Olen miettinyt, minkälaisen kuvan miehet minusta saavat. Voitte nyt sitten vastata.
Olen nuori (feikkipuna)kiharatukkainen, silmälasipäinen (ne mustat paksusankaiset ns. muodikkaat) sinisilmäinen tyttö. Kasvojeni sivuilla on arpia varhaisnuoruuden aknesta, ja yksi vammasta tullut pieni arpi otsalla, mutta en meikkaa kovinkaan raskasta pakkelikerrosta päälle. Minua kehutaan kauniiksi, mutta tiedän että olen arpinaama. Olen normaalipainoinen, päärynävartaloinen tyttö.
Nauran paljon, ja yritän saada muutkin ympärilläni nauramaan, mutta uusien ihmisten kanssa olen hieman ujo. Olen aina ystävällinen muita kohtaan oikeastaan ihmisestä riippumatta, ja katson ihmisiä suoraan silmiin kun puhun heille.
Toisinaan taas olen todella hiljainen, ja saatan unohtua tuijottelemaan ja miettimään asioitani. Olen aina ollut melko pohdiskeleva sielu ja luulen että se näkyy ilmeissäni ja katseissani, jos en puhu kellekään.
Pidän juhlimisesta ja tanssimisesta yökerhoilla, mutta toisaalta taas rakastan runoutta ja joitakin todella omituisia asioita. Olen myös avoimesti biseksuaali, mutta sitä tuskin ihmiset naamaltani näkevät. :D
Koska menneisyyteni on rankka, minä olen todella syvä persoona. Pelottaako se miehiä? Miten piilotettuun melankoliseen surumielisyyteen suhtaudutaan, jos kuitenkin on hauskaa seuraa?
Toisaalta taas olen kuullut, että arvet ovat maskuliinisia. Olin aikoinani poikatyttö, mutta nykyään pukeudun mekkoihin - ehkä minuun jäi siitä jokin jälki. :D Vaikka tapa puhua - ääneni on välillä yllättävän matala, mutta ei sillä viskiraspikurkkutavalla.
Mikä tällaisessa henkilössä siis vetäisi puoleensa, ja mikä karkottaisi pois? Kumpi taas veisi (ainakin teoriassa) voiton?
Mielenkiinnosta kyselen, en siksi että alkaisin rakentamaan persoonaani uudelleen - olen erittäin ylpeä itsestäni juuri sellaisena kuin olen. :)
Olen nuori (feikkipuna)kiharatukkainen, silmälasipäinen (ne mustat paksusankaiset ns. muodikkaat) sinisilmäinen tyttö. Kasvojeni sivuilla on arpia varhaisnuoruuden aknesta, ja yksi vammasta tullut pieni arpi otsalla, mutta en meikkaa kovinkaan raskasta pakkelikerrosta päälle. Minua kehutaan kauniiksi, mutta tiedän että olen arpinaama. Olen normaalipainoinen, päärynävartaloinen tyttö.
Nauran paljon, ja yritän saada muutkin ympärilläni nauramaan, mutta uusien ihmisten kanssa olen hieman ujo. Olen aina ystävällinen muita kohtaan oikeastaan ihmisestä riippumatta, ja katson ihmisiä suoraan silmiin kun puhun heille.
Toisinaan taas olen todella hiljainen, ja saatan unohtua tuijottelemaan ja miettimään asioitani. Olen aina ollut melko pohdiskeleva sielu ja luulen että se näkyy ilmeissäni ja katseissani, jos en puhu kellekään.
Pidän juhlimisesta ja tanssimisesta yökerhoilla, mutta toisaalta taas rakastan runoutta ja joitakin todella omituisia asioita. Olen myös avoimesti biseksuaali, mutta sitä tuskin ihmiset naamaltani näkevät. :D
Koska menneisyyteni on rankka, minä olen todella syvä persoona. Pelottaako se miehiä? Miten piilotettuun melankoliseen surumielisyyteen suhtaudutaan, jos kuitenkin on hauskaa seuraa?
