Onko teillä tapana idealisoida ihminen, johon rakastutte? Jos idealisointi pettää pahasti todellisuudesta, voi pudotus todellisuuteen olla aika kova tälli.
Voitaisiinko idealisointi välttää rauhallisella ja avoimella etenemisellä suhteessa? Tai onko idealisointi kompensaatiota kommunikoinnin puutteille, eli mitä heikompi kommunikointi suhteessa, sitä voimakkaampi kumppanin idealisointi?
Voitaisiinko idealisointi välttää rauhallisella ja avoimella etenemisellä suhteessa? Tai onko idealisointi kompensaatiota kommunikoinnin puutteille, eli mitä heikompi kommunikointi suhteessa, sitä voimakkaampi kumppanin idealisointi?
Vastaukset 9
Vanhimmat
on paras ase idealisointi vastaan...
Kyllä.
Viime aikoina olen useammin aliarvioinut naisen eli yllätys on ollut positiivinen.
Joku viisas väitti, että parisuhde alkaa vasta tuon pudotuksen jälkeen, kun toiseen oikeen on pettyny...
mutta totaalipettymys on kyl turn off, joku side pitää jäädä. Jos jonkun tuntee edes jollain tapaa vuosia, ei voi mennä totaalisesti pieleen, ei enää tässä iässä.
yleensä mä ajattelen sen ihmisen olevan sisältä puhdasta kultaa vaik viestitän omalla olemuksellani että sen pitäis olla jotain tosi pinnallisesti upeaa ennen kuin se voi saada mut...I´m an idiot! :(
Mut jos mä en näe sitä mä käyttäydyn ihan samoin eli kylmästi ja pinnallisesti!
Jos mä näen rahaa, mä käyttäydyn viehkeästi ja söpösti! :D
kuin sinun kaltaisesi autistin suhdeyritelmät, autisteja mitenkään loukkaamatta. Vittu, niistä saa lukea sata vuotta jälkeenpäin, kun tyyppi on saanut joltain mummolta persettä.
on korvike sille että näkisi itsensä kauniina ja hyväksyttävänä ja tahtoisi nähdä ne kaikki ihanat piirteet (jotka kuitenkin itsessä on) toisessa - se on sit kamala pettymys kun ne ei täsmääkkään.
Niin tässä vissiin puhutaan siitä ihastumisrakkaudestako?
Silloin väkisinkin idealisoidaan. Ihastuminen saa sen aikaan.
Paljon enemmän mulla on sanottavana siitä kestävämmästä rakkaudesta.