitsevat viestisi kuitenkin ihan päin persettä, ja sitten kirkuvat kuorossa, miten väärässä oletkaan..
jos se tulos kerran noin selvää on, mitäs pirua tänne kirjoittelee sit?
Eikö kestä sunkaan kanttis kuulla, että joillekkin se ero on tehnyt todella hyväääääääääääää!
Totta kirjoitat aloittaja. Onneksi on edes yksi joka näkee nykyajan ihmisten itsekkyyden ja kylmyyden.
Asiat on sanottava niin kuin ne on!
Toisoisin kylläkin hyvin paljon lisääa keskustelijoita aiheesta, joka koskettaa niin valtavasti.
Tässä alussahan on tullut jo varsin selväksi, että kipu ei hellitä vuosissakaan ja ssyvää katkeruutta on paljon.
Ei pystytä kohtaamaan edes asioihin viattomia ihmisiäkään, kukaan ei oikein saisi sanoa mitään, miten silloin voi elää kenenkään kanssa.
Keskustelusta usea voisi saada jonkinlaisen kuvan siitä, miten vois toipua ja antaa läheistensä olla lähellä jo ihan lastenkin takia. Toipuminen voisi alkaa vaikka hyväksynnästä, että kaikki eivät näe asioita samoin, eivätkä tiedä asioita, silloin niin helposti tulee ristiriitaisuutta. Jokaisen pitää itse hyväksyä omat virheensä, eilä syyttää niistä toisia.
Tervetuloa mukaan kertomaan tuntemuksistanne ja toiveistanne. Tämä vain saadaksemme kaikki ehjemmän elämän jatkossa.
"kipu ei hellitä vuosissakaan ja syvää katkeruutta on paljon." Hmm. ???
En löytänyt kenenkään muun kuin sinun "jospa olisi apua" kirjoittelussa nuo asiat.
Eiköhän se ero ole juuri se asia, mikä vapauttaa kaikista noista tunteista sen eronneen ja lapset.
Ne isovanhemmat ja muut voivat velloa ehkä loppuelämänsä näiden tunteiden kanssa ja menettävät loppujen lopuksi eniten, niinkuin olet huomannut itsellesi käyneen.
Mene paikkakunnallasi johonkin eroseminaariin tai eroryhmään ja kerro, ettet pääse sukulaisesi erosta millään yli.
Minä en ole ainakaan polttanut mitään siltoja itseni ja läheisteni välillä, enkä koskaan ole ollut näin tyyni ja tasapainoinen ja ennenkaikkea iloinen elämässäni, kuin nyt olen.
Jos sen takia haluat minua sanoa itsekkääksi, ole hyvä! Ei haittaa.
Täytyikin olla hieman itsekäs, ettei päässyt oma elämä kokonaan näivettymään.
Erossa on muuten yksi todella hyvä asia: ne isät, jotka ei paljon niiden lasten kanssa malttaneet kotona koskaan olla, luovat eron jälkeen aivan uudenlaiset suhteet heihin ja malttavat kerrankin keskittyä lapsen kanssa touhuiluihin. Meilläkin ex on vienyt nyt lapsia jopa uimaan, ennen ei koskaan viitsinyt...
Valitettavasti olet täysin väärässä eronneiden suhteen, mutta eihän sinulla itselläsi ole kerta omakokemusta, niin miten voisitkaan sen tietää.
Katkeralta vaikutat itse pohdinnoissasi.
"Tässä alussahan on tullut jo varsin selväksi, että kipu ei hellitä vuosissakaan ja ssyvää katkeruutta on paljon.
Ei pystytä kohtaamaan edes asioihin viattomia ihmisiäkään, kukaan ei oikein saisi sanoa mitään, miten silloin voi elää kenenkään kanssa."
Ihan kukkua kirjotat! Et taida osata lukea vai oletko pelkkä sekopääprovoilija? Veikkaan viimeistä...
sinä oikeastaan elät?
Toivot keskusteluja, mutta et vastaa yhteenkään kommenttiin. Onko näin että mieluummin keskustelet yksin itsesi kanssa? Kommentoit itse omaan juttuusi ja vastaat sitten siihen.
Tiedätkö että kyllä sinä trollinakin edes sen verran voisit kehittyä, että opettelisit edes kirjoittamaan.