Toisaalta taas olen kuullut, että arvet ovat maskuliinisia. Olin aikoinani poikatyttö, mutta nykyään pukeudun mekkoihin - ehkä minuun jäi siitä jokin jälki. :D Vaikka tapa puhua - ääneni on välillä yllättävän matala, mutta ei sillä viskiraspikurkkutavalla.
Mikä tällaisessa henkilössä siis vetäisi puoleensa, ja mikä karkottaisi pois? Kumpi taas veisi (ainakin teoriassa) voiton?
Mielenkiinnosta kyselen, en siksi että alkaisin rakentamaan persoonaani uudelleen - olen erittäin ylpeä itsestäni juuri sellaisena kuin olen. :)
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ylipäätään keskustelun perustaminen antaa susta tosi huonon kuvan. Kertoo aika paljon ihmisestä jos pitää tänne tulla kyselemään miesten mielipiteitä. Anyway, kun sitä kuitenkin haluat niin jutellaan ensin sun ulkonäöstä. KIharahiuksuus voi olla hyvä tai huono, luonnonkihara yleensä jälkimmäistä. Feikkipuaninen on samaa kategoriaa. :) Arvet saa meikillä peittoon, niiden häiritsevyys riippunee niiden tummuudesta. Jokaisella on näppylöitä välillä ja joillain niistä jää jäljet. Tämä "minua kehutaan kauniiksi"-juttu on niin bullshittiä aina, kaikkia on kehuttu kauniiksi/komeaksi. Päärynävartalo voi olla nätti mutta myös perkeleen ruma, riippuu takapuolen muodosta ja siitä, miten suuri kontrasti lantion ja hartioiden välillä.
Sielun pohdiskelevuus ja muut masentelut on vähän niin ja näin. Jos tapaat jonkun, älä heti alota angstaamalla, se ei ole viehättävää. Matala ääni naisella on paljon maskuliinisempi kuin arvet, toivottavasti et muistuta miestä mekossa. Sinut karkoittaa pois angsti ja ylipäätään tämän keskusteluna aloitus. Muu ei vedä puoleensa mutta ei sinänsä työnnä luotakaan. Loppujen lopuksi ihmisestä on aika vaikeeta muodostaa kuvaa suomi24:ssä.
"Ylipäätään keskustelun perustaminen antaa susta tosi huonon kuvan. Kertoo aika paljon ihmisestä jos pitää tänne tulla kyselemään miesten mielipiteitä"
Vittuako kyttäät täällä keskustelupalstalla, kun kuiteskin suurin osa palstan viesteistä on juuri tälläisiä kyselyitä...
Vittuako kyttäät ihmisten vastauksia keskustelupalstoilla, kun suurinosa palstan viesteistä on juuri tälläisiä vastauksia tälläisiin kysymyksiin.
Kyselen sitä täällä, koska ei hirveesti ole kokemuksia miehistä/hirveen läheisiä miehiä, ja kadulla ketään viiti hihasta vedellä. :)
Joo, tiedän tämän olevan ehkä kaikista epäluotettavin tapa saada mitään kunnon mielipidettä asiasta.
Jep, ja kaikkiin noihin piirteisiin vaikuttaa tietenkin se, miten mikäkin menee - lähinnä kerroin noita perusjuttuja sen takia, että on jotakin mihin vastata, kun kuitenkin olisi tullut vastauksia tyylillä "no riippuu miltä näytät" yms.
Hmm-m. Lähinnä mietin tuolla kysymyksellä, että onko semmonen ns. omalaatuisuus luotaantyöntävää vai viehättävää. Itse en voi sietää angstaajia, ja itse olen lähinnä vain syvällinen, ja avaudun jos hyvin sattuu. Periaatteessa kyse on siis tietystä mysteerisyydestä, mutta en nyt tiedä tulkitaanko sitä niin.. :o
Olet vielä nuori tyttö. Varmasti olet ihan nätti ulkoisesti ja sisäisesti. Nuo pohdiskelemasi asiat ovat tuossa iässä keskeisiä, mutta myöhemmin huomaat, että tuntui hassulta pohtia asioita tuolla tavalla. Ole oma itsesi ja toimi sen mukaisesti, niin varmasti hyvä tulee!