Mannerheim korotti Mäntän tehtaiden patruunan Gösta Serlachiuksen kertaheitolla siviilimiehestä everstiluutnantiksi ja Rudolf Waldenin luutnantista everstiksi ja vuotta myöhemmin kenraalimajuriksi.
Löytyykö muita yhtä nopeasti ja korkealle nostettuja?
Löytyykö muita yhtä nopeasti ja korkealle nostettuja?
Vastaukset 61
Vanhimmat
Napoleonin armeijasta vaikka kuinka paljon.
Eiköhän Euroopan kuninkaista löydy amiraalejakin ihan inttiä käymättä.
Aarne Sihvo?
Hurrit pääsi jopa upseeriksi ilman asevelvollisuuden suorittamistakin. Riitti kun vaan oli oikea tausta...
Mannerheimillahan oli tapana hyysätä "sopivia" tuttujaan ja vuoden 1918 käänteissä ylenteleminenkin oli aina mielivaltaista touhua.
Eversti Paul Linder ei saanut Talvisodassa Marskilta mitään vakanssia ja lähti Ruotsiin. Linderin mukaan Mannerheim oli sanonut tälle, hänen vaatiessaan rykmenttiä tai jotain joukkoa komennettavakseen, -Et saa, sanoi teme hevytön mies. Meistä ei kumpikaan pystyisi komentamaan rykmenttiä ei edessä eikä takana.
Linder pyysi jotain muuta hommaa kuin mitalien jakoa, olihan hän sentään eversti. Tähän Mannergeim oli sanonut: - No jaa, minähän sinut everstiksi korotin, kun en voinut kapteenin kanssa ryypätä.
Ilmari Turja Arkistot auki, s. 254-257
Eversti Paul Linder oli Mannergeimin tuttuja Pietarin ajoilta. Linder toimi Ilmari Turjan kertoman mukaan Suomen Kuvalhden avustajana 1930 -luvulla. Linder julkaisi kirjankin Keisarillisen kaartin upseerina, Otava 1938
Hän kertoi Mannerheimistä kuinka "Silloin Pietarissa hen oli teys rumpali, nyt hen on teelle kuin yks kukko tunkion peelle"
Ilmari Turja Arkistot auki, s. 249-250
Raali kuin raali, vaikkap korpraali!
"Konni Zilliacuksen poika Laurin Zilliacus, jolla oli tukenaan kunnioitusta herättävä siviiliura - oppikoulun rehtori, insinööri, kirjailija ja Melbournen kunniatohtori - sai lokakuussa 1941 korpraalin arvon. Kahta kuukautta myöhemmin hänet ylennettiin siitä suoraan vänrikiksi, vaikka hän ei ollut suorittanut asevelvollisuutta lainkaan."
Lähteenä Touko Perko TK-miehet Jatkosodassa. s.167
Hurrit kahmi tässäkin lajissa potin. Hieman myöhemmin tämä Laurin kunnostautui maanpetturuusasioissa eli oli puuhamiehenä perustamassa pakolaishallitusta Tukholmaan Ryhmä 33 aktivistina.
Pakolaishallitusta vehkeiltiin Tukholmaan ainakin kahteen otteeseen, Ryhmä 33 toimi virallisen hallituksen selän takana aiheuttaen vahinkoa sotaakäyvälle maalleen! Siinäpä meillä onkin oikeat isänmaanystävät: Tietysti asialla oli jälleen kerran Suomen ruotsalaiset.
Kalle Lehmus: Kolme kriisiä Weilin Göös 1971
Tässä Kalle Lehmuksen mainiossa kirjassa on kerrottu hyvinkin tarkkaan tuon enemmistöltään Suomen ruotsalaisista tunnetuista kansalaisista koostuneen porukan, ryhmä 33:n, puuhailut virallisen valtiovallan selän takana Suomen käydessä sotaa NL:a vastaan. Tämä toiminta ja varsinkin sen julkituominen ensin Tukholmalaisessa sanomalehdessä vahingoitti Suomea tavattomasti tuona vaikeana aikana.
Sama porukka puuhasi jopa pakolaishallistusta Tukholmaan ja vieläpä kahteenkin otteeseen!
Päälimäisenä puuhamiehenä asian julkisaattamisessa Ruotsin lehdistöön oli kirjan mukaan "pakottavaa toimintatarvetta poteva tohtori Laurin Zilliacus". Mitähän sukua lieneekään "Etuilijan edessä" olevalle Zilliacukselle... ;-)
http://fi.wikipedia.org/wiki/Benedict_Zilliacus
http://suomenhistoriaa.blogspot.com/2009/03/kekkosen-kelkankaanto.html
"Mannerheimillahan oli tapana hyysätä "sopivia" tuttujaan ja vuoden 1918 käänteissä ylenteleminenkin oli aina mielivaltaista touhua. "
Ei pidä paikkaansa. Mannerheim oli hyvin tarkka ylennyksistä. 1918 oli täysin poikkeava tilanne. Se vaati myös poikkeavia toimia. M. ylensi päteviksi osoittautuneet alaisensa vaativiin tehtäviin ja antoi myös vastaavan sotilasarvon. Hänellä oli siihen valtuudet.
Wallden ja Serlachius olivat huippuluokan liikemiehiä. Wallden upseerikoulutuksen saanut. Ylentäminen oli täysin perusteltua.
Paul Linder oli tsaarin upseeri, jolla ei ollut juuri sotakokemusta. Rykmentin antaminen hänelle olisi ollut täysin järjetöntä.
Laurin Zilliacus oli erityistapaus. Näitä ylennyksiä ilman sotilaskoulutusta oli muitakin. Ylipäälliköllä oli oikeus siihen erivapaudella. Sitä hän käytti hyvin säästeliäästi.
>Laurin Zilliacus oli erityistapaus.<
Otahan Kustaa Vilkunan kirja, Sananvalvontaa, esiin ja katso sivuilta 89, 94, ja 144 millainen mies oli kyseessä. Lisäksi kannattaa katsoa kirjan lopusta nimi- ja asiahakemistosta Svenska Pressen -kohdan sivut, joita on niin paljon, etten viitsi edes kirjoittaa. Suomen ruotsalaisten ruuhanoppositiona tunnetty ryhmä 33 oli oikea maanpettureiden pesäke. Kumma ettei heitä ammuttu jo sota-aikana Suomen tietoisesta vahingoittamisesta!