Ikävää että hautaat hyvän aiheen alun.
tällä keskustelupalstalla. Parikymmentä pitkähköä vuodatusta parin päivän sisällä, ja oman viisauden ja paremmuuden ylistystä (muiden kirjoittajien vähättelemisen kautta). Olet aivan ehdottomasti suurin ja paras nettiterapeutti/besserwisser.
Ja sulla on vielä akateemiset jälkeläisetkin! Olen vilpittömän kateellinen noin täydelliselle ihmiselle.
Jotenkin vain hiukan ihmetyttää, että noin viisas ja hieno ihminen on joutunut eroamaan jo kahdesti? Ai niin, mutta exäsihän olivatkin väkivaltaisia ali-ihmisiä, eivät lainkaan vertaisiasi!
et näköjään kestä sitä, että ihmiset eivät ole kanssasi samaa mieltä asioista ja kirjoittavat jopa järkeviä, mietipä vähän!
Ja toiseksi mikä sai mun verenpaineen nousemaan sun kirjoituksessa, että eronneet ovat jotenkin huonompaa sakkia.
Palaa tälle vuosikymmennelle ja lopeta tuo vouhkaaminen, en tiedä oletko tullut petetyksi, jätetyksi vai mitä, mutta kuulostat tosi katkeralta.
Ihan jo käy sääliksi, kun on ap.n elämä mennyt noin raiteiltaan lapsensa eron takia, mutta säälihän on sairautta, joten se siitä. (uskon ap.n olevan se aikasemminkin erot tuomitseva?)
Ei tässä tartte kyllä paljon enää ihmetellä tuon ihmisen katkeria syytöksiä lukiessa, ettei tytär halua tekemisissä olla. Eihän se herrajumala tuo ihminen ota mitään vastaan, motkottaa vain.
Olisi tehnyt varmaan sillekkin hyvää erota ajoissa miehestään, ei oo näyttänyt kovin hyvää ainakaan tuo avioliitto hänelle tehneen, velloo vaan jossain ihme kuplassa?
Rankka joulu on tulossa, kulissit ovat viimeinkin kaatuneet.
Hyvää joulua silti, kirkossa voi olla sun paikkas joulun aikaan, siellä ehkä rauhoitut ap.
ole parempaa tekemistä kuin mollata toista - itseäsi selvästikin paljon fiksumpaa ihmistä - niin ole hiljaa.
Ja vielä tuosta mummonmuorista sen verran, että on näittenkin sivustojen JÄRKEVIMPIÄ kannanottajia!
Kukahan se on täälläkin vuodatellut ja vinkunut ja mankunut ja tuonut omaa pahaa oloaan ja oksennusta tuutin täydeltä muiden nieltäväksi? SINÄ! ja vain SINÄ!
Muut ovat vain kommentoineet SINUN lässytyksiäsi, mutta aivan hukkaan on menneet hyvät neuvot.
Tuollainen kotkottaja on kotkottaja siellä kotonakin ja ei voi kuin sääliä sitä miestäsi, jos joutuu siellä sua kuunteleen, kun kaikki muut ovat häipyneet elämästäsi, eikä tartte miettiä, miksi!
...ja TUSKIN takaisin tulevat, miksi tulisivat?
ap:n kirjoituksen ja ihmettelen että olet ihan täysipäinen?
Itse olen eronnut reilu 10 vuotta sitten, enkä ole katunut sitä päivääkään. Lapseni eivät ole kärsineet erosta, ovat normaaleja aikuisia, ihan hyvin menestyneitä.
Kyllä on se niistä perheen aikuisista (isästä ja äidistä) miten ero hoidetaan. Jos ollaan aikuisia ei aleta kiristämään lapsilla eikä käytetä heitä muutenkaan pelinappuloina. Olen erosta huolimatta pitänyt yhteyttä ex-mieheni sukulaisiin, en näe mitään syytä miksi en pitäisi.
Ja seksi, se on parisuhteen tärkeimpiä asioita, jos se ei toimi, ei toimi sitten muukaan. Eli sitten on turha ihmetellä miksi petetään.
En tiedä olet vain todella katkera vai olisiko kunnon panon tarpeessa? Mutta ensimmäiseksi suosittelisin jotain ammattiauttajaa.
Kyllä se kunnon iso parru tekisi nyt AP:n perään todella terää!
Jospa se pukki tänä jouluna yllättäisi naikkosen ja toisi sellaisen....makoisan kullin tätille...nam!
