Yhtenä, vaatimattomana esimerkkinä otan puhelimet.
Jo vuosia sitten penskamme ihmettelivät soittaessaan etteivät he koskaan tiedä kumpi meistä vastaa.
Kännykkämme kääntävät puhelun toisen kännykkään muistaakseni 15-sekunnin kuluttua.
Koskaan ei juolahtanut mieleenikään miksi vaimoni ei voisi vastata minulle tuleviin ja päin vastoin.
Sama koskee sähköposteja.
Onko tässä nyt mitään hämmästelemistä?
Sama periaatelinja koskee kaikkia muitakin asioita.
Omat reviirit on mutta ei salaisuuksia.
Jo vuosia sitten penskamme ihmettelivät soittaessaan etteivät he koskaan tiedä kumpi meistä vastaa.
Kännykkämme kääntävät puhelun toisen kännykkään muistaakseni 15-sekunnin kuluttua.
Koskaan ei juolahtanut mieleenikään miksi vaimoni ei voisi vastata minulle tuleviin ja päin vastoin.
Sama koskee sähköposteja.
Onko tässä nyt mitään hämmästelemistä?
Sama periaatelinja koskee kaikkia muitakin asioita.
Omat reviirit on mutta ei salaisuuksia.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Avoimuutta voi olla kyllä ihan tarpeeksi ilman yhteistä puhelin- ja sähköpostiviestiliikennettäkin...
meillä nyt ei ole soitonsiirtoja tai vastaavai mutta voimme kyllä vastata toistemme puheluihin tai käyttää toistemme sähköposteja mutta sopimuksen ja luvan kanssa. Kyllä toisen yksityisyyttä tulee kunnioittaa vaikka parisuhteessa olisikin. Jos taas liika yksityisyys loukkaa, on syytä sopia pelisäännöistä.
Olen ollut avioliitossa yli 30 vuotta ja minua ei ole koskaan kiinnostanut miehen puhelut, tekstiviestit saatikka sähköpostit, miksi olisikaan?
Eihän soitonsiirrossa ole kyse kuin lankapuhelinajan jatkumosta.
Silloin puhelimen hälyttäessä lähin perheenjäsen vastasi siihen ja kutsui kysytyn henkilön luuriin.
Mitäs pahaa siinä oli?
Ei siirtyneeseen hälytykseen vastaaminen tarkoita toiselle tarkoitetun puhelun höpötyksen aloitusta vaan, joko kapulan toimitusta ko. henkilölle ( tänäänkin vaimon puhelin oli kassin pohjalla ) tai viestin välittämistä.
Meillä molemmilla on omat sähköpostit ja yksi periaattessa yhteinen johon tulevat yhteisten yhdistystemme ja lasten posti.
sun vaimo saa kohta meilii höpötyksestä se on aika söpö viesti
On turha vastata toisen puheluihin. Kun puhelimet ja sähköpostit on omat, sinne tulee vain itselle tarkoitetut viestit eikä tarvitse vastailla toisen puolesta. Ei tulisi mieleenkään vastata kun puolison puhelin soi, eihän ole syytä vaivautua kun kuitenkin vain sanoisin että hän ei ole paikalla. Sama koskee sähköpostia, miksi minun tarvitsisi lukea viestit jotka on tarkoitettu puolisolleni? Enhän kuitenkaan vastaa niihin hänen puolestaan. Sitäpaitsi sähköposteja koskee sama kirjesalaisuus kuin muutakin postia, siis ne ovat henkilökohtaisia.
Myös itse viestin lähettäjänä loukkaantuisin ajatuksestakin, että ystävälle osoitetun viestin lukisikin ystäväni sijasta hänen puolisonsa!
Onko teillä tämä yhteiskäytäntö siksi että ette luota toisiinne sen vertaa että kummallakin saisila omaa yksityisyyttä pitäessään yhteyttä ystäviinsä.
Koskaan ei ole juolahtanut mieleenikään, että miehen tarvitsisi vastata minun puheluihini tai sähköposteihini. Ei vastaamisella ole niin kiire etteikö asianomainen itse voi vastata tai soittaa takaisinpäin sitten kun on itse paikalla. Enkä itse viitsi juosta vastaamaan miehen kassin pohjalla olevaan puhelimeen, tai selata sähköpostista, mitkä viesteistä kuuluvat mulle ja mitkä miehelle. On kätevintä kun kumpikin hoitaa itse omat asiansa. Kerropa syy, miksi niitten tarvitsisi olla yhteisiä? Tulee mieleen epäluuloisuus ja halu kontrolloida toisiaan....
Tuntuis tosi hölmöltä jos soittaessani vaikkapa ystävälleni Sinikalle puhelimeen vastaiskin hänen miesystävänsä. Eihän kännykkään tarvi vastata kenenkään, kun siihen jää numero jonne voi soittaa takaisinpäin. Ehkä vanhempi väki on tottunut joskus lankapuhelinaikaan semmosiin yhteislinjoihin, mutta nuoret joilla on aina ollut henkilökohtaiset yhteydenpitovälineet, myös pitää puhelimia ja meilejä ehdottomasti henkilökohtaisina
Tuntuu vähän kyttäykseltä kuitenkin tuollainen yhteinen liittymäjuttu...
Miksi AP vaimosi ei saisi saada omia puheluita?