Yhdessä Meinanderin kanssa Z oli rauhanopposition puuhamiehiä ja syväkurkkuja lehdistölle. Z:n nimeä et löydä tämän kirjan nimihakemistosta, mutta sen voit hakea vaikkapa Kalle Lehmuksen kirjasta Kolme kriisiä -kirjasta, sivut 168-174.
Kustaa Vilkuna: Sanan valvontaa Sensuuri 1939-1944, Otava 1962
LZ ylennettiin upseeriksi syksyllä -41. On täysin eri asia, mitä hän puuhasi sitten -43 ja myöhemmin.
Olet palstan vakinaisia hurrivihaajia, etkä pysty mitään asiaa tarkastelemaan järkevästi. Jauhat samoja pöpinöitä uudelleen ja uudelleen. Kai olet sitten onnellinen?
vain. Vaihda jo levyä. Kyllä sinun hurrivihaiset purkauksesi jo tiedetään. Montako kertaa olet tuonkin jutun spämmännyt? Ja aina yhtä heikolla aisantuntemuskella.
>Ja aina yhtä heikolla aisantuntemuskella<
Kerro yksikin kohta mikä ei pidä paikkaansa! Jokaiseen esitettyyn kohtaan löytyy lähde, vieläpä sivunumeron tarkkuudella. Ja lisää lähteitä on tuossa käden ulottuvilla ;=)
Sinua taitaa kiusata tuo lähteiden monipuolisuus. Niitä kyn löytyy poliitikoiden muistelmista aina itseensä kelmi Kustaaseen ja ihan perusteellisiin tutkimuksiin saakka. Kustaa V kuuluu oikeastaan hänkin poliitikoiden tyhmään, olihan hän UKK:n junttamiehiä.
Asiantuntemuksella ei ole sen kanssa mitään tekemistä. Tulkinnat - esimerkiksi Hnerik Meinanderista- ovat suorastaan naurettavia. Vääntelet asioita kieroutuneen mielikuvituksesi voimalla. Siksi et asioita aidosti ymmärräkään.
haluatko pökälettä pyllyysi*?
B. O. Alholm kertoo Henrik Meinanderista erikoisen jutun kirjassaan Toisinajattelija suurlähettiläänä.
Suomen ruotsalaisen historian oma profeetta, Henrik Meinander, väittää Tasavallan tiellä -kirjassaan, kuinka kesän 1944 Kannaksen karkuunjuoksu ei todellakaan ollut mikään Torjuntavoitto. Meinanderin mielestä tuon jopa aivan perättömän termin Oesch lanseerasi kirjaansa Suomen kohtalon ratkaisu Kannaksella v. 1944.
Tasavallan tiellä -kirjassa käydään laajasti läpi Suomen historiaa ja sotien osalta tapahtumia käsitellään vain ylimalkaisesti. Kuitenkin valtava Tienhaaran torjuntavoitto, jossa JR 61 löi toistuvasti viholliset, nostetaan esiin.
Sama juttu toistuu tässäkin kirjassa, Suomi 1944: Sota, yhteiskunta, tunnemaisema, eli JR 61 nimetään Suomen pelastajaksi!
Tämä mies kirjoittaa jostain kumman syystä erillistä Suomen ruotsalaista historiaa!
http://fi.wikipedia.org/wiki/Henrik_Meinander
Henrik Meinanderin Tasavallan tiellä -kirjasta poimittuja otteita:
"Kyseessä ei tosiaankaan ollut torjuntavoitto" Näin siis Suomen ruotsalaisten oma (sota) historian professori Meinander kirjassaan. Miksiköhän muuten aina tarvitaan hurreille oma historian kirjoitus?
Sivu 233: "Puna-armeijan suurhyökkäys käynnistyi Karjalan kannaksella kesäkuussa 1944 kolmen päivän kuluttua länsiliittoutuneiden maihinnoususta Normandiaan. Odotellessaan, miten maihinnousu onnistuisi, Neuvostoliitto iski Saksan puolustusjärjestelmän heikoimpaan kohtaan -Etelä-Suomeen. Heinäkuun puolivälissä 1944 sen hyökkäyksen painopiste siirtyi Baltiaan ja Valko-Venäjälle."
Sivu 236: "Juhannusaattona 23. kesäkuuta venäläiset olivat yrittäneet sitkeästi päästä sen kapean lahden yli, joka erotti Viipurin Tienhaarasta ja Viipurinlahden länsirannasta, mutta suomenruotsalainen JR 61 -rykmentti oli torjunut kerran toisensa jälkeen."
Sivu 237: "Nopea vetäytyminen Karjalan kannakselta oli ajoittain jopa paniikinomaista - kyseessä ei tosiaankaan ollut torjuntavoitto. Viipurin länsi- ja pohjoispuolella onni kuitenkin kääntyi sitkeiden taisteluiden jälkeen Suomen eduksi."
Sivu 238: "Niinpä runsaan kymmenen vuoden kuluttua sodan päättymisestä alettiin puhua torjuntavoitosta. Ilmaisun keksi tiettävästi 1956 kenraaliluutnantti K. L. Oesch, joka oli johtanut operaatioita Kannaksella eikä kaihtanut näitä taisteluja käsittelevän kirjansa jälkisanoissa kutsua lopputulosta "suureksi torjuntavoitoksi". Oesch korosti, että Viipurin pohjois- ja eteläpuolen sitkeä vastarinta oli helpottanut huomattavasti poliittisen johdon yrityksiä päästä solmimaan siedettävä rauha. Vaikka Oesch venytti voiton käsitettä tässä kohdin suorastaan absurdisti, hän oli kuitenkin asiallisesti oikeassa."
Jutussa mainitut muut kirjat:
B.O. Ahlholm: Toisinajattelija suurlähettiläänä, Tammi 2001
Oesch K.L.: Suomen kohtalon ratkaisu Kannaksella v. 1944
Otava, 1956, 216 s., 1. painos
Henrik Meinander: Tasavallan tiellä: Suomi kansalaissodasta 2000-luvulle. (Finlands historia 4, 1999.) Suomennos: Paula Autio. Espoo: Schildt, 1999. ISBN 951-50-1055-1.
Suomi 1944: Sota, yhteiskunta, tunnemaisema. (Finland 1944: Krig, samhälle, känslolandskap, 2009.) Suomentanut Paula Autio. Helsinki: Siltala, 2009. ISBN 978-952-234-003-0.