Pölyt ja hämähäkit pitäisi tosin "sieltä" ensin tuulettaa pois, mahtaa niitä kärttyisyydestä päätellen siellä riittääkkin...
Ja ap...MINÄ en ole se eronnut, vaan edelleen avioliitossa ja seksi maistuu! ;))) Siksi varmaan vielä liitossani olenkin...
"Jos seksi ei toimi, ei toimi sitten muukaan." Seksi ei ole kuin yksi osatekijä kahden ihmisen välisessä suhteessa. Tulet huomaamaan sen, jos kasvat joskus aikuiseksi..
Jos olet vastuullinen, et kirjoita kyseisenlaista tekstiä. Eli vinossa on ja pahasti ajatusmaailmasi. Luulet että seksi on kaiken a ja o. Sitä se oei ole, eikä tule olemaan milloinkaan.
Ensin täytyy olla kodin muut asiat kunnossa ja sitten seksi vasta voi olla nautittavaa. Sillä eihän ihminen pysty mihinkään, kun asiat on rempallaan ja kaikki närästää.
On tullut selvä viesti, kuinka huonosti tässä maassa nuoret ihmiset voivat ja avioliitot puretaan täysin turhaan, koska yritetään löytää pois pahan olon tilanteesta seksiä etsimällä.
Seksi käytetään huumeena, joka veisi pahan olon, mutta kun se ei riitä lääkkeeksi kauaakaan.Senhän tietävät kaikki huumeita käyttävät, että on tuhon tie. Lisämäämällä huumetta, ihminen pikkuhiljaa kuolee.
Kaikki muut yhdeydet katkeavat, enää ei hoideta kotia, ei käydä työssä, tulee lisäksi muita huumeita, vähintäänkin alkoholi. SEKSI väärinkäytettunä on huume , joka tappaa hiljaa kiduttaen.
Seksuaalisuus on normaali ja terve osa aikusen ihmisen elämää. Se rikastuttaa sitä ja antaa energiaa jaksamaan myös niissä vastoinkäymisissä. Seksuaalisuus ei ole yhdysmerkki pettämiselle, toisen painostamiselle ja ahdistaville kokemuksille. Nämä ovat kaikkea muuta kuin tervettä ja normaalia seksuaalisuutta johon kuuluu ilo, läheisyys, hellyys ja toisen huomioon ottaminen.
Parisuhde on parhaimmillaan ystävyyssuhde johon kuuluu seksuaalisuus, eli puoliso nähdään sukupuolisena ihmisenä. Käytännössä siis vain puolisolle ja puolison silmissä voi elää ja olla kokonaisena. Sen riistäminen ei vie vain suhteesta tärkeää yhdessä pitävää liimaa, vaan myös halukkaalta puolisolta osan tämän olemusta.
Edellinen vain siksi, että ap:n kirjoituksissa näkyy voimakas kielteinen asenne seksiin.
Toiseksi, kun menin naimisiin, syy siihen oli rakkaus. Ei meillä ollut nuorina opiskelijoina sen enempää rahaa kuin menestystä työelämässä. Eikä kukaan sadasta häävieraasta kyseenalaistanut sitä, että kaikki "syyt" avioitua olivat meidän päässämme muilta näkymättömissä. Samalla tavalla ne syyt, minkä vuoksi avioliittoni on nyt kariutumass ovat meidän tunnetasolla olevia syitä. Menimme yhteen kun tunsimme rakastavamme toisiamme, tunsimme kuuluvan yhteen, jaoimme ajatuksia, tunteita, unelmia, tavoitteita, arvoja, käsityksiä elämästä ja sen kulusta. Jopa maailmasta.
Nyt olemme kasvaneet, muuttuneet ja ajautuneet erillemme. Yhteenkuuluvuus ja rakkaus on kadonnut. Ja varmaan olisimme voineet elää elämämme toisin, olemme molemmat aivan takulla tehneet virheitä. Mutta takertumalla itsepintaisesti elämään ja tunteeseen, josta aika on ajanut ohi, on itsepetosta. Elämme tässä ja nyt. Ja tässä ja nyt mietin, kuinka paljon minulta riittää tunteita, halua ja tahtoa alkaa rakentaa täysin uutena ihmisenä uutta suhdetta ihmiseen, jota en tunne rakastavani. Kunnioitan ja välitän kyllä, mutta tunnetasolla en naisena koe häntä miehenäni.
