Ihmettelen vaan,mikä meihin ihmisiin oikein menee ,kun tukee tarvis,niin ystävät kaikkoo.Kyllä silloin on ystävii,kun on kaikki ok,terveys -rahaa,yms.
ystävä ja ystävyys!!!!
ystävä aina
9423
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Miettinyt ihan samaa.
Minusta tuntuu, että nykypäivänä ihmiset saavat kaiken liian helpolla ja meitä hyvä sydämisiä voi häikäilemättä käyttää hyväkseen. Vaikkei itsekkään kaipaa kuin tukea kun on vaikeaa, mutta se on kiven alla ja kivi on syvällä maassa vielä. Mutta minulla tuli ainakin mitta täyteen ja ajattelin pistää ajatusmaailmani ja elämäni muutenkin kuntoon, hyvästi hyväksikäyttäjät.
Ensimmäiseksi karsin fb:stä "kavereita" ja tänään ilmoitin etten aio enää ensi vuonna aikaani moiseen tuhlata.
Katsotaan sitten miten yksinäiseksi ja erakoituneeksi sitä muuttuu, mutta se on sen ajan murhe.
Mitäpä sä teet sellaisilla ystävillä jotka puukottaa sua selkään kun eniten niitä tarvitsisit. Jäljestäpäin huomaa miten ystävät vaan hyväksi käytti sun hyväntahtoisuuttas, avuliaisuuttas ja anteliaisuuttas. Minä en menettänyt mitään sellaisissa ihmisissä mutta he menettivät jotka minut hylkäsi.
Nyt olet asian ytimessä, sinä et menettänyt mitään vaan muut menetti sinut!
Kiitos ajatuksistasi,olen aivan samaa mieltä ,kiitos sinulle kun vaivauduit ajatuksiasi kirjoittaan,hyvää joulua sinulle.!!!
Minulla myös samanlaisia kokemuksia. Ihmiset (jotkut kaverit ja miehet) kyllä mielellään kertovat omia huoliaan ja soittelevat kun tarvitsevat apua, mutta mitään eivät anna takaisin. Jotkut yrittävät jopa suoraan pomotella; tee sitä tee tätä. Jos haluaisit joskus vastavuoroisesti kertoa omaa elämää mietityttävistä asioista niin heillä ei ole koskaan halua kuunnella.
Viime kesänä erityisesti kyllästyin näihin "kavereihin" ja tein vähän elämänmuutoksia. Ensimmäiseksi poistin facebook-profiilini (en ole yhtään kaivannut koko roskaa ja tämä on ollut yllätys itsellenikin, sillä kävin facebookissa useita kertoja päivässä), toiseksi vaihdoin puhelinnumeroni, otin salaiset tiedot ja mietin tarkkaan kenelle numeron annan. Muutamille joiden kanssa yhteydenpitoa oli säännöllisesti, enkä halunnut sitä jatkaa, sanoin suoraan syyt että miksi näin ja että minun osalta tämä on tässä. Olin heille aikaisemmin jo sanonut näistä epäkohdista mutta kun muutosta ei ollut tapahtunut päätin antaa olla. Esim. erästä ystävääni ei ollut kolmeen vuoteen enää kiinnostanut kuulumiseni, hän puhui pelkästään omia asioita ja jos yritin kertoa omia kuulumisia hän keskeytti minut ja alkoi puhua puheeni päälle itsestään, keskustella miehelleen tai lähti mitään sanomatta pois huoneesta. Joskus saatoimme nähdä 10 tuntia ja hän puhui koko sen ajan itsestään tai itselleen tärkeistä asioista. Tämän lisäksi hän alkoi komennella ja pomottaa minua. Perui itse tapaamisia mielensä mukaan, mutta suuttui älyttömästi kun minä tulin kipeäksi ja jouduin perumaan.
Olen ollut todella tyytyväinen elämääni tämän jälkeen. Koska aikaa vapautui, olen aloittanut uuden harrastuksen joka on tuonut paljon iloa elämääni ja lisäksi vähentänyt stressiä. Suosittelen. Pelkäsin että muutokset tuovat mukanaan yksinäisyydentunteita, mutta minulle ei ole käynyt niin.
harrastat, jos saan kysyä?
Itse koen varmaan yksinäisyyden tuntua kovasti tammikuussa, kun ei ole enää fb:tä mistä voi stalkata ihmisiä. ;) Toisaalta odotan sitä ja toisaalta en.
Ja itsellekkin pitäisi aloittaa uusi harrastus. Ja todellakin ystävyyen pitäisi olla antamista ja saamista.
Keväällä ajattelin heittää jonkun viikonloppu reissun, toisaalta mukava suunnitella, mutta yksin reissaaminen kyllä jännittää.
Mutta toisaalta olen niin sosiaalinen ihminen, ettei luulisin yksin joutuvan paikan päällä pyörimään.
Ostin liikuntakortin sellaiseen kuntokeskukseen, jossa on todella paljon tanssitunteja. Niinpä olen käynyt mm. lattaritunneilla, afrotanssissa ja tunnilla jossa soitetaan sekaisin uudempia ja vanhempia popkappaleita. On ollut mukavaa, ja tunnin jälkeen on kiva tehdä kauneudenhoitoja kotona. Kokovartalohoitoja, jalkahoitoja tms, siitäkin tulee mukava mieli. :o) ja edelleen yhteydenpito moneen muuhun ystävään säilyi, joista toisia näen useammin ja toisia harvemmin koska asuvat eri kaupungissa.
Mulla on sellainen tilanne, että kaikki ystäväni ovat parisuhteessa (osa perheellisiäkin) ja itse olen sinkku tällä hetkellä. Jonkun verran siis joutuu yksin kulkemaan. Olet rohkea, Sailor_83, kun uskallat lähteä yksin matkalle, jos siis ulkomaanmatka oli kyseessä? En ole koskaan matkustanut yksin, ja ajatuskin siitä tuntuu "pelottavalta". Uskon kyllä, että kun sen ensimmäisen reissun tekee ja oikeasti näkee että kyllähän mä pärjään ja osaan hoitaa yksin asiat, siitä tulee loppujen lopuksi mukavan itsevarma ja rento olo. :o) Kyllä se facebookista poistuminenkin onnistuu, kun keksii tekemistä tilalle. :o)
En tiedä siitä rohkeudesta vaan ennemin siitä seuran puutteesta ja siitä ettei ole ketään kenelle sen matkan jakaa saman tien.
Mutta tuo FB on niin sosiaalipornoa kuin vain olla ja voi, maailma olisi parempi paikka ilman sitä.
Mulla on työ sellaista että olen 1kk töissä ja yhden 1kk vapaalla joten siksi tässä yritän pähkäillä jotain harrastusta, ettei nuppi mene lopullisesti sekaisin.
Joo uskomattoman paljon on kyllä näitä täydellisen itsekeskeisiä vatipäitä mulkkuja, jotka eivät osaa ottaa muita millään tavalla huomioon! Valitettavasti välillä tuntuu, että suurin osa ihmisistä on näitä...