Miten asiat OIKEASTI MENIKÄÄN?
Kuten JR 61:n "valtavista tappiostakin näkee (!) niin kyllähän kyseessä oli Suomen ruotsalaisisttain SUURTAISTELU...
Matti Koskimaa: Torjuntavoitto Viipurinlahdella kesällä 1944
Tappioista kerrotaan näin s. 43:
JR 61 menetti 24-25.6.1944 kaatuneina 5 ja haavottuneina 97 miestä. Vielä 26.-27.6 JR 61 kärsi huomattavia tappioita vihollisen tykistön ja heittimistön tulessa. Se menetti kaatuneina 4 ja haavoittuneina 103 miestä. Tienhaaran niemen kiivaimman taisteluvaiheen 22.-27.6. aikana JR 61 menetti kaatuneina 46 ja haavoittuneina 350 miestä. Tämän jälkeen taistelut Tiehaaran niemellä laantuivat. JR 61 vaihdettiin taakse elokuun alussa.
"Tienhaaran taistelu oli Viipurin luoteispuolella, Tienhaarassa, jatkosodan loppuvaiheessa käyty taistelu. 22.-25.6.1944 käydyssä taistelussa Neuvostoliitto yritti murtaa Suomen puolustuksen ja avata tien Helsinkiin siinä kuitenkaan onnistumatta. Everstiluutnantti Alpo Marttisen johtama JR 61 saavutti keskitetyn tykistön tulituen avulla torjuntavoiton ylivoimaisista neuvostojoukoista."
Mannerheim-museossa pätevöityy historian professoreita?
Kummallinen kytky "hurrihistorintutkijoille" on tuo Mannerheim-museon intendentuuri! Sieltä on "valmistunut" jo 2 historian professoria Helsingin yliopistoon.
Laura Kolbe taitaakin olla todellinen Suomi-hurri. Hänen äiti, Pirkko, oli aikoinaan Hesarin vakiorotkottaja nimimerkillä "Pii".
http://www.laurakolbe.net/laurakolbe/cv.htm
Muutakin yhteistä tällä nuoremmalla Kolbella näyttää olevan Henrikin kanssa:
"Toiminut vastaväittäjänä mm.
Helsingin yliopisto, historian laitos Henrik Meinanderin historiatieteen väitöskirja: Towards Bourgeois Manhood. Boys’ Physical Education in Nordic Secondary Schools 1880-1940 (huhtikuu 1994)"
1984-1991 Mannerheim-museon intendentti
Henrik Meinanderkin "kypsyi" professoriksi samaisessa museossa!
http://fi.wikipedia.org/wiki/Henrik_Meinander
"Meinander on työskennellyt Mannerheim-museon intendenttinä ja Tukholman Suomi-instituutin johtajana. Hän sai nimityksen Helsingin yliopistoon historian professoriksi (ruots.) 2001 ja oli historian laitoksen johtaja 2004–2006."
Siinäpä meillä on todellinen Helsingin yliopiston "sinikeltaisen historiantutkimuslaitoksen" aisapari!
Miksi muuten Suomen ruotsalaisille tarvitaan OMA SOTAHISTORIA?
Miksi Lars Stenströmin Krigsvägar -kirjaa ei suomenneta?
Koska saamme suomenkielisen tutkimuksen Uumajan soudusta kesällä 1944? Antti Juutilaisen Rinta rinnan -kirjassa sanotaan kuinka suomenkielisille suomalaisille täytyy kertoa ERI tavalla ruotsinkielisten sodasta. Pelkät käännökset esim. Lars Stenströmin Krigsvägar -kirjasta ei tule kysymykseenkään. Miksiköhän EI?
Antti Juutilainen on Suomen ruotsalaisten karkuruutta käsitellyt Rinta rinnan -kirjassaan. Kertooko hän läheskään totta vai kikkaileeko vain kielirajoilla esimerkiksi teloitettujen karkureiden suhteen? 17.D:ssa samalla kertaa teloitetuista neljästä sotilaasta on kolmen äidinkieleksi ilmoitettu ruotsi ja neljättä ei ole mainittu. Kuitenkin Juutilaisen Rinta rinnan -kirjassa sanotaan teloitusten kohdistuneen vain kahteen ruotsinkieliseen. Kirjassa on astian makua aika lailla sen esipuheesta alkaen. Kukas muuten rahoittikaan kirjan kirjoittamisen? Siinähän sanotaan kuinka suomenkielisille suomalaisille täytyy kertoa eri tavalla ruotsinkielisten sodasta. Pelkät käännökset esim. Lars Stenströmin Krigsvägar -kirjasta ei tule kysymykseenkään. Miksiköhän EI? Hanketta näyttää kirjan johdannon mukaan rahoittaneen veteraanit. Veikkaisinpa heidän olleen suomenruotsalaisia veteraaneja... Sivulla 15 sanotaan näin: "Haluan ilmaista myös kiitollisuuteni niille veteraaneille, jotka ovat tukeneet hankkeen taloutta." Neuvotkin teokseen näyttää tulleen samalta taholta. Stenströmin tutkimus ja teos on ollut materiaalina ja Bror-Erik Sahlsted yhtenä monista on ollut "vaalimassa taimea", kuten Rinta rinnan -kirjan johdannossakin sanotaan. Professori Göran Stjernschantz näyttäisi antaneen "teoksen rakenteeseen puuttuvia arvokkaita ohjeita" Sen lauluja laulat, jonka leipää syöt. Se on vanha viisaus!
Krigsvägar Lars Stenström Sidottu. Söderström 2006. ISBN 9515224306 / 951-52-2430-6 EAN 9789515224309
Munsalan Triathlon alkoi tosissaan kesällä 1944 Talissa ja jatkui aina Uumajan lohkolle saakka. Lajeina oli Juoksu, Suunnistus ja Soutu. Nämä miehet ei jääneet tyhmästi pienten vesien äärelle!