Itse ajattelen, että tämä on kurja kohtalo. Haluaisin rakastaa ja tuntea yhteyden puolisooni. Haluaisin, että hänen läheisyytensä herättäisi minussa tunteita. Kyse ei ole siitä, että en tahtoisi. Mutta rakkautta ei voi käskeä tai pakottaa. Se on lahja, jota täytyy osata kunnioittaa ja arvostaa. Ehkä me emme osanneet, ja siksi kävi näin. Tai sitten näin olisi käynyt joka tapauksessa. Sitä ei kukaan tiedä.
Olen elänyt näin pitkään, yrittänyt sopeutua tähän aikuismaisesti ja hokenut itselleni, että tätä elämä ja arki on. Että tässä ollaan ja pysytään. Mutta olen huomannut, että olen alkanut voida huonosti, sisäinen pahaolo alkaa näkyä myös koko perheen elämässä. Hermostun, suutun ja arsyynnyn helposti. Pinna on kireällä. Kiinnitän huomiota täysin toisarvoisiin asioihin. Nalkutan ja puran omaa tyytymättömyyttäni perheeseeni. Se on paskamaista ja itsekästä. En silti osaa pitää enää itseäni kurissa. Ja kun olen ystävien kanssa, on kotiin paluu aina kerta kerralla vaikeampaa. Samoin töistä tulo. Hidastan askeleita mitä lähemmäksi kotia tulen. Kun vaan ahdistaa niin kamalasti tulla sisään ja joutua elämään elämää jossa tunnen oloni aivan vieraaksi.
Mutta teen mitä ikinä tahansa, joku aina kärsii. Erosta. Yhteen jäämisestä.
Sinun paha olosi oikein paistaa läpi ja sen takaa et näe nyt mitään oikein. Kaikki ahdistaa.
Lue vaikka terapiaksi kirja Pekka Hämäläinen ja hyvä parisuhde, saat sen netin kautta tilattua, ilman että kukaan saa tietää asiasta. On tosi halpa investointi, verrattuna tuohon tilaasi, joka on hälyttävä ja olet varmasti miettimässä siihen ratkaisua, mutta toivottavasti luet kirjan ja teet sitten ratkaisut.
Hakusanana voit käyttää Pekka Hämäläinen ja Hyvä parisuhde Googlessa
Väärin myös tulkitset kirjoitustani, en ole millään tavoin kielteinen seksiin, elän ihan hyvää seksuaalista elämää. Lähelläni on vain tuota samalaista tuskaa kuin itselläsi ja laittoi katselemaan näitä sivuja. Lisäksi olen perehtynyt erilaisiin kirjoihin, jotka koskevat ihmisen elämää työssä, kotona. On osittain kuulunut työhöni ihmisten parissa.
Koska olen tavallaan saanut koulutusta asiaan, teen sen avunannon näin, koska en voi mennä mitään sanomaan tai tekemään, vain antaa vinkin mistä voi löytää jonkinlaista tieto pahaan oloonsa.
Olen nähnyt, että nyt tilanteessasi olevat syyttävät seksin puutetta pahasta olostaan, joka todella ajatellen on vain seuraus muista asioista, jotka ovat nyt jääneet siellä kotona hoitumatta.
Kirja kertoo melko hyvin tilanteesi ja antaa vastauksia, joista sitten sinä itse rakennat sen oman päätöksen siitä mihin olet valmis ja mihin et.
Toivon hartaasti sinulle olevan apua pahaan oloosi ja päätöksiisi kirjan lukemalla ajatuksin.
Jotain pahaa täytyy olla sinulle seksin saralla tapahtunut, kun noin ahdistaa pelkkä ajatuskin seksistä. Erään naisen kanssa olen samaa mieltä, jos seksiä ei liitossa ole, niin menee kaikki muutkin asiat perseelleen. Kyllä seksi on parisuhteen suola ja sokeri. Miksi olla parisuhteessa, jos ei tunne toiseen minkäänlaista intohimoa? Seksi ei ole tärkein asia, mutta väitän että toiseksi tärkein. Tärkein on rakkaus ja kunnioitus puolisoiden välillä ja rakkaus lapsiin.
Harmi jos aikuinen ihminen ei pysty suhtautumaan seksiin iloisena ja onnellisena asiana.