Soutumiehiä Uumajan lohkolta kutsuttiin 1945 keväällä takaisin lehti-ilmoituksin! Paavo Talvelakin oli henkisesti Munsalan soutukerholaisia, laittoi perheen turvaan Ruotsiin! Teki siis vähän niin kuin Erkot Talvisodan aikana. Se Erkon Pravda, HS, ei vaan mahtunut matkalaukkuihin... Aika monet tunnetutkin poliitikot ja upseerit toimi "esimerkkinä" rahvaalle: pelastukoon ken voi!
http://agricola.utu.fi/cgi-bin/lehtikats.cgi?ty=2&txt=194503
7.3. 4000-5000 suomalaista saa kehotuksen palata Ruotsista kotimaahansa. Niihin kuuluvat sotilaskarkurit, metsätyöläiset ja rouvat.
Fasaaniksi sanottiin Venäjän armeijan esikunnissa olleita vakanssien kyttääjiä, jotka ei koskaan olleet ruutia edes haistelleet. Ne kyttäili vaan ylennyksiä ja parempia vakansseja. Olisiko tuollainen fasaani ollut M:n "sapelinkiillottaja"?
Kustaa Mannerheimon sapeli oli kuulemma kiiltavä ja puhdas. Hän joutui eroamaan 1918 muutaman kiusallisen asian takia. Hän teki eräästä "fasaanista" majurin ja antoi sille vielä vapaudenristin ja se oli jääkäreille liikaa!
Mannerheimin eron syyt 1918 kerrotaan tuossa Suurta unta -kirjassa aika hyvin sivuilla 141-146.
Päälimäisinä syinä on nähty armeijan uudelleenjärjestelyt ja suhteet Saksaan. Tässä järjestyksessä. Sitä järjestelmää arvosteltiin kovasti, joka oli päässyt muodostumaan päämajan ympärille. Kerrottiin kuinka M:n ympärillä liikkui henkilöitä jotka eivät täyttäneet tilanteenedellyttämiä vaatimuksia. Ylennyksiä korkeisiin virkoihin arvosteltiin. Siviilejä ja ruotsalaisia asetettiin korkeisiin virkoihin ja vanhaan Suomen sotaväkeen kuuluneita upseereita ylennettiin ansiottomasti. Jääkäreitä ja saksalaisia syrjittiin. Viimeinen niitti oli Mannerheimin langon nimittäminen Michael Gripenbergin ylennys majuriksi.
s. 143 "Gripenberg ei ollut "haistanut ruutia" vaan toimi päämajassa lähinnä poliittisissa tehtävissä. Kun hänelle vielä myönnettiin Vapaudenristi, oli myrsky vesilasissa valmis. Venäjällä nimitettiin esikuntiin pesiytyneitä upseeeita "fasaaneiksi", koska näiden pääasiallisena harrastuksena usein oli oman sotilasuran edistäminen."
Gustafsson Paul: Suurta unta, Kirjayhtymä 1992, 460 s.
P.S. Tällaistakin kerrotaan:
Kaikenlaisia ylennyksiä oli: Jääkäreitä ylennettiin majuri-everstiluutnantti -tasolle. Sihvo ylennettiin jopa everstiksi. Saksalaiset kapteenit ylennettiin eversteiksi. Esimerkiksi Paavo Susitaival (Siven) ylensi itse itsensä kapteeniksi ilman päivänkään sotilaskoulutusta.
laajeni nopeasti. Kun perustettiin uusia joukko-osastoja ei tietenkään ollut komentajiksi karriäärin läpikäyneitä upseereita. Oli käytettävä sitä joukkoa, mikä oli. Siitä johtuivat nopeat ylennykset.
"Kaikenlaisia ylennyksiä oli: Jääkäreitä ylennettiin majuri-everstiluutnantti -tasolle. Sihvo ylennettiin jopa everstiksi. Saksalaiset kapteenit ylennettiin eversteiksi. Esimerkiksi Paavo Susitaival (Siven) ylensi itse itsensä kapteeniksi ilman päivänkään sotilaskoulutusta. "
Susitaival oli lentävän osaston ja myöhemmin komppanian päällikkö Ahvolan rintamalla. Ei todellakaan ole tietoa hänen ylennysperusteistaan, mutta M. vahvisti hänen kapteeniarvonsa Sihvon esityksestä.
Mannerheimin erosta esität silkkaa puppua. Hän lähti vastalauseena saksalaissuuntaukselle. Gripenberg oli hänen sukulaisensa. Hänen ylennyksellään ei ollut mitään merkitystä erossa.
Jälleen kerran syyllistyt typeriin vihjailuihin. Saatko niistä kicksejä?
>>Mannerheimin erosta esität silkkaa puppua.>Paul Gustafsson teki 40 vuotta kestäneen virkauransa ulkoasiainhallinnon palveluksessa ja toimi muun muassa pääkonsulina, suurlähettiläänä ja kahdesti ministeriön oikeudellisen osaston päällikkönä. 1980-luvulla hän oli valtioneuvoston kanslian kansliapäällikkönä. Parhaiten hänet tunnetaan vaikeiden valtiosopimusten pääneuvottelijana.>Komean uran diplomaattina ja Ulkoministeriön virkamiehenä luoneen suurlähettiläs, ilmatorjuntaveteraani Paul Gustafssonin uusin muistelmateos on jatkoa sukukronikkaan, jonka kaksi edellistä osaa ovat ilmestyneet vv. 1987 (Tie Dubrovkaan) ja 1992 (Suurta unta). Kun kirjoittajan isä oli jääkärikenraali Verner Gustafsson ja äiti sotilaskotisisar, oopperalaulaja Greta von Haartman, muistelmien sivuilla esiintyy suuri joukko Suomen puolustusvoimien ja kulttuurielämän merkkihenkilöitä. Tältäkin osin kirja sisältää paljon yksityiskohtaista tietoutta maamme historiasta. Asuinpaikkana oli vv. 1931-1947 puolustusvoimien vuokratalo Kalliolinna Kaivopuistossa...
Mitäs tällaisilla taipumuksilla on tekemistä Mannerheimin päättömän ylentelyvimman kanssa. Toisaalta taas, eipä isosti yllätä. Mannerheim kun otti tasavallan kapiaisena vastaan monarkiaan kuuluvan marsalkan arvon. Eikä tainnut hävettää mokoma hintsuilu hetkeäkään.
Miksi muuten Suomen ruotsalaisille tarvitaan OMA SOTAHISTORIA?
Suomen ruotsalaiset tekee aina oman sotahistoriansa erikseen. Tässä on 3 -osainen kirjasarja, jonka kustantaja on Schilds Förlags Ab, 2000-2001
Kirjasarja esittelee tavallista enemmän ruotsinkielisten poliitikkojen ja upseerien osuutta sotatapahtumia yleiskuvauksen lomassa, vaikka teoksen kerrotaan olevan yleiskuvaus.
Finland i krig 1939-1945 Del. 1. 1986 1. painos, paperikannet, sisältää vain Talvisodan tapahtumat vaikka nimi on 1939-1945. Ilmeisesti sarja on jäänyt kesken, koska muita osia sarjaan ei löydy kataloogeista.
Kirjoittajat: Börje Backström, Kai Brunila, Carl-Erik Bruun, Per-Olof Ekman, Frank Jernström, Jarl Kronlund, Orvar Nilsson, Anssi Vuorenmaa.
Suomen ruotsalaisten erillinen sotahistoria, uusi yritys 2000 -luvulla:
Finland i krig 1939-1940 Del. 1. 2001 (Sama kuin tuo 1. painos 1986, täydennettynä 15 sivua loppuun ja uusi ISBN-numero, kuvakannet koko 1-3 sarjassa)
Kirjoittajat: Erik Appel, Börje Backström, Kai Brunila, Carl-Erik Bruun, Per-Olof Ekman, Frank Jernström, Jarl Kronlund, Orvar Nilsson, Anssi Vuorenmaa.
Finland i krig 1940-1944 Del. 2, 2000 (Välirauha, Jatkosota)
Kirjoittajat: Kai Brunila, Carl-Erik Bruun, Per-Olof Ekman, Frank Jernström, Jarl Kronlund, Orvar Nilsson, Anssi Vuorenmaa.
Finland i krig 1944-1945 Del. 3, 2001 (Kesä 1944, Rauhan solmiminen NL:n kanssa, Lapin sota)
Kirjoittajat: Erik Appel, Börje Backström, Kai Brunila, Carl-Erik Bruun, Henrik Ekberg, Per-Olof Ekman.
Koska saamme suomenkielisen tutkimuksen Uumajan soudusta kesällä 1944? Antti Juutilaisen Rinta rinnan -kirjassa sanotaan kuinka suomenkielisille suomalaisille täytyy kertoa ERI tavalla ruotsinkielisten sodasta. Pelkät käännökset esim. Lars Stenströmin Krigsvägar -kirjasta ei tule kysymykseenkään. Miksiköhän EI?
Miksi Lars Stenströmin Krigsvägar -kirjaa ei suomenneta?
Krigsvägar Lars Stenström Sidottu. Söderström 2006. ISBN 9515224306 / 951-52-2430-6 EAN 9789515224309
Stalin aloitti kruununraakkina ja kuoli generalissimuksena.
Kun ottaa huomioon että hän ei ollut hurri eikä Marskin tuttavia. Hän nousi omin avuin huipulle!
Nousihan niitä Mikkelin-lutia melko nopeasti majureiksi. Siinä taisi ratkaista pakarojen muoto ja välikkö jo paljon.
Ihan puheidesi todisteeksi. Ethän tietenkään valehtele?
Ja keitä luutnantteja tarkoitat? Päämajassa ei heitä juuri ollut. Ehkä joku rintamakelvottomaksi haavoittunut, mutta kirjoituspöytähommiin kykenevä.
En muista enää luutnantteja, kun Pyllymarski ne ehti melkein kaikki ylentää majureiksi ja osan jopa eversteiksikin.
SS:ssä oli hyvä veli verkosto joka teki hetkessä jostakin tyypistä korkea-arvoisen. Tosin ainakaan Eicke ja Steiner eivät koskaan ketään yleentäneet hyvä veli hommalla kuten Himmler. Steiner oli erityisesti mies jonka kunnioitus piti ansaita ja jolle piti todistaa oma arvonsa.
SS:ssä ei katsottu lähinnä ulkomaalaisten keskuudessa rotua. Suhteutettuna pataljoonan kokoon suomalaiset pärjäisivät ulkomaalaisista parhaiten. Kunniamerkeissä kuiten virolaiset ja latvialaiset ottavat ykkös sijan koska heitä oli SS:ssä ainakin kymmenen kertaa enemmän kuin suomalaisia.
SS:ssä pahinkin aasialainen tataari pystyi kyvykkyytensä todistettuaan saamaan ensimmäisen luokan rautaristin.
Myönsihän hän kertaheitolla itselleenkin samalla kertaa sekä 2 että 1-luokan mannerheimristit.
Nuo kunniamerkit Marski otti vastaan presidentti Rytin ojentamina Mikkelissä 7.10. 41. Rytin takana oli ministereitä, kenraaleja ja kaikki siihen astiset ritarit. Marskin numero oli 18.
Tavan mukaan valehtelet tästäkin asiasta jo ties monennen kerran. Miksi?
Se nyt olisi vielä puuttunutkin, että olisi omasta taskustaan ne kaivanut rinnuksilleen ja lähtenyt Katyllä ratsastamaan.
" Hieman sodan jälkeen 28. elokuuta 1940 marsalkka Mannerheim ylensi Häyhän suoraan alikersantista vänrikiksi. Suomen sotilashistoriassa kukaan muu ei ole koskaan saanut vastaavaa ylennystä. "
Ettäs tiedätte. Wiki ei valehtele.
Marskin vajavaisia johtajankykyjä. Hän sortui tässäkin johtamisen perusvirheisiin, mielsi siis sotilasarvon kunniapalkinnoksi, eikä käsittänyt että siihen liittyy olennaisesti myös vaatimuksia. Mitä korkeampi sotilasarvo, sen enemmän joukkojen ja kokonaisuuksien johtamisen taitoja se yleensä edellyttää. Miten tarkka-ampuja joka ampuu enemmän vihollisia, on osoittanut olevansa pätevämpi johtaja kuin vähemmän saalista saanut kollegansa? Saattaa itse asiassa olla johtajana aivan kyvytön koska alun alkaen on hakeutunut täytenä yksilösuorituksena suoritettavaan tehtävään.
hyvin tuo älyvapaa väite.
Kyllä sotilasarvo voidaan myöntää myös tunnustuksena erityisen hyvistä mieskohtaisista suorituksista. Ylipäälliköllä on asiassa harkinta- ja päätösvalta, jota hän käyttää asianomaisten esittelijöiden esittämien näkemysten perusteella.
Häyhän johtajaominaisuudet on tässä päätöksessä otettu huomioon.