Varmasti niissä liitoissa seksi on iloinen ja onnellinen, jotka voivat hyvin muutoinkin. Jos elämä ahdistaa, vie ainakin toiselta halut seksiin ja silloin alkaa se etääntyminen, jota haudotaan.
Olen huolissasi sinusta, asetat ,seksin paikalle nro 1 elämässä. En toki tiedä mitä elämäsi sisältää.
Mutta kyllä ne muut asiat täytyy olla ensin kunnossa, ennkuin pystyt syttymään seksiin täydellisesti.
Muut asiat lapset, koti, työ. luottamus ja rehellisyys ja myös moraalin pitää olla kunnossa. Ja tärkeää on myös taloudellinen asema, jos ei enää loppukuusta ole rahaa edes ruokaan ja aina vingutetaan luottokortteja, kyllä stressaa varmasti ja vaikutta seksinkin tarpeeseen.
Yksi hyvä kirja löytyy ja sen saa tilattua helposti, jossa ihan alan asiantuntija kertoo, mitä on kahdannut pariterapiassa ja kuinka on voinut auttaa. Pekka Hämäläinen ja Hyvä parisuhde, löytyy näillä kriteereillä.
Olen samaa mieltä, että seksi kuuluu elämään ja itse kukin voi saada siihen "säpinää" erilaisin keinoin. Omalta osaltani en kerro miten virekkeitä on rakennettu, Sen verran vain, että paikat esimerkiksi voivat vaihtua. Riippuu vain mitä itse viitsii nähdä vaivaa. Ei voi aina odottaa vain puolison tekevän kaiken, itse täytyy olla vuorostaan tekemään asian eteen töitä.
Jos kaikki eläisimme tuon sinun odottamasi mukaan, täällä olisi hyvin murheellisia ihmisiä ja paljon ja etenkin lapset eivät enää koskaan tietäisi, missä koti seuraavaksi sijaitsee, sillä parinvaihto olisi nopeaa, kun sitä seksiä etsittäisiin aina vain uudestaan.
Koetahan nyt rauhoittua sen seksin kanssa ja ajattele vähän muutakin.
Muuten sain juuri tässä kirjoittaessani puhelun, jossa myös eräs henkilö on joutunut oman mielikuvituksen mukana harhakuviin. Tämä seksin asettaminen ajatuksissa lähes "jumalaksi" on samanlaista harhaa. Ihminen elättää itsensä työstään, huolehtii perheestään, asioistaan ja sitten tulee aikaa itselle, seksille ja vapaa-aikaan.
Teen ihmissuhdetyötä, joten siitä syystä saan puheluja.
Kaikkein tärkeintä on saada rauha omaan sieluun ja sen jälkeen miettiä asioita, ja mielellään hakea apua, se ainakin auttaa siinä mitä päättää, mutta ei tee päätöstä harhaisessa ajatusmaailmassa, jossa ei näe enää asioita kokonaan.
Kysyit: Miksi olla parisuhteessa, jos ei tunne toiseen minkäänlaista intohimoa?
Vastasit: Tärkein on rakkaus lapsiin.
Rautalankaa (jotta Mummomuorikin ymmärtäisi): Seksittömässä liitossä ollaan lasten takia. Katsotaan, että eroamisen aiheuttama tuska lapsille on liian kova hinta seksistä.
"...ilman, että kukaan saa tietää asiasta..?"
Voi hyvää päivää sentään! Ei ihme, jos maailmasi romahtaa, jos tekohymy naamalla jaksat kulissiasi vuosi vuodelta eteenpäin viedä.
Usko vaan Junnu Vainiota, se pätee sinuunkin :"Sen näkee naamasta, kun lakkaa saamasta..."
Minkähänlainen se sinun seksielämäsi onkaan, suihku römpsään pesulla käydessä...?
...aika kova hinta on unohtaa itsensä ja kitua rakkaudettomassa liitossa.
Mitähän mieltä ne lapset asiasta onkaan aikuisena, äiti tai isä uhrasi itsensä lasten tähden..?
Vai meinaatko, että valehtelu on hyväksi?
pointin. Olet siis samaa mieltä kuin pettäjät. Parempi hakea läheisyyttä, hellyyttä ja seksiä salaa muualta, ettei tarvitse erota.
Jos lapsille tuottaa suurinta tuskaa se, että vanhemmat riitelevät, niin se ei ilmeisesti ole sinusta niin paha asia? Ei ero sinänsä tuota niin suurta tuskaa kuin se että ero on riitaisa.