Aliupseeriarvoista suoraan upseeriksi ilman upseerikoulutusta ylennettiin kymmeniä miehiä viime sotien aikana.
Ylikersantteja tai vääpeleitä, Häyhä oli ainoa alikessu. Vai voiko joku nimetä toisen?
kuin itseään? Sotilasarvo EI ole tunnustus kuten kunniamerkki, vaan tehtävä, vakanssi. Kun Mannerheim asian kuitenkin tunnustukseksi mielsi, hän vajosi samalle tasolle kuin Himmler, joka suoralta kädeltä tarjosi hierojalleen Kerstenille SS-standartenfuhrerin (täyden everstin) arvoa kun tämä hieronnallaan lievitti Himmlerin kroonisia vatsakipuja.
Ylennyksiä aliupseerista upeeriksi oli varmasti satoja, koska kymmeniä jääkärivääpeleitäkin ylennettiin vänrikeiksi. Varsinkin erikoisupseereita ylennettiin suoraan upseerinnarvoihin mm. kirjailija ja "ruununraakki" Yrjö Kokko sai suoraan ylennyksen eläinlääkintäkapteeniksi. Eräs insinööri (Pokki ?) ylennettiin suoraan sotamiehesta insinöörikapteeniksi ja pioneeripataljoon komentajaksi.
Himmler oli poikkeus. Etpä pysty löytämään tilannetta jossa Eicke tai Steiner olisi kenellekään korkeata SS-arvoa tarjonneet ilman ansioita.
SS-upseerit eivät olleet sotilaita, vaan univormuisia siviilejä poislukien Waffen-SS. Siksi järjestön johtaja saattoi heitä ylennellä mielin määrin.
Häyhä oli tarkka-ampujaryhmäm johtaja ja ansioitunut rintamasotilas. Ei hänen ylentämisessään mitään ihmeellistä ollut. Se hyväksyttiin aivan yksimielisesti kaikilla tasoilla.
Eikös Saksassa joku korpraali aikanaan, noussut ihan ylipäälliköksi, vai mikä johtaja se nyt oli ...
Idi-Amin ylensi itsensä kersantista kenraaliksi, kerta rykäyksellä.
pankkirosvosta generalismukseksi. aikoo oli välillä, mutta...
Onhan meilläkin pasifisti ylipäällikkönä ja sitä ennen oikein noopplietirauhanmies.
kekkonen oli kersantti ja myös pressana ollessaan ylipäälikkö. koiviston urkki ylinsi korpista alikessuksi ettei vaan syntyis sellaista vahinkoa...ei kahta ilman kolmatta. aatu oli itä-valtalainen ja napoleoni korsikkanen. jos se kolmas on suomesta niin sen täytyis olla ahvenanmaalainen övermatruusi. mutta ei hätää, sillä siellä ei ole syntyperäisiä kavereita jotka olis asevelvollisuuden suorittanut.
urkki oli muuten autojoukkojen kessu eikä ollut misterillä ajokorttia.
Kekkonen kelpasi alaikäisenä eli 17 vuotiaana lahtauttamaan punikkeja, jonka tehtävän hän innokkaasti suorittikin. Kaikki muut tulkinnat on asian tietoista "pehmentämistä". Kekkonen oli verenhimoinen lahtari ja se mitä hän teki Viipurissa venäläisille, mahtoi painaa enemmän kuin tapaus Haminan valleilla. Armeijaan hän joutui kuitenkin kevään 1918 sotimisesta huolimatta ja joutui upseerikoulusta pois tapeltuaan, luultavasti humalassa, ja oikein puukon kanssa. Kekkonen kelpasi maitojunaan, mutta auton rattiin ei. Myöhemmässä vaiheessa ryssät luultavasti saattoi jopa kiristää tiedoilla vuoden 1918 tapahtumista Kekkosen osalta. Olisihan se ollut aika tapaus jos 1950 -luvulla olisi tieto levinnyt tuosta verenhimoisesta punikkien lahtaajasta.
Vai hyvä veli vapaamuurari verkostalla joitain oltaisin ylennetty kuten Gestapo aikanaan epäili.
rateki olla alias sivarimajuri.
entis aikoona oli aatelisilla mahdollista ostaa upseerin arvo, katsoivat että heillä on tarpeeksi yleissivistys tieto taitoa ja matematiikan tietoa ja tietoa joukon johtamisesta, toki niitä poikkeuksia oli joilla ei viimeistä tietoa ollut ja he saivatkin vain jonkin alemman upseerin arvon.
mannerheim vaihtoi kaikki ylemmät johtajat kun jatkosota alkoi. kaverin siirtyes puolustus ministeriksi.
se että jostakin tehdään upseeri ""noin vain" ei vielä merkitse yhtään mitään.
arvo on yksi ja tehtävä on toinen asia.
se että veli tietää parhaiten mitä veli osaa ei vielä merkitse mitään, aina on joku korkeampi joka voi asiaan vaikuttaa tavalla tai toisella.
ei yli 8000:tta ruotsalaista vapaa ehtoista päästetty noin vaan rintama vastuuseen talvisodassa.
>>ei yli 8000:tta ruotsalaista vapaa ehtoista päästetty noin vaan rintama vastuuseen talvisodassa.
"mannerheim vaihtoi kaikki ylemmät johtajat kun jatkosota alkoi. kaverin siirtyes puolustus ministeriksi."
Walden nimitettiin puolustusministeriksi heti Talvisodan päätyttyä. Kenraalien tehtäviä tietysti vaihtui, mutta moni pysyi myös aiemmassa.
mitä pilkun nussimista.
kyllä varmaan niitä joitain jäi asemiinsa. hek, monet varmaa oli sitä mieltä et sotaa olis pitäny jatkaa.
ei niitä vaihtunu kun ne jäi pois.
kyllä siihen asiaan löytyy yhestä paikasta yhtä tietoa ja toisesta toista tietoa.
jos niistä kaks jatkoi niin sä varmaan lyöt rumpuu hesaris.