Tiedät kai että jos ihminen tukahduttaa oman seksuaalisuutensa, se johtaa myös erilaisiin häiriöihin mm. psykosomaattisiin sairauksiin. Sinulla taitaa tuottaa ongelmia
loppu jäi pois - kultaisen keskitien löytäminen..
muorin jo välillä vetää vähän henkeä. Ettei vaan kävisi hullusti..
on perää, että henkilö tekee ihmissuhde työtä, niin mietinpä miltä teoreettiselta pohjalta hän sitä tekee? Jos ei ole tietoa edes perusasioista, niin mihinkähän suuntaan hän ohjaa. Ymmärtäisin kyllä jos takana on vahva uskonnollisuus. Silloin ohjaus perustuu uskonnollisiin dogmeihin, ei realistiseen tietoon.
Aina kun ihminen loukkaa omia sekä muiden perustarpeita, siitä maksetaan ”kova” hinta. Kyse onkin siitä, mikä tuo vähiten tuskaa. Emme me ihmiset selviä täysin tuskatta tästä elämästä. Se, mikä on vanhempien vastuu, on myös opettaa lapsia selviämään elämään liittyvistä kiputiloista. Ero voi olla yksi niistä.
Elämisen taitojen opettaminen on tärkeää, suojella me voimme vain tiettyyn pisteeseen saakka. Samoin emme voi muuttaa ympäröivää maailmaa mieleiseksemme. Toki jokainen voi omalta osaltaan koettaa vaikuttaa, mutta siinäkin voimamme ovat rajalliset. Silloin taidot selviytymiseen ovat avainasemassa.
Seksuaalisuuden ylikorostuminen on tosiasia. Ei kuitenkaan voida leimata kaikkia seksuaalisesti häiriintyneiksi. On olemassa keskitie, jota suurin osa ihmisistä noudattaa. Tällaiset kirjoitukset voisivat toimia niillä sivuilla, joissa vierailee heitä joilla seksielämä ei ole tasapainossa.
Sekin on hyvä muistaa, jos valitsee itselleen kieltäytymisen tien, ettei siirrä siitä seurausten taakkaa lapsilleen. Tarkoittaa että kun lapset ymmärtävät että vanhemmilta on jäänyt osa elämää elämättä heidän takiaan, nyt heidän puolestaan tulisi uhrautua vanhempiensa takia. Vanhempien ei tule odottaa, että lapset tekevät päätöksensä heidän odotusten mukaan. Jos itse on valinnut kehnon liiton lasten takia, niin kun lapsen liitto osoittautuu kehnoksi, lapsi tekisi saman valinnan kuin itse aikoinaan. Ei parisuhde ole kärsimistä varten enää 2000 luvulla.
Ei se ole mikään yliluonnollinen teos, vaan kertto yksinomaan tavallisesta elämästä ja kieltää tekemästä huorin .
Siinä kerrotaan alä kajoa toisen avuoipuolisoon tai muuhunkaanasiaan.
Siinä kerrotaan kuinka kolmanteen ja neljänteen polveen ylettyvistä seurauksista, eikö tämä lapsille siirto ole juuri sitä.
Moni varmasti ymmärtää nämä käskyt jotenkin yliluonollisena, mutta sitähän ne eivät ole, ovat ihan tätä nykyistä eläämääkin ohjaavia. Mutta ne näyttävät olevan hyvin monella hukassa. Joten olisi jokaisen syytä kerrata asioita, jotta tämä nykyisen lainen turhauttava elämä ei pilaisi koko ihmiskuntaa ja nimenomaan seuraavia sukupolvia, joiden avulla pitäisi mennä eteenpäin. Vastuu meillä nyt olevilla on suuri, joten opetellaan elämään oikein, niin näillä palstoilla ei niin kovi moni potisi sitä, pettymystä, häpeää, vihaa, ja omaa pahaa oloaan tekistään virheistä.
Nuuten kuka on syyllinen rakkkautettomaan liitoon, yksinkö ouoliso. Olsiko omaa osuutta yhtään asiaan. Sen kun saatte selville, mikä on oma osuutenne ja onko mitään sen suhteen tehtävissä, aukaisee silmänne luultavasti ihan toisella tavalla.
Nyt täällä se puoliso näyttää olevan yyllinen kaikkeen, jota täällä kaikin tavoin tuodaan esiin ja omaa erinomaisuutta.