28.2.1940 ruotsalainen vapaaehtoisten taisteluryhmä "sfk" otti rintama vastuun/johtamisvastuun lapinryhmältä kaikki entisen lapin ryhmän alueella olleet joukot alistettiin ruotsalaiselle kenraaliluutnantti ernst linderille.
märkäjärven suunnalla rintamavastuun oti pääosin ruotsalaisista vapaaehtoisista muodostettu vajaan jalkaväkirykmentin vahvuinen taisteluryhmä stridsgruppen sfk.
siinä oli norjalaisia vapaaehtoisia "mitä sitten" myös tanskalaisia oli.
lapin ryhmän alueelta irti saatuja joukkoja mm. jalkaväkirykmentti 40 siirrettiin viipurin lahdelle.
28.2.1940 sallan alueella saijas oli osasto roininen joka käsitti kaksi patalioonaa er.p25 ja er.p26
tämä ruotsalainen sfk vajaa jv rykmentti
er.p17 oli tiensuunnassa pyhätunturin etelä puolella.
vastassa heillä oli kaksi ryssän divisioonaa 88d ja 122d.
ryssän jv-d:ssä oli 20 000 miestä
suomalaises jv-rykmentissä oli n. 3000 miestä
suomalaises patalioonas oli n. 850 miestä
tammikuussa 1940 rintamat vakiintui saijaan ja märkäjärvelle sodan loppuun asti.
aika makeeta kumminki et norjalaisia oli peräti 700 TOSI UPEETA, saat 10 pistettä.
kerro paljo tanskalaisia oli. oliko amerikkalaisia yhtää.
ruotsalaisilla oli omia henkilökohtaisia lentokoneita mukanaan, se kertoo sen että he olivat innokkaita taistelemaan.
eivät myöskään kaikki saksaan lähteneet jääkärit"ei pantti patalioona" palanneet suomeen.
vai etkö vaan pidä ruotsalaisista.
>vai etkö vaan pidä ruotsalaisista<
"märkäjärven suunnalla rintamavastuun oti pääosin ruotsalaisista vapaaehtoisista muodostettu vajaan jalkaväkirykmentin vahvuinen taisteluryhmä stridsgruppen sfk."
Ja sitten laitat lähteesi esille, eikö niin?
Muuten minä kaivan Talvisodan historia 1-4 ja kaivan sieltä sen kohdan missä kerrotaan, että ruotsalaisia oli 2 vahvennettua pataljoonaa...
"märkäjärven suunnalla rintamavastuun oti pääosin ruotsalaisista vapaaehtoisista muodostettu vajaan jalkaväkirykmentin vahvuinen taisteluryhmä stridsgruppen sfk."
Rykmentti oli aika iso tuohon aikaan...
Jossain kirjoissa puhutaan noin 2000 ruotsalaisen joukosta. On erittäin kummallista ettei missään kerrota tai itse asiassa edes tiedetä paljonko vapaaehtoisia meni lopulta rintamalle. Määrä lienee noin 2000-2500 väliltä eli noin 2 vahvennettua pataljoonaa.
Suomalaiset joukot
Jalkaväkijoukkojen vahvuuksia
Joukko/vuosi 1939 1941 1944 Johtaja
Joukkue 40
40
40
vänr-ltn
Komppania 200
200
200
ltn-kapt
Pataljoona 850
1000
1000
kapt-maj
Rykmentti 3000
3600
3600
evl-ev
Prikaati
7900
ev
Divisioona 15000
16400
13500
ev-kenrm
Suomalaiset joukot
Joukko/vuosi 1939 1941 1944 Johtaja
Joukkue 40 40 40 vänr-ltn
Komppania 200 200 200 ltn-kapt
Pataljoona 850 1000 1000 kapt-maj
Rykmentti 3000 3600 3600 evl-ev
Prikaati 7900 ev
Divisioona 15000 16400 13500 ev-kenrm
Lähteet:
Rautala, Ari: Sotiemme taistelupaikoilla. Gummerus, Jyväskylä 2001
Koskimaa, Matti: Syväriltä Nietjärvelle. WSOY, Porvoo 1998
http://mekri.uef.fi/sotahistoria/vahvuudet.htm
Ilomantsi sodassa sivusto
http://mekri.uef.fi/sotahistoria/
"Rykmentti oli aika iso tuohon aikaan..."
tuohon aikaan rykmentti oli 3000 miestä.
eri osastojen mies vahvuudet muuttui pieneni talvisodasta jatkosotaan.
en laita.
Ruotsalaisten määrästä rintamalla ei oikeastaan ole edes tehty suomenkielistä tutkimusta.
Pentti Airio kävi 4.5.2009 Oulussa esittelemässä uusinta kirjaansa Ragnar Nordström ja talvisota.
Heti alkuun hän kertoi kirjan olevan tavallaan "tilaustyö" RN:n pojan taholta, koska Talvisodan aikaisia tapahtumia Pohjois-Suomessa ei kuulemma monetkaan tunne kovin hyvin. Samaten selvitettiin RN:n suorittamia asehankintoja Ruotsista.
Riihisäätiön luento oli perinteiseen tapaansa kirjaston Pakkala -salissa ja kun kyseessä oli sotahistoria, niin paikka oli viimeistä sijaa myöten täynnä. Ragnar Nordströmin Voitto tai kuolema -kirjan lukeneille ja Talvisodan tapahtumia tunteville ei esitelmässä ollut juurikaan uutta.
Vain kaksi asiaa oli mielestäni ylitse muiden: Airio kertoi ruotsalaisia vapaaehtoisia olleen Lapin rintamalla kaikkiaan noin 7700, mukaan lukien norjalaiset vapaaehtoiset, joita oli noin 700. Toki heidän sinne saapumisensa myöhäinen ajankohta tuli sivulauseessa kovin epämääräisesti esille. Airio painotti muutenkin aivan erikoisesti Ruotsin avustustoimintaa ja kuinka tärkeänä Ragnar Nordström piti maayhteyden säilyttämistä Ruotsiin. Ostihan kirjan sankari Nordström itsekin maatilan aivan länsirajan pinnasta juuri varmistaakseen tarvittaessa perheelleen sujuvan siirtymisen Ruotsiin.
Yleisön seasta tulleeseen kysymykseen ruotsalaisvapaaehtoisten todellisesta määrästä rintamalla hän antoi saman vastauksen, noin 7700, kertoen kuitenkin lopulta, ettei asiasta oikeastaan ole tehty edes suomenkielistä tutkimusta. Luulisi olevan jo vihdoinkin syytä tehdä sellainen tutkimus!
Minäpä laitan. Tuossaon taannoinen juttuni aiheeseen liittyen.
Ragnar Nordström ja talvisota.
Riihen puintia 5.5.2009 13:25
http://keskustelu.suomi24.fi/node/8105357
Paljonko ruotsalaisia vapaaehtoisia oli Suomessa 1940? Paljonko oli rintamalla ja paljonko niitä tuli Suomeen?
Suomalaisia irroitttiin kaikkiaan 5 pataljoonaa ruotsalaisten otettua rintamavastuun 27.2.1940 kun "SFK:n I P ja II P saapuivat Kemijärveltä hiihtomarssissa Sallan rintaman keskilohkolle, Märkäjärvelle, jonka länsipuolelle neuvostoliittolaiset joukot olivat pureutuneet."
(Luultavasti suomalaispataljoonat oli jo aika kutistuneita kovien taisteluiden jäljiltä)
"Frivilligkåren ei saanut osakseen kovin vaikeaa tehtävää, sillä taistelujen painopiste oli muualla."
Svenska frivilligkåren 1939-40
http://www.svenskafrivilliga.com/timelineindex.html
Talvisodan historia 1-4 sarjan osassa 4 on sivulla 52 tämä taulukko otsikolla Ulkomaalaiset vapaaehtoiset Suomessa 13.3.1940 virallisten asiakirjojen mukaan:
Ruotsi-SFK 8042, kaat. 33, haav. n. 185.
Ruotsi muut , 420 (muut aselajit ja puolustushaarat)
Norja 693, kaat. 2
Tanska 944, kaat. 5
USA:n suomalaiset 364, kaat. 5, haav. 5
Unkari 346
Itäkarjalaiset, inkeriläiset, aunukselaiset n. 350 Muut n. 210
Yhteensä 11370.
Kyseisessä kirjassa käydään sivulta 40 alkaen sivulle 59 läpi koko vapaaehtoisasia.
Talvisodan historia 1-4, osa 4. Sivut 40-59
Sivulta 40 alkaen: Luku 2 Ulkomaiset vapaaehtoiset.
Sivulla 51:
Suomalaisia irroitttiin kaikkiaan 5 pataljoonaa ruotsalaisten otettua rintamavastuun 27.2.1940 kun "SFK:n I P ja II P saapuivat Kemijärveltä hiihtomarssissa Sallan rintaman keskilohkolle, Märkäjärvelle, jonka länsipuolelle neuvostoliittolaiset joukot olivat pureutuneet."
"Frivilligkåren ei saanut osakseen kovin vaikeaa tehtävää, sillä taistelujen painopiste oli muualla."
säähän se pskaa haastat, haskaa.
"Frivilligkåren ei saanut osakseen kovin vaikeaa tehtävää, sillä taistelujen painopiste oli muualla."
sinun mielestäsi kaksi patalioonaa ja er.p17 vastassaan ryssän 122D.
ojalan matikan mukaan tossa on 3 patalioonaa eli 3X850 = 2550 suomen puolella joista vaan 850 oli tosipaikassa taistelijoita eli tämä suomalainen er.p 17
kyllä ryssät olis menny jo sivuulta ohi tuolla mies määrällä.
siis 2550 vastaan 20 000 ryssää.
kuitenkin sfk oli vastuus.
osasto roininen oli pohjoises.
Olivat/ovat tiedustelun miehiä. Joko "lerppahattuja" tai muita, Ilmeisesti muita. Rationaalisesti ajatelluna muu vaihtoehto ei tule mieleen.
Waldenista on erittäin perusteellinen elämänkerta Einar W Juvan (Juvelius) kirjoittamana.
Waldenille olikin kaluunat tarpeen, sillä häntä ei aina päästetty edes sotaministerinä ollessaan
Sotaministeriöön! (s.141) Asiasta on hänen itsensä kirjoittama "kiitoskäskykirje". Kehuja sai kyseinen vartiomies ja hänen esimiehensäkin!
Einar W Juva Rudof Walden, 1957, Yhtyneet paperitehtaat osakeyhtiö.
S. 141-141:
"Valtionhoitaja-ylipäällikkö Mannerheim antoi myös näkyväisellä tavalla tunnustusta sotaministeri Waldenin työlle myöntämällä hänelle vapaussodan alkamisen vuosipäivänä tammikuun 28 p:nä 1919 I:n luokan vapaudenristin sekä korottamalla hänet Tampereen valloituksen vuosipäivänä huhtikuun 6 p:nä kenraalimajuriksi."
Walden erosi Venäjän armeijasta kepulikonstein
Einar W Juva Rudof Walden, 1957, Yhtyneet paperitehtaat osakeyhtiö.
S. 39:
"Kun muu ei auttanut, ryhtyi Walden hankkimaan lääkärintodistusta saadakseen sen perusteella eron. >>Tämä ei suinkaan ollut helppo tehtävä>>, hän kertoo ja jatkaa: >>monen vastoinkäymisen jälkeen käännyin lopulta professori Holstin puoleen, joka aina ystävällisenä ja hyväsydämisenä käsitti tilanteen. Hän antoikin minulle todistuksen, joka juuri ja juuri kävi lääkärintodistuksesta ja jossa oli sen verran aihetta pataljoonamme lääkärille, että hän saattoi antaa minulle virallisen todistuksen sotapalvelukseen kelpaamattomuudestani.>>
Aliluutnantti Walden erotettiin invalidina virastaan ja neljän vuoden kuluttua tapahtumasta, Suurlakon jälkeen, hän sai vielä eläkkeen! Aika hyvä suoritus kapinoivalta 28 vuotiaalta aliluutnantilta.
Einar W Juva Rudof Walden, 1957, Yhtyneet paperitehtaat osakeyhtiö.
S. 47
makeeta verrata ryssän rauhan ajan aliluuttnantin ja sitten suomessa sodanajan esikunta kenraalin kenttäkelpoisuutta.
mites olis rintaman jv-joukkueen kersantti ja pyörätuolissa oleva radiotiedustelun vänrikki.
esikunta upseeri voi aivan hyvin"minun puolestani" olla täysin kykenemätön johtamaan etulinjan joukkoja.
mikähän oli esikunta upseerin ja etulinjan aliupseerin kuupperin tulos noin keskimäärin.
Erikoisia juttua Kustaa Mannerheimosta alkaen salanauhoituksesta 4.6.1942 vaikka mikrofonit, 2 kpl, on täysin näkyvissä!