Pitäisiko jokaisen ensin tutkia omia tekojaan, ennenkuin syyttää yhtään ketään muuta.
Ihan todella täällä ei löydä oikein mitään oikeaa, vaan valtavaa vastustusta kaikkeen, kaikkinen ihmisten solvaamista. Ette kunnioita puolisoitanne, lapsianne, ette läheisiänne. Ette mitenkään näe kenenkään tilaa, mihin näillä itsekkäillä teoillanne heidät laitatte. He eivät voi paeta minnekään, lisäksi vielä haukutte ja syytätte heitäkin. Vaikka varmasti heillä ei ole mitään osaa eikä arpaa tekemisiinne.
..."römpsä....!"
mee nyt jo hoitoon, kahjo!
luulet asioista tietäväsi?
Todennäköisesti et yhtään mitään ja ketä sinä sitten
luulet kunnioittavasi tulemalla tänne haukkumaan?
Jos ei ole mitään asiallista sanottavaa, niin ei ehkä kannata mitään sanoa.
Tuntuu olevan niin, että kyllä pitää hiljaa kuunnella kun kaiken maailman
idiootit latovat täysin perättömiä syytöksiä, mutta annas olla, jos uskallat
itse avata suutasi. Toisin sanoen minusta täällä on paljon käsitelty niitä omia
virheitäkin eikä yksinomaan toisten. Jos sinä luulet olevasi nyt niin paljon parempi
ihminen (mitä rohkenen todella epäillä), niin voisit vähän miettiä sinäkin.
Kaikki näet tekevät virheitä, jopa sinä ja keskittyisin ennen muuta niitä omiin
asioihin enkä niinkään muiden. Ja by the way, opettele ensin kirjoittamaan suomeksi
tai kirjoita jollain muulla kielellä (mitä ehkä osaat paremmin)... Toivottavasti tämä nyt ei ole liian ilkeää, mutta katsothan sinäkin asiaksesi arvostella muita...
Näyttää siltä, että omat mielialast ovat vielä niin hajallaan, että kaikki koetaan syytöksinä.
Sillä kukaan ei syytä, vaan kyselee, oletteko tehneet sen ajatustyön, joka jokaisen pitää jossakin paikkaa tehdä. Pitää miettiä omia tekeimisiään jatuksiaan, sillä koskaan ei yksi saa kaikkea aikaan. Tarvitaan vähintään kaksi erilaista ajatusta. Onko kumpikaan täysin oikeassa, tuskin.
On hyvin tärkeää päästä tuosta tunteesta, että kaikki on syyttämistä, se kertoo todellakin käsittelemättömistä asioista oman itsensä kanssa ensiksi.
lähtenyt ketään syyttämään, vaan pyrkinyt tuomaan esille, etten ole yksin syyllinen. Useimmiten koen kaiken omaksi viaksi pikemminkin kuin kenenkään muun viaksi.
Tosiasiassa olen tuskin yksin itse syyllinen ja kaikkein vähiten kaikenlaisiin täysin
perättömiin valheisiin. Mutta on varmaan helppo syyllistää sellaista ihmistä aivan
kaikesta, joka syyttää aina itseään ja pyrkii loputtomasti korjaamaan virheitään.
Ajatustyö on varmasti kesken ja sen takia täällä ollaan selvittämässä niitä ajatuksia
ja tapahtumia ja virheitä, joita ei millään muulla tavalla olisi voinut koskaan selvittää.
Ikävää, jos siitä koituu haittaa kenellekään läheiselle ja se ei tietenkään ole tarkoitus. On varmasti myös liikaa vaadittu ymmärtämään tilannetta, josta oikeastaan vain asianosaisilla on tiedossa tosiasiat ja josta paljon esitetään täysin perusteettomia valheita. Se on nyt kuitenkin se hinta, jonka valitsin itse maksavani tapahtui mitä tapahtui ja tekisin saman valinnan vielä uudelleenkin
Pää höyryää ja naama punoittaa!
Mees ulos ja tuki se pääs lumihankeen,
tulee samalla typerä turpakin lunta täyteen ja sulkeutuu.
Teet samalla palveluksen lukijoille.
Olipas kerrankin tällä palstalla suoraa ja selkeää tekstiä lyhyesti ja ytimekkäästi!
Sitten pakolliset lisäselvitykset: En ole sama kuin edellinen kirjoittaja, en ole se yksi ja sama peräkammarin insestiä harjoittava aikamiespoika, en ole vääräsäärinen merimies jne..
vaikka mennäkin!
Kunhan ensin saan tulla työntää sen sun pääs ensin...
Ei sieltä nimittäin sen kummosempaa juttua tuu sieltäkään.
Se on jännä ilmiö, että vaikka yrittäs olla asiallinenkin, niin
aina joku pää siellä moikaamassa.
Tiesitkö, että tänne palstalle saa kirjoittaa kuka tahansa iästä,
rodusta tai sukupuolesta riippumatta!!!!
se äkkiväärä käppänä, joka täällä taas raivoilee.
FIUHHHH.... Voin nähdä miten Osku taas lensi kaaressa
100 m, kun Karvinen hermostui...
kun joku ymmärtäs millainen painajainen tää on.
Että joka päivä toivoo, että heräis ja ettei tää oliskaan
tapahtunut ollenkaan.
Miten paljon haluais, että kaikki olis jo loppu.
Että vois vetää vaikka purkillisen unipillereitä, jos ei
olis paria metrin pitusta kaveria, jotka kärsis siitä liikaa.
Ihme tekstiä taas?
Haenko virkkuukoukun ja alan kaivella susta sanoja?
Ei kuule millään jaksaisi, kun oma ukkokin on sitä sorttii, että saa kaivella ja todella kauan ja leikkiä vielä salapoliisiakin kera kristallipallon, että saa selville, mikä nyt taas vaivaa!
Sano, mikä on, äläkä leiki tuollaista marttyyria.
Ei käy nyt oikein selville?
Mikä painajainen?
painajainen siitä syntymättömästä lapsesta.
Se tulee joka yö mun uneen ja osottaa mua syyttävällä sormella,
että se oli mun vika.
Mä yritän selittää sille joka yö, että mä yritin parhaani suojella sitä.
Sellanen painajainen.
Kaikilla meillä on ne omat painajaiset, ei niistä kannata isompaa tekijää tehdä, kuin onkaan.
Itselläni on jo kauan ollut sellainen painajainen, että näen siinä vanhimman poikani lapsena ja kadoksissa.
Etsin ja etsin ja itken ja suru on käsittämätön.
Herään hikisenä ja itken vielä herättyänikin ja koskaan en ole sellaista surua elämässäni kokenut kuin tässä unessa.
Poika voi kuitenkin hyvin, meni vasta kihloihin ja on onnellinen.
En käsitä, mistä uni tulee ja se tunne siinä, kun lapsi on kadonnut on niin todellinen, sellainen tuska on jostakin muusta maailmasta, en haluaisi sitä koskaan enää tuntea, mutta taas se jonakin yönä toistuu..
MUTTA! Se on VAIN uni, vaikka ikävä sellainen.
Jatkan siis vain elämääni ja olen onnellinen niistä asioista, mitä minulla kuitenkin on tässä elämässä.
Sinullekkin siis neuvo, ota se vain unena, ei se ole oikeaa elämääsi, unta vain. Armahda itseäsi. Hyvää joulua.
todellista elämää vaikka kiistettäisiinkin.
Jokainen äiti tietää, miltä tuntuu menettää lapsensa (vaikkei se
olisi edes syntynyt)
Käsitän, että olen kohta hautaamassa omaa lastani (koska aika
ei ole tällä kertaa armollinen) ja samalla rakkautta, joka ei koskaan
tule elämään muuta kuin paperilla.
Toisaalta puhun silti joka yö tämän lapsen kanssa ja lupaan sille,
että se saa vielä tilaisuutensa.
Ja joudun sitä varten hautaamaan omat tunteeni ja varomaan etten
enää koskaan tule tielle.
Siinäpä ne vaihtoehdot oikeastaan onkin ja aika valuu armotta tiimalasissa.
Toivoisin että voisin olla positiivisempi, mutta on turha elää epätodellisuudessa.
ei sinnepäinkään, voin sanoo ihan satavarmasti. Kyllä mää nääs tiedän nää jutut, ihan turha ruveta väittää vastaan.
Jokainen tekee omalla tavallaan sen surutyönsä, sulla se on nyt sitä..
Ethän luullutkaan sen helppoa olevan? Ei se ole kenelläkään.
Keväällä on paremmin. Vaikket sitä nyt uskokkaan..
Hyvää joulua.